Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää rakasta, haluaa eron
21.06.2022 |
Minun rakkauteni on jotain suurempaa. Se on sitä tahtomista, mikä aikoinaan luvattiin. Vaikka aina ei niin ruusuista olisi, tahdolla asiat saisi korjattua.
Mutta, toinen ei enää halua.
Kaikki hajoaa.
Perhe menee rikki.
Mutta mies saa mitä haluaa. Vapauden, ja varmaan sen suuren rakkauden tunteenkin jostain. (Ellei ole sitä jo löytänytkin)
Loppu elämäni olen yksin. Ei tarvitse enää koskaan kokea tämmöistä tuskaa.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä läheisriippuvaisia. Jos rakkaus loppuu, se loppuu ja sen jälkeen suhteessa on sen rakastamattoman osapuolen vastenmielistä olla. Nimim. kokemusta on
Täähän se ois. Puolet avioliitoista päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä saman tyylinen tilanne, on lapsia. Taistelen loppuun asti, että eroa ei tulisi, erityisesti lasten vuoksi. En kerta kaikkiaan kestä ajatusta, että lapsia satutettaisiin.
Tosin meillä ei edes rakkaus ole loppu, mieheni pitää minua ystävänä ja rakastaa minua, mutta ei kuulemma enää romanttisella tavalla. Noh, kenelläköhän on rakkauden alkuhuumaa yli 20 vuoden jälkeen? Rakastan miestäni yli kaiken, ja haluan elää jatkossakin elämäni hänen kanssaan.
Silti suurin huoleni on, että lapsia satutettaisiin. Mieheni on tällä hetkellä kyvytön myöntämään itselleen, että ero satuttaisi lapsia. Ei suostu pohtimaan kanssani, miten meidän elämä saataisiin siihen kuntoon, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sivusuhde hänellä on, mutta on ilmiselvää että se ei tule kestämään, sillä hänellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteisiä arvoja kyseisen henkilön kanssa. Käyttää omien sanojensa mukaan sivusuhdetta katalyyttiina.
Ap, jos edelleen rakastat miestäsi, koita saada suhteenne kuntoon, edes lasten takia. Perusturvallisuuden menettäminen vaikuttaa ihmiseen koko loppuiän ajan.
Niin, kyllä meilläkin mies sanonut että rakastaa ja arvostaa. Ei vaan enää sillä romanttisella tavalla.
Rakkauttakin on kuulema niin erilaista.
Voimia sinulle sinne. Toivon todella, että saatte vielä liittonne kuntoon.
Onko tietynlainen järki, ja elämän realiteettien tunnistaminen läheisriippuvaisuutta? Vai onko se jatkuva "romanttisen rakkauden" eli kemiallisen reaktion aiheuttaman rakastumisen tunteen etsiminen riippuvaisuutta?
Luulisin, että läjes jokaisessa pitkässä suhteessa tulee vaihe että tuntuu sille, ettei rakasta toista. Silloin tarvitaan sitä tahtoa, mitä on luvattu. Tahdon myötä ja vastamäessä. Olen varma, että kumppani on uudelleen löydettävissä ja rakkaus entistä vahvempaa. Jos niin haluaa. Mutta, kun toinen ei halua, niin vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä saman tyylinen tilanne, on lapsia. Taistelen loppuun asti, että eroa ei tulisi, erityisesti lasten vuoksi. En kerta kaikkiaan kestä ajatusta, että lapsia satutettaisiin.
Tosin meillä ei edes rakkaus ole loppu, mieheni pitää minua ystävänä ja rakastaa minua, mutta ei kuulemma enää romanttisella tavalla. Noh, kenelläköhän on rakkauden alkuhuumaa yli 20 vuoden jälkeen? Rakastan miestäni yli kaiken, ja haluan elää jatkossakin elämäni hänen kanssaan.
Silti suurin huoleni on, että lapsia satutettaisiin. Mieheni on tällä hetkellä kyvytön myöntämään itselleen, että ero satuttaisi lapsia. Ei suostu pohtimaan kanssani, miten meidän elämä saataisiin siihen kuntoon, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sivusuhde hänellä on, mutta on ilmiselvää että se ei tule kestämään, sillä hänellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteisiä arvoja kyseisen henkilön kanssa. Käyttää omien sanojensa mukaan sivusuhdetta katalyyttiina.
Ap, jos edelleen rakastat miestäsi, koita saada suhteenne kuntoon, edes lasten takia. Perusturvallisuuden menettäminen vaikuttaa ihmiseen koko loppuiän ajan.
Niin, kyllä meilläkin mies sanonut että rakastaa ja arvostaa. Ei vaan enää sillä romanttisella tavalla.
Rakkauttakin on kuulema niin erilaista.Voimia sinulle sinne. Toivon todella, että saatte vielä liittonne kuntoon.
Suurin osa miehistä on ns. mukavuusliitossa ilman mitään suuria tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pohtinut syitä, miksi mies sen eron nyt haluaa?
Ettei taas koko tarina menisi miehen syyllistämiseksi. Hyvästä suhteesta ei yksikään mies lähde muualle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tietynlainen järki, ja elämän realiteettien tunnistaminen läheisriippuvaisuutta? Vai onko se jatkuva "romanttisen rakkauden" eli kemiallisen reaktion aiheuttaman rakastumisen tunteen etsiminen riippuvaisuutta?
Luulisin, että läjes jokaisessa pitkässä suhteessa tulee vaihe että tuntuu sille, ettei rakasta toista. Silloin tarvitaan sitä tahtoa, mitä on luvattu. Tahdon myötä ja vastamäessä. Olen varma, että kumppani on uudelleen löydettävissä ja rakkaus entistä vahvempaa. Jos niin haluaa. Mutta, kun toinen ei halua, niin vaikeaa on.
Mitä jos niin ei olekaan että kumppani löytyy uudelleen ja rakkaus vahvistuu? Kuinka kauan sitä pitää odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko lapsia?
"Perhe menee rikki."
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
Niin. Olen samaa mieltä artikkelin kanssa. Silti, en voi eroa estää, jos toinen sen haluaa. Lapset yhtälössä vain lisäävät tuskaa. Ja mikä ikävintä, suurimmat erimielisyydet koskee lasten kasvatusta. Joten, jos lapsia ei olisi, meillä menisi varmaan kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietynlainen järki, ja elämän realiteettien tunnistaminen läheisriippuvaisuutta? Vai onko se jatkuva "romanttisen rakkauden" eli kemiallisen reaktion aiheuttaman rakastumisen tunteen etsiminen riippuvaisuutta?
Luulisin, että läjes jokaisessa pitkässä suhteessa tulee vaihe että tuntuu sille, ettei rakasta toista. Silloin tarvitaan sitä tahtoa, mitä on luvattu. Tahdon myötä ja vastamäessä. Olen varma, että kumppani on uudelleen löydettävissä ja rakkaus entistä vahvempaa. Jos niin haluaa. Mutta, kun toinen ei halua, niin vaikeaa on.Mitä jos niin ei olekaan että kumppani löytyy uudelleen ja rakkaus vahvistuu? Kuinka kauan sitä pitää odottaa?
Huvä kysymys. En tiedä.
Anna miehen mennä. Äläkä ota takaisin mikäli mieli muuttuu. Nyt ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Pärjäät kyllä vaikka nyt voi tuntua pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ero on niin kauhea asia lasten terveydelle. Se on fyysista ja psyykkista kidutusta(omilta vanhemmilta), josta ei palaudu.
Lapsi kokoikänsä syyttää itseään, tuntee itsensä hylätyksi ja arvottamasksi.
Se aiheuttaa vakavia vaurioita aivoihin ja yleiseen terveyteen.
Kyllä aikamoisina hirviöinä pidän eronneita vanhempia.
En käsitä miten joku pystyy.
Erotaan ystävinä? Mitä kauhua lapsille...
Kyllä täytyy aikamoinen hannibal olla kotona, että ymmärtäisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä saman tyylinen tilanne, on lapsia. Taistelen loppuun asti, että eroa ei tulisi, erityisesti lasten vuoksi. En kerta kaikkiaan kestä ajatusta, että lapsia satutettaisiin.
Tosin meillä ei edes rakkaus ole loppu, mieheni pitää minua ystävänä ja rakastaa minua, mutta ei kuulemma enää romanttisella tavalla. Noh, kenelläköhän on rakkauden alkuhuumaa yli 20 vuoden jälkeen? Rakastan miestäni yli kaiken, ja haluan elää jatkossakin elämäni hänen kanssaan.
Silti suurin huoleni on, että lapsia satutettaisiin. Mieheni on tällä hetkellä kyvytön myöntämään itselleen, että ero satuttaisi lapsia. Ei suostu pohtimaan kanssani, miten meidän elämä saataisiin siihen kuntoon, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sivusuhde hänellä on, mutta on ilmiselvää että se ei tule kestämään, sillä hänellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteisiä arvoja kyseisen henkilön kanssa. Käyttää omien sanojensa mukaan sivusuhdetta katalyyttiina.
Ap, jos edelleen rakastat miestäsi, koita saada suhteenne kuntoon, edes lasten takia. Perusturvallisuuden menettäminen vaikuttaa ihmiseen koko loppuiän ajan.
Niin, kyllä meilläkin mies sanonut että rakastaa ja arvostaa. Ei vaan enää sillä romanttisella tavalla.
Rakkauttakin on kuulema niin erilaista.Voimia sinulle sinne. Toivon todella, että saatte vielä liittonne kuntoon.
Suurin osa miehistä on ns. mukavuusliitossa ilman mitään suuria tunteita.
Suurin osa ihmisistä on. Ihan sama se on naisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mukavuus avioliitto, niin mitä helv...?
Sitten ei tuhota lapsia eroamalla.
Tunteita pitäisi omai lapsia kohtaa olla
Kerro ihmeessä miten pääsit eroon? Mulla projekti vielä vaiheessa.
Tosiaan se uusi miehen puoliso ei lapsia rakasta
Todennäköisesti kohtelee huonosti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietynlainen järki, ja elämän realiteettien tunnistaminen läheisriippuvaisuutta? Vai onko se jatkuva "romanttisen rakkauden" eli kemiallisen reaktion aiheuttaman rakastumisen tunteen etsiminen riippuvaisuutta?
Luulisin, että läjes jokaisessa pitkässä suhteessa tulee vaihe että tuntuu sille, ettei rakasta toista. Silloin tarvitaan sitä tahtoa, mitä on luvattu. Tahdon myötä ja vastamäessä. Olen varma, että kumppani on uudelleen löydettävissä ja rakkaus entistä vahvempaa. Jos niin haluaa. Mutta, kun toinen ei halua, niin vaikeaa on.Mitä jos niin ei olekaan että kumppani löytyy uudelleen ja rakkaus vahvistuu? Kuinka kauan sitä pitää odottaa?
Näitä on esimerkiksi kahdenlaisia tapauksia, tietenkin jokainen on omanlaisensa suhde ja ero.
Jos on ollut kova vetovoima ja rakkautta tai kunnioutusta vielä kuitenkin jäljellä molemmilla niin se uudelleen löytäminen saattaa onnistua.
Mutta jos jo alunperin ei ole kummallakaan tai toisella ollut kovin suurta vetovoimaa ja rakastumista, niin silloin kun sekin loppuu niin tuskin on uudelleen löytymisen mahdollisuutta.
Joillain on myös niin, että kun rakkaus loppuu niin se loppuu, ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ketju täynnä läheisriippuvaisia. Jos rakkaus loppuu, se loppuu ja sen jälkeen suhteessa on sen rakastamattoman osapuolen vastenmielistä olla. Nimim. kokemusta on
Jos minuun viittaat, huomautan, että meillä ei ole rakkaus loppunut.
Ketju täynnä läheisriippuvaisia. Jos rakkaus loppuu, se loppuu ja sen jälkeen suhteessa on sen rakastamattoman osapuolen vastenmielistä olla. Nimim. kokemusta on