Aion kostaa uskottomuuden vuosien päästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa lukea näitä typeriä vasrauksia.

Ap, tavallaan ymmärrän sinua. Silti toivon, että käyt tätä asiaa läpi ensin yksin, sitten ehkä joskus vaimosi kanssa. Tee se itsesi ja lasten takia, koska noin toimimalla satutat juuri heitä eniten - toki niin satutti vaimokin, mutta sinä voit olla viisaampi ja vahvempi.

Kaikkea hyvää sinulle. Elämän ei tarvitse aina mennä eikä se mene juuri niinkuin on kuvitellut. Silti ei tarvitse toimia sen ensimmäisen impulssin mukaan tai toteuttaa näitä lähde heti -tempauksia, jos ei tunnu, että seuraukset ovat sitä, mitä toivoo ja jaksaa.

Joka tapauksessa älä jää kiinni siihen, mitä tapahtui vaan mene eteenpäin ja pysy isänä lapsillesi.

Sitähän hän tekee koko ajan, vastuullisena aikuisena. Ja minä äitinä samoin.

Missä taas luetun ymmärtäminen?

Tässä ei ole mitään vastuullista ja aikuista. Sitä ei tee nyt hän etkä sinä, jos jäät vain mielessäsi ajatellen, että vuosien päästä kostan tai lähden. Silloin sinä - ja hän - jätätte lapsillenne perinnöksi kaiken vaikenemanne henkisen taakan, jota ette pura itsenne ja puolisonne kanssa.

Täysin kuvitelmaa, että lapset ovat ymmärtämättömiä. Heille jää sitten aikuisuuteen käsiteltäväksi, mitä isän ja äidin välillä on tapahtunut ja outo, kylmä ja epäaito suhde, joka on heille ainoa normaali rakkaussuhteen malli. Sellainenhan päättyy lopulta kostoon kaikista näistä vuosista ja lähtöön, eikö? Eikä lapselle jää tunnetta, että perhe, jossa minun kotini oli, on valhetta?

Ymmärrän täysin lukemani. Sinä tässä kuvittelet, että näytelmä perheestä ja näytelmä ihmissuhteesta on sama kuin perhe ja ihmissuhde. Vanhempien parisuhde on lapsen koti ja tässä se on rikki.

Kun se on rikki, pitää toimia aikuisella tavalla ja korjata ensin itsensä ja sitten katsoa, mitä on korjattavissa suhteessa. Jos ei mitään, kosto ja lähteminen on teko myös lapsillesi ja sille on vaihtoehtoja.

Siitä olen samaa mieltä, että kosto on teko ennen kaikkea lapsia kohtaan. On kuitenkin täyttä kukkupuhetta, että ero lasten ollessa pieniä/kouluikäisiä, olisi jotenkin parempi kuin odottaa että he ovat aikuisia. Kyllä se niin on, että erosta lapsi kärsii aina, pääsääntöisesti sitä enemmän mitä nuorempi on. Ihan vauvat sitten erikseen, nehän eivät tajua muutenkaan vielä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä

Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä

Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.

Tämä on sellaisen ihmisen puhetta, joka ei osaa tai tahdo olla aikuinen ja pysty tai osaa kohdata tai selvittää asioita.

Kodin tunneilmapiiri ja esimerkiksi pettäminen, kiintymistyyli, salailu jne. perityvät. Aikuisten asiat eivät kuulu lapsille on toinen tapa oikeuttaa tällainen kieroontunut perhe-ja parisuhdemalli. Lapset sitten kasvavat kuvittelemaan, että tämä on normaalia ja vastavuoroinen ja avoin ihmissuhde epänormaali tai mahdoton.

Edelleen, pettäminen ei ole petetyn syy ja tottakai perheenä voi jatkaa senkin jälkeen monenlaisilla ehdoilla. Aikuinen kuitenkin hoitaa itsensä kuntoon ja siitä huolimatta mitä toinen teki, ottaa vastuun lapsista ja siitä, mitä heihin jää siitä, mitä parisuhteessa tapahtuu. Lapsille on eri ikäisinä omat sanansa, mutta täysi vaikeneminen on valinta, jolla on seuraukset, jotka ovat myös petetyn vastuulla lopulta.

Ihmiset satuttavat toisiaan, se kuuluu ikävä kyllä eri tavoin ihmissuhteisiin kuten muutkin vaikeat tunteet. Tämä ei tarkoita pettämisen oikeuttamista tai sitä, etteikö petetyllä olisi oikeutta lasten hyvinvoinnin lisäksi pohtia ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan tai muuttaa mieltään siinä suhteessa. Aikuisen käytöstä on myös kyetä haastamaan varmakin näkemyksesi.

Siis ymmärsinkö nyt oikein, olet sitä mieltä, että jos jompikumpi vanhemmista käy vieraissa, niin asia olisi välttämättä käsiteltävä myös lasten kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Itse en haluaisi alkaa seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa, pelottava tyyppi.

Todennäköisesti AP on unelma aviomies, jonka pitää purkaa mieltänsä jollekin. Luuletko, ettei pettäminen satuta? Sen tekee sinulle se henkilö, jota rakastat eniten maailmassa. Olet antanut perheellesi paljon hyvää ja sitten sut petetään. Vaimo vaan kyllästyi ja etsi ratkaisua parisuhteen ulkopuolelta kun sitä keskustelua olisi pitänyt käydä kotona. Kiinni jäätyään vaimo vasta tajusi mitä on menettämässä.

Ei-AP

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

531 kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin aloittajan kannan. Varsinkin miehenä voi parhaimmillaan päästä vain viikko-viikko -vanhemmuuteen, tod.näk. joutuu tyytymään joka toinen vkonloppu olemaan isä ja siinä sitten menee lasten lapsuus ohi ja väistämättä etääntyy, kun ei voi olla arjessa läsnä. En ihan hevillä lähtisi parisuhteesta isänä, enkä äitinäkään, koska itse en sietäisi edes sitä viikko-viikko -systeemiäkään kuin merkittävän pakon edessä. Puolison pettäminen ei olisi sellainen, vaikka parisuhteen perustan se romuttaisikin. Voisin kuitenkin itsekin sopia itseni kanssa jonkun vuosirajan, jonka jälkeen lapset olisivat sen ikäisiä, ettei vanhempien ero sotkisi heidän elämäänsä niin pahasti. Jos sen puolison kanssa pystyy edelleen olemaan ystävä ja siitä noin periaatteessa yhä tykkää, niin ei se ole mikään menetys lasten takia eroa siirtää vuosillakaan. Toki en itse ajattelisi sitä edes kostona, vaan vain loogisena seurauksena siitä, etten enää voisi kunnioittaa puolisoa niin kuin loppuelämän kestävässä suhteessa pitäisi - mutta kun lapset on ykkösprioriteetti ja arki kuitenkin sujuisi ilman suurempia ongelmia, niin ehdottomasti rationaalisin ratkaisu on siirtää eroa. Lapset saa elää molempien vanhempien kanssa ja perheen talous ei romahda lasten ollessa lapsia.

Itse en ajattele samoin kuin moni täällä kirjoittaneista, että oma elämä olisi jossain odotustilassa kun ei voisi olla jossain ihanassa rakkaussuhteessa -lasteni kanssa eläminen on minulle paljon tärkeämpää kuin joku elämäni rakkaus ja määrittää onnellisuuttani paljon enemmän. Kun lapset voi hyvin, minulla on tärkeimmät asiat kunnossa. Jos sen pettäneen puolison kanssa olisi riitoja tms shittiä, joka pilaisi ilmapiiriä, niin silloin tietysti pitäisi erota ajoissa, mutta jos pystyisi kavereina hyvissä väleissä hoitamaan sitä arkea, en pitäisi sitä suurena ongelmana. Seksi sitten tilanteen mukaan - joku kertoi sarjapettäukostaan, joka käytännöllisesti pyöri koko ajan muiden naisten kanssa - silloin seksi ei varmaan edes tulisi mieleen. Mutta en sen tulevan exn kanssa panemistakaan välttämättä pitäisi epätyydyttävänä, sekin puoli voi onnistua ihan ok tuollaisessa tilanteessa. Itse en kyllä jaksaisi valehdella asiasta puolisolle, luultavasti jollain tavalla sen olisin ilmaissut, jotta hänkin voi sitten prioriteettinsä miettiä.

Paljon pahempiakin kohtaloita on lapsilla kuin huomata nuorena aikuisena vanhempien eläneen käytännöllisessä, lapsia arvostavassa kaverisuhteessa, joka loppui sitten aikanaan. Jos lapset tuosta kipuilisivat, selittäisin ratkaisuni kyllä, tosin pyrkimättä syyllistämään ketään.

Joitain asioita ei vaan koskaan välttämättä pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisikin.

Tuo lihavoimani kohta on oleellinen asia tässä. Tyypillinen av-mamma on ennen kaikkea itsekäs. Oma onni heillä tulee aina ennen lasten onnea. Mammat ulkoistavat vastuunsa kaikesta, myös omasta onnellisuudestaan, muille; ennen kaikkea miehille. Miehet ymmärtävät, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, ja toimivat sen mukaan. Naiset eivät tätä ymmärrä, ja toimivat vastaavasti sen mukaan. Voi varmasti arvatakin kuka on lopulta tyytyväisempi omiin ratkaisuihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko hyvitystä myös makuuhuoneen puolella?

Kyllä asiat muuttui sielläkin.

Mitä sä sitten oikein mökötät ja haudot kostoa. Vaimon "hairahdus" toi sulle paremman parisuhteen ja parempaa seksiä. Pelasti siis sinun elämäsi ja parisuhteesi. Muutenhan se kaikki oli hajonnut. Sä valitat täällä ja haet AV-mammoilta silityksiä ja ymmärrystä.

Sun mielesi on kyllä jotenkin sekaisin.

Lähtiskö AP joskus oluelle? Olen mies ja seuraan keskustelua mikä kuin omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en haluaisi alkaa seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa, pelottava tyyppi.

Todennäköisesti AP on unelma aviomies, jonka pitää purkaa mieltänsä jollekin. Luuletko, ettei pettäminen satuta? Sen tekee sinulle se henkilö, jota rakastat eniten maailmassa. Olet antanut perheellesi paljon hyvää ja sitten sut petetään. Vaimo vaan kyllästyi ja etsi ratkaisua parisuhteen ulkopuolelta kun sitä keskustelua olisi pitänyt käydä kotona. Kiinni jäätyään vaimo vasta tajusi mitä on menettämässä.

Ei-AP

Eipä tuo AP:n suhde kovin kummoiselta ennen pettämistä ole kuulostanut. Mikään unelma aviomies ole ollut. Miten se suhde olisi muuten sellaiseen pisteeseen mennyt, että vaimo hyppää sänkyyn vieraan miehen kanssa. Joten älä nyt naurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en haluaisi alkaa seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa, pelottava tyyppi.

Todennäköisesti AP on unelma aviomies, jonka pitää purkaa mieltänsä jollekin. Luuletko, ettei pettäminen satuta? Sen tekee sinulle se henkilö, jota rakastat eniten maailmassa. Olet antanut perheellesi paljon hyvää ja sitten sut petetään. Vaimo vaan kyllästyi ja etsi ratkaisua parisuhteen ulkopuolelta kun sitä keskustelua olisi pitänyt käydä kotona. Kiinni jäätyään vaimo vasta tajusi mitä on menettämässä.

Ei-AP

En todellakaan ole mikään unelma. Oon itsekin tehnyt virheitä suhteen aikana, tosin pienempiä. Terapeutin mukaan olen meistä vakaampi ja turvallisempi, kun meidän kiintymyssuhdemalleja on käsitelty. Se liittyy meidän lapsuuteen, taustoihin ja persoonaan. Uskottomuus voi liittyä joskus myös henkilökohtaiseen kriisiin, mitä se meilläkin osin oli.

Enkä mä esim. nyt taas ajattele, että kostaisin. Välillä se ajatus vaan tulee mieleen ja menee sitten ohi. Pettäminen aiheuttaa petetylle usein trauman, joten muistakaa se ennen kuin alatte leikkiä tulella ja luulette hallitsevanne sen, ellette ole ihan varmoja että parisuhde on ohi.

Viimeistään sitten, kun petturi sairastuu tai vanhenee, kannattaa kostaa ja jättää selviämään omillaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Paras kosto on jättää petturit välittömästi ja lähteä nauttimaan omasta elämästä.

Mä jatkan vielä tähän: vanhempani menivät naimisiin 23-vuotiaina, ja minä synnyin pari kuukautta häistä. Siihen aikaan ei ollut tapana elellä ns. susiparina, jos oli lapsia. Isälläni oli lapsuudesta johtuen ongelmia, joita yritti hoitaa alkoholilla ja vierailla naisilla. Hän oli henkisesti tosi keskenkasvuinen. Se sattui äitiini ja lujaa. Kyllä minä sitä riitelyä pikkulapsena kuulin ja kyllä se satutti pientä lastakin, lapset ymmärtävät yllättävän paljon. He olivat asumuserossakin vuoden verran. Lapselle se oli vuosi mukavampaa kuin niitä edeltäneet vuodet,  kun ei tarvinnut kuunnella riitelyä. Isä ei juonut kun olin isällä. 

Mutta rakkaus ei oikeasti loppunut. Isä miehistyi siinä lähempänä 30-vuottaan, lopetti juomisen, kävi AA-kerhossa terapiassa ja he saivat asiansa lopulta kuntoon. Äitini antoi anteeksi ja isä pyysi anteeksi, ja liitosta tuli lopulta hyvä.  Näin heidän usein halaavan toisiaan ja tekevän asioita yhdessä.  He olivat naimisissa 40 vuotta, kunnes isä äkillisesti kuoli. Kerran, kun olin jo aikuinen ja äiti itse, oltiin mökillä kalassa ja isä sanoi minulle että tuli liikaa leikittyä nuorena viinan ja vieraiden naisten kanssa ja se kaduttaa, että hän pilasi lapsuutesi. Toivottavasti älyät olla viisaampi kuin hän oli ja toivottavasti vävypoika myös on kunnollinen.   

Sitä vaan että omassa parisuhteessa olen oppinut lapsuudesta sitä, että parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista, ihmiset tekevät virheitä ja se sattuu, mutta jos aidosti on pahoillaan, niin anteeksiantokin voi olla paikallaan. Mutta jos rakkautta ei ole, niin turha on jatkaa liittoa, koska kylmä kulissiliitto, jossa vanhemmat vain suorittavat kotitöitä ja töissäkäyntiä saman katon alla ilman mitään muuta yhteistä kuin lapset, on vahingollinen parisuhdemalli lapsille. Siitä on lukuisia tarinoita tuolla netissä.....

Katkeruudessa vellominen ei auta mitään, siitä kärsii koko sakki. 

terv. 264

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Ap, ymmärrän täysin. Itse elän juuri samaa elämää samassa roolissa kuin sinä. Kiitos siitä että näytit että kaltaisiasi ihmisiä on. Antaa toivoa tulevaan.

Tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin mutta harva ymmärtää kuten tämä ketju osoittaa. Ehkä en siis siihen tuhlaa aikaani.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän täysin. Itse elän juuri samaa elämää samassa roolissa kuin sinä. Kiitos siitä että näytit että kaltaisiasi ihmisiä on. Antaa toivoa tulevaan.

Tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin mutta harva ymmärtää kuten tämä ketju osoittaa. Ehkä en siis siihen tuhlaa aikaani.

Täälläkin sama tilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.

Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.

Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.

Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.

Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.

Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.

Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.

Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.

Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.

Juuri niin. Suhde toimii paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta ei tää täydellinen ole enkä ole niin kirjoittanut.

Arvostaisin sun viisastelua enemmän, jos olisit samassa tilanteessa, koska rannalta on niin helppo neuvoa Estonian kapteenia. Sun pelis ehkä olisi samassa tilanteessa pelattu, mutta mä en ole sä.

Mä arvostan itseäni, koska luotsasin perheen myrskyn läpi tyynille vesille. Ilman mua me oltais ajettu rumasti karille, vaikka köli kävikin pohjassa. Mulle on tärkeää pitää puitteet kunnossa, olla lapsia lähellä eikä mikään viikonloppuisä. Mä en arvosta pätkääkään ihmisiä, jotka luovuttaa liian helposti ja jättää lapset heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.

Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.

Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.

Siinä se ero onkin. Teillä on se luottamus ja suhde siltä osin kunnossa. Mutta ap elää suhteessa jossa jotain on mennyt rikki, hän on hyväksynyt sen ja tekee asiat arvomaailmansa mukaan. Itse arvostan valtavasti tuollaista epäitsekkyyttä koska tiedän mitä se vaatii ihmiseltä, selkärankaa. Arvostan että hän tekee sen kaikkien puolesta mutta ennenkaikkea lasten puolesta.

Olen sielunelämältäni täysin kuten ap, Ei kyse ole siitä etteikö arvostaisi itseään tai kokisi samoja tunteita kuin ne jotka lähtee samoin tein suutuspäissään. On vain oikeasti jokin omaakin elämää suurempi tavoite.

Jos AP kerran on tilanteen hyväksynyt, mitä se täällä mitään eri näkökulmia enää kyselee. Tätä mä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kostamisen sijasta olisi parempi lähteä pariterapiaan?

Ei koston hautominen lopulta satuta kuin sinua itseäsi, sinusta tulee katkera. Ja mitä pitempään jää tilaan missä hautoo kostoa, se näkyy kyllä parisuhteen tilassa ja lapset on heitä, jotka vaistoavat vanhempien kylmät välit. Henkisesti sellainen on vahingollista lapsille. 

Jos et pysty enää rakastamaan ja luottamaan, ja pariterapia eli se suhteen parantamisen yritys on poissuljettua, lähde. 

Ei AP voi, kun suhde on nyt muka niin täydellinen.

Mitä, jos se on on vieläkin täydellisempi 10 vuoden kulttua, kun pitäisi se kosto lunastaa?

Sekopäähän tää mies on.

A) Lue tarkemmin äläkä vääristele. Kirjoitin, että vaimo ja lapset voi paremmin kuin koskaan. En kirjoittanut että suhde on täydellinen.

B) Suhde voi hyvin olla 10 vuoden päästä toimiva. Pidetään siihen asti tää ketju hengissä, niin nähdään miten käy.

C) Et vaikuta tasapainoiselta. Onko sulla kaikki hyvin?

Kyllä sä olet täällä monesti kertonut suhteen olevan parempi nyt kuin koskaan aiemmin. Joten mitä sä enää pyörit menneisyydessä. Jos et sitä pysty käsittelemään, ero on oikea ratkaisu.

Minä ja minun parisuhde on voinut hyvin jo 22 vuotta. Ei ole tarvinnut mun pettää eikä naiseni hakea "apuja" toisen miehen sängystä. Ollaan pystytty ratkomaan asiat puhumalla. Meillä tosin on asiasta keskusteltu ja jos toinen pettää, niin silloin lähtee lusikat jakoon. Siinä pisteessä, kun tarttee hypätä vieraaseen sänkyyn, peli on jo pelattu.

Luottamus on suhteessa se tärkein asia. Toinen pettää, niin mitään luottamusta ei enää ole. Mä en ainakaan jatkaisi pettäjän kanssa. En vaikka olisi mukulat jaloissa pyörimässä ja slummiin muutto edessä. Sen verran itseäni arvostan.

Juuri niin. Suhde toimii paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta ei tää täydellinen ole enkä ole niin kirjoittanut.

Arvostaisin sun viisastelua enemmän, jos olisit samassa tilanteessa, koska rannalta on niin helppo neuvoa Estonian kapteenia. Sun pelis ehkä olisi samassa tilanteessa pelattu, mutta mä en ole sä.

Mä arvostan itseäni, koska luotsasin perheen myrskyn läpi tyynille vesille. Ilman mua me oltais ajettu rumasti karille, vaikka köli kävikin pohjassa. Mulle on tärkeää pitää puitteet kunnossa, olla lapsia lähellä eikä mikään viikonloppuisä. Mä en arvosta pätkääkään ihmisiä, jotka luovuttaa liian helposti ja jättää lapset heitteille.

Jonkin asteinen narsisti sinä olet.

Ero ei ole yhtä kuin heitteillejättö. Nyt hiukan tarkkuutta juttuihin.