Lue keskustelun säännöt.
Aion kostaa uskottomuuden vuosien päästä
12.06.2022 |
Takaisinmaksun aika koittaa, kun lapset ovat riittävän isoja ja omillaan. En lähde vielä, koska en jaksa lasten viikko-viikko-elämää jossain kerrostaloluukussa, ja suhde toimii nytkin ihan hyvin. Elämä sujuu näinkin.
Mutta toisen teot kaihertaa koko ajan taustalla. Mulla ei ole tarvetta tehdä yhtä rumasti, mutta kun aika on, niin vain lähden. Mulle ei tehdä noin.
Kommentit (296)
Mitä jos et eroakaan, kun kerran suhde toimii. Jospa vain otat itsellesi samat vapaudet kuin miehesi otti?
Vähemmän katkeruutta, kun olet "saamapuolella" itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Ukko pitää varmaan bileet sen kunniaksi LOL.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Etsi itse. Kyllä se tuolla jossain lukee.
Kannattaa tosiaan kiduttaa itseään sisäisellä raivolla nämä tulevat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tosiaan kiduttaa itseään sisäisellä raivolla nämä tulevat vuodet.
Ihan samaa mieltä.
Täysin älytöntä hommaa rypeä tommosessa kostonhomossa ties miten pitkään. Siitähän tässä kaikessa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Etsi itse. Kyllä se tuolla jossain lukee.
Ok, etsin. Sellaista ei ollut ketjussa, eli valehtelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.
Tämä on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei osaa tai tahdo olla aikuinen ja pysty tai osaa kohdata tai selvittää asioita.
Kodin tunneilmapiiri ja esimerkiksi pettäminen, kiintymistyyli, salailu jne. perityvät. Aikuisten asiat eivät kuulu lapsille on toinen tapa oikeuttaa tällainen kieroontunut perhe-ja parisuhdemalli. Lapset sitten kasvavat kuvittelemaan, että tämä on normaalia ja vastavuoroinen ja avoin ihmissuhde epänormaali tai mahdoton.
Edelleen, pettäminen ei ole petetyn syy ja tottakai perheenä voi jatkaa senkin jälkeen monenlaisilla ehdoilla. Aikuinen kuitenkin hoitaa itsensä kuntoon ja siitä huolimatta mitä toinen teki, ottaa vastuun lapsista ja siitä, mitä heihin jää siitä, mitä parisuhteessa tapahtuu. Lapsille on eri ikäisinä omat sanansa, mutta täysi vaikeneminen on valinta, jolla on seuraukset, jotka ovat myös petetyn vastuulla lopulta.
Ihmiset satuttavat toisiaan, se kuuluu ikävä kyllä eri tavoin ihmissuhteisiin kuten muutkin vaikeat tunteet. Tämä ei tarkoita pettämisen oikeuttamista tai sitä, etteikö petetyllä olisi oikeutta lasten hyvinvoinnin lisäksi pohtia ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan tai muuttaa mieltään siinä suhteessa. Aikuisen käytöstä on myös kyetä haastamaan varmakin näkemyksesi.
Siis ymmärsinkö nyt oikein, olet sitä mieltä, että jos jompikumpi vanhemmista käy vieraissa, niin asia olisi välttämättä käsiteltävä myös lasten kanssa?
Ei välttämättä juuri näin, että isäsi/äitisi kävi vieraissa saati tarkempia yksityiskohtia. Silti ehdottomasti pitäisi käsitellä jollain tapaa etenkin, jos tämä vieraissa käynti satuttaa toista osapuolta ja rikkoo parisuhteen sääntöjä (kaikillahan näin ei ole). Vanhemman suru, kauna - ja ihan esimerkiksi joissain tapauksissa suvun reaktiot tuntuvat lapselle tunneilmapiirissä ja usein tapahtuu monenlaista ihan konkreettistakin riitaa, surun ilmaisua jne., jotka kaikki kuuluvat elämään. Silti lapsi tarvitsee sanoittamista sille, mitä tapahtuu. Jota en voi tässä nyt tehdä, koska tapahtumat eivät ole tiedossa eikä myöskään lapsen ikä.
Ja kyllä. Minulla on omaa kokemusta. Petin itse aikuisiällä puolisoa ja hajosin siitä täysin (olin aika nuori, 24v.). Puhuin vanhempieni kanssa ja selvisi, että vanhemmista toinen oli pettänyt ollessani alle kouluikäinen. Siitä seurasi kaikenlaista, jonka muistan kauheana ja ahdistavana aikana, mutta mitään sanoja tälle outoudelle ei ollut - kunnes minulle aikuisena tämä kerrottiin. Olisi pitänyt kertoa lapsena kuten lapsille kerrotaan. Suvussa oli tästä johtuen kaunaa ja sen käsittelyssä olisi valtavasti auttanut, jos olisin jollain tapaa ymmärtänyt, mitä tapahtuu/on tapahtunut.
Mikäli tämä minun tekoni olisi sattunut, kun oli lapsia, olisin kertonut satuttaneeni puolisoa teollani ja olevani hyvin pahoillani. Ja että asia ei ole lasten vastuulla eikä heidän tarvitse lohduttaa tai ilahdutta vaan saavat olla ihan tavallisesti ja aikuiset auttavat puolisoa. Emme vielä tiedä, miten isän ja äidin rakkaudelle käy toisiaan kohtaan, mutta selvitämme sitä ja selviämme siitä kahden. Lapset ovat kuitenkin turvassa joka tapauksessa. Jotain tämmöistä. Onko tämä täysin käsittämätöntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Etsi itse. Kyllä se tuolla jossain lukee.
Ok, etsin. Sellaista ei ollut ketjussa, eli valehtelet.
Kyllä se AP on ihan itse sanonut, että halusi erilaisia näkökulmia asiaan ja siksi tätä täällä nyt puidaan. Lue uudestaan ja nyt ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä sivustolla on paljon kaikkea kummallista tarinaa.
Tää menee heittämällä TOP-5. Onko tämä ihan oikeasti totta vai hyvää provoilua?
Kuka oikeasti jaksaa elää tuollalailla elämäänsä. Saattaa olla aika raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Lähtiskö AP joskus oluelle? Olen mies ja seuraan keskustelua mikä kuin omasta elämästä.
Mä kans, tosin alkoholiton käy.
N, jonka mies purki yhteiset sopimukset itsekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtiskö AP joskus oluelle? Olen mies ja seuraan keskustelua mikä kuin omasta elämästä.
Mä kans, tosin alkoholiton käy.
N, jonka mies purki yhteiset sopimukset itsekseen
Tehän voittekin sitten kätevästi tasoittaa tilanteen keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Etsi itse. Kyllä se tuolla jossain lukee.
Ok, etsin. Sellaista ei ollut ketjussa, eli valehtelet.
Kyllä se AP on ihan itse sanonut, että halusi erilaisia näkökulmia asiaan ja siksi tätä täällä nyt puidaan. Lue uudestaan ja nyt ajatuksella.
Joko löysit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?
Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille.
Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde.
Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.
Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?
Sekopäähän tää mies on.
A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.
B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.
C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.
Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.
Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.
Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.
Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.
En ole ihan koko ketjua lukenut, mutta en ole huomannut, että ap kysyisi missään keneltäkään mitään eri näkökulmia. Voitko kertoa viestin numeron jossa tällainen kysely on?
Etsi itse. Kyllä se tuolla jossain lukee.
Ok, etsin. Sellaista ei ollut ketjussa, eli valehtelet.
Kyllä se AP on ihan itse sanonut, että halusi erilaisia näkökulmia asiaan ja siksi tätä täällä nyt puidaan. Lue uudestaan ja nyt ajatuksella.
Ok, luin ketjun joka ainoa viestin läpi ajatuksella. Fakta: ap ei ole yhdessäkään viestissä kysynyt keneltäkään mitään. Eli olit väärässä ja minä oikeassa.
Ap vastasi, kun häneltä kysyttiin miksi hän avautui tästä aiheesta täällä, näin: "Kiinnosti nähdä, mitä mammat ajattelee asiasta ja löytää ehkä uusia näkökulmia." Sitten toinen samansisältöinen vastaus, kun samaa asiaa kysyttiin uudestaan.
Ap ei siis ole kysynyt mitään eri näkökulmia kuten väität. Ymmärrrän hyvin hänen pointtinsa, eli aina on mahdollista törmätä uuteen lähestymistapaan, kun on paljon vieraita ihmisiä osallistumassa keskusteluun. Kaikesta päätelleen tässä ketjussa näin ei käynyt, koska suurin osa kommentoijista ei tunnu edes lukeneen ap:n viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtiskö AP joskus oluelle? Olen mies ja seuraan keskustelua mikä kuin omasta elämästä.
Mä kans, tosin alkoholiton käy.
N, jonka mies purki yhteiset sopimukset itsekseen
Mut saat kiinni
sporttimies () protonmail com
T: oluelle pyytäjä
Sen verran tekee mieli huudella täältä sivusta, että missä kohtaa ap ilmoitti hyväksyneensä tilanteen? Minusta näyttää enemmänkin siltä, että ap rakastaa puolisoaan, mutta ehkä hän on päässyt tapahtuneesta yli vain osittain. Nyt pitäisi pinnistää vielä lopullinen anteeksianto, jotta voisi jatkaa katkeruudesta eteenpäin, koska ilmeisesti päätös yhdessä jatkamisesta on kuitenkin tehty.