Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpesit lapsuudessasi?
Kommentit (88)
Köyhyyttä ja juoppoa isää.
Asun edelleen syntymäpitäjässäni ja edelleen häpeän lähtökohtiani. Yritän aina jollain lailla häivyttää syntyperäni. Muutan puheenaihetta, jos joku alkaa liian tarkkaan kysellä, missä asuin ja mitä vanhempani tekivät ja mikä on tyttönimeni.
Koska isänihän ei tehnyt yhtään mitään muuta kuin joi ja me perhe elimme almuilla ja asuimme kaiken maailman paskaröttelöissä.
Kun katson vanhoja luokkakuvia, olen niissä se kaikkein kurjimman ja nuhjuisimman näköinen, laiha ja huonoissa vaatteissa.
Ja olen jo yli kuudenkymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeastaan urheilijana nautiin siitä kun pelit alkoi ja oltiin yhtä joukkuetta.
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan urheilijana nautiin siitä kun pelit alkoi ja oltiin yhtä joukkuetta.
Mä muiistan että mulla oli peliäly kehittynyt jo niin pitkälle että ajattelin pelatessa sitä peliä ja yhteisfiiilistä.
Olen tietoisesti päästänyt irti häpeästä, siis mitä järkeä kantaa tuollaista taakkaa. Olen hävennyt lukuisia asioita lapsena sekä aikuisena mutta ihmiset jotka ovat tehneet minulle pahoja asioita ei häpeä yhtään, mitä minä siis tässä kaivaisin itselleni kuoppaa ihan turhaan. Häpeä pitää meidät kaidalla polulla.
Itseäni. Minut kasvatettiin niin. Pidin itseäni tyhmänä ja luulin että olen oikeasti kehitysvammainen. Aikuisena vasta hoksasin etten taida ollakkaan. Kun irtaannuin perheestäni niin onni alkoi kukoistamaan. Löysin alle parikymppisenä miehen. Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Lasten kasvettua etenin urallani ja nykyään olen suht varakas. Minut olikin vain kotivammautettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan urheilijana nautiin siitä kun pelit alkoi ja oltiin yhtä joukkuetta.
Mä muiistan että mulla oli peliäly kehittynyt jo niin pitkälle että ajattelin pelatessa sitä peliä ja yhteisfiiilistä.
Yhdessä fuispeliissä kykenin tekemään 12 maalia ja salibandyssä neljää maalia.
Kotona tapahtuvia asioita: pahoinpitelyjä, huumeidenkäyttöä, alkoholinkäyttöä. Ja poliiseja, jotka kävi vähän väliä ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- meidän Lada-autoa
- faijapuolen juntteja vaatteita ja juttuja julkisilla paikoilla.
- äitini yli-innokkuutta ja puheentulvaa, sekä puuttumista kavereideni asioihin.
Mutta eihän noissa mitään niin pahaa ollut näin jälkikäteen ajateltuna, mutta yläasteella oli jotenkin niin herkkä ja halusi olla cool/ suosittu.
Häpesin tiettyä vanhanaikaisuutta ja takapajuisuutta. Emme olleet köyhiä, isä oli toimihenkilö,äiti tosin kotona mutta en kokemut köyhyyttä. Lapsille hankittiin vaatteet, ruoka tietenkin ja pyörät, mutta ei harrastuksia, ulkomaanmatkoja, ei oikein mitään "ylimääräistä". Jotenkin lapsena aistin sen, etteivät vanhempani vain viitsi selvittää mitä nämä asiat maksavat ja vaikkapa säästää niihin, jos ei heti ole varaa.
Joo, ihan turhaa narinaa kun toisilla on täällä alkoholistivanhempia ja sotkuinen koti. Meillä oli tosi siisti koti. Mutta olin ainoa joka ei ekalla luokalla ollut käynyt uimahallissa, kun ei mua kukaan ollut hoksannut sinne viedä. En tiennyt mistä luokkakaverit 3-4 luokalla puhuivat, kun puhuivat elokuvateattereista. Mulla ei ollut oikein mitään harrastusta ja olisin halunnut. Lemmikkieläin? Ihan pöyristyttävä toive!
Mulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, en tietenkään ostaisi kaikkea mitä he pyytävät, mutta vähän näkisin vaivaa, etteivät tuntisi itseään ihan pussissa kasvaneiksi. Syyksi yleensä sanottiin, että "eläimistä on vaivaa ja voi tulla allergiaa", "harrastukset haittaa koulua ja pitää kuskata" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpesin itseäni. Oikeastaan ihan kaikkea minussa. Ulkonäköä, ääntä, olemusta, sitä, missä olin hyvä, sitä, missä olin huono. Valokuvissa minulla oli aina joku ihmeellinen ilme. Sitäkin häpesin.
Aika monesta häpeästä olen päässyt jo eroon. Eilen pääsin eroon ilmehäpeästä. Tajusin, että kun vähän treenaan, pystyn hyödyntämään ilmeitäni kommunikoinnissa.
Isä oli usein kännissä, pelkäsin että hän menettää työnsä. Äiti oli kouluttamaton ja puheli kenelle tahansa sopimattomia. Molemmat viihtyivät wteinä, vaikka tämän tajusin kunnolla vasta aikuisena. Koti oli pieni ja ahdas, risainen ja tunkkainen. Siloin poletettiin tupakkakin sisällä ihan sumeilematta. Lisäksi olimme äärivasemmistolaisia.
Ei tehnyt mieli tuoda kavereita kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena tai pikemminkin teininä hävetti, kun olin "lyhyt". 175 senttinen olen, eli en todellakaan mitenkään erityisen pätkä, mutta kun molemmat vanhemmat oli yli 180 cm ja veli reilusti päälle 2 m, niin ahdisti. En tästä syystä koskaan suostunut mm. yhteisvalokuviin muun perheen kanssa.
Sarjassamme kyllä, teininä sitä on maailmassa suuria murheita :)))
Sitä että vanhemmat oli eronneet ja äidillä oli eri sukunimi kuin mulla (uusi mies).
Hävetti kun äiti allekirjoitti mun kokeet uudella nimellään.
Häpesin kotiani kerrostalossa moottoritien varressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppoja vanhempiani.
Mun vaatteita.
Meidän kotia. Meillä oli vanhanaikainen ja sekava sisustus. Mikään ei sopinut yhteen, koska kaikki hankittiin jostakin halvalla tai saatiin sukulaisilta jne.
Kukaan kavereista ei koskaan sanonut mitään, mutta joskus huomasin, että vähän katselivat ihmeissään meidän sohvia jne.
Muuten ok lapsuus. Meidän rahat meni mökkiin ja autoon.
Niitä asioita jotka olivat parhaita lapsuudessa kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna. Meillä oli maatila ja eläimiä, josta syystä yläasteella kaupungissa kiusattiin. Rahaa oli mutta ei panostettu vaatteisiin sun muuhun. Vaatteet tai autot ei ole ikinä hävettäneet vaikka oli mitä oli.
Yläasteella farkkujani - en saanut aitoja Leviksiä. Eka mentiin Seppälän farkuilla ja myöhemmin fake leviksillä. Kun sain omaa rahaa kesätöistä, ostin kielloista huolimatta aidot Levikset. Yhdet uudet kaupasta ja yhdet käytetyt kaverilta.
Kaverin äiti haukkui aina kärkkäästi kaikki vuokralla asujat, köyhät, autottomat ja halvalla vaatetetut ihmiset, jotka olivat matalapalkka töissä. No meillä oli nuo kaikki. Tajusikohan itse? En tiedä lopulta häpesinkö omasta vai kaverin äidin puolesta enemmän.
Häpesin pitkään, kun jäin kiinni valheesta, jonka oli kehittänyt omasta isästäni...
Häpesin omaa kotia ja maalaiselämää. Lähes kaikki ruoat tuotettiin itse. Oli eläimiä, tuotettiin perunaa ym. kasviksia/juureksia ja oli paljon metsää. Ei ollut sisävessaa tai suihkua. Elettiin aika boheemisti, mutta hyvin omavaraistaloudellisesti ja säästeliäästi. Ja tämä tapahtui 80-90 luvulla. Nykyyän tämmöinen elämä on jopa muotia. Mutta tuohon aikaan häpesin suuresti vanhempieni elämäntyyliä.