Mitä häpesit lapsuudessasi?

Autoa.

Vierailija kirjoitti:

Isä oli usein kännissä, pelkäsin että hän menettää työnsä. Äiti oli kouluttamaton ja puheli kenelle tahansa sopimattomia. Molemmat viihtyivät wteinä, vaikka tämän tajusin kunnolla vasta aikuisena. Koti oli pieni ja ahdas, risainen ja tunkkainen. Siloin poletettiin tupakkakin sisällä ihan sumeilematta. Lisäksi olimme äärivasemmistolaisia.

Ei tehnyt mieli tuoda kavereita kotiin.

Voinko kysyä minkälaisia sopimattomia asioita äitisi puheli kenelle tahansa? Liian henkilökohtaisia asioita vai ns pieruhuumoria?

Vanhempieni, etenkin isän nuukailua. Emme olleet köyhiä, mutta kaikesta mahdollisesta oli selvittävä mahdollisimman halvalla. Laivamatkalla oli aina halvin hytti (ellei käynyt niin onnekkaasti, että ne oli loppuunmyyty), ja elektroniikka (stereot, videot, tv) oli aina se halvin mahdollinen. Ehkä eniten hävetti se kun lomamatkalla jollakin retkellä minulle ostettiin lasten lippu kun vieressä istunut vuotta nuorempi tuttavaperheen lapsi matkusti aikuisten lipulla. Olimme siis molemmat yli 12 v. ja lasten lipulla saivat matkustaa alle 12-vuotiaat.

Ahdasta kotia, kaksiossa asuttiin kaikki neljä. Tosin vanhemmat keräsivät rahaa ja rakensivat velattoman talon, mutta itse ehdin muuttaa omilleni ennen talon valmistumista. Ja vanhemmat olivat tuossa vaiheessa 38v, jälkeenpäin olen kyllä ollut heistä ylpeä.

Pieni talo ja monta sisarusta. Koskaan ei käyty missään lomalla, vain maatalouden töitä kaikki lomat. Vanhempien näköalattomuutta lastensa tulevaisuuden suhteen, koulu oli vain jotain mikä piti hoitaa. Lasten piti itse huomata miten elämää kannattaa elää, ohjausta ei tullut eikä osannut vaatia.

Häpesin lapsena vanhoja vanhempiani ja lestadiolaista lapsuudenperhettäni ylipäätään.

Ei ollut minun mieleiseni elämäntapa ollenkaan. 

Sotkuista kotia ja sitä, että haisin aina kissanpissalle. Kissat pissailivat minne sattuu ja tietysti se haju oli joka paikassa.

Vanhempieni kanssa yhdessä kadulla kulkemista. Siitä kuuli aina pilkkaa. Oli ajantrendi tällainen.

Häpesin kun en osannut tehdä käsitöitä(puu/metalli ja kutoa ja neuloa mitään kunnolla.

Köyhyyttä ja kuluneita vaatteitani ja kenkiäni. Sitä, etten voinut mennä parhaan kaverini syntymäpäiville, kun ei ollut rahaa ostaa mitään lahjaa.

Itseäni. Täysin. Seurausta siitä, kun olin isälleni täysin yhdentekevä, ja äidillekin vain rasite, jota velvollisuutenaan hoiti. Koin olevani täysin arvoton, alhaisintakin alhaisempi kuvottava otus.

Häpesin meidän ns kunnollista perhettä, ja sitä kuinka he paheksuivat kavereiden vanhempia.

Häpesin ärsyttävää, uhriutuvaa äitiäni joka avautui asioistani kaverien rennoille äideille. Häpesin myös sitä, että äitini oli kotiäiti.

Isän museoautoakin tuli hävettyä.

Äiti myös saattoi kommentoida ikävään sävyyn kylän juopoille, muka auttaakseen.

Häpesin sitä jouduin perikunan talossa asuessa käytää kuukautissuojana sanomalehteä.Ulkohussissa sitä oli paperia,mielin määrin.Kun ainut huoltajan isä kuollut!Häpesin aikaa Helsinki Sofialehto-Lastenkoti. Kaikki joutuvat puketumaan lasten kodin sisä ja ulkovaateisin.Joten myös leimauduimme Mäkelän koulussa. Helsinki Mäkelänkatu. !Olimme myös määrätyille Vanhoille nais-opettajille i pisten pälle, vain siksi koska olimme lastenkoti lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani on sellainen tilanne kun olin pissannut housuun, vaikka olin jo iso tyttö. Äiti laittoi väkisin hirveän ison vaipan mulle ja sellaiset punaiset trikoohousut, joissa se vaippa paistoi pitkän matkan päähän ja laittoi mut ulos muiden lasten kanssa leikkimään. Muistan kun seisoin siellä pihalla sen yhden puun alla ja häpesin, häpesin niin valtavasti.

Voi sinua lapsi parka, mitähän äitisi päässä tuolloin liikkui?

Luulin, että me ollaan köyhiä, mutta ei me sitten ollutkaan vaan vanhemmat vaan asuivat köyhästi. 

Vanhempani eivät tarjonneet kavereilleni, lapsivieraille ruokaa

Noloa mennä syomään koska käsketään ja jättää Kaveri odottamaan huoneeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani on sellainen tilanne kun olin pissannut housuun, vaikka olin jo iso tyttö. Äiti laittoi väkisin hirveän ison vaipan mulle ja sellaiset punaiset trikoohousut, joissa se vaippa paistoi pitkän matkan päähän ja laittoi mut ulos muiden lasten kanssa leikkimään. Muistan kun seisoin siellä pihalla sen yhden puun alla ja häpesin, häpesin niin valtavasti.

Voi sinua lapsi parka, mitähän äitisi päässä tuolloin liikkui?

Samaa ihmettelen. Mulle kävi useampi vahinko, ja vietiin sitten sairaalaan tutkimuksiin. Olin siellä muutaman päivän ja muistan kun pistivät vettä virtsarakkoon ja se tietysti tuli sitten paineella ulos. Olen miettinyt, että pitäisi tsekata ne vanhat sairausraportit, että mikä se lopullinen syy sitten oli. 

Vanhempiani jota katsoivat lätkää telkusta.

omaa ujoutta

Kaikkea jopa lemmikkimarsuakin.