Vanhempien uusi kumppani
Jäin leskeksi n 10 vuotta sitten, lasten kanssa hyvät välit. Mutta kun tapasin ikäiseni kumppanin, alkoi helvetti. Välit poikki, koska uusi kumppani on vain rahojeni perään ja on selvä narsisti. No eihän mitä, uuden kumppanini lapset lapset aloittivat kamppanjan minua vastaan. Kyttään nimittäin hänen rahojaan ja olen selvä narsisti. Ja eikun äitiinsä välit poikki. Onko todella niin, että vanhuksilla ei saa olla uutta kumppania. Harrastamme yhdessä, matkailemme yhdessä asuntoautolla ym mukavaa. Harmi, että molemmilta yhteys poikki lapsiin ja lapsenlapsiin.
Kommentit (22)
Tehkää avioehto, niin loppuu rahasta riiteleminen. Niin minun molemmat vanhempani ovat tahollaan tehneet.
Ne uudet ja nohevat puolisot aika kärkkäästi puuttuvat aivan kaikkeen ja kas tärähtää tahdin vaihto!
Isäni puolisoa kestän nykyään jo paremmin, mutta on se kyllä kova vetämään kotiinpäin. Nykyään suhtaudun hiljaa huvittuneesti tai katson vain ohi tyhjyyteen. Ajan kanssa helpottaa.
Onko uusi kumppani leski vai eronnut? Oliko hän vielä aviossa, kun menitte yhteen?
Riita poikki kirjoitti:
Tehkää avioehto, niin loppuu rahasta riiteleminen. Niin minun molemmat vanhempani ovat tahollaan tehneet.
Mutta ymmärsin aloituksesta, että pariskunta harrastaa ja matkustelee yhdessä, mutta eivät ole naimisissa. Mitä avioehto tähän vaikuttaisi?
Sillähän se selviää, kun ette mene naimisiin. Avoleskellä kun ei ole sitten sitä asumisoikeuttakaan toisen poismenon jälkeen. Yleensä näissä on suurin pelko se, että asutaan vain toisen omistamassa asunnossa ja jos mennään naimisiin, on sillä leskellä se asumisoikeus toisen poismenon jälkeen. Sikäli ymmärrän, että ottaahan se siinä tapauksessa kupoliin, kun oma vanhempi kuolee ja perintöverot joudut maksamaan vaikka talossa asuukin joku muu ties kuinka kauan.
kannattaisi varmaan ihan keskustella kummankin niiden omien lasten kanssa suoraan, että mikä heitä häiritsee?
Tuntuu kyllä käsittämättömältä. Itse olen varhaisteinistä asti toivonut että vanhempani eroaisivat ja löytäisivät itselleen sopivammat puolisot. Eikä meillä siis ollut mitään perhehelvettiä, äidin ja isän välillä ei vaan koskaan ollut rakkautta. Jonkinmoista arjen kumppanuutta vain, ja jonkin verran riitoja.
Yllättävän usein aikuisetkin lapset tuntuvat kuitenkin vastustavan vanhemman uutta kumppania. Mieheni veli ei puhunut äitinsä uudelle miehelle kahteen vuoteen. Miehen äiti oli hänet löytäessään 55-vuotias, miehen veli 23. Mies ja toinen veljensä olivat ihan tyytyväisiä että äiti löysi onnen.
Olen ollut huomaavinani että esikoiselle tämä asia on yleensä kovempi pala purtavaksi kuin muille. Oletteko huomanneet samaa? Jos, niin mistäköhän se johtuu?
Itse olin vain helpottunut kun äiti alkoin aikoinaan seurustella, lakkasi soittelemasta mulle ja vaatimasta mun (ja jopa mun miesystävän) aikaa talonsa ja pihansa hoitamiseen.
Appiukolla on 3. kierros menossa. Lapsensa vähän kulmiaan kohottelivat kun teki niin isoja ja apen tuntien käsittämättömiä muutoksia elämäänsä... kai niillä ihan kivasti kuitenkin menee. Uuden eukon lapset niiden asioita enempi hoitelee.
Minusta on ihan normaalia, että vanhemman aloittaessa uuden elämän lapset jäävät taustalle ja päästävät irti. Kannattaa antaa kahden vanhuksen elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla puuttumatta siihen mitenkään. Silloin ei joudu siihen ikävään tilanteeseen, että joutuu kuulemaan uuden puolison vuodatusta ahneista lapsista, jotka käyvät vanhemmallaan vain kerjuulla.
Riita poikki kirjoitti:
Tehkää avioehto, niin loppuu rahasta riiteleminen. Niin minun molemmat vanhempani ovat tahollaan tehneet.
Tai ette mene naimisiin ollenkaan, molemmilla omat asunnot. Näin teki puolison eno, kun 75 v. löysi kumppanin.
Kyllä minunkin mieheni lapset ovat ynnäilleet peritöjään. Tyttärensä ryntäsi ovesta ulos kun kuuli meidän menneen naimisiin. No minulla on itsellä useampia asuntoja, joten mahdollisena leskenä ei minulla ole asumisoikeutta miehen taloon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että vanhemman aloittaessa uuden elämän lapset jäävät taustalle ja päästävät irti. Kannattaa antaa kahden vanhuksen elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla puuttumatta siihen mitenkään. Silloin ei joudu siihen ikävään tilanteeseen, että joutuu kuulemaan uuden puolison vuodatusta ahneista lapsista, jotka käyvät vanhemmallaan vain kerjuulla.
Onhan tuossa vaarana, että perintörahat menee! Kannattaa sitä vähän ajatella.
Hassatkaa yhdessä kaikki rahanne. Muuttakaa Espanjaan, Kreikkaan, kiertäkää maailma valtamerilaivalla, ostakaa Ferrari. Lapsenne ilmiselvästi kärkkyvät vain perintöä.
Mun vanhempi lapseni ei hyväksynyt sitä, että kun jäin nuorena leskeksi niin menin uusiin naimisiin ja tein vielä lapsen. Olisi pitänyt yksin elää vuosikymmenet. Ei pidetä mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sillähän se selviää, kun ette mene naimisiin. Avoleskellä kun ei ole sitten sitä asumisoikeuttakaan toisen poismenon jälkeen. Yleensä näissä on suurin pelko se, että asutaan vain toisen omistamassa asunnossa ja jos mennään naimisiin, on sillä leskellä se asumisoikeus toisen poismenon jälkeen. Sikäli ymmärrän, että ottaahan se siinä tapauksessa kupoliin, kun oma vanhempi kuolee ja perintöverot joudut maksamaan vaikka talossa asuukin joku muu ties kuinka kauan.
kannattaisi varmaan ihan keskustella kummankin niiden omien lasten kanssa suoraan, että mikä heitä häiritsee?
Perintö häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minunkin mieheni lapset ovat ynnäilleet peritöjään. Tyttärensä ryntäsi ovesta ulos kun kuuli meidän menneen naimisiin. No minulla on itsellä useampia asuntoja, joten mahdollisena leskenä ei minulla ole asumisoikeutta miehen taloon.
Perit kuitenkin jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minunkin mieheni lapset ovat ynnäilleet peritöjään. Tyttärensä ryntäsi ovesta ulos kun kuuli meidän menneen naimisiin. No minulla on itsellä useampia asuntoja, joten mahdollisena leskenä ei minulla ole asumisoikeutta miehen taloon.
Perit kuitenkin jotakin.
Leski ei peri, jos ei ole testamenttia. Jos lesken varallisuus on isompi kuin vainajan, ei saa edes tasinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempi lapseni ei hyväksynyt sitä, että kun jäin nuorena leskeksi niin menin uusiin naimisiin ja tein vielä lapsen. Olisi pitänyt yksin elää vuosikymmenet. Ei pidetä mitään yhteyttä.
Tästä voi rivien välistä lukea, kuinka uusi miehesi ja lapsesi on vienyt huomiosi. ja esikoisesi on jäänyt uusperheessä ulkopuoliseksi. Sääliksi käy häntä. Olisit kyllä minustakin voinut edes yrittää hillitä niitä pimppikutinoitasi sen aikaa, että lapsesi pääsee yli isän kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempi lapseni ei hyväksynyt sitä, että kun jäin nuorena leskeksi niin menin uusiin naimisiin ja tein vielä lapsen. Olisi pitänyt yksin elää vuosikymmenet. Ei pidetä mitään yhteyttä.
Tästä voi rivien välistä lukea, kuinka uusi miehesi ja lapsesi on vienyt huomiosi. ja esikoisesi on jäänyt uusperheessä ulkopuoliseksi. Sääliksi käy häntä. Olisit kyllä minustakin voinut edes yrittää hillitä niitä pimppikutinoitasi sen aikaa, että lapsesi pääsee yli isän kuolemasta.
Oletpa törkeä. Taitaa puuttua rapsuttaja sinun kutkiin. T eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempi lapseni ei hyväksynyt sitä, että kun jäin nuorena leskeksi niin menin uusiin naimisiin ja tein vielä lapsen. Olisi pitänyt yksin elää vuosikymmenet. Ei pidetä mitään yhteyttä.
Tästä voi rivien välistä lukea, kuinka uusi miehesi ja lapsesi on vienyt huomiosi. ja esikoisesi on jäänyt uusperheessä ulkopuoliseksi. Sääliksi käy häntä. Olisit kyllä minustakin voinut edes yrittää hillitä niitä pimppikutinoitasi sen aikaa, että lapsesi pääsee yli isän kuolemasta.
Oletpa törkeä. Taitaa puuttua rapsuttaja sinun kutkiin. T eri.
Totta, törkeästi muotoiltu. Silti minuakin säälittää tuo yksin jäänyt lapsi.
Tämä on niin totta!
Aikuiset lapset taantuvat 3v tasolle.