Lue keskustelun säännöt.
Miksi yli 40v mies on vapaa ja perheetön
Kommentit (269)
Tai sitten hän ei yksinkertaisesti ole halunnut perhettä? Miksi pitäisi olla jokin "vika", vai lasketaanko velaus viaksi? Eiköhän meissä kaikissa ole jotain "vikaa", ihan niissä perheellisissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yli 40 v mies tekee parisuhteella? Naisia saa muutenkin.
Se varmasti riippuu monesta tekijästä. Joku tuossa yllä kirjoitti, että oli parisuhteessa yksinäisempi kuin sinkkuna, jolloin näkee paljon kavereitaan. Ensinnäkin on tietysti ollut väärän ihmisen kanssa, kun koki itsensä yksinäiseksi naisesta huolimatta, ja sitten myös se, että kaikilla ei ole niitä kavereita, ketkä ehtii tapaamaan sua aina, kun sulla on tylsää. Kavereilla voi olla perheet ja parisuhteet myös, työkiireitä, harrastuksia jne., ja tapaamiset onnistuu vain, jos sovitaan viikkoja etukäteen (ja silloinkin jonkun lapsi on sairastunut, ja homma peruuntuu). Itselläni on monen kaverin kanssa tuollaista. Osittain johtuu tietysti siitä, että itsellänikin on lapsia, että olen aikojen saatossa ajautunut pitämään yhteyttä lähinnä kavereihin, keillä on myös lapsia.
Nyt eron jälkeen sinkkuna pitää koko ajan olla suunnittelemassa jotain jonkun kanssa, ettei hirveästi tulisi yksinäisiä hetkiä ja koen sen aika työlääksi. Parisuhteessa oli se etu, että läheltä löytyi useimmiten se reissu-, mökki- ja illallisseura. Tietysti aika huonosti tuossa edellisessä suhteessä kävi, että erokin oli toki helpotus.
Mutta kyllä musta ois kätevää, kun ois joku ns. helposti saatavilla seuraksi. Ei se tietenkään mikään parisuhde tarvitsisi olla, mutta ei mua kyllä tuohon fuckaround-meininkiinkään kiinnosta sekaantua.
N37
Ööh, miksi? Jos et kestä yksinäisiä hetkiä, niin kannattaa ehkä hakeutua terapiaan ja korjata pääkoppansa ongelmat ennen kuin panikoituu illallisseuran puuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias sinkku heteromies, urheilullinen, hyvässä työssä, korkeasti koulutettu enkä omasta mielestäni mitenkään ruma. Olin avoliitossa monta vuotta n. kolmekymppiseksi, mutta se kaatui erinäisiin syihin.
Elämänlaatuani ehkä eniten nostanut päätös oli lakata etsimästä parisuhdetta, ja alkaa käydä purkamassa seksuaaliset paineet ammattilaisella! En näe tässä järjestelyssä kuin hyviä puolia. Lapsia en ole koskaan halunnut, kotini saan hoidettua aivan mainiosti yksin, ja kavereita riittää. Olin yksinäisempi parisuhteessa kuin nyt sinkkuna. Rahaa kuluu vähemmän kuin suhteessa ollessa, eikä tarvitse tyytyä kompromisseihin arjessa.
Suosittelen muillekin, ainakin lapsettomille!
Muuten samoilla fiiliksillä ja kokemuksilla täälläkin urheilullinen ja hyvätuloinen M38 paitsi että maksulliset jääneet vähemmälle (joskus tulee käytyä jos vähän laadukkaampi tapaus huudeilla). Kuitenkin FB/FWB henkisiä kumppaneita löytää suht helposti esim Tinderistä. Tällä hetkellä 5kpl tällaisella järjestelyllä kierroksessa. Seksi aivan mahtavaa jokaisen heistä kanssa ja joukkoon mahtuu päälle parikymppistä aina hieman päälle 40v ikäiseen.
Elämä on oikein maukasta näin!
Ohhoh. Mä luulin olevani jopa vähän jännä, ja olen aina pitänyt itseäni aika seksuaalisena, mut taidankin olla aika vanhoillisen estynyt. Toihan on ihan hurjaa! Eikö sua ollenkaan pelota seksitaudit? Ja siis jotenkin tulee ihan ällötys, että jos mies ois mun kanssa tänään ja tulee parin viikon päästä mun luo uudestaan, olisi siinä välissä ollut neljän muun vakkarin ja jonkun maksullisen kanssa. Eih... en pystyis koskemaan, jos tietäisin.
N37, sinkku
Ei pelota taudit, maksullisten kanssa tietenkin mennään kumin kanssa, testit on keksitty ja yleisimmät seksitaudit on hoidettavissa jos huono tuuri kävisi.
Ja näiden vakikumppaneiden kanssa on sellainen dont ask dont tell -tyyppinen järjestely mitä tulee muihin kuvioihin, en itsekkään oleta olevani välttämättä heidän ainoa kumppaninsa. Ja se on ihan fine.
Joskus tulee tavattua saman päivänkin aikana useampaa heistä, siitäkin saa omat kiksinsä.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias sinkku heteromies, urheilullinen, hyvässä työssä, korkeasti koulutettu enkä omasta mielestäni mitenkään ruma. Olin avoliitossa monta vuotta n. kolmekymppiseksi, mutta se kaatui erinäisiin syihin.
Elämänlaatuani ehkä eniten nostanut päätös oli lakata etsimästä parisuhdetta, ja alkaa käydä purkamassa seksuaaliset paineet ammattilaisella! En näe tässä järjestelyssä kuin hyviä puolia. Lapsia en ole koskaan halunnut, kotini saan hoidettua aivan mainiosti yksin, ja kavereita riittää. Olin yksinäisempi parisuhteessa kuin nyt sinkkuna. Rahaa kuluu vähemmän kuin suhteessa ollessa, eikä tarvitse tyytyä kompromisseihin arjessa.
Suosittelen muillekin, ainakin lapsettomille!
Muuten samoilla fiiliksillä ja kokemuksilla täälläkin urheilullinen ja hyvätuloinen M38 paitsi että maksulliset jääneet vähemmälle (joskus tulee käytyä jos vähän laadukkaampi tapaus huudeilla). Kuitenkin FB/FWB henkisiä kumppaneita löytää suht helposti esim Tinderistä. Tällä hetkellä 5kpl tällaisella järjestelyllä kierroksessa. Seksi aivan mahtavaa jokaisen heistä kanssa ja joukkoon mahtuu päälle parikymppistä aina hieman päälle 40v ikäiseen.
Elämä on oikein maukasta näin!
Olet varmaankin komeampi ja/tai rikkaampi kuin minä. Itsekin kokeilin Tinderiä, ja kyllähän sieltä seksiseuraa löytyi, mutta harvoin kuitenkaan niin helppoa ja tasokasta kuin ammattilaiset. Ja aikamoisen etsimisen takana nekin olivat. Lisäksi oli yksi hyvin ikävä kokemus kun alkuun rentoa panokaveria esittänyt nainen osoittautui mt-ongelmaiseksi takiaiseksi, josta ei meinannut päästä eroon millään ilveellä. Mielelläni maksan vähän enemmän siitä mielenrauhasta kun tiedän että naiset eivät vaadi mitään enempää kuin olen halukas antamaan.
t. tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia mitä ihminen voi tehdä on saada jälkeläisiä. Näin meillä on mahdollisuus olla mukana ainutlaatuisessa katkeamattomassa sukupolvien ketjussa. 99% ihmisistä ei jätä jälkeensä mitään merkittävää tai jää millään tavalla historiaan. Jälkipolvet ovat ainoa asia mitä jätämme jälkeemme.
Eli jos teen jonkun mielenterveysongelmaisen, väkivaltaisen juopon tähän maahan niin olen tehnyt jotain merkittävää mielestäsi? Mitään takeita ei nimittäin kukaan voi antaa mitä siitä lapsesta tulisi.
Onko käynyt mielessä, että joku voi haluta elämältään eniten juuri sitä, ettei jättäisi mitään jälkeensä? Minulle on tärkeintä että voin joka päivä hengissä ollessani elää arvojeni mukaista elämää. Viis veisaan mitä muut siitä ajattelee ja sitten kun kuolen, on parempikin ettei jäljelle jää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yli 40 v mies tekee parisuhteella? Naisia saa muutenkin.
Se varmasti riippuu monesta tekijästä. Joku tuossa yllä kirjoitti, että oli parisuhteessa yksinäisempi kuin sinkkuna, jolloin näkee paljon kavereitaan. Ensinnäkin on tietysti ollut väärän ihmisen kanssa, kun koki itsensä yksinäiseksi naisesta huolimatta, ja sitten myös se, että kaikilla ei ole niitä kavereita, ketkä ehtii tapaamaan sua aina, kun sulla on tylsää. Kavereilla voi olla perheet ja parisuhteet myös, työkiireitä, harrastuksia jne., ja tapaamiset onnistuu vain, jos sovitaan viikkoja etukäteen (ja silloinkin jonkun lapsi on sairastunut, ja homma peruuntuu). Itselläni on monen kaverin kanssa tuollaista. Osittain johtuu tietysti siitä, että itsellänikin on lapsia, että olen aikojen saatossa ajautunut pitämään yhteyttä lähinnä kavereihin, keillä on myös lapsia.
Nyt eron jälkeen sinkkuna pitää koko ajan olla suunnittelemassa jotain jonkun kanssa, ettei hirveästi tulisi yksinäisiä hetkiä ja koen sen aika työlääksi. Parisuhteessa oli se etu, että läheltä löytyi useimmiten se reissu-, mökki- ja illallisseura. Tietysti aika huonosti tuossa edellisessä suhteessä kävi, että erokin oli toki helpotus.
Mutta kyllä musta ois kätevää, kun ois joku ns. helposti saatavilla seuraksi. Ei se tietenkään mikään parisuhde tarvitsisi olla, mutta ei mua kyllä tuohon fuckaround-meininkiinkään kiinnosta sekaantua.
N37
Ööh, miksi? Jos et kestä yksinäisiä hetkiä, niin kannattaa ehkä hakeutua terapiaan ja korjata pääkoppansa ongelmat ennen kuin panikoituu illallisseuran puuttumisesta.
No ei se nyt ihan niin paljoa ahdista, että terapiaa tarvittaisiin. :D Olen vaan todella ekstrovertti (persoonallisuustesteissä tämä ihan tosi voimakas), en ole oikein koskaan asunut yksin (nuorempana kavereiden kanssa kimppakämppiä, sitten parin miehen kanssa asunut- yksi kerrallaan- ja nytkin lapset on tietysti useimmiten seurana). En vain ole tottunut olemaan yksin, enkä erityisesti nauti siitä. En pidä asiaa mitenkään epänormaalina, enkä mä nyt sekoa yksinkään. Ehkä joskus joku yksi päivä voi olla kivakin olla yksin, mutta ei esimerkiksi koko viikonloppu. Mun pitäis varmaan asua jossain yhteisöllisemmässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yli 40 v mies tekee parisuhteella? Naisia saa muutenkin.
Se varmasti riippuu monesta tekijästä. Joku tuossa yllä kirjoitti, että oli parisuhteessa yksinäisempi kuin sinkkuna, jolloin näkee paljon kavereitaan. Ensinnäkin on tietysti ollut väärän ihmisen kanssa, kun koki itsensä yksinäiseksi naisesta huolimatta, ja sitten myös se, että kaikilla ei ole niitä kavereita, ketkä ehtii tapaamaan sua aina, kun sulla on tylsää. Kavereilla voi olla perheet ja parisuhteet myös, työkiireitä, harrastuksia jne., ja tapaamiset onnistuu vain, jos sovitaan viikkoja etukäteen (ja silloinkin jonkun lapsi on sairastunut, ja homma peruuntuu). Itselläni on monen kaverin kanssa tuollaista. Osittain johtuu tietysti siitä, että itsellänikin on lapsia, että olen aikojen saatossa ajautunut pitämään yhteyttä lähinnä kavereihin, keillä on myös lapsia.
Nyt eron jälkeen sinkkuna pitää koko ajan olla suunnittelemassa jotain jonkun kanssa, ettei hirveästi tulisi yksinäisiä hetkiä ja koen sen aika työlääksi. Parisuhteessa oli se etu, että läheltä löytyi useimmiten se reissu-, mökki- ja illallisseura. Tietysti aika huonosti tuossa edellisessä suhteessä kävi, että erokin oli toki helpotus.
Mutta kyllä musta ois kätevää, kun ois joku ns. helposti saatavilla seuraksi. Ei se tietenkään mikään parisuhde tarvitsisi olla, mutta ei mua kyllä tuohon fuckaround-meininkiinkään kiinnosta sekaantua.
N37
Ööh, miksi? Jos et kestä yksinäisiä hetkiä, niin kannattaa ehkä hakeutua terapiaan ja korjata pääkoppansa ongelmat ennen kuin panikoituu illallisseuran puuttumisesta.
Oletko koskaan kokenut ja tuntenut itseäsi oikein yksinäiseksi?
En ole se, jota kommentoit mutta sinkkuudessa usein pahinta ja parhainta on se, että saa olla mutta nyös toisinaan joutuu olemaan yksin. Yksin olemisen saattaa hyvin kestää mutta myönnän, että itselläni on ollut kausia, jolloin olen ollut valmis lähtemään ja tai ottamaan osaa melkein mihin tahansa kuvitellen ja uskoteleen, että näin minun ei tarvitsisi kohdata yksinäisyyttä.
- Niitä hetkiä jolloin kukaam ei ole lainkaan kiinnostunut siitä missä olen tai mitä teen tai olen tekemättä
Jos kuolisin, niin kukaan ei pitkään aikaan huomaisi, että niin olisi käynyt.
Tietysti on vähän itsekästä odottaa, että kumppani aina huomioisi.
Ei hänen tietenkään pidä ja ole pakko mutta ehkä joskus kuitenkin. Kenties hän kantaisi raatoni kompostiin (, jollei sitten vain raahaisi porraskäytävään) Tai soittais ambulanssain ellei hautausurakoitsijalle.
Ehkä hän keksisi jotain käyttöä pankkitililleni tallentamilleni rahoille. Tai sitten ei tekisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän ei yksinkertaisesti ole halunnut perhettä? Miksi pitäisi olla jokin "vika", vai lasketaanko velaus viaksi? Eiköhän meissä kaikissa ole jotain "vikaa", ihan niissä perheellisissäkin.
Tämä. Ihan niin kuin perheellistyminen poistaisi ihmisestä viat! Joopa joo. Sehän me nähdään huostaanotettujen lasten määrän jatkuvasta kasvusta, avioerojen määrästä, "onnellisista" uusperheistä jne että kyllä perheellisyys viat poistaa!
Oksettaa kuinka ahtaassa laatikossa ihmiset elää. Ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta suvaitsevuus riittää tasan niin kauan kun ympärillä pyörii naimisissa olevia, pari lasta pyöräyttäneitä, kultaisen noutajan omistavia pariskuntia. Mitä enemmän tästä poikkeat, sitä enemmän sinussa täytyy olla jotain vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kaverini sai semmoiset traumat nuoruuden suhteesta, ettei halua enää yhtäkään seurustelusuhdetta. Välillä se vika voi olla meissä naisissakin!
EI VOI MIEHET ON SSSSIKOJA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miksi mies on vapaa? miksei oo vanki? hittoako toisen vapaus sua jyrsii?
Joku kommentoi, ettei perhe-elämääkään tarvitse elää jollain tietyllä tavalla. Sen ymmärtää jokainen. Mutta tuntuu että moni perheellinen ei ymmärrä ettei pointti olekaan se kuinka sitä elettäisiin. Perimmäinen syy sille, miksi en halua lapsia, on se etten ikinä ole halunnut olla vastuussa kenestäkään toisesta ihmisestä. Riittää että vastaan omista asioistani kunnialla. Muiden asioita en milloinkaan halua vastuulleni. En varsinkaan lapsen, joka on pari vuosikymmentä käytännössä riippuvainen siitä että hänestä ollaan vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän ei yksinkertaisesti ole halunnut perhettä? Miksi pitäisi olla jokin "vika", vai lasketaanko velaus viaksi? Eiköhän meissä kaikissa ole jotain "vikaa", ihan niissä perheellisissäkin.
Tämä. Ihan niin kuin perheellistyminen poistaisi ihmisestä viat! Joopa joo. Sehän me nähdään huostaanotettujen lasten määrän jatkuvasta kasvusta, avioerojen määrästä, "onnellisista" uusperheistä jne että kyllä perheellisyys viat poistaa!
Oksettaa kuinka ahtaassa laatikossa ihmiset elää. Ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta suvaitsevuus riittää tasan niin kauan kun ympärillä pyörii naimisissa olevia, pari lasta pyöräyttäneitä, kultaisen noutajan omistavia pariskuntia. Mitä enemmän tästä poikkeat, sitä enemmän sinussa täytyy olla jotain vikaa!
Tää on kyllä totta. Meillä alkaa kaveriporukassa (n. 40v) olla nyt eronneita ja sitten siellä on se yksi perheellinen, joka aina voivottelee, että mistähän teille sinkuille nyt jotkut löydettäisiin (miksi olisi edes löydettävä, lapsethan meillä on jo tehtynä?). Oikein korostaa sitä omaa ihanaa parisuhdettaan. Totuus on, että ko. henkilöllä menee todella huonosti, heikko tulotaso ja on ihan mt-diagnoosia jne. Meillä sinkuilla taas on elämä nyt aika mallillaan.
Ei sillä, voishan se parisuhdekin olla kiva, kuka nyt ei seksiä ja läheisyyttä halua, mutta ei se nyt ole mikään ainoa tie onneen.
Vierailija kirjoitti:
Villi veikkaus. Oisko juoppo?
Jos juopot ei pariudu, niin mistä johtuu, että lähes kaikilla naisilla on juoppo mies? Minäpä kerron:naiset tekevät miehestä juopon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yli 40v nainen on vapaa ja perheetön?
Nirso?
Joo, pitäisi tyytyä Penaan vaikka ei yhtään kiinnosta. Onko mies nirso jos naapurin lihava Leena ei kiinnosta elämänkumppanina?
Erottiin exän kanssa joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten. Siinä meni pari vuotta toipuessa ja sitä tottuikin jotenkin olemaan itsekseen. Aina jos mietin naista perheen perustaminen mielessä, niin muistan vain parisuhteen kaikki huonot puolet, joten motivaatio parisuhteen hankkimiseen on aika nollilla. Naisista pidän noin muuten, mutta sopivina annoksina ja siten että niistä voi tarpeen tullen irtautua vaivattomasti jos hommat alkaa menemään puihin. Terveisin M37
Menin semmoisen kanssa naimisiin. 3 lasta meillä nyt. Ihana, hiukan ujo ehkä. 12 vuotta ollaan oltu naimisissa ja en päivääkään vaihtaisi pois. Hän odotti "sitä oikeaa" ja on vielä hyvännäköinenkin.
Voi olla homo tai muuten vain ei halua parisuhdetta. Saattaa vihata naisia ja rakastaa äitiään. Mahdollisuuksia on monia.
Kun olin jo 41-vuotias, naiseni jätti minut ja lähti toisen miehen kelkkaan. Olin koko aikuisikäni etsinyt ihmistä, josta voisin kiinnostua, ihastua ja rakastua ja lopulta löysin hänet. Mistä minä nyt enää löydän sielun kumppanin tässä iässä?