"Kaveri" suuttui kun en suostunut korjaamaan hääpukua käytännössä ilmaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään ompelemaan saatesanoilla, että "kyllähän minä tämän itsekin ompelisin, jos olisi kone". Siihen on hyvä sanoa, että kyllä minulta, harrastelijalta, kone joutaa lainaksi. Ei kelpaa sellainen vaihtoehto kuitenkaan. Miksi ei voi sanoa suoraan, ettei osaa, vaan kummallisesti vähätellään toisen taitoja?

Minä taas ehdottaisin, että voin etsiä sopivan, edullisen koneen niin hän voi jatkossa ommella itse.

Vierailija kirjoitti:

Olen korjauttanut vaatteita ompelijalla joka ei ollut mikään tutun tuttu, eikä hinta ollut kyllä niin paljon kuin 33e/h.

Häät ovat monesti isot juhlat, jossa kaikilla on juhlapuku ja se morsiamen puku on keskeisin katsottava, joten sen on oltava myös katseenkestävä. Siksi siihen tavallisesti panostetaan. Oletushan on, että kysymyksessä on ainutkertainen juhla morsiamelle (kerran elämässä...).

Tällöin pukukin on monella tapaa arvokas ja ainutkertainen. Joten hinnoittelukin voi olla eri luokkaa kuin sinun vanhan jakkupukusi freesauksella.

Vierailija kirjoitti:

Tuntipalkaksi ei jää paljon mitään? Jos 15 tuntia ja 500e niin tuntipalkka on silloin 33e. Joka on mun mielestä enemmän kuin hyvä.

Mutta useinhan se on niin että työstä kuin työstä ei maltettaisi maksaa, puoli-ilman pitäisi saada. Aina kun mä huomaan pitäväni jotain työtä kalliina, mietin mikä sen tuntipalkka on ja millä rahalla itse tekisin. Se auttaa hahmottamaan hyvin asioita. Mutta edelleen, yli kolmenkympin tuntipalkka on hyvä.

Ei ne materiaalit ole ilmaisia kuitenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjausompelusta: housuihini vaihdettiin vetoketju. Maksoi 37€, arvioni on, että työhön meni n. 30 min.

Millä ihmeellä sinä suoritat arvion työstä? Jos siihen menee vain 30min niin mikset tehnyt itse?

Kuten moni jo täälläkin on kertonut, joutuu sen vanhan ketjun ensin purkamaan ilman että housukangas vaurioituu, joka on itsessään jo aikaa vievää. Päästäkseen ompelemaan ketjua täytyy myös vyötärökaistaletta ja etusaumaa purkaa. Tämän lisäksi on pelkkää tuuripeliä jos ompelijalla on hyllyssään valmiina oikean värinen ja pituinen vetoketju: luultavimmin hän joutuu juoksemaan kangaskauppaan vetoketjuostoksille tuon perässä.

Olen eri mutta talvitakin vetoketjun vaihdattaneena tiedän ettei se ammatti-ihmiseltä kauaa vie. Hän siis itse antoi aika-arvion. Maksoi hieman enemmän kuin yo. housuesimerkki mutta mielelläni sen maksoin koska itseltä olisi jäänyt tekemättä, en omista edes perusompelukonetta ja paksuun takkiin sellaisella ei ole asiaa.

Kyllä vie, paljon enemmän kuin toivoisi. Joku talvitakki on vielä todella turhauttava, koska saumojen sisällä luultavasti untuvaa tikattuna saumoihin kiinni. Kappaleet ovat kiinni tuhannen koristussauman takana, ja kappaleita pitää pelkästään ratkoa irti toisistaan yli tunnin verran.

Luultavampaa on että kävit vaihdattamassa vetoketjun vanhalla ompelijalla joka nöyränä tekee edelleen vaihtotyöt osittain omalla ajallaan ja 30v takaisilla hinnoilla

Yhdessä usean työntekijän korjausompelimossa on yksi pelkästään purkamiseen erikoistunut henkilö, ja hän kun vetäisee partaterällä vanhan vetoketjun irti ihan suit sait, niin ei voi kuin ihailla.

Jep. Harrastuspohjalta ei ehkä kannata yrittää tehdä perästä. Tuloksena voi olla verta, riekaleita  ja kyyneleitä. :D

Hääpuku on usein kertäkäyttötuote. Kun tulee ero uusine häineen, ei mahdu vanhaan. Myös käytetyn hääpukun voi ostaa. -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Sama ongelma koskee myös muusikoita, valokuvaajia ja kirjoitustaitoisia. Kohdalleni sattu usein tuttava tai jopa tutun tuttava, joka on kirjoittanut runoja,  omaelämäkerran tai peräti "romaanin". Halutaan palautetta esimerkiksi 300-sivuisesta fantasiaromaanista ja arvio työn kustannuskelpoisuudesta. Ohjaan kysyjät arvostelupalveluun. Valittavat siitä, että se maksaa. Niinpä.

Arvostelupalvelun ohjehinta: 100 euroa + 0,50 euroa / liuska

https://pirkkalaiskirjailijat.net/arvostelupalvelu/

Ja myös semmoisilla, jotka osaavat kokata ja leipoa, ja etenkin jos ovat vielä hyviä organisoimaan. Voidaan kutsua jopa tuttavien häihin, mutta "kun on niin kätevä ja osaa" niin sittenkin sinne keittiön puolelle. Ja näin ihan vilpittömästi kuvitellen ilman katalaa hyötymistarkoitusta.

Huippuunsa se lienee mennyt eräällä suomalaisella entisellä julkkiksella, jonka joku tuttava oli luvannut kysymättä hommiin tätinsä syntymäpäiville. Hän oli ensin kieltäytynyt, mutta tuttu oli sitten sopivasti painostanut muistuttamalla, että ko henkilö oli ollut auttamassa myös heidän yhteisen tuttavansa äidin synttäreillä, ja oli siksi loukkaantunut ettei "samaa" apua ollut saatavissa. Ero oli tosin siinä, että keittiöhommiin luvattu todellakin tunsi sen äidin, jonka luona auttoi, jo lapsuudesta asti.  No, hän meni sinne tädin synttäreille ja jossain vaiheessa alkoi itsekin hämmästellä, että mitä ihmettä minä teen täällä ihan vieraiden ihmisten syntymäpäivillä auttamassa.  -   Lopetti majatalon pitämisen ja vieraiden auttamisen, ja sitähän ei tuttavat hyväksyneet lainkaan.

Itse olisin korjannut ilmaiseksi. En ole rahanahne.

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään ompelemaan saatesanoilla, että "kyllähän minä tämän itsekin ompelisin, jos olisi kone". Siihen on hyvä sanoa, että kyllä minulta, harrastelijalta, kone joutaa lainaksi. Ei kelpaa sellainen vaihtoehto kuitenkaan. Miksi ei voi sanoa suoraan, ettei osaa, vaan kummallisesti vähätellään toisen taitoja?

"Tuossahan se kone on, tule ompelemaan. Pidän seuraa samalla kun teen omia juttujani."

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin korjannut ilmaiseksi. En ole rahanahne.

Miten monta hääpukua olet tähän mennessä korjannut? Sinulla täytyy olla monta hääpukua koko ajan jonossa, tuo on niin höveli tarjous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että voi kysyä apua sitten joltain muulta puoliksi ilmaiseksi, jos tuota tai vastaavaa korvausta ei edes osissa pysty hoitamaan. 15h ja kokemus maksaa, valitettavasti. Se on tietysti oma valinta, haluaako ammattilaisen vai ei-ammattilaisen taitoa.

Tuo 15 tuntia on ihan yläkanttiin. Siinä ajassa tekee koko mekon.

Äly hoi, tässähän oli kyse siitä että ensin puretaan ja sitten kootaan uudestaan!

Missä niin sanotaan?

Jokainen vähänkin ompeleva ymmärtää sopimattoman hääpuvun korjauksen mittoihin sopivaksi tarkoittavan juuri tuota purkamista ja uudelleen kokoamista. Ei se hääpuku muuten istu. Ilmeisesti morsian ei ole tuota itse ostovaiheessa ymmärtänyt.

Voi kuule, tuskinpa kyseessä on kermakakku, normaalit häämekot eivät vaadi purkamista ja iudelleen kokoamista.

Totta kai vaativat. Ei niitä muuten saa istuvaksi. Ei se nyt niin mene, että ottaa 10 senttiä vyötäröltä sisään ja se on valmis. Sen jälkeen rinta pussittaa tosi rumasti ja helmakin alkaa väärästä kohtaa.

Aloittelevana ompelijana kysyisin tuosta tarkennuksen, kun en ihan ymmärrä. Eli jos mekko istuu muuten täydellisesti rinnuksesta ja lanteilta, miksei vyötörältä voisi kaventaa kymmentä senttiä? Jos tuon määrän jakaa useampaan saumaan niin voi lopputulos olla ihan siisti, vai ajattelenko väärin?

Toki ymmärrän että Ap:n tapauksessa hääpuku pitää purkaa auki ennen ompelua, koska hullukaan ei alkaisi nysvätä kavennuksia vuoritettuun ja luitettuun mekkoon avaamatta sitä.

Juuri niin, kymmenen senttiä voi pukua kaventaa, mutta se pitää tehdä tasaisesti kaikista saumoista. Useimmiten samalla pitää tehdä muitakin korjauksia kuin vyötärö. Jos on vuori, samat korjaukset tehdään sinne myös.

Hääpuvussa aikaa vie todella paljon koristeiden purkaminen ja uudelleen ompelu. Samoin luiden kohtien muuttamisessa on todella iso työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Sama ongelma koskee myös muusikoita, valokuvaajia ja kirjoitustaitoisia. Kohdalleni sattu usein tuttava tai jopa tutun tuttava, joka on kirjoittanut runoja,  omaelämäkerran tai peräti "romaanin". Halutaan palautetta esimerkiksi 300-sivuisesta fantasiaromaanista ja arvio työn kustannuskelpoisuudesta. Ohjaan kysyjät arvostelupalveluun. Valittavat siitä, että se maksaa. Niinpä.

Arvostelupalvelun ohjehinta: 100 euroa + 0,50 euroa / liuska

https://pirkkalaiskirjailijat.net/arvostelupalvelu/

Ja myös semmoisilla, jotka osaavat kokata ja leipoa, ja etenkin jos ovat vielä hyviä organisoimaan. Voidaan kutsua jopa tuttavien häihin, mutta "kun on niin kätevä ja osaa" niin sittenkin sinne keittiön puolelle. Ja näin ihan vilpittömästi kuvitellen ilman katalaa hyötymistarkoitusta.

Huippuunsa se lienee mennyt eräällä suomalaisella entisellä julkkiksella, jonka joku tuttava oli luvannut kysymättä hommiin tätinsä syntymäpäiville. Hän oli ensin kieltäytynyt, mutta tuttu oli sitten sopivasti painostanut muistuttamalla, että ko henkilö oli ollut auttamassa myös heidän yhteisen tuttavansa äidin synttäreillä, ja oli siksi loukkaantunut ettei "samaa" apua ollut saatavissa. Ero oli tosin siinä, että keittiöhommiin luvattu todellakin tunsi sen äidin, jonka luona auttoi, jo lapsuudesta asti.  No, hän meni sinne tädin synttäreille ja jossain vaiheessa alkoi itsekin hämmästellä, että mitä ihmettä minä teen täällä ihan vieraiden ihmisten syntymäpäivillä auttamassa.  -   Lopetti majatalon pitämisen ja vieraiden auttamisen, ja sitähän ei tuttavat hyväksyneet lainkaan.

Eli toisin sanoen mitä tahansa ammattiryhmää on hyvä hyväksikäyttää, kun sille on otollinen tilaisuus.