Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää rakasta, haluaa eron
21.06.2022 |
Minun rakkauteni on jotain suurempaa. Se on sitä tahtomista, mikä aikoinaan luvattiin. Vaikka aina ei niin ruusuista olisi, tahdolla asiat saisi korjattua.
Mutta, toinen ei enää halua.
Kaikki hajoaa.
Perhe menee rikki.
Mutta mies saa mitä haluaa. Vapauden, ja varmaan sen suuren rakkauden tunteenkin jostain. (Ellei ole sitä jo löytänytkin)
Loppu elämäni olen yksin. Ei tarvitse enää koskaan kokea tämmöistä tuskaa.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt emännät, mitään yritystä ei tarvita enää, jos toinen on pettänyt. Siihen tarvitaan, ettei petä. Tänä kesänä moni liitto kariutuu,minkähän vuoksi?
Siksi että miehet hyppää vieraissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas nyt emännät, mitään yritystä ei tarvita enää, jos toinen on pettänyt. Siihen tarvitaan, ettei petä. Tänä kesänä moni liitto kariutuu,minkähän vuoksi?
Siksi että miehet hyppää vieraissa
Ja naiset, ei ole mikään miesten yksinoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pohtinut syitä, miksi mies sen eron nyt haluaa?
Ettei taas koko tarina menisi miehen syyllistämiseksi. Hyvästä suhteesta ei yksikään mies lähde muualle.
Mihin sun absoluuttinen yleistäminen oikein perustuu? "Ei yksikään mies lähde muualle"? Eiköhän meitä ihmisiä ole sen verran paljon erilaisia, että voinet puhua vaan itsesi tai joidenkin ystäviesi puolesta? ;D
On tarinoita, joissa upeaa ja kaunista morsianta on petetty jopa edellisiltana polttareissa tai morsiamen siskon kanssa on ollut suhde jo pitemmän aikaa, ja se rikkookin lopuksi kaiken. Jotkut vaan kaipaavat ikuista vaihtelua, on se kumppani sitten millainen Miss Universum tahansa. Ja eiköhän seurusteluaikana jo näe millaisen tyypin kanssa on menossa naimisiin. Tuskin yllärinä tulee niin, että pitää olla heti toiseen vaihtamassa.
Tosi ulkonäkökeskeinen kela. Ihmisyys on niin paljon syvempää ja hankalampaa, kuin ulkokuori. Outo ajatus, että kaunista ei petettäisi tai heitä petetään vain vahingossa. Ihminen kypsyy matkallaan, kaikki eivät koskaan. Mutta kasvava ihminen myös muuttuu. Jos pariskunta näkee paljon vaivaa vuosikymmenien läpi, he voivat kasvaa yhdessä ja pysyä yhdessä tyytyväisinä. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.
Ja edelleen: EN TARKOITTANUT, ETTÄ ULKONÄKÖ OLISI TÄRKEIN ASIA, vaan kirjoitin myös kuinka on omituista, että vaikka on valinnut SEKÄ ulkonäöltään, ETTÄ myös luonteeltaan ja statukseltaan (huumori ja kaikki muut hienot ja miellyttävät piirteet) juuri sen haluamansa ihmisen, alkaa silti pettäminen ja uuden saalistaminen ihmeellisen lyhyen ajan kuluessa monillakin.
Täällä on näitä 20 vuotta yhdessä olleita nyt, joiden kumppani haikailee muualle, mikä tietenkin eri asia. Silti kannattaa taistella.
Meillä miehen kanssa yli 30 yhteistä vuotta takana, joten uskoisin että tiedän elämästä jotain kuitenkin; ongelmien ratkaisemisesta, keskustelemisesta, kasvamisesta ja kehittymisestä, kunnioituksesta, toisen huomioon ottamisesta, anteeksiannosta, ymmärryksestä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pohtinut syitä, miksi mies sen eron nyt haluaa?
Ettei taas koko tarina menisi miehen syyllistämiseksi. Hyvästä suhteesta ei yksikään mies lähde muualle.
Mihin sun absoluuttinen yleistäminen oikein perustuu? "Ei yksikään mies lähde muualle"? Eiköhän meitä ihmisiä ole sen verran paljon erilaisia, että voinet puhua vaan itsesi tai joidenkin ystäviesi puolesta? ;D
On tarinoita, joissa upeaa ja kaunista morsianta on petetty jopa edellisiltana polttareissa tai morsiamen siskon kanssa on ollut suhde jo pitemmän aikaa, ja se rikkookin lopuksi kaiken. Jotkut vaan kaipaavat ikuista vaihtelua, on se kumppani sitten millainen Miss Universum tahansa. Ja eiköhän seurusteluaikana jo näe millaisen tyypin kanssa on menossa naimisiin. Tuskin yllärinä tulee niin, että pitää olla heti toiseen vaihtamassa.
Se morsiamen upeus ja kauneus ei kerro mitään suhteen sisäisistä asioista. Suhde voi olla huono, vaikka osapuolet olisivat miten upeita.
No johan arvasin, että tuohon ulkonäkökommenttiin kosahtaa! Kirjoitin kyllä jatkoksi, että "Luonne selviää seurusteluaikana" eli tuskin kukaan menee naimisiin naisen kanssa, jota ei tunne laisinkaan. Joitain on niitäkin, mutta uskoakseni pieni vähemmistö.
Pointti siis, että vaikka toinen olisi ulkoa ja sisältä kaunis, haluavat jotkut muita, koska kyllästyvät nopeasti. Jotkut haluavat vielä pitää sen omansakin mutta ohessa rinnakkaissuhteita.
Ja vielä jos saisi vastauksen että mihin tuo yleistäminen oikein perustuu...
En ole sama, jolle alunperin vastasit, joten viimeiseen kysymykseen minulla ei ole vastausta.
Kuten tässä ketjussa on useaan otteeseen tullut esiin, myös ihmisen luonne voi ajan mittaan muuttua, ei persoonakaan ole mikään luonnonvakio. Suhde voi myös olla huono, vaikka toinen ihminen sinänsä miellyttäisi sisäisesti ja ulkoisesti. Kyse on siitä, että yleisimmin pettäminen tapahtuu huonossa suhteessa, ei siitä, että petetyssä olisi jotain vikaa sisäisesti ja/tai ulkoisesti. Suhde on kahden kauppa.
Tietenkin huono suhde on alku sille että alkaa tulla eroajatuksia mieleen. Ja saattaa olla vielä niin, että suhde on toisen mielestä aivan ihanteellinen ja on harhaluulo, että niin se kumppanikin ajattelee.
Tässä on nyt kauan yhdessä olleiden sanoma siitä, että kun rakastaa, ja toinen haluaa lähteä ja haikailee muualle, vaikka "meidän suhde on vielä rakastava". Eli on sanottu, että rakkaus ei ole kuollut. Silloin kannattaa taistella. Rakkaus todellakin voi olla myös tahdon asia. Se on vaan tilapäisesti kadoksissa ja arki on sen haalistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pohtinut syitä, miksi mies sen eron nyt haluaa?
Ettei taas koko tarina menisi miehen syyllistämiseksi. Hyvästä suhteesta ei yksikään mies lähde muualle.
Mihin sun absoluuttinen yleistäminen oikein perustuu? "Ei yksikään mies lähde muualle"? Eiköhän meitä ihmisiä ole sen verran paljon erilaisia, että voinet puhua vaan itsesi tai joidenkin ystäviesi puolesta? ;D
On tarinoita, joissa upeaa ja kaunista morsianta on petetty jopa edellisiltana polttareissa tai morsiamen siskon kanssa on ollut suhde jo pitemmän aikaa, ja se rikkookin lopuksi kaiken. Jotkut vaan kaipaavat ikuista vaihtelua, on se kumppani sitten millainen Miss Universum tahansa. Ja eiköhän seurusteluaikana jo näe millaisen tyypin kanssa on menossa naimisiin. Tuskin yllärinä tulee niin, että pitää olla heti toiseen vaihtamassa.
Tosi ulkonäkökeskeinen kela. Ihmisyys on niin paljon syvempää ja hankalampaa, kuin ulkokuori. Outo ajatus, että kaunista ei petettäisi tai heitä petetään vain vahingossa. Ihminen kypsyy matkallaan, kaikki eivät koskaan. Mutta kasvava ihminen myös muuttuu. Jos pariskunta näkee paljon vaivaa vuosikymmenien läpi, he voivat kasvaa yhdessä ja pysyä yhdessä tyytyväisinä. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.
Ja edelleen: EN TARKOITTANUT, ETTÄ ULKONÄKÖ OLISI TÄRKEIN ASIA, vaan kirjoitin myös kuinka on omituista, että vaikka on valinnut SEKÄ ulkonäöltään, ETTÄ myös luonteeltaan ja statukseltaan (huumori ja kaikki muut hienot ja miellyttävät piirteet) juuri sen haluamansa ihmisen, alkaa silti pettäminen ja uuden saalistaminen ihmeellisen lyhyen ajan kuluessa monillakin.
Täällä on näitä 20 vuotta yhdessä olleita nyt, joiden kumppani haikailee muualle, mikä tietenkin eri asia. Silti kannattaa taistella.
Meillä miehen kanssa yli 30 yhteistä vuotta takana, joten uskoisin että tiedän elämästä jotain kuitenkin; ongelmien ratkaisemisesta, keskustelemisesta, kasvamisesta ja kehittymisestä, kunnioituksesta, toisen huomioon ottamisesta, anteeksiannosta, ymmärryksestä jne.
Ei yhdestä suhteesta saatu tieto ole yleistettävissä toiseen. Jos olisi niin ei liene väliä onko ollut 30 vuotta yhden kunppanin kanssa vai vuoden 30 kunppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siinä pitäisi roikkua ja painostaa sitä jatkamaan liittoa, aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja kantaa vastuun teoistaan. Kokemus on osoittanut, että vaikka painostamalla saisikin toisen jatkamaan yhdessä, on liitto hyvin heikoissa kantimissa ja sortuu ennemmin tai myöhemmin.
Ei lapset ole riisiposliinia, kyllä ne elämää kestää. Aina joku särö saattaa tulla, mutta elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehillä on jo uusi katsottuna tai jopa uusi suhde aloitettuna, kun rakkaus ns. loppuu. Vaikeaa sitä on painostaa jäämäänkään.
"Yleensä miehillä on...". Haista kuule pitkä vettu. Minä en ole koskaan ollut parisuhteen lopettava osapuoli, vaan aina se on ollut nainen ja joka kerta on jättänyt toisen miehen takia. Naiset ovat satakertaa läheisriippuvaisempia kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eroaminen on LAPSELLISTA, etenkin jos lapsia on mukana.
Etsin itseäni (älä ny viitti)
Miten joku pystyy??
Jos lapsia. Silloin ei erota. Piste.
Toki teillä on velvollisuus lapsianne kohtaan pysyä yhdessä,
mutta miten joku edes pystyy eroamaan, eikö empatiakykyä?
Voi herrajumala mitä pa*kaa! Minä olen ihan tyytyväinen että vanhempani erosivat kun olin pieni. Onnellisempia ne on tahoillaan olleet kun yhdessä. En ole vaurioitunut erosta, en koe että se on elämääni sen kummemmin vaikuttanut.
Jos ukko on päättänyt lähteä niin ei sen perään kannata ruikuttaa tai alkaa itseään muuttamaan, se on turhaa ja myöhäistä jo. Lapset eivät saa olla syy toimimattomaan suhteeseen jäämiseen koskaan, luulenpa heidän kärsivän enemmän eripuraisesta yhdessä asumisesta. Keskity miettimään käytännön asioita jo, toimeentulo, lapsien kuskaukset etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä saman tyylinen tilanne, on lapsia. Taistelen loppuun asti, että eroa ei tulisi, erityisesti lasten vuoksi. En kerta kaikkiaan kestä ajatusta, että lapsia satutettaisiin.
Tosin meillä ei edes rakkaus ole loppu, mieheni pitää minua ystävänä ja rakastaa minua, mutta ei kuulemma enää romanttisella tavalla. Noh, kenelläköhän on rakkauden alkuhuumaa yli 20 vuoden jälkeen? Rakastan miestäni yli kaiken, ja haluan elää jatkossakin elämäni hänen kanssaan.
Silti suurin huoleni on, että lapsia satutettaisiin. Mieheni on tällä hetkellä kyvytön myöntämään itselleen, että ero satuttaisi lapsia. Ei suostu pohtimaan kanssani, miten meidän elämä saataisiin siihen kuntoon, että kaikilla olisi hyvä olla.
Sivusuhde hänellä on, mutta on ilmiselvää että se ei tule kestämään, sillä hänellä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteisiä arvoja kyseisen henkilön kanssa. Käyttää omien sanojensa mukaan sivusuhdetta katalyyttiina.
Ap, jos edelleen rakastat miestäsi, koita saada suhteenne kuntoon, edes lasten takia. Perusturvallisuuden menettäminen vaikuttaa ihmiseen koko loppuiän ajan.
Oisko vaan parempi antaa ukon jyystää sitä katalyyttiaan kyllästymiseen saakka ja saisivat keskenään maistaa arkista elämää, vaikka kokeilumielisen tauon ajan (jos sun polla vaan kestää) ja katsella sitten lopuksi koputtaako renttu taas kotiovella kuin kulkukoira. Ja joo, naisella pitää olla ylpeytensä, mutta jokaisen oma asiahan se on antaa pettäjälle anteeksi ja uusi alku. Aika usein ne kuitenkin kotiin haluavat palata. -sivusta
Kiitos kommentista. Tiedän, että tuohon tilanne tulee menemään, huomaa kyllä tekeneensä virheen jossain vaiheessa. Minua hirvittää vaan se, kuinka paljon satuttaa lapsia ennen sitä.
Itsestäni tiedän, että oma rakkauteni ei tähän lopu. Varmasti todella moni on eri mieltä, eikä voisi jatkaa tämmöisen tilanteen jälkeen, mutta kuten sinäkin sanot, jokainen tekee itse ratkaisunsa antaako anteeksi. Pelottaa tosiaan lapsiin sattuminen, toinen huoli on se, kuinka kauan tilanne vielä kestää.Elät kyllä ihan kauheassa välitilassa, ja melkein olisi kenties parempi tulla reilusti jätetyksi. Kertoo paljon sun ymmärtävästä luonteesta ja omistautumisesta, mitä itse kunnioitan, enkä näe mitenkään läheisriippuvaisuutena, kuten useimmat varmaan tekevät. Itsellekin on perhe tärkeintä maailmassa ja lasten hyvinvointi.
Pettäminen meilläkin takana, ja kun pistin raivolla ranttaliksi, kostin korkojen kera. Nyt me ollaan jo ikääntyneitä ja ihan hyvä on olla, vaikka varmasti ei kukaan usko. Kukin tavallaan. Sen vaan päätin, ettei yhteisiä lapsia tule meille koskaan, kun luotto meni. Molemmilla on yksi edellisestä suhteesta. Olivat pieniä kun tavattiin. Mies olisi halunnut. Mutta parempi näin.
Toivon sulle rauhaisaa mieltä, nautinnollista kesää ja myös tilanteen selviämistä parhain päin!! :)
Kiitos. Itsekin ajattelen, että olen aidosti omistautunut meidän perheemme hyvinvoinnille ja rakastamaan miestäni. Jokainen meistä voi tehdä virheitä.
Joku kysyi, mistä tiedän, että tulee havahtumaan siihen, että teki virheen. En tätä halua avata tarkemmin näin julkisella palstalla, mutta tähän on erittäin paljon viitteitä. Minulle sama, kuka teistä uskoo ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä eroaminen on LAPSELLISTA, etenkin jos lapsia on mukana.
Etsin itseäni (älä ny viitti)
Miten joku pystyy??
Jos lapsia. Silloin ei erota. Piste.
Toki teillä on velvollisuus lapsianne kohtaan pysyä yhdessä,
mutta miten joku edes pystyy eroamaan, eikö empatiakykyä?
Voi herrajumala mitä pa*kaa! Minä olen ihan tyytyväinen että vanhempani erosivat kun olin pieni. Onnellisempia ne on tahoillaan olleet kun yhdessä. En ole vaurioitunut erosta, en koe että se on elämääni sen kummemmin vaikuttanut.
Jotkut ovat katkeria siitä kun eivät itse uskaltaneet erota ja elämä meni paskassa liitossa. Sitten hokevat vain että lapset sitä ja lapset tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat oli yhdessä vain meidän lasten takia. Siitä muistettiin myös sanoa ääneen, mutta kaikki oli aistittavissa ja nähtävissä ihan ilman sanojakin. Että kiitos vaan tästä taakasta ja tiedosta.
Nyt me kaikki kolme lasta käymme terapiassa ja elämme yhteiskunnan laitamilla kummajaisina.
En ole sama, jolle alunperin vastasit, joten viimeiseen kysymykseen minulla ei ole vastausta.
Kuten tässä ketjussa on useaan otteeseen tullut esiin, myös ihmisen luonne voi ajan mittaan muuttua, ei persoonakaan ole mikään luonnonvakio. Suhde voi myös olla huono, vaikka toinen ihminen sinänsä miellyttäisi sisäisesti ja ulkoisesti. Kyse on siitä, että yleisimmin pettäminen tapahtuu huonossa suhteessa, ei siitä, että petetyssä olisi jotain vikaa sisäisesti ja/tai ulkoisesti. Suhde on kahden kauppa.