Sain toissapäivänä tietää sairastavani rintasyöpää:( Tosi kurja olo nyt.

Ajattele vain paranemista, koska sinulla on siihen hyvät mahdollisuudet hoidon ansiosta. Yritä olla stressaamatta ja suunnittele tulevaa.

Seitsemänkymppinen sukulaiseni sairasti äskettäin rintasyövän ja parani siitä.

Älä pelkää olet hyvissä käsissä! Mummullani ja hänen äidillään on molemmillat ollut rintasyöpä, isomummuni yhtä rintaa köyhempänä eli yli 9 kymppiseksi ja mummuni selvisi myös siitä :) Paranemisennuste on hyvä. Hoidot kestät kyllä, tsemppiä!!

Venäjän rokotepropagandan levittäjät ovat täysin häpeämättömiä tapauksia, kun tulevat levittämään saastaansa tällaisiinkin ketjuihin.

Rakkautta !! Se parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?

Voimia

Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.

Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?

Tsemppiä! Tiedän pari ihmistä, jotka sairastunut rintasyöpään ja molemmat selvisi. Suomessa saa hyvää hoitoa!

Syöpä on kamala sana. Toivon sulle kaikkea hyvää! Sinä selviät!

Valtavasti tsemppiä sinulle! Saat hyvää hoitoa.

Muistan sua rukouksin.

Tsempit sinulle.

Itsellä oli rintasyöpä reilut 20v sitten. Leikkaus ja hoidot läpikävin, uusi rintakin rakennettiin, joten täällä edelleen kirjoittelen.

Sen jälkeen jo toinen syöpä sairastettuna ja hoidettuna, yhä vieläkin täällä.

Jos saat täyden paletin hoitoja, niin kestät kyllä. Pään kyllä sana syöpä myllertää.

Vertaistuki on must.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea hyvää sinulle, onneksi olet maassa jossa hoidon taso syövissä on korkea.

Äitini kuoli rintasyöpään 47v ikäisenä, se on suht harvinaista.

Olitko minkä ikäinen silloin kun äitisi kuoli?

Sairastuin jo v. 2004 ja edelleen ainakin mammossa tältä osin terveen kirjoissa. Tieto sairastumisesta on aina järkytys, olisin ainakin itse tarvinnut heti alkuvaiheessa ennen hoitoja jonkinlaista tukea. Sitä ei ollut tarjolla. Vaikka hoidot muuten Suomessa ovat varmaan loistavat. Nythän tätä asiaa on tutkittukin ja havaittu tarpeelliseksi. Toivon mukaan asiat tässä kohtaa muuttuvat paremmiksi.  

Minua ainakin helpotti (no ainakin tiesin, että asia on ns. hoidossa) sitten, kun hoidot käynnistyivät. Ensin lääkärillä käynti ja leikkaus, sitten sytot ja säteet. 

Voisin jopa sanoa, ettei syöpävuosi kuitenkaan ollut elämäni pahin vuosi, siihen liittyi paljon hyvääkin. Tunsin kerrankin, että sain kokea huolenpitoa ollessani muutaman kerran sytojen takia sairaalassakin. Koin sairaalan ihan hyväksi paikaksi, johtuen ehkä siitäkin, että asun yksin ja välillä se pelko vaan hiipi mieleen. En vaan aina uskaltanut kertoa kaikkea läheisillekään. Poikani oli vielä aika nuori ja opiskeli muualla.

Tsemppiä, ja katse eteenpäin. Kohta tämäkin aika on ohi!

Vierailija kirjoitti:

Sairastin 2020, ja eka kontrollikäyntikin nyt takana ja voin hyvin.  Löydös oli noin 2cm ja löytyi maammografiassa.

Hoito on hyvää ja tehoaa. Keskimäärin 95% naisista selviää rintasyövästä.  Siis suurin osa. Mukavaa hoito ei ole, mutta ei aivan kauheaakaan.

Muista olla itsellesi armollinen ja nauttia hoidon väliin jäävistä päivistä jne.

Syöpäyhdistyksellä on hyvät nettisivut. Liittymällä sinne saat myös 5e kerta hoitoavustusta hoitopäiviltä.  Kysele sieltä saat lisää tietoa.

No kyllä se  hoitojuna on yhtä helvettiä. Mutta sekin menee ohi.

Tsemppiä, vaimoni kuoli rintasyöpään. Suosittelen kyseenalaistamaan / haastamaan julkisen puolen hoitoratkaisuja siten, että kysyt yksityiseltä puolelta (Doktares) kilpailevan hoitolinjauksen.  Jälkiviisaus ei toki enää menehtynyttä auta, mutta jos vaikka sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Olen todella pahoillani. Jos annan etähalin ja sylillisen lohtua, niin toivottavasti auttaa edes vähän. Onko sinulla ketään tukena?

Voimia

Kuinka suloista sinulta. Minulla on paljon tukea. Kuten vanhempani ja appivanhemmat.

Mieheni kanssa kyllä ollaan aika pihalla miten kertoa meidän pojille että äidillä on syöpä?

Ohhoh, onpa sinulla aikamoinen tukiverkko. Siinä mielessä monessa mielessä voi olla helpompaa käydä hoidot läpi. Pyydä kyytejä ja apua kotiin huonoille päiville. Sytojen aikaan olin itse ainakin huonossa hapessa enkä meinannut jaloillani pysyä, silloin olisi ollut ihana saada hieman apua.

Itselläni kuoli juuri kaksi ainoaa perheenjäsentä ennen diagnoosia. Ainoat kontaktini olivat sairauskausien aikana kettumaiset hoitajat. 

Onneksi tässä maassa nimenomaan rintasyöpää hoidetaan hyvin. Varsinkin entisissä työkavereissani oli monta jotka kävivät läpi eritasoisia hoitoja. Kaikkiin hoito tehosi.

Tsemppiä minultakin.

Itsekin haluisin syövän mutta se ei tule.     Kuolisi ainakin äkkiä pois tästä sairaasta maasta.        

Vierailija kirjoitti:

Itsekin haluisin syövän mutta se ei tule.     Kuolisi ainakin äkkiä pois tästä sairaasta maasta.        

Ehkä parempi ratkaisu on kuitenkin oman käden kautta, niin saat valita ajankohdan ja tavan poistua.

Ajattele kuinka moni on sairastanut ja selvinnyt! Satu Hassi, Anneli Jäätteenmäki, Eija-Riitta Korhola, Arja Koriseva, siskoni. Voimia sulle, sä selviät kyllä ja lapset ymmärtää kyllä, että äiti on vähän aikaa väsynyt.

Mummoni 80 v selvisi rintasyöpähoidoista hyvin. Tsemppiä aloittaja, toivon sinulle kaikkea hyvää! <3