Väsymys miehen lapsuudenperheeseen

Piikittelyyn ja vittuiluun yksi vanha kikka on laittaa toinen sanomaan uudestaan mitä juuri sanoi. "Ai mitä sanoit? en kuullut"  " Ai siis mitä tarkoitat, en ihan saa kiinni?"   Toinen joutuu silloin selittämään puheitaan, joka voikin olla vähän vaikeaa, jos tarkoituksena oli mollata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Miehen sukulaiset ovat kauhean kiinnostuneita työasioistani, että varmasti en ole mikään siipiveikko vaikka olen pätkätyöläinen. Nöyryyttävää ja ahdistavaa. Nykyään sanon vain että ei puhuta töistä kun on kesä/viikonloppu.

No kyllä. Epäilen myös, että miehen vanhemmat jossain vaiheessa spekuloivat, elättääkö mieheni minua (koska hän on kokoaikaisessa työssä ja itse olen tosiaan projektitöissä). "Tuleeko sillä työllä oikeasti toimeen?" "Mitä sinä nyt tarkkaan ottaen teet?"

Sitten heitellään sellaisia piikkejä vaikka sanomalehteä lukiessa, ei siis suoraan minulle, mutta oletettavasti minulle "Ei pitäisi korkeakouluttaa enempää ihmisiä, kun eivät ne saa töitä."

En vaan jaksa... Kerran sanoin miehen äidille suoraan, että ollaan maksettu kaikki aina puoliksi.

Ap

Mun mielestä, tässä on paljon kyse myös sun omista arvoista ja asenteista, ei sua häiritsisi tuo niin paljon, jos et itsekin ajattelisi joistakin ihmisistä tuolla tavalla.  Koet mahdollisesti, että sut tiputetaan sukulaisten toimesta jonnekin alempaan kastiluokkaan ja epätoivoisesti yrität todistella heille miten olet menestynyt.  

Niin kauan kuin murehdit moista ja asia häiritsee, olet heidän piikittelyidensä armoilla.  Joko keräät voimasi ja yrität olla piittaamatta heidän mielipiteistään tai sitten teet oikeasti selväksi heille mitä mieltä olet mistäkin.

Joo, totta kai siinä mielessä on, etten ole tarpeeksi vahva kohauttamaan vain olkiani moisille jutuille. Parhaani mukaan olen kyllä sanonut, miten asiat ovat, mutta piikittely on välillä myös aika hienovaraista. Kyllähän kaikki haluavat tulla hyväksytyiksi, ja harvalle varmaan on ihan samantekevää, mitä vaikka appivanhemmat ajattelevat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähentäkää yhteydenpitoa. Ja puhu sukulaisista. Sitä nuo ovat.

Sukulaiset on laajempi piiri kuin perhe. Hän käytti aivan oikeaa termiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Miehen sukulaiset ovat kauhean kiinnostuneita työasioistani, että varmasti en ole mikään siipiveikko vaikka olen pätkätyöläinen. Nöyryyttävää ja ahdistavaa. Nykyään sanon vain että ei puhuta töistä kun on kesä/viikonloppu.

No kyllä. Epäilen myös, että miehen vanhemmat jossain vaiheessa spekuloivat, elättääkö mieheni minua (koska hän on kokoaikaisessa työssä ja itse olen tosiaan projektitöissä). "Tuleeko sillä työllä oikeasti toimeen?" "Mitä sinä nyt tarkkaan ottaen teet?"

Sitten heitellään sellaisia piikkejä vaikka sanomalehteä lukiessa, ei siis suoraan minulle, mutta oletettavasti minulle "Ei pitäisi korkeakouluttaa enempää ihmisiä, kun eivät ne saa töitä."

En vaan jaksa... Kerran sanoin miehen äidille suoraan, että ollaan maksettu kaikki aina puoliksi.

Ap

Mun mielestä, tässä on paljon kyse myös sun omista arvoista ja asenteista, ei sua häiritsisi tuo niin paljon, jos et itsekin ajattelisi joistakin ihmisistä tuolla tavalla.  Koet mahdollisesti, että sut tiputetaan sukulaisten toimesta jonnekin alempaan kastiluokkaan ja epätoivoisesti yrität todistella heille miten olet menestynyt.  

Niin kauan kuin murehdit moista ja asia häiritsee, olet heidän piikittelyidensä armoilla.  Joko keräät voimasi ja yrität olla piittaamatta heidän mielipiteistään tai sitten teet oikeasti selväksi heille mitä mieltä olet mistäkin.

Joo, totta kai siinä mielessä on, etten ole tarpeeksi vahva kohauttamaan vain olkiani moisille jutuille. Parhaani mukaan olen kyllä sanonut, miten asiat ovat, mutta piikittely on välillä myös aika hienovaraista. Kyllähän kaikki haluavat tulla hyväksytyiksi, ja harvalle varmaan on ihan samantekevää, mitä vaikka appivanhemmat ajattelevat.

Ap

Hienovaraiseen piikittelyyn kannattaa puuttua, esim. kyseenalaistamalla ne. Muuten ne vaan jatkuvat ja jatkuvat..  Ja kyllähän se ihan ihmisen perustarve on, että tuntee itsensä hyväksytyksi, varsinkin sukulaisten osalta.  Ei silti tuossakaan tilanteessa mitään järkeä ole, että jatkuvasti kärsit sen takia. Sulla on oikeus pitää puolesi ja oikeus päättää mistä asioista haluat kertoa.  

Vaikeita juttuja, ei yhtään niin simppeleitä kuin voisi ajatella. Toivottavasti löydät ratkaisun, tsemppiä!

Mitä väliä? Antaa mennä korvista läpi tuollaiset hölinät. Jos ovat oikein paatuneita tapauksia, niin et muuta niiden mielipidettä kuitenkaan, vaikka selittäisit asiat juurta myöten. Todennäköisesti (iästäsi päätellen) ovat jotain eläkeläisiä jo, joilla ei ole muuta tekemistä kuin juoruta poikansa puoliskosta. Itse ovat tehneet jotain työtä, mistä eivät pitäneet koko ikänsä, niin ovat kateellisia teille, joilla on luultavasti mukavat työt, joista aidosti pidätte. Silloin ainoa tulokulma, millä pystyvät asettamaan itsensä viisaammiksi on se, miten oma työ ja leipä oli varma. Luultavasti myös haluavat lapsenlapsia, kun lapsettomuutesi on heille niin arka aihe.

Toistuvasti sairastettu tai hoitamatta jäänyt klamydia aiheuttaa hedelmättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähentäkää yhteydenpitoa. Ja puhu sukulaisista. Sitä nuo ovat.

Sukulaiset on laajempi piiri kuin perhe. Hän käytti aivan oikeaa termiä.

Ei käyttänyt.

Perhe on ap ja miehensä ja lapset jos niitä on.

Muut ovat sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nosta kissa pöydälle ja tartu heidän puheisiinsa:  "Ai miten niin vakipaikkaa en ole saanut?"  "mikäs siinä sitten on vikana jos lapsia tekee yli 30-vuotiaana?"  

He tykkäävät kysellä ja ihmetellä, mikset sitten sinäkin kyselisi ja ihmettelisi?  Ehkäpä saatte molemmat tyydyttävät vastaukset ihmettelyihinne.

No ehkä ei tarvitse mennä nyrkit pystyssä haastamaan, vaan voi esim todeta, että "Oneksi päätettiin tehdä lapset vasta kolmekymppisinä" jne.  Samoin voi töistään todeta, että on tyytyväinen pätkätöihin ja se on tarkoituksella valittu elämäntapa.  -  Se joko menee noin perille tai avaa avoimen keskustelun, jossa voi sitten kertoa omien valintojen eduista ja iloista.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähentäkää yhteydenpitoa. Ja puhu sukulaisista. Sitä nuo ovat.

Sukulaiset on laajempi piiri kuin perhe. Hän käytti aivan oikeaa termiä.

Ei käyttänyt.

Perhe on ap ja miehensä ja lapset jos niitä on.

Muut ovat sukulaisia.

Kyllä käytti.

Oletko sinä ja lapsesi muka miehesi lapsuuden perhe?   Lapsuuden perhe on just se, missä miehesi oli lapsena ja sinun lapsuuden perheesi se, missä sinä olit lapsena.   -  Sukulaisiin kuuluu tuo lapsuuden perhe, mutta myös vanhempien sisarukset ja vanhemmat (eli isovanhempasi), serkut, pikkuserkut...

Minäkin hankin lapseni vasta opiskelun päätyttyä ja hyvän työpaikan sekä oman asunnon hankkimisen jälkeen puolisoni kanssa.

Joku kysyi, että miksi hankin lapsia vasta reippaasti yli kolmikymppisenä. Vastasin, että en katsonut lasten pyllyjen pesemistä niin kiinnostavaksi, että olisin uhrannut parhaan nuoruuteni siihen. Kyllä myöhemminkin ehtii ja on paljon kärsivällisempi lasten kanssa kuin nuorena.

Sukulaisille pitää vastata niin napakasti, että lopettavat tyhmät kommenttinsa. Toki vanhemmat voivat olla ihan turhaankin huolissaan lastensa perheiden pärjäämisestä.