Lue keskustelun säännöt.
Sain toissapäivänä tietää sairastavani rintasyöpää:( Tosi kurja olo nyt.
Kommentit (64)
Yritä jaksaa päivä kerrallaan. Toivottavasti sinulla on niitä vielä tuhansia ja tuhansia edessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviydyt.
Rintasyövän hoito on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Tunnen monta naista, joilla se on ollut ja ovat taas terveitä!
Rohkeutta ja voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?
Voimia
Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.
Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? On ihan eri asia kertoa 3-, 13- ja 23-vuotiaille. Älä vielä hätäile kertomisen kanssa ennen kuin vasta sitten, kun tulee hoitojen aika. Kerro sitten, kun lapset kysyvät, miksi äidin pitää mennä sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, vaimoni kuoli rintasyöpään. Suosittelen kyseenalaistamaan / haastamaan julkisen puolen hoitoratkaisuja siten, että kysyt yksityiseltä puolelta (Doktares) kilpailevan hoitolinjauksen. Jälkiviisaus ei toki enää menehtynyttä auta, mutta jos vaikka sinua.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?
Voimia
Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.
Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? On ihan eri asia kertoa 3-, 13- ja 23-vuotiaille. Älä vielä hätäile kertomisen kanssa ennen kuin vasta sitten, kun tulee hoitojen aika. Kerro sitten, kun lapset kysyvät, miksi äidin pitää mennä sairaalaan.
Poikamme ovat 8 ja 11v. Onneksi ovat nyt kesäloma reissussa appivanhempien kanssa niin meillä pariskuntana aikaa sulatella tätä uutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?
Voimia
Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.
Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? On ihan eri asia kertoa 3-, 13- ja 23-vuotiaille. Älä vielä hätäile kertomisen kanssa ennen kuin vasta sitten, kun tulee hoitojen aika. Kerro sitten, kun lapset kysyvät, miksi äidin pitää mennä sairaalaan.
Poikamme ovat 8 ja 11v. Onneksi ovat nyt kesäloma reissussa appivanhempien kanssa niin meillä pariskuntana aikaa sulatella tätä uutista.
Minkä ikäinen olet itse? Vai oletko sen jo ketjussa maininnut, en jaksanut lukea läpi.
En halua vähätellä sairauttasi sanomalla, että sinä paranet. Eihän sitä voi luvata, etkä ole kertonut tilanteesta sen enempää. Erittäin todennäköistä on kuitenkin, että toivut! Rintasyöpää hoidetaan hyvin Suomessa. Paljon rakkautta ja valoisaa mieltä elämääsi! Ehkä lapsille voi kertoa vasta sitten, kun hoitopolku jne. on selvillä, ja korostaa että lääkäreillä on hyvä suunnitelma miten äitiä hoidetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löydös on alle 5cm jne on todennäköistä että selviät, jopa niin ettei rintaa tarvitse poistaa. Myös monet muut tekijät vaikuttavat siihen miten koet hoidot. Itselläni oikeasti (vaikka täällä joku väitti vastaan) hoitopäivät ja pari seuraavaa eivät olleet mukavia, oli pahoinvointia jne, silti hoidon kesti kyllä. Ehkä lapsesi voivat olla isovanhemmilla pari päivää silloin tällöin? Otin kuulokkeet ja musiikkia mukaan tai kirjan tms. Hoitopaikka tarjosi mehua ja hedelmiä, jugurttia. Sai istua mukavissa nojatuoleissa tai maata sängyllä, miten kukin koki jaksavansa jne. Hiustenlähtökin oli minulla jostain syystä vain hiumaa hiusten ohenemista. Peruukin saa jo hoitojen alusta. Turbaaneja myy peruukkeja myyvät liikkeet myös.
Hoidot ohentavat limakalvoja, joten ei hormonaalinen (riippuen syövän tyypistä) kosteutushoito esim alapäähän kannattaa, ettei ala sattua . Muutoinkin varsinkin sädehoitojen aikana rasvaamista ei voi tehdä liikaa. Rinta voi ikäänkuin "palaa" samanlailla kuin liiasta auringosta. Saat näistä kaikista ohjeita ja tietoa hoitajilta ja lääkäriltäsi. Hassuja kysymyksiä ei ole uuden tilanteen edessä.
Kaikkea hyvää sinulle ja rohkeasti eteenpäin. Siunausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos englanninkieli yhtään taipuu, niin netti on pullollaan tietoa paastosta syövän hoidon tueksi. Lyhykäisyydessään paasto saa syöpäsolut heikommiksi, jolloin sytostaatit toimivat paremmin ja paasto suojaa terveitä soluja sytostaattien haitoilta.
Vertaistuki ei varsinaisesti ole kaikille hyväksi. Vertaistukiryhmissä helposti vellotaan sairauden syövereissä ja vahvistetaan sairaan ihmisen identiteettiä. Ennemminkin pitäisi toimia toisin päin ja vahvistaa omaa mielikuvaa terveydestä.
Mulla todettiin vuosi sitten munasarjasyöpä. Sen hoidoksi riitti pelkkä leikkaus. Mutta odotellessani diagnoosia taisin jonkin verran googlata syöpahoidoista ja törmäsin tuohon paastoasiaan.
Ap:lle: Suomessa syövänhoito on huippuluokkaa eli selviät kyllä. Paljon tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?
Voimia
Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.
Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? On ihan eri asia kertoa 3-, 13- ja 23-vuotiaille. Älä vielä hätäile kertomisen kanssa ennen kuin vasta sitten, kun tulee hoitojen aika. Kerro sitten, kun lapset kysyvät, miksi äidin pitää mennä sairaalaan.
Poikamme ovat 8 ja 11v. Onneksi ovat nyt kesäloma reissussa appivanhempien kanssa niin meillä pariskuntana aikaa sulatella tätä uutista.
Minkä ikäinen olet itse? Vai oletko sen jo ketjussa maininnut, en jaksanut lukea läpi.
Täytin tässä kuussa 39-vuotta. Itse en kanssa muista mainitsinko ikäni jo aiemmin ketjussa. Tuntuu että pää ihan sekaisin.
Sairastuin 20 vuotta sitten. Kirurgi sanoi ensitöikseen, että tilanne on vakava. Nyt ei saa masentua. Syöpäni oli siis ns. vaikea. Niitähän on paljon erilaisia. Tässä palloillaan edelleen. Lapset ehtivät kasvaa aikuisiksi, vaikka alussa oli pelko, että niitä päiviä ei tule. Pääsin tutkimuspotilaaksi uuteen lääkehoitoon. Ja tämän 20 vuoden aikana hoidot ovat edelleen kehittyneet. Uskoa paranemiseen ja voimia käydä läpi tämä varmaan raskaskin vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos englanninkieli yhtään taipuu, niin netti on pullollaan tietoa paastosta syövän hoidon tueksi. Lyhykäisyydessään paasto saa syöpäsolut heikommiksi, jolloin sytostaatit toimivat paremmin ja paasto suojaa terveitä soluja sytostaattien haitoilta.
Vertaistuki ei varsinaisesti ole kaikille hyväksi. Vertaistukiryhmissä helposti vellotaan sairauden syövereissä ja vahvistetaan sairaan ihmisen identiteettiä. Ennemminkin pitäisi toimia toisin päin ja vahvistaa omaa mielikuvaa terveydestä.Mulla todettiin vuosi sitten munasarjasyöpä. Sen hoidoksi riitti pelkkä leikkaus. Mutta odotellessani diagnoosia taisin jonkin verran googlata syöpahoidoista ja törmäsin tuohon paastoasiaan.
Siitä olen samaa mieltä että "vertaistuki" ei ole missään nimessä minua varten. Olisi todella kuormittavaa tässä tilanteessa käydä lässyttämään jonkun ventovieraan kanssa.
Paasto ei ehkä itselleni parhaaksi koska taustalla vakava syömishäiriö tausta ja yritän olla enää temppuilematta ruoan kanssa.
Kiva kuulla että sinulla kaikki hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englanninkieli yhtään taipuu, niin netti on pullollaan tietoa paastosta syövän hoidon tueksi. Lyhykäisyydessään paasto saa syöpäsolut heikommiksi, jolloin sytostaatit toimivat paremmin ja paasto suojaa terveitä soluja sytostaattien haitoilta.
Vertaistuki ei varsinaisesti ole kaikille hyväksi. Vertaistukiryhmissä helposti vellotaan sairauden syövereissä ja vahvistetaan sairaan ihmisen identiteettiä. Ennemminkin pitäisi toimia toisin päin ja vahvistaa omaa mielikuvaa terveydestä.Mulla todettiin vuosi sitten munasarjasyöpä. Sen hoidoksi riitti pelkkä leikkaus. Mutta odotellessani diagnoosia taisin jonkin verran googlata syöpahoidoista ja törmäsin tuohon paastoasiaan.
Siitä olen samaa mieltä että "vertaistuki" ei ole missään nimessä minua varten. Olisi todella kuormittavaa tässä tilanteessa käydä lässyttämään jonkun ventovieraan kanssa.
Paasto ei ehkä itselleni parhaaksi koska taustalla vakava syömishäiriö tausta ja yritän olla enää temppuilematta ruoan kanssa.
Kiva kuulla että sinulla kaikki hyvin!
Minullakin on syöpä ja tulin sanomaan tuosta paastosta, että juttele ensin lääkärin kanssa. Olin itsekin lukenut näistä paastotutkimuksista, mutta päädyin siihen, että syön kunnolla ja tuen näin elimistöä tarjoamalla sille kunnon energiaa ja ravintoa. Tämä siis sen jälkeen kun keskustelin hoitavan lääkärin kanssa. Syövät ovat niin erilaisia ja eri tyyppisiä, että se mikä sopii yhdelle voi olla huono toiselle. Lääkäri osaa neuvoa parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englanninkieli yhtään taipuu, niin netti on pullollaan tietoa paastosta syövän hoidon tueksi. Lyhykäisyydessään paasto saa syöpäsolut heikommiksi, jolloin sytostaatit toimivat paremmin ja paasto suojaa terveitä soluja sytostaattien haitoilta.
Vertaistuki ei varsinaisesti ole kaikille hyväksi. Vertaistukiryhmissä helposti vellotaan sairauden syövereissä ja vahvistetaan sairaan ihmisen identiteettiä. Ennemminkin pitäisi toimia toisin päin ja vahvistaa omaa mielikuvaa terveydestä.Mulla todettiin vuosi sitten munasarjasyöpä. Sen hoidoksi riitti pelkkä leikkaus. Mutta odotellessani diagnoosia taisin jonkin verran googlata syöpahoidoista ja törmäsin tuohon paastoasiaan.
Siitä olen samaa mieltä että "vertaistuki" ei ole missään nimessä minua varten. Olisi todella kuormittavaa tässä tilanteessa käydä lässyttämään jonkun ventovieraan kanssa.
Paasto ei ehkä itselleni parhaaksi koska taustalla vakava syömishäiriö tausta ja yritän olla enää temppuilematta ruoan kanssa.
Kiva kuulla että sinulla kaikki hyvin!
Minullakin on syöpä ja tulin sanomaan tuosta paastosta, että juttele ensin lääkärin kanssa. Olin itsekin lukenut näistä paastotutkimuksista, mutta päädyin siihen, että syön kunnolla ja tuen näin elimistöä tarjoamalla sille kunnon energiaa ja ravintoa. Tämä siis sen jälkeen kun keskustelin hoitavan lääkärin kanssa. Syövät ovat niin erilaisia ja eri tyyppisiä, että se mikä sopii yhdelle voi olla huono toiselle. Lääkäri osaa neuvoa parhaiten.
En usko että paasto olisi minulle sopiva hoitomuoto mutta tietysti täytyy keskustella siitäkin lääkärin kanssa. Tein nuorena mallin hommia ja se oli sitä yhdeksänkymmentä lopun/ vuosituhannen vaihteen pahinta "heroin chic" aikaa. Viime syksynä sairastuin ruokamyrkytykseen ja vaikka järki sanoo ettet sä näytä nelikymppisenä samalta kun parikymppisenä painaessassi sen neljäkymmentä kiloa niin silti siinä olossa on jotain mikä houkuttaa.
90 % elossa 5 vuoden jälkeen ei tarkoita, että kaikki olisi syöpävapaita. Hengissä on siis myös uusiutuneen rintasyövän saaneita. Uusiutuminen minun rintasyöpätyypissä on niin että joka kolmannella uusiutuu. Kyseessä agressiivinen her2 positiivinen, Kaikki hoidot ja leikkaus 3 v sitten. Ikuinen pelko milloin uusiutuu, muuten kaikki nyt hyvin. Hoidot kestät kyllä, luulin rankemmaksi.
Tuo on iso asia käsitellä, toivon sinulle voimaa ja pitkää ikää <3
Jos nyt neuvoja jaella kehtaan niin suosittelisin että anna ammattilaisten taistella syöpää vastaan, älä päästä tautia valtaamaan kaikkea aikaa ja ajatuksia. Ole lempeä itsellesi, keskity hyvinvointiin ja elämän iloihin niissä puitteissa kuin vointi sallii. Onneksi Suomessa rintasyövän niin kuin muidenkin syöpien hoitotulokset ovat huippuluokkaa, vaikeissakin taudinkuvissa ennusteet usein ainakin antavat toivoa ja lisäaikaa. Meillä on rautaisia ammattilaisia ja uusimmat hoitomuodot laajasti käytössä.
Vähän minua harmittaa "paranet kyllä" tyyliset kommentit, kaikilla ei kuitenkaan niin hyvä onni käy. Hoidot voivat olla rankkoja ja kehonkuvan muuttuminen on suuri asia työstää. Syövän tullessa näitä luopumisen ja elämän rajallisuuden kysymyksiä nousee työstettäväksi. Hyvä puoli on että usein elämän ja sen pienten kauniiden osasten arvo kirkastuu sairastuessa ja parantuessa se ihmisillä monesti säilyy. Yllättävän usein olen kuullut vakavasti sairastuneiden kertovan olevansa onnellisia ja se on tärkeintä, elämän laatu - ei vuosien määrä.
Muista että asian henkisen ja fyysisen työstämisen kanssa ei tarvitse pohdiskella yksin, esim. syöpäjärjestöillä on paljon tukitoimintaa ja sairaalasta kannattaa halutessaan kysyä vaikka psyykkisen tuen, ravitsemusterapeutin tai fysioterapeutin käyntiä kehon tukemiseksi hoidon aikana. Vanhempi sinä sietää paremmin hoitoja ja on kovempi vastus taudille. Parasta on vertaistuki, kanssasisaret tietää mitä on käydä läpi hoitoja ja sietää epävarmuutta.
Paastosta tuli mieleen, että minulle kyllä tuli ihan pakollinen paastokausi kun sytot veivät täysin ruokahalun joskus toisen hoitokerran jälkeen. Monet mautkin muuttuivat, kahvin hajuakaan en kestänyt. Laihduin lähes 10 kg sytojen aikana. Oli vaan pakotettava jotain ruokaa vatsaan, koska olin tutkimuspotilas ja minulle arvottiin osittain pilleri-sytot ja osittain tiputus. Pillerit olivat jättimäisiä ja niitä piti ottaa 5 kpl aamuin illoin. "Ruokailun" yhteydessä. Laskin joskus huvikseni mikä mahtoi olla jonain päivänä nauttimani kalorimäärä, jäi 500. En voinut tosiaan kuvitella, että minullekin tulee vielä aika, jolloin ruoka ei maistu.
Tämä oli siis tosiaan tutkimus, johon ei olisi ollut tietenkään pakko osallistua, mutta ajattelin, että kai tähän on parasta mennä mukaan. Lääkäri ei tietenkään sanonut mielipidettään, itse oli ratkaistava, muutenkin pää sekaisin. Aika lailla jouduin selviämään yksin kaikesta. Kävin töissäkin aina kun sytojen haittavaikutus hellitti. Minun oli pakko kun yksin olin. Niinhän siinä sitten kävi, että olin niin paljon kuitenkin sairaslomalla, että palkka jäi loppuvuodesta hyvin pieneksi. Tai tulo, olihan onneksi sairaspäiväraha.
Täällä kirjoitti joku toinenkin tutkimuspotilas, oliko sinun tutkimuksesi FinXX-tutkimus? Onhan niitä muitakin tietenkin ollut.
Minun kasvaimeni oli iso (5 cm) ja aggressiivinen, mutta tosiaan kohta 20 vuotta siitä on.
Enemmän on toivoa kuin epätoivoa rintasyövän tullessa kohdalle.
Voimia, voimia voimia.
Keskity itseesi. Syö, liiku, nuku, jotta jaksat raskaat hoidot. Keskustele ammattilaisten kanssa, jos ahdistaa, ettei hoitojen jälkeen ole traumoja selvitettävänä. Opettele sanomaan EI kaikille odotuksille, vaatimuksille ja niille tapaamispyynnöille.
Nauti kesätapahtumista edes silloin tällöin.
Kulttuuri piristää.
Kaunista kesää!!