Lue keskustelun säännöt.
Aion kostaa uskottomuuden vuosien päästä
12.06.2022 |
Takaisinmaksun aika koittaa, kun lapset ovat riittävän isoja ja omillaan. En lähde vielä, koska en jaksa lasten viikko-viikko-elämää jossain kerrostaloluukussa, ja suhde toimii nytkin ihan hyvin. Elämä sujuu näinkin.
Mutta toisen teot kaihertaa koko ajan taustalla. Mulla ei ole tarvetta tehdä yhtä rumasti, mutta kun aika on, niin vain lähden. Mulle ei tehdä noin.
Kommentit (296)
No AP, miksi vaimosi petti sinua?
Tää koko tarina on vaan kerrottu sun näkökulmastasi ja tangoon tarvitaan aina kaksi.
Kyllästyikö se sun narsistiseen luonteeseesi?
Etkö hoitanut osuuttasi kotitöistä?
Jätitkö vaimosi huomioitta?
Etkö kyennyt puhumaan asioista?
Oliko vaimo tyytymätön seksiin kanssasi?
Näytitkö tunteitasi vaimollesi?
Jokin syy siihen pettämiseen oli. Voisit sen meille nyt kertoa.
Mutta tuskin rohkeutesi tähänkään riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No AP, miksi vaimosi petti sinua?
Tää koko tarina on vaan kerrottu sun näkökulmastasi ja tangoon tarvitaan aina kaksi.
Kyllästyikö se sun narsistiseen luonteeseesi?
Etkö hoitanut osuuttasi kotitöistä?
Jätitkö vaimosi huomioitta?
Etkö kyennyt puhumaan asioista?
Oliko vaimo tyytymätön seksiin kanssasi?
Näytitkö tunteitasi vaimollesi?
Jokin syy siihen pettämiseen oli. Voisit sen meille nyt kertoa.
Mutta tuskin rohkeutesi tähänkään riittää.
Vastaan silti, vaikka moneen kysymykseen vastaus olisi löytynyt helposti jo edeltä ja viestisi on sävyltään tarkoituksellisen syyllistävä ja provosoiva. Siis sävyltään samanlainen kuin mitä mun ja vaimon välinen kommunikointi oli ennen usein. Siihen negatiiviseen, jatkuvan riitelyn, syytösten ja naljailun kierteeseen vaan ajauduttiin hiljalleen vuosien mittaan eikä sitä saatu poikki. Tapahtui tyypillinen etääntyminen, kun yksi nalkutti ja toinen vetäytyi. Jos uskottomuudesta pitää löytää jotain hyvää, niin me ei enää kohdella toisiamme niin.
Mutta pikku vinkki sulle: älä nyt ainakaan pariterapeutin ammatista haaveile. Voi olla, ettei ois hirveesti asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksa lukea näitä typeriä vasrauksia.
Ap, tavallaan ymmärrän sinua. Silti toivon, että käyt tätä asiaa läpi ensin yksin, sitten ehkä joskus vaimosi kanssa. Tee se itsesi ja lasten takia, koska noin toimimalla satutat juuri heitä eniten - toki niin satutti vaimokin, mutta sinä voit olla viisaampi ja vahvempi.
Kaikkea hyvää sinulle. Elämän ei tarvitse aina mennä eikä se mene juuri niinkuin on kuvitellut. Silti ei tarvitse toimia sen ensimmäisen impulssin mukaan tai toteuttaa näitä lähde heti -tempauksia, jos ei tunnu, että seuraukset ovat sitä, mitä toivoo ja jaksaa.
Joka tapauksessa älä jää kiinni siihen, mitä tapahtui vaan mene eteenpäin ja pysy isänä lapsillesi.
Sitähän hän tekee koko ajan, vastuullisena aikuisena. Ja minä äitinä samoin.
Missä taas luetun ymmärtäminen?
Tässä ei ole mitään vastuullista ja aikuista. Sitä ei tee nyt hän etkä sinä, jos jäät vain mielessäsi ajatellen, että vuosien päästä kostan tai lähden. Silloin sinä - ja hän - jätätte lapsillenne perinnöksi kaiken vaikenemanne henkisen taakan, jota ette pura itsenne ja puolisonne kanssa.
Täysin kuvitelmaa, että lapset ovat ymmärtämättömiä. Heille jää sitten aikuisuuteen käsiteltäväksi, mitä isän ja äidin välillä on tapahtunut ja outo, kylmä ja epäaito suhde, joka on heille ainoa normaali rakkaussuhteen malli. Sellainenhan päättyy lopulta kostoon kaikista näistä vuosista ja lähtöön, eikö? Eikä lapselle jää tunnetta, että perhe, jossa minun kotini oli, on valhetta?
Ymmärrän täysin lukemani. Sinä tässä kuvittelet, että näytelmä perheestä ja näytelmä ihmissuhteesta on sama kuin perhe ja ihmissuhde. Vanhempien parisuhde on lapsen koti ja tässä se on rikki.
Kun se on rikki, pitää toimia aikuisella tavalla ja korjata ensin itsensä ja sitten katsoa, mitä on korjattavissa suhteessa. Jos ei mitään, kosto ja lähteminen on teko myös lapsillesi ja sille on vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No AP, miksi vaimosi petti sinua?
Tää koko tarina on vaan kerrottu sun näkökulmastasi ja tangoon tarvitaan aina kaksi.
Kyllästyikö se sun narsistiseen luonteeseesi?
Etkö hoitanut osuuttasi kotitöistä?
Jätitkö vaimosi huomioitta?
Etkö kyennyt puhumaan asioista?
Oliko vaimo tyytymätön seksiin kanssasi?
Näytitkö tunteitasi vaimollesi?
Jokin syy siihen pettämiseen oli. Voisit sen meille nyt kertoa.
Mutta tuskin rohkeutesi tähänkään riittää.
Vastaan silti, vaikka moneen kysymykseen vastaus olisi löytynyt helposti jo edeltä ja viestisi on sävyltään tarkoituksellisen syyllistävä ja provosoiva. Siis sävyltään samanlainen kuin mitä mun ja vaimon välinen kommunikointi oli ennen usein. Siihen negatiiviseen, jatkuvan riitelyn, syytösten ja naljailun kierteeseen vaan ajauduttiin hiljalleen vuosien mittaan eikä sitä saatu poikki. Tapahtui tyypillinen etääntyminen, kun yksi nalkutti ja toinen vetäytyi. Jos uskottomuudesta pitää löytää jotain hyvää, niin me ei enää kohdella toisiamme niin.
Mutta pikku vinkki sulle: älä nyt ainakaan pariterapeutin ammatista haaveile. Voi olla, ettei ois hirveesti asiakkaita.
Sä et edellekään vastannut kysymykseen. Mikä katkaisi kamelin selän ja vaimo meni vieraisiin? Tyypillinen etääntyminen. Tyypillistä diipadaapaa. Miksi se toinen nalkutti. Kai sillä jokin syy siihen oli?
Miksi sä sitten vieläkin kannat katkeruutta vaimoasi kohtaa, jos pettäminen kerran pelasti liittonne. Ilman pettämistähän sä olisit joutunut muuttamaan sinne slummiin. Sinä haudot kostoa 15 vuoden ajan. Et kykene antamaan anteeksi, etkä eroamaan. Rakkautesikin on vaan teeskentelyä. Lapsesi on varmaan ylpeitä isästään sitten kun paska osuu tuulettimeen.
Vaikka en terapeutti olekaan, niin sulla ei ole kaikki muumit laaksossa. Minkä takia sun ensinnäkään tarvitsee täällä asiaa setviä? Jotta saisit erilaisia näkökulmia asiaan. Eikö asian pitänyt olla jo loppuunkäsitelty. Täällä sinä sitä vaan vatvot.
Onneton ja katkera reppanahan tää mies on.
Uskottelee itselleen, että parisuhde loistaa ja kaikki on nyt ihan kunnossa. Itsepetos on kyllä ihan yhtä tylyä kuin pettäminenkin.
Luuleeko oikeasti, että joku nainen sen haluaa itselleen sen kostoeronsa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.
Tämä on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei osaa tai tahdo olla aikuinen ja pysty tai osaa kohdata tai selvittää asioita.
Kodin tunneilmapiiri ja esimerkiksi pettäminen, kiintymistyyli, salailu jne. perityvät. Aikuisten asiat eivät kuulu lapsille on toinen tapa oikeuttaa tällainen kieroontunut perhe-ja parisuhdemalli. Lapset sitten kasvavat kuvittelemaan, että tämä on normaalia ja vastavuoroinen ja avoin ihmissuhde epänormaali tai mahdoton.
Edelleen, pettäminen ei ole petetyn syy ja tottakai perheenä voi jatkaa senkin jälkeen monenlaisilla ehdoilla. Aikuinen kuitenkin hoitaa itsensä kuntoon ja siitä huolimatta mitä toinen teki, ottaa vastuun lapsista ja siitä, mitä heihin jää siitä, mitä parisuhteessa tapahtuu. Lapsille on eri ikäisinä omat sanansa, mutta täysi vaikeneminen on valinta, jolla on seuraukset, jotka ovat myös petetyn vastuulla lopulta.
Ihmiset satuttavat toisiaan, se kuuluu ikävä kyllä eri tavoin ihmissuhteisiin kuten muutkin vaikeat tunteet. Tämä ei tarkoita pettämisen oikeuttamista tai sitä, etteikö petetyllä olisi oikeutta lasten hyvinvoinnin lisäksi pohtia ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan tai muuttaa mieltään siinä suhteessa. Aikuisen käytöstä on myös kyetä haastamaan varmakin näkemyksesi.
Ymmärrän kyllä hyvin aloittajan kannan. Varsinkin miehenä voi parhaimmillaan päästä vain viikko-viikko -vanhemmuuteen, tod.näk. joutuu tyytymään joka toinen vkonloppu olemaan isä ja siinä sitten menee lasten lapsuus ohi ja väistämättä etääntyy, kun ei voi olla arjessa läsnä. En ihan hevillä lähtisi parisuhteesta isänä, enkä äitinäkään, koska itse en sietäisi edes sitä viikko-viikko -systeemiäkään kuin merkittävän pakon edessä. Puolison pettäminen ei olisi sellainen, vaikka parisuhteen perustan se romuttaisikin. Voisin kuitenkin itsekin sopia itseni kanssa jonkun vuosirajan, jonka jälkeen lapset olisivat sen ikäisiä, ettei vanhempien ero sotkisi heidän elämäänsä niin pahasti. Jos sen puolison kanssa pystyy edelleen olemaan ystävä ja siitä noin periaatteessa yhä tykkää, niin ei se ole mikään menetys lasten takia eroa siirtää vuosillakaan. Toki en itse ajattelisi sitä edes kostona, vaan vain loogisena seurauksena siitä, etten enää voisi kunnioittaa puolisoa niin kuin loppuelämän kestävässä suhteessa pitäisi - mutta kun lapset on ykkösprioriteetti ja arki kuitenkin sujuisi ilman suurempia ongelmia, niin ehdottomasti rationaalisin ratkaisu on siirtää eroa. Lapset saa elää molempien vanhempien kanssa ja perheen talous ei romahda lasten ollessa lapsia.
Itse en ajattele samoin kuin moni täällä kirjoittaneista, että oma elämä olisi jossain odotustilassa kun ei voisi olla jossain ihanassa rakkaussuhteessa -lasteni kanssa eläminen on minulle paljon tärkeämpää kuin joku elämäni rakkaus ja määrittää onnellisuuttani paljon enemmän. Kun lapset voi hyvin, minulla on tärkeimmät asiat kunnossa. Jos sen pettäneen puolison kanssa olisi riitoja tms shittiä, joka pilaisi ilmapiiriä, niin silloin tietysti pitäisi erota ajoissa, mutta jos pystyisi kavereina hyvissä väleissä hoitamaan sitä arkea, en pitäisi sitä suurena ongelmana. Seksi sitten tilanteen mukaan - joku kertoi sarjapettäukostaan, joka käytännöllisesti pyöri koko ajan muiden naisten kanssa - silloin seksi ei varmaan edes tulisi mieleen. Mutta en sen tulevan exn kanssa panemistakaan välttämättä pitäisi epätyydyttävänä, sekin puoli voi onnistua ihan ok tuollaisessa tilanteessa. Itse en kyllä jaksaisi valehdella asiasta puolisolle, luultavasti jollain tavalla sen olisin ilmaissut, jotta hänkin voi sitten prioriteettinsä miettiä.
Paljon pahempiakin kohtaloita on lapsilla kuin huomata nuorena aikuisena vanhempien eläneen käytännöllisessä, lapsia arvostavassa kaverisuhteessa, joka loppui sitten aikanaan. Jos lapset tuosta kipuilisivat, selittäisin ratkaisuni kyllä, tosin pyrkimättä syyllistämään ketään.
Joitain asioita ei vaan koskaan välttämättä pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
531 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin aloittajan kannan. Varsinkin miehenä voi parhaimmillaan päästä vain viikko-viikko -vanhemmuuteen, tod.näk. joutuu tyytymään joka toinen vkonloppu olemaan isä ja siinä sitten menee lasten lapsuus ohi ja väistämättä etääntyy, kun ei voi olla arjessa läsnä. En ihan hevillä lähtisi parisuhteesta isänä, enkä äitinäkään, koska itse en sietäisi edes sitä viikko-viikko -systeemiäkään kuin merkittävän pakon edessä. Puolison pettäminen ei olisi sellainen, vaikka parisuhteen perustan se romuttaisikin. Voisin kuitenkin itsekin sopia itseni kanssa jonkun vuosirajan, jonka jälkeen lapset olisivat sen ikäisiä, ettei vanhempien ero sotkisi heidän elämäänsä niin pahasti. Jos sen puolison kanssa pystyy edelleen olemaan ystävä ja siitä noin periaatteessa yhä tykkää, niin ei se ole mikään menetys lasten takia eroa siirtää vuosillakaan. Toki en itse ajattelisi sitä edes kostona, vaan vain loogisena seurauksena siitä, etten enää voisi kunnioittaa puolisoa niin kuin loppuelämän kestävässä suhteessa pitäisi - mutta kun lapset on ykkösprioriteetti ja arki kuitenkin sujuisi ilman suurempia ongelmia, niin ehdottomasti rationaalisin ratkaisu on siirtää eroa. Lapset saa elää molempien vanhempien kanssa ja perheen talous ei romahda lasten ollessa lapsia.
Itse en ajattele samoin kuin moni täällä kirjoittaneista, että oma elämä olisi jossain odotustilassa kun ei voisi olla jossain ihanassa rakkaussuhteessa -lasteni kanssa eläminen on minulle paljon tärkeämpää kuin joku elämäni rakkaus ja määrittää onnellisuuttani paljon enemmän. Kun lapset voi hyvin, minulla on tärkeimmät asiat kunnossa. Jos sen pettäneen puolison kanssa olisi riitoja tms shittiä, joka pilaisi ilmapiiriä, niin silloin tietysti pitäisi erota ajoissa, mutta jos pystyisi kavereina hyvissä väleissä hoitamaan sitä arkea, en pitäisi sitä suurena ongelmana. Seksi sitten tilanteen mukaan - joku kertoi sarjapettäukostaan, joka käytännöllisesti pyöri koko ajan muiden naisten kanssa - silloin seksi ei varmaan edes tulisi mieleen. Mutta en sen tulevan exn kanssa panemistakaan välttämättä pitäisi epätyydyttävänä, sekin puoli voi onnistua ihan ok tuollaisessa tilanteessa. Itse en kyllä jaksaisi valehdella asiasta puolisolle, luultavasti jollain tavalla sen olisin ilmaissut, jotta hänkin voi sitten prioriteettinsä miettiä.
Paljon pahempiakin kohtaloita on lapsilla kuin huomata nuorena aikuisena vanhempien eläneen käytännöllisessä, lapsia arvostavassa kaverisuhteessa, joka loppui sitten aikanaan. Jos lapset tuosta kipuilisivat, selittäisin ratkaisuni kyllä, tosin pyrkimättä syyllistämään ketään.
Joitain asioita ei vaan koskaan välttämättä pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisikin.
Sinä ja sinun kaltaiset ihmiset olette pettäjänne ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko anteeksianto mitään?
Se, että tämä viesti on saanut 4 positiivista ja 9 negatiivista kommenttia kertoo kyllä hyvin sen, mikä yhteiskunnassamme on vikana. Loppupeleissä me suomalaiset emme eroa tekojemme ja ajatustemme puolesta yhtään esim. venäläisistä. Olosuhteet ovat vain erilaiset.
Sitä kutsutaan ihmisyydeksi, ja se koskee ihan kaikkia paitsi tekopyhiä teeskentelijöitä. Ihmisyys on suurimmaksi osaksi varjoa, joskus valon hippusia.
Olet kyllä täysin väärässä. Siinä, että antaa anteeksi ei ole mitään tekopyhää, vaan päinvastoin. Miksi esimerkiksi lapsia opetetaan pyytämään anteeksi, jos kyse on vain tekopyhyydestä?
Tietysti ihminen voi elää anteeksiantamattomuudessa ja hautoa kostoa, mutta tällöin hän on ainostaan itse syyllinen sen seurauksiin ja siitä aiheutuvaan pahaan oloon. Helpompi vaihtoehto kaikille olisi antaa anteeksi ja päästä asiasta yli, mutta tätähän ei tietenkään voi tehdä, koska loukatulla ihmisellä on omasta mielestään oikeus kostoon, joka aiheuttaa lähes aina koston kierteen.
Lopuksi haluaisin sanoa, että anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi toisen väärän teon, vaan sitä, että pääsee asiasta yli ja jatkaa elämäänsä ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotteletko vain itsellesi noin. Taidat kuitenkin rakastaa sitä puolisoasi edelleen. Anna anteeksi tai lähde, muuten elämäsi perustuu valheeseen ja se sairastuttaa lopulta sekä henkisesti, että fyysisesti. Katkeruus on pahinta myrkkyä.
Kerran pettänyt pettää lähes poikkeuksetta uudelleen.
En jäisi asumaan biojätteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettänyt pettää lähes poikkeuksetta uudelleen.
En jäisi asumaan biojätteen kanssa.
Juurikin näin.
Ja varsinkin tässä tapauksessa toinen kerta on sitten vielä ensimmäistä helpompi, kun vaimo tietää, että mies ei lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap rakastatko vielä vaimoasi?
Omasta mielestään kyllä. Saat pian vastauksen. Suhde on parempana kuin ikinä ja koskaan ennen.
Silti hautoo jotain naurettavaa ja täydellistä kostoa toistakymmentä vuotta. Rakkaus ei tuota liittoa kasassa pidä vaan kostonhimo. Kiimaakin suurempi kostonhimo. Pettäjä ja psykopaatti yhdessä. Mikä vielä voisikaan mennä vikaan?
Vielä tohon kysymääsi. Jos rakastaisi, löytyisi myös anteeksiantoa. Siitä ei ole nyt hajuakaan. Eikö mies itse kertonut, että suhde parani vaimon uskottomuuden jälkeen? Eikö tämä ole silloin ihan win-win tilanne. Vaimo sai mitä tarvitsi ja mies paremman parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap rakastatko vielä vaimoasi?
Kyllä rakastan. Muutenhan olisi ollut helppoa suhtautua kaikkeen välinpitämättömästi. En kuitenkaan itse koe olevani rakastettu, koska noin tapahtui. En siltikään, vaikka vaimo on nykyään ihan eri ihminen kuin ennen, empaattinen, hyväntuulinen ja tasapainoinen.
Petetyn pitää osata elää ristiriitaisten tunteiden kanssa, joten välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mutta onneksi av-mammoilta saa aina lämpöä, kannustusta ja rakentavia neuvoja kuin nälkäiseltä kenneliltä, kun on sellaisten tarpeessa.
Saatko hyvitystä myös makuuhuoneen puolella?
Itse en haluaisi alkaa seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa, pelottava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Saatko hyvitystä myös makuuhuoneen puolella?
Kyllä asiat muuttui sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi alkaa seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa, pelottava tyyppi.
Voi ei, nyt olen ihan murheen murtama kun et haluaisi. Taidat ollakin todellinen helmi.
Mä olen ollut onnellisesti jo 22 vuotta saman naisen kanssa. Pääsetköhän sinä ikinä samaan pisteeseen?