Lue keskustelun säännöt.
Jos olit koulukiusattu, menitko luokkakokoukseen
13.06.2022 |
Minä sain Facebookin kautta kutsun. Ehkä se oli virhe. En mennyt mutta lähetin kiitos kutsusta ja hauskaa illanviettoa viestin.
Vain 1 reagoi siihen.
En usko että olisin ollut kovin tervetullut, mutta olisin halunnut vain moikata ja sanoa että minun kohdalla kaikki on ok ja olen elänyt hyvän elämän. En ole mistään vihainen. En syytä heitä mistään.
Totuus on, he jättivät elämääni ison haavan joka ei oikein koskaan parantunut
Haluaisin ajatella että menneet on menneet ja että he eivät ainakaan samaa touhua jatkaisi
Kommentit (85)
En ole ollut missään yhteyksissä, vaikka en ollut kiusattu mitenkään pahoin. Käytännössä kuitenkin inhosin lähes kaikkia luokkakavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi luokkakokoukseen samoista syistä kuin moni muukaan tässä ketjussa kirjoittaneista. Kadehdin positiivisella tavalla miestäni ja äitiäni, joilla on hyviä kokemuksia omista luokkakokouksistaan.
Miestäni jännitti mennä ensimmäistä kertaa luokkakokoukseen liki viisikymppisenä. Hän tuli kuitenkin sieltä kotiin liikuttuneena ja kyynelsilmin, koska tilaisuus oli niin lämminhenkinen. Ei ollut mitään kehuskelemista menestymisestä eikä kenenkään sivuuttamista.
Minut kutsuttiin. Asuin ihan muualla mutta sisareni kotikulmilla samoin kun yksi luokan noita-akoista. Niiden mukulat kävivät jossain samassa harrastuksessa ja siksi tuo sai siskoltani spostiosoitteeni, somessa en ole. Tuli pirtsakka kutsu johon en vastannut lamaantuneena mitään ja sen jälkeen toinen vaativampi että ootkos nyt tulossa vai ei? Maksuihin osallistumista kaivataan. Kyllä tai ei riittää.
Hiillyin ja ajattelin antaa tulla kaiken mikä jäi aikanaan sanomatta mutta päätin että on tyylikkäämpää pysyä vaiti ja heitin ämmänroskapostiin.
Myöhemmin kuulin että oli vielä soittanut sisarelleni ja ihmettelevänsä kovasti käytöstäni.
Joitakin vuosia sitten porukka oli kerännyt fb-ryhmän. Minä sain yhdeltä kaverilta kutsun ryhmään. Suurin osa haaveili mökin vuokraamisesta ja ryyppäämisestä. En tiedä, toteutuiko asia koskaan, koska minä olen se organisoija-tyyppi. Tai voi olla, että ryhmän ylläpitäjä esti osalta keskustelujen näkemisen. En olisi mennyt minnekään mökille. Sen sijaan jos olisi hienosti järkätyt kekkerit, voisin harkita, mutta tuskin menisin. Matkaa kotipaikkakunnalleni on yli 700 km, ja tuskin id iootit arvostaisivat minua yhtään sen enempää kuin kouluaikana, vaikka minulla menee ulkoisesti niin paljon paremmin kuin kiusaajillani. Hieno elämäni on kostoni. Heidän vain pitäisi tietää minusta jotain, mutta en ole enää kenenkään kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt eikä tullut kutsuakaan koska en tahallani ollut luokkakuvassa. Ala asteelta saakka samat tyypit kiusasivat, ylä asteelta heti yh äitejä.. Karma pitää huolen kyllä. Mulla menee hyvin enkä ole todistuksen jälkeen ajatustakaan suonut heille vaikka joskus olen nähnytkin.
Ala-asteen luokkakokouksessa kiusaajat pyysivät aikanaan kiusaamaltaan tyypiltä vilpittömästi anteeksi.
Saivat anteeksi (ainakin siinä tilanteessa), ja iltaa jatkettiin todella hyvässä hengessä yöhön asti tulevaisuuden suunnitelmia jakaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin niitä. Niiden on kenenkään turha sanoa minulle ikinä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen luokkakokouksessa kiusaajat pyysivät aikanaan kiusaamaltaan tyypiltä vilpittömästi anteeksi.
Saivat anteeksi (ainakin siinä tilanteessa), ja iltaa jatkettiin todella hyvässä hengessä yöhön asti tulevaisuuden suunnitelmia jakaen.
Tuohan on hienoa, ja kuullon perusteella harvinaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on vähän sekavampi kuvio kai. Kiusaajani oli rinnakkaisluokalta koulussa, jossa kävin 1-4 luokat. Kiusasi kolmannella luokalla pahimmin, mut päättyi onneksi. Muut ei menneet kiusaamiseen mukaan satunnaista nimittelyä lukuunottamatta. Muuton myötä vaihtui koulu loppu ala-asteen ajaksi, uudessa olin ehkä vähän ulkopuolinen, mut kuljin muiden mukana kummiskin.
Jälkimmäisen luokkakokoukseen kutsuttiin ja menin ja oli kivaa. Aiempaan kutsuttiin, harkitsin menoa, mut koin ne niin kaukasiksi menneisyydessä (ehkä olin vain niin lapsi silloin alle 10 vuotiaana, jäivät etäisiksi) että ei tuntunut luontevalle mennä, eli jätin väliin. Toisen ala-asteeni moni oppilas jatkoi samaan yläkouluun, joten olivat paljon tutumpia kuin nämä ekan ala-asteen kaverit.
En kyllä tuntenut luokkakokouksessakaan kaikkia, kun oli kutsuttu kaikki jotka vain oli kiinni saatu, eli osa oli vaihtanut koulua ennenkuin tulin ite luokalle. Parin henkilön yhteystietoja ei tiennyt kukaan.
En mennyt. Olen myös lakannut pitämästä yhteyttä ns ystäviin jotka eivät koskaan puolustaneet. Eli suunnilleen kaikkiin ihmisiin joita tunsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin itseäni niin ei ole tietääkseni ollut yhtään luokkakokousta ainakaan vielä. Olen tosin alle 30 v. Itse en voisi mennä ainakaan yläkoulun tai lukion luokkakokouksiin. Olin kiusattu ja yksinäinen. Samalla en enää koskaan halua nähdä niitä ihmisiä. Olisin siellä edelleen se hiljainen ulkopuolinen. Tai sitten joku mukamas tervehtisi "pakosta" minua ja sitäkin inhoan jos joku näyttelee toista mitä on eli mukamas kiinnostaa jutella minulle, kun ensin on pilkannut nuoruudessa. Säästän itseäni jos en enää koskaan tapaa heitä. Elämäni ollut myös vaikeaa sen kaiken jälkeen ja en luota ihmisiin sekä hyvin vaikeaa tutustua. En todellakaan tahtoisi heidän tietävän kuinka elämäni on pysähtynyt vuosiksi osittain heidänkin takiaan. Lapsuuden luokkaa olisi myös ehkä vaikeaa tavata, koska en tahtoisi kertoa miten elämäni meni nuoruudessa ja miten huonosti välillä voin. Yhteen lapsuuden aikaiseen tuttuun pidän yhteyttä, mutta en hänelläkään voinut kertoa täyttä totuutta. En vaan kehdannut kirjoittaa, että olen täysin yksin. Niinpä yhteyden pitomne hiipui. Minusta jokainen on vahva ihminen jos pystyy kohtaamaan ne ihmiset vielä uudelleen.
En halunnut mennä.
Myöhemmin kuitenkin olen antanut kiusaajille anteeksi. Se vapauttaa katkeruudesta ja kaunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ala-asteen kokoukseen ja ihan ajanhukkaa oli. Muihin en tule menemään. MInua ei kiusattu, mutta en halua nähdä enkä jakaa kuulumisiani ihmisille.
En mennyt. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä entisille luokkakavereille kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen luokkakokouksessa kiusaajat pyysivät aikanaan kiusaamaltaan tyypiltä vilpittömästi anteeksi.
Saivat anteeksi (ainakin siinä tilanteessa), ja iltaa jatkettiin todella hyvässä hengessä yöhön asti tulevaisuuden suunnitelmia jakaen.
Jos mietin itseäni niin varmasti antaisin anteeksi jos joku luokkakokouksessa yms pyytäisi vaan sen takia, että "säilyttäisin kasvoni". Eli en kehtaisi sanoa muuta toisten seuratessa vierestä. Todellisuudessa on ajattelisi niin. Yksi syy jättää kokoukset väliin.
En kelvannut joukkoon peruskoulussa, joten miksi menisin? Tuskin kelpaisin joukkoon nytkään.
Ja jos ihan totta puhutaan, niin ne ihmiset ei kiinnosta pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
En mennyt, mutta toisaalta ei minua myöskään kutsuttu.
Sama porukka, joka kiusasi peruskoulussa, järjesti "luokkakokouksen" ja jätti kaksi tai kolme tyyppiä kutsumatta.
En olisi mennyt, vaikka olisi kutsuttu.
Pitäkööt luuserit (luokan pääjehujen ammatteja: kaupan kassa, leipuri, karaoke-emäntä) juhlansa. Itse olen FM.
Niinpä....🤣
En tosiaan oo menny kertaakaan. Miksi olisin mennyt katsomaan niitä jotka tekivät elämästäni helvetin.
Joo. Lapsuus meni aikaa sitten, mutta yhä nämä uhriutuvat. Itsessään ei toki ole mitään vikaa ollut koskaan, se oli salaliitto, kun kaikkialla ja aina kiusattiin.
Tai sitten se kiusattu vaan oli niin rasittava törppö, ettei sitä kukaan jaksanut. Ja on yhä.