Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsuus on niin ihanaa, elämäniloa ja onnea täynnä mutta aikuisuus ei lainkaan samanlaista?
17.06.2022 |
Kaipaan niin lapsuuteen vaikka ei sekään helppoa aina ollut. Elämä kuitenkin vei, oli aina ihanaa odotettavaa ja vilpittömyyttä, oli ystäviä ja reissuja. Se tunnelma, sitä kaipaan.
Miksi aikuiset eivät ole voineet kehittyä siihen suuntaan, että se lapsenilo säilyisi? Miksi on tehty niin raaka yhteiskunta? Jos vaikka vain olisimmekin olleet hyviä toisillemme ja säilyttäneet sieltä jotain arvokasta olemuksessamme mutta ei, olemme lähinnä vain objekteja vailla olemisen onnea ja läsnäoloa. On vain rahaa, seksiä ja kilpailua.
Miksi ei olisi voinut olla yhteisöllisyyttä, rakastavaisten yhdessäoloa ja normaalin perheen kasvattamista, huolenpitoa yhdessä ihmisten kanssa ja hyviä arvoja.
Nyt kaikki on vain niin tekopyhää, pornoa ja materiaalista. Onko mikään ihme, ettei kansakuntamme voi hyvin?
Lapsetkaan eivät voi enää hyvin, he kasvavat tämän kaiken keskellä ja näkevät sen pienestä ruudustaan ja näkevät jo liikaa somemaailmassa mitä tämä maailma sisältää ja mitä ihmiset arvostavat.
Tämä on vain järkyttävää, kuin eläisi elokuvaa, utopiaa.
Kommentit (90)
Minulla kaikki lapsenilo ropisi pois, kun aloin seurustelemaan. Jos olisin varmaan tyytynyt siihen, että naispuoliset ystävät riittävät.. Toisaalta myös työelämä on kauheaa, eli täysin ei pääse pakoon aikuisuuden kamaluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen löytänyt "lapsen" iloisuuden vasta aikuisena. Lapsuus oli helvettiä, väkivaltaa ja pelkoa.
Kai sitä voi harjoitella, jos iloisuuden puute haittaa. Keskittymällä pienestä iloitsemiseen, joita lapsena kuitenkin jossain määrin oli. Joskus kurjuutta paetaan unelmointiin alpsena ja aikuisenakin.
En tarkoita, että unelmointi olisi välttämättä luonnotonta. Sana pakeneminen viittaa "elämästä erilliseen", mutta ihanteellisestihan unelmointi nimenomaan on elämän suola, eikä mikään korvike... toteutuivat unelmoitavat asiat tai eivät. Tarkoitin sellaista erittäin runsasta, päiväunenomaista haaveilua, tiedättehän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien lapsuus ole ollut tuollaista. Siihen ei voi vaikuttaa, mutta aikuisuuteen voi, mistä olen kiitollinen. Ehkä lapsuutesi oli automaattisesti niin "helppo", ettet nyt aikuisena osaa etsiä keinoja hyvän mielen ja ilon löytämiseksi. Keinoja siis on
En sano, että oli helppo. Vanhemmat eronneet, molemmat alkoholisteja. Oli väkivaltaa myös minun perheessäni ja mt-ongelmia. Aikuisten huolet kohdistuivat lapsiin ja se ilmapiiri oli joskus pelottavaa.
Siellä oli paljon hyvääkin vaikka kaikenlaista tapahtui. Muistan kuitenkin olleeni lähes aina innoissani tulevasta päivästä ja ei ollut niin paljoa ulkopäinohjautuvuutta, sitä eli ja ihmetteli.
On se nykyäänkin mahdollista kylläkin, kun vain löytäisi sen lapsenilon itsestään.
Ap
Luulen, että ratkaisevaa on löytää se maailmasta eikä itsestä. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan?
Aikuisuuteen kuuluu niin paljon vastuuta, ja kaverit vakiintuvat kukin taholleen, eikä sellaista spontaania yhdessäoloa enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuus loppu 1.6. Kun ainoa huoltajan isäni kuoli.Olin silloin 11 vuotias tyttö.
Minäkin kaipaan lapsuuden juttuja, ne oli kivoja, vaikka haasteitakin tielle sattui, olen nykyäänkin aika lapsenmielinen, iloinen ja räväkän suunnitelmallinen, pilke kuitenkin silmäkulmassa, mutta se ei olekaan nykypäivän hyve, vaan kateelliset iskee niskaan minkä ehtii, se vaatii tiettyä rohkeutta säilyttää omat jutut eikä välittää baskiaisista, nykyisin pitää kaikkien näyttää samalta, tykätä samoista jutuista, olla samaa mieltä, yhtään ei saa olla erilainen, PYH tätä mätää yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, aina pitää olla perkeleen synkkää ja ikävää, muuten kateelliset vyöryy päälle!
Mulla tuo on mennyt toistepäin. Aikuisena osaa nauttia kaikista elämän pienistä iloista kun ei tarvitse pelätä oman turvallisuutensa puolesta. On saanut ympärilleen turvallisia ihmisiä joiden seurassa uskaltaa olla oma itsensä myös silloin kun tuntee itsensä pieneksi ja joiden seurassa voi päästää sen sisäisen lapsensa valloilleen.
Alue: Aihe vapaa
se selittäisi paljon: intoa ei koskaan ollutkaan.