Onko äitejä, jotka epäilevät sairastuneensa uupumukseen tai masennukseen?

hän ohjaa eteenpäin jos on tarve, kuten psykologille. Ap

sinulla oli tästä masennuksesta? itse luulen olevani masentunut. koko ajan itkettää, mielialat vaihtelee, välillä olen oikein tarmokas, välillä en jaksa mitään. tekee mieli juoda koko ajan..minulle on taoahtunut yhtä sun toista viime vuoden aikana, luulen että nyt iski minuun ja täysillä

Mä sain noin kaks vuotta sitten kysyttyä neuvolassa että voiko neuvolan psykologille emnnä juttelemaan " omista" asioista ja sain numeron mihin soittaa. Tärisin ja pelkäsin kuollakseni soittaa siihen numeroon, mutta lopulta sain soitettu. Nainen vastasi sielä toisessa päässä ja pyysin aikaa. Hän kysy millasta asiaa mulla on ja kerroin nopeesti. Siinä vaiheessa kun sanoin että mun isä on alkoholisti niin nainen sanoi että hän itseasiassa on lopettamassa että jos soitan vaikka huomenna uudestaan niin paikalla on joku toinen psykologi. Melkeen itku pääsi että pystynkö enää uudestaan soittamaan. No soitin ja toivoin ettei sielä vastata ja lopulta se alkoi jo puuduttamaan kun tosiaan kukaan ei vastannut!! Luovutin! Seuraavalla kerralla neuvolassa terkkari kysyi että joko pääsin psykologille ja kerroin että en saa yhteyttä jolloin mun ihana terkkari sano hoitavansa jutun että soittavat sieltä mulle. Helpotus ja samana päivänä psykologi soitti ja sain varattua ajan.

Kävin juttelemassa psykologilla ja musta tuntu ettei oltu ollenkaan samalla aaltopituudella. Mä itkin vaan sielä ku oli niin paha olla. Sain kerrottua arkojakin asiota niin psykologi vaan sanoi että normaalia. Sanoin että tosi usein mietin itsemurhaa ja yht äkkiä tulee kauhee ahdistus mikä ei lähde pois (esim sain päähäni että mitä jos mun mies raiskaa meiän tyttövauvan vaikka missään nimessä tämmöstä ei vois tapahtua niin kaikki ihan normaalia että kaikki ihmiset tommosia miettii!!?? Tää sama psykologi sanoi myös että mulla ei ole masennus että jos nyt jotain lievää niin ylipaino voi masentaa (olen juuri tän kauheen pahan olon takia syöny kun sika herkkuja vaikka en vieläkään ollut juurikaan ylipainoinen ja kerroin senkin psykilogille) että sitä kun tolleen lössähtää että sun pitää alkaa lenkkeillä! No hyvä että jaksoin aamulla sängystä nousta, mutta raahauduin miehen kanssa lenkille. Tuli vielä pahempi olo.

Psykologi sanoi että voin ottaa lapset mukaan kun en enää yksin päässyt kotiäiti kun olen. No menin lasten kanssa niin psykologi toteaa että hyvältä näyttää. Siis enhän mä nyt ala sielä riehumaan ja itkemään ja kertomaan ahdistuksistani kun mun lapset on vieressä!! Ilmotin etten enää tarvitse psykologia, koska mulle tuli sielä käymisestä vielä pahempi olo kun tää psykologi haukku mut aina.

No vuosi sitten menin poistattamaan hormoonikierukkaa kun epäilin että kaikki johtuu siitä. Olin juossu jo turvotuksien ja silmätulehdusten (joka ei ollutkaan lopulta silmätulehdus) ym vaivojen takia lääkärissä ja labroja otettiin ja todettiin että mä olen terve ei mitään vikaa! No ehkäsyneuvolaan kasasin listan kaikista oireista mitä olin jo aikasemmin valittanut lääkärissä ja kysyin että voiko ne johtua kierukasta? Vastaus oli että hän ei usko että nää kaikki oireet viittaa masennukseen että sulla on masennus. Mä purskahdin itkuun, mutta mulla edelleen oli päässä että se kierukka aiheittaa sen masennuksen ja en halua " turhaa" syödä lääkkeitä. Lääkäri vähän vastahakoisesti kierukan poisti ja sanoi että mennä heti lääkäriin jos ei helpota, että hän epäilee ettei helpota. Että muutamassa päivässä pitäs olla jo parempi.



No mä olin tyhmä ja läksin pois ja nyt tosta on taas vuosi ja edelleen pelkään kotona soittaa puhelua. Mulla on jotenkin niin luottamus menny kunnalisiin lääkäreihin ja tälle lääkärille joka totes että mulla masennus on niin en pääse koska asia ei kuulu ehkäisyneuvolaan. Vointi on kyllä parempi kun pari vuotta sitten mutta tuntuu kuitenkin että elämä ei koskaan ala.

Mene yksityiselle! Minun käyntini maksoi 35 e, 20 min. Kai saat sen verran jostain?



Mun oireita olivat: jatkuva itkuisuus, toivottomuus tulevaisuuden ja nykyisyyden suhteen (vaikka asiat hyvin), unihäiriöt, en saanut nukuttua vaikka valtava univelka, voimattomuus, ahdistus rinnassa, jännitys rinnassa (en pystynyt rentoutumaan), ajatukset, että sekoaisin ja tekisin lapsille tai itselleni jotain

tänään itkin oikein kunnolla, tuntui, että tämä elämä jota elän ei ole sitä mitä tai sellaista mitä olin ajatellut joskus elämän äitinä olevan. Haaveilin omasta rauhasta, hiljaisuudesta ilman lasten melua ja kinastelua.. Nyt olen hermokimppu, äiti joka juuri ja juuri saa langat pysymään käsissään, vaikka keinot eivät aina ole niin kasvatuksellisesti oikeita. Ehkä haen joskus keskusteluapua.

jos ei ole rahaa mennä esim. yksityiselle. Ihan oikeasti! Ei ole mikään synti ja häpeä olla masentunut. Siihen saa apua ja lääkitystä ja niistä on totisesti apua!!



Netistä löytyy masennustestejäkin, joita voi tehdä jos haluaa. Samantapaisen testin saa sitten lääkärissäkin tehtäväksi.

Itse aloin syömään lääkärin määräyksestä vaikeaan migreeniin estolääkityksenä mielialalääkettä ja voi hittolainen sain kaks kärpästä yhdellä iskulla. Mulla on ihan mahtava olo, olen paljon paremmalla päällä, en tiuski lapsille enkä miehelleni ja tupakanpolton lopettaminenkin onnistui todella helposti....olen niin yllättynyt, olin sitten vissiin vähän masentunutkin.

Totta on, että varmasti tuo kynnys mennä lääkäriin on iso, mutta itse en edes tiedä mihin mennä:-(

Mä olen käynyt intensiivisessä terapiassa viisi vuotta ja olen edelleen itsemurhan partaalla. Kaikki tuntuu merkityksettömältä ja toivottomalta.