Pieni tai iso asia mitä olet salannut ystävältäsi/läheiseltäsi lähiaikoina?

En kerro kenellekään, että vaihdoin työpaikkaa ihastumisen takia. En kertonut edes sille henkilölle, johon ihastuin.

Suurin osa kavereistani ei tiedä, että olemme muuttaneet erilleen miehen kanssa. En ole kokenut tarpeelliseksi kertoa.

Tykkään oikeasti Tauskin "sinä vain" kappaleesta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mieheni on homo. Ja mies tietää että tiedän. Olemme kulissisuhteessa ja saan tapailla muita , niinkuin hänkin (miehiä).

Kuitenkin nukumme joka yö yhdessä ja molemmat tulevat kotiin iltaan mennessä.

Olisin paljon onnettomampi jos en olisi väkisin pusertanut miehestä tuota totuutta julki, mistä oli todisteet. Nyt kun pystyi myöntämään, ihan uusi maailma avautui. Ollaan soulmate mutta ei enään seksuaalista. Ja se tuntuu hyvältä molemmista. Sukujuhlissa ja muissa käydään ja ollaan pariskuntana. Vapaalla mies käy miehissä, ja minä yhdellä miehellä ja kaikki ok ja voidaan puhua kaikesta, arki toimii.

Toi on oikeasti aivan ihanaa

Vihaan Riku Rantalaa, vaikka suurin osa kavereista pitää siitä.

Minulla on nytkin tuoremehu piilossa. Ei tarvitse edes nähdä paljoa vaivaa, kun laittaa vain hyllyyn jonkin kaurapuuropaketin taakse, niin mies ei älyä sieltä katsoa (on vissiin liikaa vaivaa siirtää se paketti pois siitä edestä). Syy piilotteluun on se, että haluan itsekin joskus juoda aamulla lasin mehua. Mies vetää usein kerralla koko purkin, tai vähintään puolet ja illalla loput. Mehu säilyy avaamattomana komerossa, ja kun laitan sen jääkaappiin, niin sijoitan kaapin takaseinustalle ja kehittelen sen eteen jotain näköesteitä. Toimii hämmästyttävän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mieheni on homo. Ja mies tietää että tiedän. Olemme kulissisuhteessa ja saan tapailla muita , niinkuin hänkin (miehiä).

Kuitenkin nukumme joka yö yhdessä ja molemmat tulevat kotiin iltaan mennessä.

Olisin paljon onnettomampi jos en olisi väkisin pusertanut miehestä tuota totuutta julki, mistä oli todisteet. Nyt kun pystyi myöntämään, ihan uusi maailma avautui. Ollaan soulmate mutta ei enään seksuaalista. Ja se tuntuu hyvältä molemmista. Sukujuhlissa ja muissa käydään ja ollaan pariskuntana. Vapaalla mies käy miehissä, ja minä yhdellä miehellä ja kaikki ok ja voidaan puhua kaikesta, arki toimii.

Eiks toi oo vähän sairasta?

Valehtelisin jos väittäisin....... Etten salaa kato temppareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että mieheni on homo. Ja mies tietää että tiedän. Olemme kulissisuhteessa ja saan tapailla muita , niinkuin hänkin (miehiä).

Kuitenkin nukumme joka yö yhdessä ja molemmat tulevat kotiin iltaan mennessä.

Olisin paljon onnettomampi jos en olisi väkisin pusertanut miehestä tuota totuutta julki, mistä oli todisteet. Nyt kun pystyi myöntämään, ihan uusi maailma avautui. Ollaan soulmate mutta ei enään seksuaalista. Ja se tuntuu hyvältä molemmista. Sukujuhlissa ja muissa käydään ja ollaan pariskuntana. Vapaalla mies käy miehissä, ja minä yhdellä miehellä ja kaikki ok ja voidaan puhua kaikesta, arki toimii.

Eiks toi oo vähän sairasta?

Ei. Tälläistä avoimuutta ja läheisyyttä kaivattaisiin enemmän kuin huonoissa suhteissa kärsimistä.

En päästä ketään kotio sotkuisuuden takia, en vain jaksa siivota ja pidän kotia paikkana missä voin olla itse rauhassa, välittämättä mitä muut ajattelevat. Tiedän että moni järkyttyisivöt missä läävässä elän. Sitä ei voi ulkomuodosta ja elämäniloisesta asenteestani ikinä arvata.

Olen ihastunut ulkomaalaiseen mieheen ja viestittelemme päivittäin. Hauskinta, että kaikki läheiset ja tutut luulevat minun olevan lesbo aiempien suhteideni takia. Niin luulin itsekin.

Vietän päivittäin parhaan ystäväni kanssa aikaa, hän ei vaan tiedä että olen korvia myöten häneen rakastunut 😊

Seksuaalisuuteni olen salannut lähes kaikilta koko elämäni ajan.

Vietän juhannuksen yksin juomalla ja tekemällä lohta ja uusia perunoita.

En pidä kaveristani oikeasti melkein lainkaan. Tai pidän hänestä mutta en lainkaan hänen käytöksessä suurimmassa osassa. Hänen kättös on sellaista että hänellä ei juuri ole kavereita.

On 40 vuotias mies, äiti tuo ruoat ja kyydittää ja äitiäänkin kohtelee alentavasti ja äiti jo iäkäs. Esim . Äiti ilmoiittaa "olen nyt pihalla, tuletko hakemaan ruoat ja vähän rahaa?"

Mies vastaa :joo, mulla on tässä nyt asioita tulen kohta"

Äiti odottaa 25 minuuttia pihalla ruokien ja rahan kanssa kun kaveri rauhassa pelaa peliä loppuun ja ei pidä mitään kiirettä.

Kysyy multa et tarjootko kaljat tänään ,maksan myöhemmin. Ostan 24 päckin josta juo vähintään puolet , eikä oikeasti ikinä tarjoa takaisin.

Näkee "pikkugangstereita" jotka kuuntelevat hänen tarinoitaan vankilasta ja elämästä silmät suurina ja kunnioittavat,tarjoavat budisavut ja tää kaveri vaan pitää oikeesti pellenään.

Oon tuntenut 7 vuotta tän ja 3 kk seurusteltiin, olin 20 ja hän silloin 37. Sai lumottua mut puhelahjoillaan ja karismaattisuudellaan. Erosin kuitenkin 3kk jälkeen kun tajusin millainen ihminen on. Silti ollaan tekemisissä edelleen, mutta tiedän hänen asiat ja tekee pahaa välillä katsoa miten touhuaa ilman minkäänlaista moraalia.

Samaa tekee mullekkin et sovitaan että nähdään 5 min pihassa, seisottaa siinä 15 min vähintään ja tiuskii jos sanon asiasta.

Diagnoosina määrittelemätön persoonallisuushäiriö ja epävakaa, paniikkihäiriö, ja ADHD.

Vihaan ihmisiä.

Määrittelemätön persoonallisuushäiriö, eikös narsismi esim lukeudu sen diagnoosin alle. Kun sillä ei ole omaa diagnoosia. Ihan vaan että tiedätte. Toisaalta jos tietää jonkun ikäväksi tyypiksi eikä välitä niin mikäs siinä, jos jaksaa sellaista joskus nähdä. Mutta luottaa ei voi. Olisi maailmassa kivempiakin ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Määrittelemätön persoonallisuushäiriö, eikös narsismi esim lukeudu sen diagnoosin alle. Kun sillä ei ole omaa diagnoosia. Ihan vaan että tiedätte. Toisaalta jos tietää jonkun ikäväksi tyypiksi eikä välitä niin mikäs siinä, jos jaksaa sellaista joskus nähdä. Mutta luottaa ei voi. Olisi maailmassa kivempiakin ihmisiä

Yleensä "määrittelemötän persoonallisuushäiriö" narsisiminen. Narsistinen persoonallisuushäiriö diagnoosia ei anneta turhaan, ellei narsisti itse hakeudu hoitoon tai tee vakavasti rikoksia.

Mua määrittelemätön persoonallisuushäiriön omistava kyseli uuden vuoden suunnitelmia, ja lupauduin hänen kanssa lähtemään pippaloihin ja suunniteltiin ruokia ja juomia ja tekemistä ja mitä sinne vietäisiin. Sovittiin kaikkee ja hehkutettiin kuinka tulee tosi hyvä uus vuosi , ilmoitin bussiin lähdöstä ja sanoin et soitan kun oon alaovella.

Lopputulos : istun tän kaverin ulko oven edessä herkkujen ja viinien kanssa ja puhelimesta kuuluu numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Siinä vaiheessa kun vierestä paukuttellaan ilotulitus raketteja ja kaikki juhlii, itken siinä ja syön kylmää perunasalaattia ja nakkeja ja juustoa ja juon viiniä ja yritän uudelleen ja uudelleen soittaa. Pakkasta ja oon kylmissään . Ei hetkeen tuu mieleen kuinka satuteltulta on tuntunut.

Seuraavana päivänä ilmoitti et anteeks pitkältä asti tullut tuttu halus lähteä mun messiin, sori kun turhaan odotit".

Toi satutti ihan hemmetisti ja siitä asti ollut vähän viileämmät välit.

No aloitetaan vaikka siitä että yleensäkkin käyn täällä plastalla. En todellakaan aio kertoa kellekkään.

Sitte vähä isompana saaisuutena oon yrittäny peitellä mun adhd oireet eikä edes mun vanhemmat tiedö mun oikeista ongelmista ja siitä että mulla saattaa olla diagnosoimaton adhd. En ole kokenut tarpeelliseksi testauttaa.

Olen nainen mutta haluaisin olla lapsen kehossa . Tai pienikokoinen nainen. Lyhyt ja sellainen että voisi pukeutua hassuihin vaatteisiin tai sellaisiin että näyttäisivät hyvältä mutta aikuisena se ei onnistu.