Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsuus on niin ihanaa, elämäniloa ja onnea täynnä mutta aikuisuus ei lainkaan samanlaista?
17.06.2022 |
Kaipaan niin lapsuuteen vaikka ei sekään helppoa aina ollut. Elämä kuitenkin vei, oli aina ihanaa odotettavaa ja vilpittömyyttä, oli ystäviä ja reissuja. Se tunnelma, sitä kaipaan.
Miksi aikuiset eivät ole voineet kehittyä siihen suuntaan, että se lapsenilo säilyisi? Miksi on tehty niin raaka yhteiskunta? Jos vaikka vain olisimmekin olleet hyviä toisillemme ja säilyttäneet sieltä jotain arvokasta olemuksessamme mutta ei, olemme lähinnä vain objekteja vailla olemisen onnea ja läsnäoloa. On vain rahaa, seksiä ja kilpailua.
Miksi ei olisi voinut olla yhteisöllisyyttä, rakastavaisten yhdessäoloa ja normaalin perheen kasvattamista, huolenpitoa yhdessä ihmisten kanssa ja hyviä arvoja.
Nyt kaikki on vain niin tekopyhää, pornoa ja materiaalista. Onko mikään ihme, ettei kansakuntamme voi hyvin?
Lapsetkaan eivät voi enää hyvin, he kasvavat tämän kaiken keskellä ja näkevät sen pienestä ruudustaan ja näkevät jo liikaa somemaailmassa mitä tämä maailma sisältää ja mitä ihmiset arvostavat.
Tämä on vain järkyttävää, kuin eläisi elokuvaa, utopiaa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Kyllä minä vaan ihan kirjaimellisesti siivosin ja työhön mennyttä aikaa vahdittiin. Siivoaminen on mielestäni aika raskasta, aikuiselle ja lapselle.
Siivoaminen raskasta :D Et ilmeisesti ole koskaan tehnyt oikeasti fyysistä työtä.
Mikähän se oikeasti raskas työ on, minkä voi sanoa olevan oikeasti raskasta lapselle, jos kerta tuntikausien kiinteistöjen siivoaminen ei sitä ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.
Kyllä sen tajuaa, mutta ei asialle voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Kyllä minä vaan ihan kirjaimellisesti siivosin ja työhön mennyttä aikaa vahdittiin. Siivoaminen on mielestäni aika raskasta, aikuiselle ja lapselle.
Siivoaminen raskasta :D Et ilmeisesti ole koskaan tehnyt oikeasti fyysistä työtä.
Mikähän se oikeasti raskas työ on, minkä voi sanoa olevan oikeasti raskasta lapselle, jos kerta tuntikausien kiinteistöjen siivoaminen ei sitä ole?
En sanonut sanaakaan lapsista. Sinä sen sijaan sanoit, että siivoustyö on raskasta myös aikuiselle. Vuosien kokemuksella voi kertoa, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Missähän päin Suomea 10-vuotiaat tai sitä nuoremmat joutuvat käymään töissä? Ja mihin lakiin perustat sen, että heitä ylipäätään voi edes palkata? Suomen laki ei ainakaan sitä salli.
No luuletko sinä että sillä on mitään tekemistä Suomen lain kanssa? Ja kuka kyselee perheyrityksessä työskentelevien lasten palkkausten perään? Ehei, sitä vaan ihastellaan miten lapsi oppii työn teon jo varhain. Kukaan ei kysele eikä kyseenalaista mitään. Ei ainakaan reilu 20-vuotta sitten kukaan kysellyt tai kyseenalaistanut mitään. Ja vahva veikkaus, että tällaista tapahtuu yhä, nimenomaan perheyrityksissä.
Kyllä se työsuojelulaki koskee myös perheyrityksiä. Koski jo 20 vuotta (kirjoitetaan ilman väliviivaa) sitten.
Kuuluu kuuluu ja kuului, mutta ei sitä kukaan valvo eikä ketään kiinnosta :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.
Kyllä sen tajuaa, mutta ei asialle voi mitään.
Ei tajua. Jos tajuaisi, ei suostuisi vaikka vanhemmat miten vaatisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Kyllä minä vaan ihan kirjaimellisesti siivosin ja työhön mennyttä aikaa vahdittiin. Siivoaminen on mielestäni aika raskasta, aikuiselle ja lapselle.
Siivoaminen raskasta :D Et ilmeisesti ole koskaan tehnyt oikeasti fyysistä työtä.
Mikähän se oikeasti raskas työ on, minkä voi sanoa olevan oikeasti raskasta lapselle, jos kerta tuntikausien kiinteistöjen siivoaminen ei sitä ole?
En sanonut sanaakaan lapsista. Sinä sen sijaan sanoit, että siivoustyö on raskasta myös aikuiselle. Vuosien kokemuksella voi kertoa, että ei ole.
Nyt kannattaa harjoitella sitä lukemisen ymmärtämistä ja selata viestejä taaksepäin :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Missähän päin Suomea 10-vuotiaat tai sitä nuoremmat joutuvat käymään töissä? Ja mihin lakiin perustat sen, että heitä ylipäätään voi edes palkata? Suomen laki ei ainakaan sitä salli.
No luuletko sinä että sillä on mitään tekemistä Suomen lain kanssa? Ja kuka kyselee perheyrityksessä työskentelevien lasten palkkausten perään? Ehei, sitä vaan ihastellaan miten lapsi oppii työn teon jo varhain. Kukaan ei kysele eikä kyseenalaista mitään. Ei ainakaan reilu 20-vuotta sitten kukaan kysellyt tai kyseenalaistanut mitään. Ja vahva veikkaus, että tällaista tapahtuu yhä, nimenomaan perheyrityksissä.
Kyllä se työsuojelulaki koskee myös perheyrityksiä. Koski jo 20 vuotta (kirjoitetaan ilman väliviivaa) sitten.
Kuuluu kuuluu ja kuului, mutta ei sitä kukaan valvo eikä ketään kiinnosta :D.
Niinhän sinä luulet. Oikeasti kaikilla ei ole samanlaista paskaläjää sukuna kuin sinulla ja hyvin montaakin tahoa kiinnostaa, miten lapsi voi ja mitä lapsi tekee. Olisi kiinnostanut sinun vointisikin, jos joku olisi lasulle älynnyt ilmoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Kyllä minä vaan ihan kirjaimellisesti siivosin ja työhön mennyttä aikaa vahdittiin. Siivoaminen on mielestäni aika raskasta, aikuiselle ja lapselle.
Siivoaminen raskasta :D Et ilmeisesti ole koskaan tehnyt oikeasti fyysistä työtä.
Mikähän se oikeasti raskas työ on, minkä voi sanoa olevan oikeasti raskasta lapselle, jos kerta tuntikausien kiinteistöjen siivoaminen ei sitä ole?
En sanonut sanaakaan lapsista. Sinä sen sijaan sanoit, että siivoustyö on raskasta myös aikuiselle. Vuosien kokemuksella voi kertoa, että ei ole.
Nyt kannattaa harjoitella sitä lukemisen ymmärtämistä ja selata viestejä taaksepäin :D.
Miksi? Minähän vastasin sinulle. En kenellekään muulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.
Kyllä sen tajuaa, mutta ei asialle voi mitään.
Ei tajua. Jos tajuaisi, ei suostuisi vaikka vanhemmat miten vaatisivat.
Huokausnäin puhuu ihminen jolla on selkeästi ollut turvallinen lapsuus. Lapsesta asti perheväkivaltaa monessa eri muodossa kokenut lapsi ei todellakaan vaadi vanhemmiltaan yhtään mitään, vaikka ymmärtääkin asioiden oikean laidan. Sellainen lapsi yrittää pysyä vain hengissä ja selvitä. Ymmärrän, tätä on vaikeaa ymmärtää, jos ei ole mitään käsitystä näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
1950-luvulla tuo olikin ihan tavallista. Silloin oli eri lait kuin 2020-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.
Kyllä sen tajuaa, mutta ei asialle voi mitään.
Ei tajua. Jos tajuaisi, ei suostuisi vaikka vanhemmat miten vaatisivat.
Huokausnäin puhuu ihminen jolla on selkeästi ollut turvallinen lapsuus. Lapsesta asti perheväkivaltaa monessa eri muodossa kokenut lapsi ei todellakaan vaadi vanhemmiltaan yhtään mitään, vaikka ymmärtääkin asioiden oikean laidan. Sellainen lapsi yrittää pysyä vain hengissä ja selvitä. Ymmärrän, tätä on vaikeaa ymmärtää, jos ei ole mitään käsitystä näistä asioista.
Tuo pätee sinuun näissä työsuojeluasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
Kerro nyt vielä, että hiihdit kouluun kesät talvet 50km suuntaansa ja sudet ulvoivat ladun reunalla. Tulee kunnon huipennus sadullesi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
1950-luvulla tuo olikin ihan tavallista. Silloin oli eri lait kuin 2020-luvulla.
En ollut vielä syntynytkään 1950-luvulla. Mitä sinä vttupää ylipäätään tässä ketjussa teet, kun haastat riitaa jokaisen kanssa? 2020-luvun lapset eivät kirjoittele tälle palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Missähän päin Suomea 10-vuotiaat tai sitä nuoremmat joutuvat käymään töissä? Ja mihin lakiin perustat sen, että heitä ylipäätään voi edes palkata? Suomen laki ei ainakaan sitä salli.
No luuletko sinä että sillä on mitään tekemistä Suomen lain kanssa? Ja kuka kyselee perheyrityksessä työskentelevien lasten palkkausten perään? Ehei, sitä vaan ihastellaan miten lapsi oppii työn teon jo varhain. Kukaan ei kysele eikä kyseenalaista mitään. Ei ainakaan reilu 20-vuotta sitten kukaan kysellyt tai kyseenalaistanut mitään. Ja vahva veikkaus, että tällaista tapahtuu yhä, nimenomaan perheyrityksissä.
Kyllä se työsuojelulaki koskee myös perheyrityksiä. Koski jo 20 vuotta (kirjoitetaan ilman väliviivaa) sitten.
Kuuluu kuuluu ja kuului, mutta ei sitä kukaan valvo eikä ketään kiinnosta :D.
Niinhän sinä luulet. Oikeasti kaikilla ei ole samanlaista paskaläjää sukuna kuin sinulla ja hyvin montaakin tahoa kiinnostaa, miten lapsi voi ja mitä lapsi tekee. Olisi kiinnostanut sinun vointisikin, jos joku olisi lasulle älynnyt ilmoittaa.
No ei todellakaan kiinnostanut. Sulla on todella naiivi käsitys siitä, miten asiat voi Suomessa joillakin lapsilla olla. Luuletko sinä, että mitään tapaus Eerikoita ja muita vastaavia voisi tapahtua, jos systeemissä ei olisi aika ajoittain pahaa valuvikaa? Ei kaikki asiat vain paljastu eikä kaikista asioista vanhemmat jää kiinni. On lukuisia paskaläjäsuku-tapauksia, jossa asioita on tapahtunut ilman että kukaan on puuttunut.
En tiedä olisinko ennemmin huvittunut vai surullinen tästä, miten voimakas kieltoreaktio jollain voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
Kerro nyt vielä, että hiihdit kouluun kesät talvet 50km suuntaansa ja sudet ulvoivat ladun reunalla. Tulee kunnon huipennus sadullesi :D
Ihan asfalttitietä kävelin kilometrin matkan suuntaansa kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
1950-luvulla tuo olikin ihan tavallista. Silloin oli eri lait kuin 2020-luvulla.
En ollut vielä syntynytkään 1950-luvulla. Mitä sinä vttupää ylipäätään tässä ketjussa teet, kun haastat riitaa jokaisen kanssa? 2020-luvun lapset eivät kirjoittele tälle palstalle.
En haasta riitaa. Keskustelen täysin asiallisesti. Yritä sinäkin sitä lajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Puhuin pienistä lapsista. Suomessa lapsityövoiman käyttö on laitonta. Alle 14-vuotiasta ei saa palkata kuin johonkin pieniin puuhasteluihin, jotka eivät juurikaan työstä käy.
Minä 11-12-vuotiaana hoidin tunteja muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, syötin, röyhtäytin ja vaihdoin vaipat, kun muu porukka oli heinätöissä. Kävivät toki välillä kotona, kun tulivat syömään. Katoin ja korjasin astiat, tiskasin käsin yli 10 hengen tiskit monta kertaa päivässä, pesin vauvan pyykit käsin, kitkin ison kasvimaan. Vauva vaan vaunuun nukkumaan siihen kasvimaan viereen. Siivousta tein myös. Palkkaa en luonnollisesti saanut mitään, kun sukulaisilta sain täysihoidon, mutta marja-aikaan sain mennä poimimaan mustikoita, jotka sitten möin välittäjälle. Kyllä tuo ihan työstä kävi.
Kerro nyt vielä, että hiihdit kouluun kesät talvet 50km suuntaansa ja sudet ulvoivat ladun reunalla. Tulee kunnon huipennus sadullesi :D
Ihan asfalttitietä kävelin kilometrin matkan suuntaansa kouluun.
Harmi. Nyt meni hyvä päiväsatu pilalle :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.
Kyllä sen tajuaa, mutta ei asialle voi mitään.
Ei tajua. Jos tajuaisi, ei suostuisi vaikka vanhemmat miten vaatisivat.
Näkee, että sinun ei ole koskaan tarvinnut pelätä vanhempiasi. Muussa tapauksessa lapsi tekee mitä vanhempi määrää tai itkee ja tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että pitäisin hieman pöljänä aikuista, joka nauraisi onnessaan esim. saippuakuplille. Sen sijaan pikkulapselle se on ihan normaalia. Asenteet tukevat sitä, että aikuisuuden pitää olla ankeaa ja lapsuus on huoletonta pikkuasioista nauttimista. Toki myös aivojen kehitystaso vaikuttaa asiaan. Lapsi ei osaa huolestua asioista, jotka aikuisen elämässä ovat isoja stressin aiheita. Lapsi esimerkiksi luulee, että rahaa saa seinästä kunhan vain käy hakemassa. Hän ei osaa hahmottaa, että rahan eteen pitää yleensä tehdäkin jotain. Lisäksi rahan arvo on pienelle lapselle täysin tuntematon käsite. Hänelle kaksi 20 sentin kolikkoa on enemmän kuin yksi 2€ kolikko, koska kaksi rahaa on enemmän kuin yksi.
Riippuu vähän. Lapsi joka joutuu työskentelemään rahan eteen tajuaa kyllä hyvin nopeasti rahan arvon. Ja kyllä, tuollaisia lapsia on, Suomessakin. Siis lapsia, ei edes teinejä.
Missähän päin Suomea 10-vuotiaat tai sitä nuoremmat joutuvat käymään töissä? Ja mihin lakiin perustat sen, että heitä ylipäätään voi edes palkata? Suomen laki ei ainakaan sitä salli.
No luuletko sinä että sillä on mitään tekemistä Suomen lain kanssa? Ja kuka kyselee perheyrityksessä työskentelevien lasten palkkausten perään? Ehei, sitä vaan ihastellaan miten lapsi oppii työn teon jo varhain. Kukaan ei kysele eikä kyseenalaista mitään. Ei ainakaan reilu 20-vuotta sitten kukaan kysellyt tai kyseenalaistanut mitään. Ja vahva veikkaus, että tällaista tapahtuu yhä, nimenomaan perheyrityksissä.
Kyllä se työsuojelulaki koskee myös perheyrityksiä. Koski jo 20 vuotta (kirjoitetaan ilman väliviivaa) sitten.
Kuuluu kuuluu ja kuului, mutta ei sitä kukaan valvo eikä ketään kiinnosta :D.
Niinhän sinä luulet. Oikeasti kaikilla ei ole samanlaista paskaläjää sukuna kuin sinulla ja hyvin montaakin tahoa kiinnostaa, miten lapsi voi ja mitä lapsi tekee. Olisi kiinnostanut sinun vointisikin, jos joku olisi lasulle älynnyt ilmoittaa.
No ei todellakaan kiinnostanut. Sulla on todella naiivi käsitys siitä, miten asiat voi Suomessa joillakin lapsilla olla. Luuletko sinä, että mitään tapaus Eerikoita ja muita vastaavia voisi tapahtua, jos systeemissä ei olisi aika ajoittain pahaa valuvikaa? Ei kaikki asiat vain paljastu eikä kaikista asioista vanhemmat jää kiinni. On lukuisia paskaläjäsuku-tapauksia, jossa asioita on tapahtunut ilman että kukaan on puuttunut.
En tiedä olisinko ennemmin huvittunut vai surullinen tästä, miten voimakas kieltoreaktio jollain voi olla.
Kannattaa lukea viesti, johon vastaa ennen mesoamista. Ei tule sitten turhaan raivottua. Keskity erityisesti kohtaan "kaikilla ei ole samanlaisia paskaläjiä vanhempina kuin sinulla" ja mieti tarkkaan mitä se voisi tarkoittaa.
Alue: Aihe vapaa
LAPSI, joka joutuu työskentelemään rahan eteen, ei todellakaan tajua rahan arvoa. Hänelle kun ei taatusti makseta tessin mukaista palkkaa, vaan lapsi suostuu aivan liian halvalla töihin, koska on lapsi eikä tajua, että kaksi euroa ison nurmialueen ruohon leikkaamisesta ei ole hyvä palkka.