Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen mies hylkää vaimonsa jättäessään myös yhteiset lapsensa?
18.06.2022 |
Tällaisen ongelman kanssa painin ja ihmettelen.
Mies siis petti minua pitempään ja kun tuo suhde oli varmistunut jätti minut ja lapset vain ilmoitusluontoisesti. Ei pidä mitään yhteyttä edes lapsiin eikä heitä näe.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joku tuolla kommentoi että äiti pakottaa isää hylkäämään lapsensa jos haluaa itse erota.
Ei se nyt taida ihan näin olla. Itse erosin miehestäni, en lapsistani. En ihan ymmärrä miten mies silloin eroaisi lapsistaan?Meidän tapauksessa annoin miehen ihan itse valita minkä verran tapaa lapsia, ehdotin toki muutamaa vaihtoehtoa jotka olisivat käteviä lasten koulun kannalta. Mikään ei miehelle sopinut, ei 50%, ei 20% , ei sovitut yksittäiset päivät. Mies ei koskaan kysy voisiko lapset tulla hänen luokseen, itse kysyn ehkä 1x kk voisivatko lapset tulla hänelle. Usein se ei käy. Tämän teen pääasiassa lasten takia, kerron että isi pyysi teitä. En halua että lapset kokevat ettei isä välitä. No nyt isä on kyllä kieltäytynyt ottamatta ns. Hankalaa lasta luokseen. Miten sen selitän lapselle?
Miksi kaasuvalotat lapsiasi? Se voi vaikuttaa lasten todellisuudentajuun ja myöhemmin kykyyn luottaa vaistoihinsa ihmissuhteissaan.
Lisään vielä, että lapset sitten aikuisina käyvät terapiassa yrittämässä selvittää näitä. Että isä halusi mutta ei halunnut jne.
Jos sulla on rahaa, ostat nyt konsultaation osaavalta terapeutilta siihen, muten toimit lasten kanssa oikein ja käsittelet oman pettymyksesi ja kipusi. Esim kriisiapua.fi on osaava ja sydämellinen terapeutti, jota itse olen käyttänyt akuutissa kriisissä.
No höpö, höpö. Kyllä he viimeistään aikuisena osaavat ottaa yhteyttä, selvittää mitä tapahtui ja kuka on kaasuvalottanut ja manipuloinut ketäkin. Kannattaa lapsen ottaa yhteyttä siihen syrjäytettyyn tai jopa lapsen jättäneeseen vanhempaan viimeistään aikuisena. Ei ole ollenkaan niin että lapsen lähipiiri olisi eroon ja lapsen jättämiseen syyttömiä.
Onko sut isä hylännyt? Minut on ja kirjoitin nuo kaksi viestiä. Jos sinua ei ole vanhempi hylännyt tai et ole terapeutti (mitä ihmettelisin suuresti, koska olen käsitellyt ongelmiani yli kymmenen terapeutin kanssa), minun viestini ovat validempeja kuin sinun mutuilusi.
Miten hylkäävän vanhemman kanssa selvitetttäsiin asiat aikuisenakaan? Ei mitenkään. Tärkeintä on, että jäljellä oleva vanhempi osaa hoitaa asian turvallisesti ja manipuloimatta lapsia valheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kyllä palstan olevan täynnä katkeria eronneita mammoja, kun myös exän uudesta naisesta puhutaan ikävään sävyyn, mm. reikänä ja akkana, ja syyllistetään uutta naista isän toiminnasta. Ja oletetaan ettei uusi suhde tule kestämään. Helppoahan se on purkaa omaa pahaa oloaan tuohon mutta esimerkiksi terapia voisi olla hyödyllisempi ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä palstan olevan täynnä katkeria eronneita mammoja, kun myös exän uudesta naisesta puhutaan ikävään sävyyn, mm. reikänä ja akkana, ja syyllistetään uutta naista isän toiminnasta. Ja oletetaan ettei uusi suhde tule kestämään. Helppoahan se on purkaa omaa pahaa oloaan tuohon mutta esimerkiksi terapia voisi olla hyödyllisempi ratkaisu.
Puhun eksän naisista reikinä ja panoina silloin, kun viittaan hänen toimintaansa, koska hän näkee naiset niin. Kun puhun heistä muussa yhteydessä, käytän yleensä sanaa uhri ja joskus nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joku tuolla kommentoi että äiti pakottaa isää hylkäämään lapsensa jos haluaa itse erota.
Ei se nyt taida ihan näin olla. Itse erosin miehestäni, en lapsistani. En ihan ymmärrä miten mies silloin eroaisi lapsistaan?Meidän tapauksessa annoin miehen ihan itse valita minkä verran tapaa lapsia, ehdotin toki muutamaa vaihtoehtoa jotka olisivat käteviä lasten koulun kannalta. Mikään ei miehelle sopinut, ei 50%, ei 20% , ei sovitut yksittäiset päivät. Mies ei koskaan kysy voisiko lapset tulla hänen luokseen, itse kysyn ehkä 1x kk voisivatko lapset tulla hänelle. Usein se ei käy. Tämän teen pääasiassa lasten takia, kerron että isi pyysi teitä. En halua että lapset kokevat ettei isä välitä. No nyt isä on kyllä kieltäytynyt ottamatta ns. Hankalaa lasta luokseen. Miten sen selitän lapselle?
Miksi kaasuvalotat lapsiasi? Se voi vaikuttaa lasten todellisuudentajuun ja myöhemmin kykyyn luottaa vaistoihinsa ihmissuhteissaan.
En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat.
En siis lapsille kehu ja ylistä isää jne. Puhun neutraalisti, en kerro kyläilyistä ennenkuin tiedän että ne toteutuu. Lapset ikävöi isää, tapaavat noin 1kk kuukaudessa. En tiedä miten muuten pitäisi toimia. Tämä oli ihan hyvä toimintatapa myös tuon ns hankalan lapsen psykologin mielestä.
Lapset eivät kaipaa kokemusta ettei isä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joku tuolla kommentoi että äiti pakottaa isää hylkäämään lapsensa jos haluaa itse erota.
Ei se nyt taida ihan näin olla. Itse erosin miehestäni, en lapsistani. En ihan ymmärrä miten mies silloin eroaisi lapsistaan?Meidän tapauksessa annoin miehen ihan itse valita minkä verran tapaa lapsia, ehdotin toki muutamaa vaihtoehtoa jotka olisivat käteviä lasten koulun kannalta. Mikään ei miehelle sopinut, ei 50%, ei 20% , ei sovitut yksittäiset päivät. Mies ei koskaan kysy voisiko lapset tulla hänen luokseen, itse kysyn ehkä 1x kk voisivatko lapset tulla hänelle. Usein se ei käy. Tämän teen pääasiassa lasten takia, kerron että isi pyysi teitä. En halua että lapset kokevat ettei isä välitä. No nyt isä on kyllä kieltäytynyt ottamatta ns. Hankalaa lasta luokseen. Miten sen selitän lapselle?
Miksi kaasuvalotat lapsiasi? Se voi vaikuttaa lasten todellisuudentajuun ja myöhemmin kykyyn luottaa vaistoihinsa ihmissuhteissaan.
En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat.
En siis lapsille kehu ja ylistä isää jne. Puhun neutraalisti, en kerro kyläilyistä ennenkuin tiedän että ne toteutuu. Lapset ikävöi isää, tapaavat noin 1kk kuukaudessa. En tiedä miten muuten pitäisi toimia. Tämä oli ihan hyvä toimintatapa myös tuon ns hankalan lapsen psykologin mielestä.
Lapset eivät kaipaa kokemusta ettei isä välitä.
Ei kai kukaan erityisesti kaipaa mitään negatiivisia kokemuksia ja ymmärrän tuon kirjoittamasi siihen asti, kun sanot isin kysyneen heitä, vaikkei näin ole oikeasti tapahtunut. Lapsia auttaisi ihan oikeasti paremmin se, että he oppisivat mahdollisimman varhain elämään sen tosiasian kanssa, että isi ei kaipaa heitä ja saisivat tukea sen faktan käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joku tuolla kommentoi että äiti pakottaa isää hylkäämään lapsensa jos haluaa itse erota.
Ei se nyt taida ihan näin olla. Itse erosin miehestäni, en lapsistani. En ihan ymmärrä miten mies silloin eroaisi lapsistaan?Meidän tapauksessa annoin miehen ihan itse valita minkä verran tapaa lapsia, ehdotin toki muutamaa vaihtoehtoa jotka olisivat käteviä lasten koulun kannalta. Mikään ei miehelle sopinut, ei 50%, ei 20% , ei sovitut yksittäiset päivät. Mies ei koskaan kysy voisiko lapset tulla hänen luokseen, itse kysyn ehkä 1x kk voisivatko lapset tulla hänelle. Usein se ei käy. Tämän teen pääasiassa lasten takia, kerron että isi pyysi teitä. En halua että lapset kokevat ettei isä välitä. No nyt isä on kyllä kieltäytynyt ottamatta ns. Hankalaa lasta luokseen. Miten sen selitän lapselle?
Miksi kaasuvalotat lapsiasi? Se voi vaikuttaa lasten todellisuudentajuun ja myöhemmin kykyyn luottaa vaistoihinsa ihmissuhteissaan.
En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat.
En siis lapsille kehu ja ylistä isää jne. Puhun neutraalisti, en kerro kyläilyistä ennenkuin tiedän että ne toteutuu. Lapset ikävöi isää, tapaavat noin 1kk kuukaudessa. En tiedä miten muuten pitäisi toimia. Tämä oli ihan hyvä toimintatapa myös tuon ns hankalan lapsen psykologin mielestä.
Lapset eivät kaipaa kokemusta ettei isä välitä.
Voihan sitä sanoa vaikka niin että viestiteltiin isän kanssa ja sovittiin näin. Ei tarvitse sanoa isän pyytäneen.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on tehnyt lapset vaimonsa mieliksi ei luonnollisesti niistä juurikaan perusta.
Jos mies on niin munaton, että tekee lapsia vaimonsa mieliksi, niin joutaakin kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joku tuolla kommentoi että äiti pakottaa isää hylkäämään lapsensa jos haluaa itse erota.
Ei se nyt taida ihan näin olla. Itse erosin miehestäni, en lapsistani. En ihan ymmärrä miten mies silloin eroaisi lapsistaan?Meidän tapauksessa annoin miehen ihan itse valita minkä verran tapaa lapsia, ehdotin toki muutamaa vaihtoehtoa jotka olisivat käteviä lasten koulun kannalta. Mikään ei miehelle sopinut, ei 50%, ei 20% , ei sovitut yksittäiset päivät. Mies ei koskaan kysy voisiko lapset tulla hänen luokseen, itse kysyn ehkä 1x kk voisivatko lapset tulla hänelle. Usein se ei käy. Tämän teen pääasiassa lasten takia, kerron että isi pyysi teitä. En halua että lapset kokevat ettei isä välitä. No nyt isä on kyllä kieltäytynyt ottamatta ns. Hankalaa lasta luokseen. Miten sen selitän lapselle?
Miksi kaasuvalotat lapsiasi? Se voi vaikuttaa lasten todellisuudentajuun ja myöhemmin kykyyn luottaa vaistoihinsa ihmissuhteissaan.
En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat.
En siis lapsille kehu ja ylistä isää jne. Puhun neutraalisti, en kerro kyläilyistä ennenkuin tiedän että ne toteutuu. Lapset ikävöi isää, tapaavat noin 1kk kuukaudessa. En tiedä miten muuten pitäisi toimia. Tämä oli ihan hyvä toimintatapa myös tuon ns hankalan lapsen psykologin mielestä.
Lapset eivät kaipaa kokemusta ettei isä välitä.Voihan sitä sanoa vaikka niin että viestiteltiin isän kanssa ja sovittiin näin. Ei tarvitse sanoa isän pyytäneen.
Juuri näin. Hyvää tarkoittava äiti ei ole miettinyt pidemmälle.
Lasten tunne-elämän kokemukset lähtevät menemään kieroon valeista. He menevät sinne isin luo ja ihmettelevät, että isi, joka halusi heidät sinne pelaakin pleikkaa tai on tunnekylmä tms. Nämä samat lapset ovat isompina ydinperheessä kasvaineita lapsia alttiimpia uhreja häiriintyneille kumppaneille. Aikuisena jäädään liian pitkään väkivaltaisiin ja tunnekylmiin suhteisiin, koska kumppani sanoo rakastavansa (vaikka teot puhuvat muuta).
Lapsia voi suojella olemalla rehellinen ja vaikeuksien läpi saatteleva jo nyt. Näin pidetään todellisuudentaju puhtaana ja opetetaan selviämään vaikeuksista.
Äiti ei koskaan sanonut isästä pahaa sanaa tai edes objektiivisesti selittänyt totuutta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että isä on ilkeä ja itsekäs kusipää eikä herkkä murtunut omissa ongelmissaan jumissa oleva mies.
Vasta sen jälkeen sain aidosti tunteen, että minussa ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa ja kelpaamattomuutta. Ja sen jälkeen olen osannut suojata itseni vahingollisilta ihmissuhteilta ja läheisriippuvuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei isä ole lasten siellä ollessa tunnekylmä tms.
Tekevät lapsille mieluisia asioita ja ruokia. Isä on samanlainen kuin ennenkin.
-tuo yksi
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei koskaan sanonut isästä pahaa sanaa tai edes objektiivisesti selittänyt totuutta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että isä on ilkeä ja itsekäs kusipää eikä herkkä murtunut omissa ongelmissaan jumissa oleva mies.
Vasta sen jälkeen sain aidosti tunteen, että minussa ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa ja kelpaamattomuutta. Ja sen jälkeen olen osannut suojata itseni vahingollisilta ihmissuhteilta ja läheisriippuvuudelta.
Tämä oli muuten tosi hyvä näkökulma, kiitos tästä. Aina kun jankataan sitä, että lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaa eivätkä vanhemmat koskaan saisi sanoa mitään pahaa toisesta, niin tässä viestissä tuli kyllä se kolikon kääntöpuoli sitten. Että jotain rajaa siihen hymistelyynkin, että mitään ei muka voisi toinen sanoa, vaikka aihetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset tarvitse isää
Tämä pitää laittaa sinne miesasiamiesten ryhmään. Siinäpä se. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt ja ytimekäs vastaus aloittajan kysymykseen: huono mies.
Ja ilmeisen huono isä myös, jos ei ole 18 v aikana luonut sellaista suhdetta lapsiinsa että haluaa heidän pysyvän elämässään.
Joten valitkaa paremmin. Hyviä miehiä ja hyviä isiä on myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei koskaan sanonut isästä pahaa sanaa tai edes objektiivisesti selittänyt totuutta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että isä on ilkeä ja itsekäs kusipää eikä herkkä murtunut omissa ongelmissaan jumissa oleva mies.
Vasta sen jälkeen sain aidosti tunteen, että minussa ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa ja kelpaamattomuutta. Ja sen jälkeen olen osannut suojata itseni vahingollisilta ihmissuhteilta ja läheisriippuvuudelta.
Tämä oli muuten tosi hyvä näkökulma, kiitos tästä. Aina kun jankataan sitä, että lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaa eivätkä vanhemmat koskaan saisi sanoa mitään pahaa toisesta, niin tässä viestissä tuli kyllä se kolikon kääntöpuoli sitten. Että jotain rajaa siihen hymistelyynkin, että mitään ei muka voisi toinen sanoa, vaikka aihetta olisi.
Meillä lapsi sanoi 14-vuotiaana, että olisi pitänyt kertoa totuus, eikä kaunistella. Sen ajan ohje oli, että piti puhua vain hyvää molemmista vanhemmista (vaikkei olisi ollut syytäkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei koskaan sanonut isästä pahaa sanaa tai edes objektiivisesti selittänyt totuutta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että isä on ilkeä ja itsekäs kusipää eikä herkkä murtunut omissa ongelmissaan jumissa oleva mies.
Vasta sen jälkeen sain aidosti tunteen, että minussa ei ole jotain perustavanlaatuista vikaa ja kelpaamattomuutta. Ja sen jälkeen olen osannut suojata itseni vahingollisilta ihmissuhteilta ja läheisriippuvuudelta.
Tämä oli muuten tosi hyvä näkökulma, kiitos tästä. Aina kun jankataan sitä, että lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaa eivätkä vanhemmat koskaan saisi sanoa mitään pahaa toisesta, niin tässä viestissä tuli kyllä se kolikon kääntöpuoli sitten. Että jotain rajaa siihen hymistelyynkin, että mitään ei muka voisi toinen sanoa, vaikka aihetta olisi.
Meillä lapsi sanoi 14-vuotiaana, että olisi pitänyt kertoa totuus, eikä kaunistella. Sen ajan ohje oli, että piti puhua vain hyvää molemmista vanhemmista (vaikkei olisi ollut syytäkään).
Mutta eikö yhä ole sama ohje?
Vaikka isä olisi pettänyt äitiä törkeästi ja jättänyt toisen naisen vuoksi, niin lapsia pitää suojella eikä heille saa asiasta kertoa, vaikka olisivat jo teini-ikäisiä.
Eli mikä ohje nykyään on, kuinka raa an totuuden heille edes voi kertoa?
Ei mies niin teekään, mutta "mies" voi toimia noin. Kannattaa siis oikeasti etsiä mies, jos lapsia hankkii.
Ei ikinä pidä tehdä lapsia kenenkään mieliksi vaan yhteisestä tahdosta.