Joku istuttaa kukkia haudallemme
Missä olisi säännöt, mitä voi tehdä toisen haudalle?? Kuka voi kaivaa maata ja istuttaa kukkia? Ymmärrän että toisi kynttilän tai leikkokukkia, jos haluaa muistaa jotakuta , mutta kukkien istutus ilman lupaa on jo liikaa...
Kommentit (333)
Otsikko kiehtovan runollinen, itse asia sittenkin tylsää narinaa.
Vierailija kirjoitti:
Monella ei ole näköjään mitään sopivaisuuden tajua ja kunnioitusta. Jos hauta tarvitsisi ulkopuolista hoitoa, sille olisi sellaista tilattu.
Kupsutelkaa kukkapenkkejänne jos niin viherpeukaloa syyhyttää.
Kukkapenkkiä kuopsutetaan, ei "kupsuteta".
Älä märäjä. Otat pois ne mitä et halua tai mallaat istutukset niin että miellyttää arvon rouvan silmää. Miehethän ei tuollaisia asioita huomaa saatika ota nokkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hieno homma, jos joku pitää huolta haudasta teidän puolestanne.
Ei ole hieno homma, jos haudasta on tähänkin asti pidetty huolta itse eikä kaivata eikä haluta ketään pyytämättä viemään sinne mitään.
Kiva ostaa kukat ja raahata ne hautausmaalle vain huomatakseen, että joku on ottanut pyytämättä asiakseen jo istuttaa sinne jotain.
Suivaantuisin kyllä!
Sinä et kaipaa ja sinä et halua.Se on sen vainajan muistopaikka,ei sinun. Sillä vainajalla voi olla muitakin tärkeitä ihmisiä ollut elämässään ja hän varmasti tykkäisi,että ihmiset muistavat.Edes haudassa hän ei ole sinun yksinoikeuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kans seurakunnan työntekijä. Ne vissiin istuttaa kans haudoille joitain kukkia keväisin/kesäisin.
Seurakunnan työntekijät istuttavat kukkia vain niille haudoille, joiden hoidosta maksetaan seurakunnille.
Ilmaiseksi seurakunta ei osta eikä istuta eikä kastele kukkia kenenkään haudalle.
Joku hyvä kaveri tai ystävä tai rakastettu istuttaa noita kukkia ap:n tapauksessa.
Tuollaista tapahtuu, mutta useimiten he vievät kukat leikkokukkina hadalke vaasiin, harvemmin istuttavat.
Voi myös olla, että joku vanhus on erehtynyt haudasta.
Jätä vaan ja ota kalastajamies seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jätä vaan ja ota kalastajamies seuraavaksi.
Hups tuli väärään keskusteluun nyt tämä kommentti, on aika siirtyä ruudun ääreltä muihin hommiin.
No oho! Itse ainakin olen istutellut kukkia tuttujen haudoille, etenkin jos ne eivät ole erityisen hyvin hoidettuja. Kuvittelin, että omaisetkin vaan tykkäis. :D Mut kai sen voi halutessaan nähdä ongelmanakin jos joku välittää sun omaisesta niin paljon että käyttää aikaa ja rahaa viedäkseen kukkia haudalle.
Onko hauta Etelä-Pohjanmaalla? Siellä on tapana hoitaa toistenkin hautoja.
Miten kukaan kokee, että " omistaa haudan?
Kun vainajalla on läheisiä, ystäviä ym ollut elämässään on luonnollista, että halutaan muistaa edesmennyttä kukalla tai kukilla. Ei ole keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
No hieno homma, jos joku pitää huolta haudasta teidän puolestanne.
Luin aloituskommentin ääneen miehelleni ja hän sanoi heti, että se on tietysti joku avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi.
Joku oli ottanut istutetut rispaantuneet kukat haudalta pois. Vanhat poltetut kynttilät oli jätetty. Hoitosopimusta ei ole, joten tuskin oli hautausmaan työntekijä. Ehkä naapurihaudan omainen oli huomannut ja ajatellut ottaa pois. Eipä sillä väliä eikä haittaa.
Otsikon perusteella luulin että nyt on julkaistu Mika Waltarin iäkkäänä suoraan pöytälaatikkoon kirjoittama omaelämäkerta.
Oi kamala! Olen istuttanut kukkia kuolleen ystäväni haudalle.
Olin parikymppinen, kun muutamaa vuotta vanhempi ystäväni kuoli tapaturmaisesti. Yllättävä kuolema oli kova koettelemus laajemmallekin joukolle, mutta ystäväpiirin sisällä juuri hänellä ja minulla oli kummallinen side, erityinen yhteys. Olimme tutustuneet muutamaa vuotta aiemmin jo sen verran isoina, että en tuntenut hänen perhettään enkä sukuaan. Hautajaisissa ja muistotilaisuudessa heidät tapasin, mutta siis kerran.
Kaipaus oli vuosia suuri ja aina kuolinpäivän paikkeilla touko-kesäkuun vaihteessa kävin hänen haudallaan ja istutin sinne joka vuosi saman valkoisena kukkivan kukan. En asunut hautapaikan kanssa samalla paikkakunnalla ja vähitellen ehkä viiden vuoden jälkeen tapa jäi. Koskaan en ollut yhteydessä hänen sukulaisiinsa enkä osannut ajatella, että kukan vieminen saattaisi jotakuta suututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella luulin että nyt on julkaistu Mika Waltarin iäkkäänä suoraan pöytälaatikkoon kirjoittama omaelämäkerta.
Täytyy ihailla sitä miten täydellinen otsikko.
Vahingossa syntynyt. Joku kirjailija ei keksisi tuollaista edes 50 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo dekkarin nimi?
Olisi kyllä hyvä nimi dekkarille. Sellainen on ainakin kuin: Ei kukkia kuolleelle
Jos Sinä hoidat sitä teidän sukuhautaanne yksinoikeudella, ja siinä kasvaa jotain, mitä et halua siinä kasvavan, otat ne pois. Ihan sama, onko kyseessä rikkaruoho vai väärän värinen kukka, jonka joku muu on siihen istuttanut.
Se avioton lapsi kenestä teille ei kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan kokee, että " omistaa haudan?
Kun vainajalla on läheisiä, ystäviä ym ollut elämässään on luonnollista, että halutaan muistaa edesmennyttä kukalla tai kukilla. Ei ole keneltäkään pois.
Yksi meidän lapsista kuoli vauvana. Äitini ei koskaan nähnyt häntä emmekä ole äitini kanssa missään tekemisissä, koska on kaikin tavoin kamala ihminen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita. Myös meidän elossa olevat lapsemme olivat, ennen kuin katkaisimme välit häneen.
Hän tekisi tuollaista vain kiusallaan. Hän etsii koko ajan keinoja joilla voisi yrittää vaikuttaa meidän elämään, vaikkei meitä tapaakaan.
Tuollainen on pelkkää kiusantekoa, ei välittämistä.
No ei sulla ainakaan sanonnat ole hallussa. Ilmaisu on joko "varpaille astumista" tai "silmille hyppimistä".