Miten toimitte sisaruksen kanssa joka hehkuttaa elämäänsä ja lapsiaan?
Kommentit (65)
Jätän sen sian, ja sitten teen lasun, huoli-ilmon ja varmuuden vuoksi vaikka elsunkin.
Tottakai kuuntelen, vaikken toki viljaa vaan ihastelen mukana. Kehun että kuulostaapa kivalta.
Hyvä että sisko tykkää elämästään.
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
Miksi kaiken pitää olla koko ajan niin negatiivista? Minun elämässäni kaikki on vaan niin pirun hyvin ja olen todella pahoillani että se myös näkyy ulos päin. En vaan jaksa tätä koko ajan jatkuvaa uhriutumisenkulttuuria.
Tarkoitatko ap että siskosi/veljesi juttu on keksittyä, että hänen elämänsä ei ehkä niin "hehkutettavaa" olekaan kuin hän antaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
Olipa yllätys.
Kuuntelen ja olen iloinen hänen kanssaan.
Tottakai jos kertominen alkaa mennä yli, niin sanon, että juteltaisiinko muistakin asioista ja alkaisin juttelemaan muista asioista.
Ei se ole niin vaikeaa, vain normaalia sisarten välistä juttelua.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko ap että siskosi/veljesi juttu on keksittyä, että hänen elämänsä ei ehkä niin "hehkutettavaa" olekaan kuin hän antaa ymmärtää?
En tarkoita sitä että valehtelee. Vaan sitä että oikeasti elämänsä on parempaa mitä omani. Ehkä pienoista liioittelua joka kuuluu luonteeseen.
Ao
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
No voi voi vaan.
Noin, se asia on nyt käsitelty ja elämä jatkuu. Olet aika pitkälle itse vastuussa elämästäsi, joten tee jotain viisasta mielummin kuin valitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
Olipa yllätys.
Niin en ole pyhimys! Oletko itse?
Ap
Saman voisin kysyä sisaruksesta, joka hehkuttaa lapsenlapsiaan? Käytös ei ole hänen kohdallaan muuttunut yhtään , mitä se oli hänen synnyttäessään omat lapsensa. Silloin elin mukana ja autoin paljon lasten hoidossa. Nautin vekaroista yhtä lailla, mutta lasten kasvaessa jäin sen perheen elämästä pois. Luonnollisesti. Nyt pitäisi sitten jaksaa taas pomppia innolla mukana ja ihastella lapsia sukujuhlissa tai sisarustani tavatessa.
Tein sen , että muistin lastenlapsia syntymälahjalla. Ja kun en kiitoksia lahjoista saanut kuittasin sisarukselleni, miten arvostaisin kiitoksia kun emme sinun lastenlastesi kanssa enää läheistä sukua olla. Että voin yhtä lailla survoa (heidän toivomansa) suvun perintöesineet naapurillekin, jos teitä ei selkeästikään kiinnosta. Sen jälkeen se lapsenlapsista äklytön hömpötys loppui ja minutkin on huomioitu ei itsestään selvänä sukulaisena. Myös sisaruksen lapset laittavat nykyään kiitoksesta korteista ja lahjoista. Kannatti sanoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
No voi voi vaan.
Noin, se asia on nyt käsitelty ja elämä jatkuu. Olet aika pitkälle itse vastuussa elämästäsi, joten tee jotain viisasta mielummin kuin valitat.
En mä voivottele elämääni kellekään. En edes vanhemmilleni. Hyvin hiljaa olen ongelmistani. Miten mun ongelmat tekee musta huonomman ihmisen kuin muut?
Ap
Puolison lapsuuden perheessä ei hehkuteta yhtään mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ei kerrota yhtään mitään omasta arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
Nostamalla se katse sinne peiliin. Vaikka siskollasi menisi kuinka huonosti se ei tee sinun elämästä yhtään sen parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
No masennushan on siitä ikävä tauti, että se saa ihan hyvånkin elämän tuntumaan kurjalta. Oikeasti suola siis todennäköiseeti menee ihan hyvin, sairautesi vaan saa sen näyttämään huonolta. Aloita siitä, että otat ne lääkkeet niin maailman ankeus vähenee ja pystyt ehkä rehellisemmin arvioimaan tilannettasi ja mitä sille täytyisi ja mitä sille voit tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
No voi voi vaan.
Noin, se asia on nyt käsitelty ja elämä jatkuu. Olet aika pitkälle itse vastuussa elämästäsi, joten tee jotain viisasta mielummin kuin valitat.
En mä voivottele elämääni kellekään. En edes vanhemmilleni. Hyvin hiljaa olen ongelmistani. Miten mun ongelmat tekee musta huonomman ihmisen kuin muut?
Ap
En tajua, miten kehtaat valittaa palstalla, että olet kateellinen sisaruksellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siis päästä kateudesta ja katkeruudesta eroon? Ite masennuksen takia työkyvytön. Muutakin on mitä en tässä viitsi sanoa.
Ap
Olipa yllätys.
Niin en ole pyhimys! Oletko itse?
Ap
Siinä mielessä kyllä etten ainakaan mene siskoni selän taakse piiloon omaa elämääni.
Kyllä sopivaa olisi olla iloinen hänen puolestaan ja kannustaa. Niin minä ainakin teen, onko olemassa muitakin mielekkäitä vaihtoehtoja?