Väsymys miehen lapsuudenperheeseen
Tuntuu että miehen vanhemmat ja sisarus spekuloivat jatkuvasti meidän elämää. Työskennellään molemmat taide- ja kulttuurialalla, ja tätä ei ymmärretä ollenkaan. Koska teen (omasta halustani) projektitöitä, en miehen vanhempien mielestä vain saa vakituista paikkaa. Koska hankittiin lapsia "vasta" yli kolmekymppisinä, he olivat päätelleet että me kärsimme lapsettomuudesta. Mikä ei siis ole totta.
Koen tämän jotenkin raskaasti. Tuntuu selän takana juoruilulta. Ärsyttää myös, kun miehen perhe näkee vain yhden "oikean" tavan elää elämää eikä yhtään ymmärretä, etteivät kaikki ihmiset halua elää samalla tavalla.
Kommentit (31)
Vähentäkää yhteydenpitoa. Ja puhu sukulaisista. Sitä nuo ovat.
Tärkeintä on, että itse tiedätte, mikä tilanteenne on. Sen voit todeta sukulaisillekin, jos tulevat ihmettelemään jotain. Muiden mielipiteillä ei oikeasti ole väliä.
Minä olen kääntäjä ja teen kotona töitä. Miehen sukulaisten mielestä "en ole töissä" ja he yrittävät häiriköidä sitten ihan surutta, kun "olen vain kotona".
Ymmärrän kyllä huolesi. Tuossa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Yhteydenpito minimiin ja kerrot heille että miksi et halua olla yhteyksissä, tai sitten ette vaan välitä ja elätte sitä elämää mikä teille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kääntäjä ja teen kotona töitä. Miehen sukulaisten mielestä "en ole töissä" ja he yrittävät häiriköidä sitten ihan surutta, kun "olen vain kotona".
Täällä toinen kääntäjä. Ihmiset luulevat, että minulla on suunnilleen kaikki aika käytettävissä kodinhoitoon ja emännöimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kääntäjä ja teen kotona töitä. Miehen sukulaisten mielestä "en ole töissä" ja he yrittävät häiriköidä sitten ihan surutta, kun "olen vain kotona".
Täällä toinen kääntäjä. Ihmiset luulevat, että minulla on suunnilleen kaikki aika käytettävissä kodinhoitoon ja emännöimiseen.
Jep ja appivanhempien ja koko suvun kaikkien asioiden pähkimiseen ja hoitamiseen ja majoituksen pyörittämiseen ja Helsinki-oppaana toimimiseen jne.
He, mitähän musta mahdetaan juoruilla on oon työttömänä tällä hetkellä. Eipä kukaan enää vaivaudu paljon kyselemään mitä mulle kuuluu. Olisi toisaalta ihan mielenkiintoista tietää mitä ajattelevat, mutta ehkä ne ajatukset on sit jo niin törkeitä, että ei mulle enää edes puhuta mitään.
Jospa miehesi on sinun tukenasi. Toivottavasti. Silloin tällöin törmää ihmisiin, joilla vankat käsitykset, miten muidenkin pitäisi olla ja elää. Tuo spekulointikin, melko yleistä.
Koeta (koettakaa) pitää kuitenkin jonkinlaiset välit heidän kanssaan. Sanomisista voi ajatella, että toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Sama täällä. Miehen sukulaiset ovat kauhean kiinnostuneita työasioistani, että varmasti en ole mikään siipiveikko vaikka olen pätkätyöläinen. Nöyryyttävää ja ahdistavaa. Nykyään sanon vain että ei puhuta töistä kun on kesä/viikonloppu.
Haa, minähän vaihdoin korona-aikaan stressaavan ja alipalkatun asiantuntijatyöni duunarityöhön. Kukaan, siis kukaan, omista sukulaisista sen enempää kuin ukon sukulaisista ei ole asiaa vielä kommentoinut päin naamaa. Asia tuntuu olevan heille kiusallinen 🤣 Voin hyvin kuvitella mitä selän takana puhutaan.
Ja tarkoitus ei ole jäädä näihin töihin eläkeikään asti. Kyseessä enemmän pieni tuumaustauko.
Nosta kissa pöydälle ja tartu heidän puheisiinsa: "Ai miten niin vakipaikkaa en ole saanut?" "mikäs siinä sitten on vikana jos lapsia tekee yli 30-vuotiaana?"
He tykkäävät kysellä ja ihmetellä, mikset sitten sinäkin kyselisi ja ihmettelisi? Ehkäpä saatte molemmat tyydyttävät vastaukset ihmettelyihinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kääntäjä ja teen kotona töitä. Miehen sukulaisten mielestä "en ole töissä" ja he yrittävät häiriköidä sitten ihan surutta, kun "olen vain kotona".
Täällä toinen kääntäjä. Ihmiset luulevat, että minulla on suunnilleen kaikki aika käytettävissä kodinhoitoon ja emännöimiseen.
Jep ja appivanhempien ja koko suvun kaikkien asioiden pähkimiseen ja hoitamiseen ja majoituksen pyörittämiseen ja Helsinki-oppaana toimimiseen jne.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Haa, minähän vaihdoin korona-aikaan stressaavan ja alipalkatun asiantuntijatyöni duunarityöhön. Kukaan, siis kukaan, omista sukulaisista sen enempää kuin ukon sukulaisista ei ole asiaa vielä kommentoinut päin naamaa. Asia tuntuu olevan heille kiusallinen 🤣 Voin hyvin kuvitella mitä selän takana puhutaan.
Ja tarkoitus ei ole jäädä näihin töihin eläkeikään asti. Kyseessä enemmän pieni tuumaustauko.
Mihin vaihdoit?
T. Samaa harkitseva
Mun mielestä ylipäätään on tosi surullinen ja ankea asenne, että jotakin työtä ei arvosteta. Varsinkin, jos kyse on ihan laillisesta ja normaalista hommasta. Melko ylimielistä ja outoa odottaa lähipiiriltä, että kaikkien pitäisi olla jossain ylimässä johdossa ja korkealle koulutettuja. Potkitaanko sitten pihalle piireistä vai mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Miehen sukulaiset ovat kauhean kiinnostuneita työasioistani, että varmasti en ole mikään siipiveikko vaikka olen pätkätyöläinen. Nöyryyttävää ja ahdistavaa. Nykyään sanon vain että ei puhuta töistä kun on kesä/viikonloppu.
No kyllä. Epäilen myös, että miehen vanhemmat jossain vaiheessa spekuloivat, elättääkö mieheni minua (koska hän on kokoaikaisessa työssä ja itse olen tosiaan projektitöissä). "Tuleeko sillä työllä oikeasti toimeen?" "Mitä sinä nyt tarkkaan ottaen teet?"
Sitten heitellään sellaisia piikkejä vaikka sanomalehteä lukiessa, ei siis suoraan minulle, mutta oletettavasti minulle "Ei pitäisi korkeakouluttaa enempää ihmisiä, kun eivät ne saa töitä."
En vaan jaksa... Kerran sanoin miehen äidille suoraan, että ollaan maksettu kaikki aina puoliksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Haa, minähän vaihdoin korona-aikaan stressaavan ja alipalkatun asiantuntijatyöni duunarityöhön. Kukaan, siis kukaan, omista sukulaisista sen enempää kuin ukon sukulaisista ei ole asiaa vielä kommentoinut päin naamaa. Asia tuntuu olevan heille kiusallinen 🤣 Voin hyvin kuvitella mitä selän takana puhutaan.
Ja tarkoitus ei ole jäädä näihin töihin eläkeikään asti. Kyseessä enemmän pieni tuumaustauko.
Luultavasti he spekuloivat sinun saaneen potkut! Koska näiden ihmisten kalloon ei mahdu, että joku voisi vaikka ihan oikeasti haluta muuta kuin perinteistä uraa tai vakkarityötä.
Onnittelut rohkeasta työmoovista! On aina hienoa kuulla, kun joku uskaltaa elää omannäköistään elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Miehen sukulaiset ovat kauhean kiinnostuneita työasioistani, että varmasti en ole mikään siipiveikko vaikka olen pätkätyöläinen. Nöyryyttävää ja ahdistavaa. Nykyään sanon vain että ei puhuta töistä kun on kesä/viikonloppu.
No kyllä. Epäilen myös, että miehen vanhemmat jossain vaiheessa spekuloivat, elättääkö mieheni minua (koska hän on kokoaikaisessa työssä ja itse olen tosiaan projektitöissä). "Tuleeko sillä työllä oikeasti toimeen?" "Mitä sinä nyt tarkkaan ottaen teet?"
Sitten heitellään sellaisia piikkejä vaikka sanomalehteä lukiessa, ei siis suoraan minulle, mutta oletettavasti minulle "Ei pitäisi korkeakouluttaa enempää ihmisiä, kun eivät ne saa töitä."
En vaan jaksa... Kerran sanoin miehen äidille suoraan, että ollaan maksettu kaikki aina puoliksi.
Ap
Mun mielestä, tässä on paljon kyse myös sun omista arvoista ja asenteista, ei sua häiritsisi tuo niin paljon, jos et itsekin ajattelisi joistakin ihmisistä tuolla tavalla. Koet mahdollisesti, että sut tiputetaan sukulaisten toimesta jonnekin alempaan kastiluokkaan ja epätoivoisesti yrität todistella heille miten olet menestynyt.
Niin kauan kuin murehdit moista ja asia häiritsee, olet heidän piikittelyidensä armoilla. Joko keräät voimasi ja yrität olla piittaamatta heidän mielipiteistään tai sitten teet oikeasti selväksi heille mitä mieltä olet mistäkin.
Mies näkee sinun perheesi samalla tavalla.