Miten voi olla, että aikuinen ihminen ei osaa tehdä yhtään mitään ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tutustuin ihan aikuiseen naiseen, hän oli melkein kuuskymppinen, joka ei osannut laittaa mitään ruokaa. Hän aina ihaili aivan höhlänä kaikkea mitä olin tehnyt ja kyseli, että mitä siinä on ja miten teet sen. Sitten kun selitin, hän oli aivan hoona, että mistä olet tuollaisia oppinut. Oltiin siis hetken samassa työpaikassa ja minulla oli aina omat eväät. Hän oli muuten aivan täysjärkinen ihminen, mutta ruoanlaitto oli vaan jäänyt oppimatta. Ihan terveenä hengissä hän oli pysynyt kuitenkin.

Mä vaan luulen, että se huono ravinto saattaa alkaa kostautua joskus vasta vanhuusiässä. Muut viettävät virkeitä eläkepäiviä, niin koko ikänsä huonosti syönyt on jo dementti ja hapertunut vanhus.

Kyllä hän oli aivan terve ja voi hyvin. Hän osti kaupasta sellaisia valmiita ruokia. Ei kai niissä mitään vikaa ole?

Onks nyt muuten oikeasti juttu niin, että ihmiset ei tiedä sitä, että niissä on vikaa. Siellä eineshyllyllä voi tietenkin tehdä huonompia ja parempia valintoja, mutta kaikissa eineksissä yleisesti ottaen on yleensä liikaa kovaa rasvaa ja suolaa, ja se on terveydelle haitallista pitkällä aikavälillä. Rasvan ja suolan määrä pysyy kotiruoalla helpommin kurissa. Onko nyt siis ihan todella niin, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät tiedä tätä?

Se on sitten asia erikseen, että jos syö pelkkiä kaupan valmisruokia, jää kyllä syömisen ilo ja makupaletti aika ohuiksi.

Ap:n kaveri on saattanut nähdä kun vanhempansa ovat riidelleet, kumpi sen kantapalan saa syödä, ja huuto on jatkunut kun äiti sitten raivoisaan leikkasi terävällä veitsellä kurkunviipaleita. Sitten sovintoseksiä. Tabut meni sekaisin, Freud tajuisi heti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää keskustelu nyt on tällaista, että vaihtoehdot on tasan joku voileipä ja peruna ja kastike tai jauhelihamakaronimössö ja hui hui hiilihydraatteja? Hieman menee taas mustavalkoiseksi keskustelu. Maailma on täynnä erilaisia ruokia, ja jos ei anna lapselleen kuin voileipää, kyllä pitää tuntea pisto sydämessään.

Kerron sinulle salaisuuden joka voi järkyttää mieltäsi: Maailma on täynnä myös erilaisia voileipiä. Niistäkin voi koota monipuolisen ja ravitsevan aterian. Voileivän ei tarvitse olla vain Ruispala päällystettynä Rainbow margariinilla ja Edam-juustolla. 

Aika vaikea se on kuvitella, että voileipiä olisi niin paljon erilaisia kuin ruokia, joissa siis on keittoja, laatikoita, salaatteja, patoja, munakkaita, täytelettuja, jne jne.

Jos todella mielikuvitus ja viitseliäisyys riittää väkertää tuhannen erilaista voileipää, miten se ei riitä ruuanlaittoon?

Jos mietitään vaikka päivällisiä meillä:

Ma Kasvissosekeitto

Ti Makaronilaatikko

Ke Tonnikalasalaatti ja patonkia

To Linssikeitto ja salaattia

Pe Linssikeitto ja salaattia

ja sitten voileipäperheessä:

Ma kaksi ruisleipää margariinilla, juustolla, kinkulla ja paprikalla

Ti kaksi sekaleipää margariinilla juustolla, salaatilla ja tomaatilla

Ke kaksi ruisleipää hummuksella iduilla

To kaksi vehnäleipää margariinilla kalkkunaleikkeellä ja kurkulla

Pe kaksi saaristolaisleipää graavilohella ja kurkulla

Niin voiko tossa nyt olla jotenkin epäselevää, että missä mättää voileipäruokavalio? Noinko opetetaan lapselle hyvää syömistä? Se ei ole leivänpäällisistä tai leivän laadusta kiinni, että tuo ei ole kunnollista syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää keskustelu nyt on tällaista, että vaihtoehdot on tasan joku voileipä ja peruna ja kastike tai jauhelihamakaronimössö ja hui hui hiilihydraatteja? Hieman menee taas mustavalkoiseksi keskustelu. Maailma on täynnä erilaisia ruokia, ja jos ei anna lapselleen kuin voileipää, kyllä pitää tuntea pisto sydämessään.

Kerron sinulle salaisuuden joka voi järkyttää mieltäsi: Maailma on täynnä myös erilaisia voileipiä. Niistäkin voi koota monipuolisen ja ravitsevan aterian. Voileivän ei tarvitse olla vain Ruispala päällystettynä Rainbow margariinilla ja Edam-juustolla. 

Aika vaikea se on kuvitella, että voileipiä olisi niin paljon erilaisia kuin ruokia, joissa siis on keittoja, laatikoita, salaatteja, patoja, munakkaita, täytelettuja, jne jne.

Jos todella mielikuvitus ja viitseliäisyys riittää väkertää tuhannen erilaista voileipää, miten se ei riitä ruuanlaittoon?

Jos mietitään vaikka päivällisiä meillä:

Ma Kasvissosekeitto

Ti Makaronilaatikko

Ke Tonnikalasalaatti ja patonkia

To Linssikeitto ja salaattia

Pe Linssikeitto ja salaattia

ja sitten voileipäperheessä:

Ma kaksi ruisleipää margariinilla, juustolla, kinkulla ja paprikalla

Ti kaksi sekaleipää margariinilla juustolla, salaatilla ja tomaatilla

Ke kaksi ruisleipää hummuksella iduilla

To kaksi vehnäleipää margariinilla kalkkunaleikkeellä ja kurkulla

Pe kaksi saaristolaisleipää graavilohella ja kurkulla

Niin voiko tossa nyt olla jotenkin epäselevää, että missä mättää voileipäruokavalio? Noinko opetetaan lapselle hyvää syömistä? Se ei ole leivänpäällisistä tai leivän laadusta kiinni, että tuo ei ole kunnollista syömistä.

Voitteko nyt jumaliste lopettaa tuon voileipäjankkauksen! Menkää omaan ketjuunne väittelemään, ketään muuta ei kiinnosta, eikä tuo liity mitenkään tähän ketjuun kun mitään noista ruuista tai voileivistä ei osaa apn ystävä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myinä en osaa kokata mitään, en juuri omista mitään keittiörompetta enkä haluaisi ikinä syödä mitään lämmintä ruokaa enkä kyllä oikeastaan mitään muutakaan.

Ulkona syöminen on myös tuskaa.

Olen monesti miettinyt että tämä liittyy jotenkin hermoihin - kaikki "limaiseen" esim juusto, kurkku, koskeminen aiheuttaa fyysistä pahaa oloa, pahoinvointia. Inhottaa koskea sormilla niin paljon, se inhotus tuntuu koko vartalossa.

Kurkku maistuu suussani limaiselle seisoneelle vedelle. Pilaantuneelle.

Kaikki paistaminen ja paistettu haisee niin pahalle että saatan joutua käymään oksentamassa. Tuntuu niin pahalle.

Olen ollut oikeassa, nyt lähemmäs 40v iässä olen saamassa diagnoosin ja olen tosiaan AUTISTI.

Mitä ruokavalioosi kuuluu?

Ranskalaisia Mäkkäriltä n kerran viikossa.

Voileipiä, valmissalaatteja joissa ei saa olla juustoa tai mitään lihaa.

Joskus syön muroja tai mysliä, niinä päivinä kun maito ei okseta (se haisee ja maistuu pilaantuneelta, aina). Syön ehkä kerran kahdessa viikossa pakastepizzan.

Syön päivittäin karkkeja ja sipsejä. Yllättäen olen alipainoinen :D

Ostin kerran itselleni sellaisen ruokavalio-ohjauksen jossa käytiin ammattilaisen toimesta ruokavalioni läpi ja ehdotuksia sen parantamiseksi.

Koskaan ei mikään raha elämässäni ole mennyt niin hukkaan. Tämä ihminen vaan jankkasi näitä samoja mitä tässäkin ketjussa joku jankkaa että pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota, ah kun on niin palkitsevaa ja helppoa. No ei ole. Mitä väliä keitänkö perunat kun en saa niitä syötyä, nehän maistuu jollekin liimalle. Sille mitä tulee tapetteihin, en tajjua miten joku voi syödä niitä!

Ainoa konkreettinen hyöty valmennuksesta oli että nyt syön päivittäin kourallisen pähkinöitä ja tätä myötä huimaus on vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myinä en osaa kokata mitään, en juuri omista mitään keittiörompetta enkä haluaisi ikinä syödä mitään lämmintä ruokaa enkä kyllä oikeastaan mitään muutakaan.

Ulkona syöminen on myös tuskaa.

Olen monesti miettinyt että tämä liittyy jotenkin hermoihin - kaikki "limaiseen" esim juusto, kurkku, koskeminen aiheuttaa fyysistä pahaa oloa, pahoinvointia. Inhottaa koskea sormilla niin paljon, se inhotus tuntuu koko vartalossa.

Kurkku maistuu suussani limaiselle seisoneelle vedelle. Pilaantuneelle.

Kaikki paistaminen ja paistettu haisee niin pahalle että saatan joutua käymään oksentamassa. Tuntuu niin pahalle.

Olen ollut oikeassa, nyt lähemmäs 40v iässä olen saamassa diagnoosin ja olen tosiaan AUTISTI.

Mitä ruokavalioosi kuuluu?

Ranskalaisia Mäkkäriltä n kerran viikossa.

Voileipiä, valmissalaatteja joissa ei saa olla juustoa tai mitään lihaa.

Joskus syön muroja tai mysliä, niinä päivinä kun maito ei okseta (se haisee ja maistuu pilaantuneelta, aina). Syön ehkä kerran kahdessa viikossa pakastepizzan.

Syön päivittäin karkkeja ja sipsejä. Yllättäen olen alipainoinen :D

Ostin kerran itselleni sellaisen ruokavalio-ohjauksen jossa käytiin ammattilaisen toimesta ruokavalioni läpi ja ehdotuksia sen parantamiseksi.

Koskaan ei mikään raha elämässäni ole mennyt niin hukkaan. Tämä ihminen vaan jankkasi näitä samoja mitä tässäkin ketjussa joku jankkaa että pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota, ah kun on niin palkitsevaa ja helppoa. No ei ole. Mitä väliä keitänkö perunat kun en saa niitä syötyä, nehän maistuu jollekin liimalle. Sille mitä tulee tapetteihin, en tajjua miten joku voi syödä niitä!

Ainoa konkreettinen hyöty valmennuksesta oli että nyt syön päivittäin kourallisen pähkinöitä ja tätä myötä huimaus on vähentynyt.

No mut sulla on selkeä syy tuohon, autismi. Se käy ihan järkeen. Usemmilla ruokaongelmoijilla ei ole autismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keskittyy enemmän laitteisiin ja näyttöihin ettei ole edes muka aikaa keskittyä laittamaan oikeaa ruokaa. Kyllähän kaikki varmaan osaa laittaa mutta ei vaan jaksa tai ei ole tottunu laittamaan.

Itse asiassa ei, hän ei ole ollenkaan mikään laiteaddikti. Hän vaan oikeasti kokee ettei voi tehdä ruokaa. Kaikki siihen liittyvä pelottaa ja tuntuu kauhealta. Ei rehellisesti muka osaa edes leikata kurkkua tai keittää makaronia.

Ap

Miksi teit tän avauksen, jos kerran tiesit vastauksen?

Pönkittääksesi omaa olematonta itsetuntoasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan keskittyy enemmän laitteisiin ja näyttöihin ettei ole edes muka aikaa keskittyä laittamaan oikeaa ruokaa. Kyllähän kaikki varmaan osaa laittaa mutta ei vaan jaksa tai ei ole tottunu laittamaan.

Itse asiassa ei, hän ei ole ollenkaan mikään laiteaddikti. Hän vaan oikeasti kokee ettei voi tehdä ruokaa. Kaikki siihen liittyvä pelottaa ja tuntuu kauhealta. Ei rehellisesti muka osaa edes leikata kurkkua tai keittää makaronia.

Ap

Miksi teit tän avauksen, jos kerran tiesit vastauksen?

Pönkittääksesi omaa olematonta itsetuntoasi?

Voi sentään. Pusuja päivääsi!

Syö mitä syö. Mitä tuohon mitään sanottavaa. Eläähän ihmiset vaikka pettuleipää syöden. Eräät ehti aikoinaan sitä pakolla kokeilla...

Siinähän voi viettää kivan päivän kaverin kanssa opetellen aina yhden yksinkertaisemman ruoan valmistamisen. Kaikki pitää kuulla ja nähdä ensimmäisen kerran "tyhmien" kyselemisten kera.

Miehen veli ei osaa keittää edes perunoita. Tuntuu aivan järjettömältä, ettei 50 v mies siihen kykene. Mutta ei todellakaan ole ainoa asia, mitä hän ei hallitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan tajunnut, että on joku vaihtoehto olla laittamatta ruokaa. Sitä ei ole pakko rakastaa, eikä siinä ole pakko olla maailman paras, mutta se on pakko tehdä niin kuin imurointikin. Se on semmoinen perusasia, joka vaan kuuluu normaaliin elämään. Jos ei laita ruokaa, menee niin paljon rahaa syömiseen, että harvalla on siihen varaa, ja tulee melko satavarmasti syöneeksi myös epäterveellisesti. Miten voi olla, ettei ihan perus elämäntaitoja oo opetettu kotona?

Ja minä olen ajatellut tasan päinvastoin eli ei ole pakko osata ruuanlaittoa, sitä voi syödä hyvin ja terveellisesti, vaikka ei osaa tehdä  kastiketta (rasva+jauhot+vesi+mausteet - haloo, superterveellistä ja elimistölle tärkeää?) tai keittää perunoita. Porkkanassa on ihan sama määrä ravintoaineita palana ja raasteena, ei sitä ole pakko pilkkoa, kuullottaa sokerissa ja keitellä.

Jo 1930-luvun Helsingissä saattoi ostaa ruokaa omaan astiaan, ei ollut pakko tehdä itse.

Porkkanat kuullotetaan sokerissa 😄

Kaks asiaa opetti tekemään ruokaa nuorena miehenä - ensimmäinen oli vanhempien ero ja jäin isälle (omasta tahdosta) ja toinen on metsästysharrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tutustuin ihan aikuiseen naiseen, hän oli melkein kuuskymppinen, joka ei osannut laittaa mitään ruokaa. Hän aina ihaili aivan höhlänä kaikkea mitä olin tehnyt ja kyseli, että mitä siinä on ja miten teet sen. Sitten kun selitin, hän oli aivan hoona, että mistä olet tuollaisia oppinut. Oltiin siis hetken samassa työpaikassa ja minulla oli aina omat eväät. Hän oli muuten aivan täysjärkinen ihminen, mutta ruoanlaitto oli vaan jäänyt oppimatta. Ihan terveenä hengissä hän oli pysynyt kuitenkin.

Mä vaan luulen, että se huono ravinto saattaa alkaa kostautua joskus vasta vanhuusiässä. Muut viettävät virkeitä eläkepäiviä, niin koko ikänsä huonosti syönyt on jo dementti ja hapertunut vanhus.

Kyllä hän oli aivan terve ja voi hyvin. Hän osti kaupasta sellaisia valmiita ruokia. Ei kai niissä mitään vikaa ole?

Onks nyt muuten oikeasti juttu niin, että ihmiset ei tiedä sitä, että niissä on vikaa. Siellä eineshyllyllä voi tietenkin tehdä huonompia ja parempia valintoja, mutta kaikissa eineksissä yleisesti ottaen on yleensä liikaa kovaa rasvaa ja suolaa, ja se on terveydelle haitallista pitkällä aikavälillä. Rasvan ja suolan määrä pysyy kotiruoalla helpommin kurissa. Onko nyt siis ihan todella niin, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät tiedä tätä?

Se on sitten asia erikseen, että jos syö pelkkiä kaupan valmisruokia, jää kyllä syömisen ilo ja makupaletti aika ohuiksi.

Sama koskee tätä woltattua "ravintolaruokaa", sillä kyllähän wolttiruuat tulee niistä ravintoloista, joissa on perusravintolakastikkeet jne. jotka oikeasti ovat helkkarinmoisia rasva- ja suolapaukkuja. Se on ihan niiden pointti, sillä keskitason ravintolassa on meininki saada kastike halvalla ja helpolla kasaan. Tehdään siis erilaisista kastikejauhoista tms. joissa maku tulee rasvasta ja suolasta. Sama koskee esim. lihan tai kanan marinadeja ja mausteita.

Kokkina sattumalta tiedän tämän, eri asia on sitten, jos oikeasti jostain gourmet-ravintolasta on joka päivä tilata ruuat kotiin, sieltä tosin niitä ei wolt kuljeta, mutta ehkä on varaa taksilla tai muulla kuljetuspalvelulla kuskata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tutustuin ihan aikuiseen naiseen, hän oli melkein kuuskymppinen, joka ei osannut laittaa mitään ruokaa. Hän aina ihaili aivan höhlänä kaikkea mitä olin tehnyt ja kyseli, että mitä siinä on ja miten teet sen. Sitten kun selitin, hän oli aivan hoona, että mistä olet tuollaisia oppinut. Oltiin siis hetken samassa työpaikassa ja minulla oli aina omat eväät. Hän oli muuten aivan täysjärkinen ihminen, mutta ruoanlaitto oli vaan jäänyt oppimatta. Ihan terveenä hengissä hän oli pysynyt kuitenkin.

Mä vaan luulen, että se huono ravinto saattaa alkaa kostautua joskus vasta vanhuusiässä. Muut viettävät virkeitä eläkepäiviä, niin koko ikänsä huonosti syönyt on jo dementti ja hapertunut vanhus.

Kyllä hän oli aivan terve ja voi hyvin. Hän osti kaupasta sellaisia valmiita ruokia. Ei kai niissä mitään vikaa ole?

Onks nyt muuten oikeasti juttu niin, että ihmiset ei tiedä sitä, että niissä on vikaa. Siellä eineshyllyllä voi tietenkin tehdä huonompia ja parempia valintoja, mutta kaikissa eineksissä yleisesti ottaen on yleensä liikaa kovaa rasvaa ja suolaa, ja se on terveydelle haitallista pitkällä aikavälillä. Rasvan ja suolan määrä pysyy kotiruoalla helpommin kurissa. Onko nyt siis ihan todella niin, että on paljonkin ihmisiä, jotka eivät tiedä tätä?

Se on sitten asia erikseen, että jos syö pelkkiä kaupan valmisruokia, jää kyllä syömisen ilo ja makupaletti aika ohuiksi.

Ihmiset varmaan oikeasti uskoo mainoksiin, että saarioisella ja kotikartanolla äidit kokkaa isoäidin resepteistä. Ei kiinnosta ajatella, että ruokabisnes on aika kilpailtu ala ja aivan varmasti siellä työnnetään ruokiin sitä, mitä halvimmalla saa.

Kokkaaminen on helppoa.

Jokainen lukutaitoinen on kokki, sen kun lukee vaan reseptiä.

Siksikin kokkien palkkaus on erittäin matala, n. 1700...2500 e kk brutto.

Ite oon syntynyt 95 ja äitini oli jo lapsuudessani uranainen ja isäkin yksityisyrittäjä suurimman osan lapsuuttani.

Voitte uskoa että tuli syötyä koulun jälkeen valmisruokia. Ja sitten iltapalaksi pari leipää tai jukurttia. Niillä minä olen pärjännyt lapsuudessani enkä kaipaa normaalia ruokaa nyt aikuisenakaan. Teen salaatin tai haen jotain puolivalmista kaupasta. En siis todellakaan osaa laittaa ruokaa ja vaikka yritän niin siitä mausta puuttuu jokin sielu. Muistan miten hirveitä köksän tunnit olivat kun opettaja oli kriittinen kun en osannut perusasioita ruuanlaitosta.

Mieheni on perheestä jossa äidin päätehtävä oli tehdä sapuskat suurperheelle.

Mies kokkailee/leipoo ja osaa ulkoa äitinsä reseptejä. Syömmekin sitten usein eri ruokia päivälliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän voi viettää kivan päivän kaverin kanssa opetellen aina yhden yksinkertaisemman ruoan valmistamisen. Kaikki pitää kuulla ja nähdä ensimmäisen kerran "tyhmien" kyselemisten kera.

Joo siis tätä on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan osaa/viitsi/uskalla itse tehdä ruokaa. Tilasi myös kalliita ateriatarviketilauksia kotiin, siis näitä, missä on aineet ja reseptit valmiina, mutta roskiin meni, kun ei pystynyt.

Ap

Mulle on niin käsittämätöntä, että ruoanlaitto ei ole kaikille sellainen perustaito, joka kotona opitaan. Vanhempien pitää valmistaa lapsensa elämää varten, ja syöminen on aika keskeinen osa elämistä. Jos ei osaa tehdä ruokaa, menee järkyttävä määrä rahaa ja elinikä lyhenee ja terveys huononee. Ihan samalla tavalla kun opin lapsena, että hampaat pitää pestä ja suihkussa käydä, opin myös, että ruokaa pitää tehdä ja syödä. Vaikke nyt olisikaan gourmet-meininki, niin eikö ihan taloudellisista syistä kuitenkin olisi pakollista osata jotain tehdä itse?

Vierailija kirjoitti:

Mulle on niin käsittämätöntä, että ruoanlaitto ei ole kaikille sellainen perustaito, joka kotona opitaan. Vanhempien pitää valmistaa lapsensa elämää varten, ja syöminen on aika keskeinen osa elämistä. Jos ei osaa tehdä ruokaa, menee järkyttävä määrä rahaa ja elinikä lyhenee ja terveys huononee. Ihan samalla tavalla kun opin lapsena, että hampaat pitää pestä ja suihkussa käydä, opin myös, että ruokaa pitää tehdä ja syödä. Vaikke nyt olisikaan gourmet-meininki, niin eikö ihan taloudellisista syistä kuitenkin olisi pakollista osata jotain tehdä itse?

Jatkan vielä, että totaalikieltäytyminen ruoanlaitosta on musta aivan yhtä käsittämätöntä kuin että joku kieltäytyisi käymästä suihkussa, kun ei vaan pysty. Eihän sellainen ole mahdollista, se nyt vaan kuuluu aikuisen ihmisen elämään, että perusasiat hoidetaan valittamatta ja ilman isompaa numeroa. Näen kyllä kieltämättä punaista tollaisesta vauvailusta.