Aion kostaa uskottomuuden vuosien päästä
Takaisinmaksun aika koittaa, kun lapset ovat riittävän isoja ja omillaan. En lähde vielä, koska en jaksa lasten viikko-viikko-elämää jossain kerrostaloluukussa, ja suhde toimii nytkin ihan hyvin. Elämä sujuu näinkin.
Mutta toisen teot kaihertaa koko ajan taustalla. Mulla ei ole tarvetta tehdä yhtä rumasti, mutta kun aika on, niin vain lähden. Mulle ei tehdä noin.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Ap niin kovasti yrittää vakuutella, kuinka on onnellinen ja perhe samoin, silti kuitenkin salaa haaveilee kostosta, jota odottaa vuosia ja niin paljon, että halusi avautua siitä tällä koko kansan foorumilla...Jokin ei nyt oikein täsmää?
Jos ihminen hautoo kostoa, ei hän ole silloin päässyt katkeruudesta yli vaan on edelleen sen katkeruuden vallassa, vaikka ei itse tunnusta/tiedosta sitä. Ei kukaan onnellinen, tasapainoinen ihminen haudo vuositolkulla kostoa ketään, varsinkaan rakastamaansa puolisoa kohtaan
Kostoa ei tartte koko ajan hautoo. Voi elää mukavaa elämää sillä välin. Voi olla mukava miettii missä aikoo asuu, miten sisustaa, millaisen uuden ukon haluu jne. Sitte vaan ku on aika lähtee niin heipat.
Miksi tämä ap täällä edes avautuu. Tykkää vaimostaan ja suuttuu annetuista asiallisistakin palautteista. Ratkaisu on omasi, mutta kestä kommentointi kun tänne asiasi toit keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin itsekin eroa viisi vuotta, jälkikasvun vuoksi. Sitten pamautin suoraan exälle, että kun tuo vieraissa ravaaminen tuntuu sulle niin maistuvan niin nyt riitti. Eropaprut täytin.
Viisi vuotta jatkoit ja varmaan vielä panitkin sen kanssa.
No en kuules tehnykään. Exä siis paljastui sekä miehiä että naisia naivaksi.
Keksin jälkikasvun kanssa yhteistä tekemistä ja rakentelin salassa omaa tulevaa asuntoa jälkikasvulle ja itselleni. Kaikki olikin sitten somasti järjestyksessä, kun ukkoparan heivasin asunnosta pellolle.
Raa'asti vain jätin ukkoparan ulos kaikesta yhteisestä.
Itsehän sitä kerjäsi.
Nykyisin istunee yksin käsi housuissa katsoen pokea liian isossa kämpässään. Välillä ottaa dosetistaan ne päivän pakolliset lääkkeensä ja jatkaa yksineloaan. Ei sitä kukaan enä huoli. Kylällä tietävät.
Minä säästäisin nämä vuodet uutta asuntoa ja muuttoa varten. Kun lapset ovat muuttaneet opiskelemaan tms. on sinulla asunto ja kamat valmiina. Jonain kauniina aamuna moikkaat tulevaa exääsi viimeisen kerran. Ehkä jätät ulko-oven avaimen pöydälle.
Muista tehdä postiin muuttoilmoitus ajoissa. :D
Tekisin samoin samassa tilanteessa. Kun joutuu petetyksi, ei ole valittavana hyviä vaihtoehtoja, vaan täytyy valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Elämänvaihe ratkaisee paljon. Joka tapauksessa petetty joutuu kantamaan melkoiset seuraukset puolisonsa valinnoista. Petetyn rooli on minimoida tuhot koko perhettä ajatellen. Anteeksiantamiseen en usko, mutta tunteiden hidas kuolettaminen voi onnistua ihan siinä samaa taloutta eläen, kuin eronkin kautta. Jos nyt tulisin petetyksi, olisin automaattisesti menettänyt parisuhteen, mutta voisin vielä minimoida tuhoja sen suhteen, mitä petos aiheuttaa lapsilleni ja taloudelleni. Avioero on niin raskas prosessi, että siihen on ihan hyvä valmistautua useiden vuosien ajan; kerryttää taloudellista puskuria, vahvistaa omaa sosiaalista verkostoa, odottaa lasten kasvamista. Ylipäätään en tykkää ajatuksesta, että petetty joutuu tekemään valinnan a) annan anteeksi tai b) tee eropäätös, joka mullistaa lasten elämän.
Voisihan sitä tietysti moralisoida, että tämä suunnitelma on hyväksyttävä vain, jos sen avoimesti kertoo pettäneelle puolisolle. Mielestäni pettäjä on jo pettäessään määritellyt, että avoimuus ja intiimi luottamus eivät ole suhteen keskeinen asia, vaan toimiva arki ja sen tuomat edut. Se antaa mielestäni täyden vapauden petetylle osapuolelle sopeutua samaan eli avoimuus ja luottamus eivät ole läsnä, mutta arjen toimivuus nähdään säilyttämisen arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Minä säästäisin nämä vuodet uutta asuntoa ja muuttoa varten. Kun lapset ovat muuttaneet opiskelemaan tms. on sinulla asunto ja kamat valmiina. Jonain kauniina aamuna moikkaat tulevaa exääsi viimeisen kerran. Ehkä jätät ulko-oven avaimen pöydälle.
Muista tehdä postiin muuttoilmoitus ajoissa. :D
Ja tuleva ex moikkaa yhtä iloisesti. Lapset on kasvatettu aikuisiksi, asuntolaina maksettu, takana monta onnellista vuotta mutta nyt voi siirtyä uuteen elämänvaiheeseen ja ottaa takaisin ne ajat, kun elämä pyöri kodin ympärillä.
Ap on tehnyt tästä aloituksen aiemminkin. Hänestä on tullut ika epävakaa kuva, on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen. Se vaimon pettäminenkin on tapahtunut jo vuosia sitten! On siis ihan käkikello sekaisin -tapaus tuo ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tästä aloituksen aiemminkin. Hänestä on tullut ika epävakaa kuva, on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen. Se vaimon pettäminenkin on tapahtunut jo vuosia sitten! On siis ihan käkikello sekaisin -tapaus tuo ap.
Ap tässä. Nyt sekoitat johonkin toiseen, koska en ole tehnyt aloitusta aiheesta aiemmin. Joku taas arveli, että suutuin. No en, vaan lähinnä huvittaa, kun mamma-armeija yrittää maalata petetystä pahempaa rikollista kuin pettäjästä ja mut ja mun tilanne tunnutaan tuntevan paremmin kuin minä itse.
On täällä onneksi fiksujakin kommentteja ihmisiltä, jotka näkee samanlaisen järjestelyn kaikkein mielekkäimpänä. Nähdään kokonaiskuva, ollaan järkeviä, maltillisia ja vastuullisia eikä sählätä impulssien ja tunteiden vietävänä, siis juuri toisin kuin miten pettäjä yleensä tekee huumanhalussaan. Joten ennen kuin alat väkertää taas seuraavaa provoasi, niin muista, ettei ole olemassa aina yhtä absoluuttisen oikeaa tapaa toimia, koska ihmiset, parisuhteet ja tilanteet on aina erilaisia. Ei ole kahta identtistä tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tästä aloituksen aiemminkin. Hänestä on tullut ika epävakaa kuva, on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen. Se vaimon pettäminenkin on tapahtunut jo vuosia sitten! On siis ihan käkikello sekaisin -tapaus tuo ap.
Ap tässä. Nyt sekoitat johonkin toiseen, koska en ole tehnyt aloitusta aiheesta aiemmin. Joku taas arveli, että suutuin. No en, vaan lähinnä huvittaa, kun mamma-armeija yrittää maalata petetystä pahempaa rikollista kuin pettäjästä ja mut ja mun tilanne tunnutaan tuntevan paremmin kuin minä itse.
On täällä onneksi fiksujakin kommentteja ihmisiltä, jotka näkee samanlaisen järjestelyn kaikkein mielekkäimpänä. Nähdään kokonaiskuva, ollaan järkeviä, maltillisia ja vastuullisia eikä sählätä impulssien ja tunteiden vietävänä, siis juuri toisin kuin miten pettäjä yleensä tekee huumanhalussaan. Joten ennen kuin alat väkertää taas seuraavaa provoasi, niin muista, ettei ole olemassa aina yhtä absoluuttisen oikeaa tapaa toimia, koska ihmiset, parisuhteet ja tilanteet on aina erilaisia. Ei ole kahta identtistä tapausta.
Olet siis joko triolli tai valehtelija. Teit lähes sanasta sanaan samanlaisen aloituksen n viikko sitten, sen luki moni ja siinä oli paljon kommentteja, joten varmasti aika monikin palstalla sen muistaa. Noin kahjoa ihmistä ei ole montaa, jotka kirjoittaisivat tasan saman, kummallisen kertomuksen samoilla sanoillakin vielä. Hämmästyttää oikeastaan, miksi edes vaivauduit kiistämään asian. Se luo sinusta vielä oudomman kuvan, olet joko mt-potilas tai persoonallisuushäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on tehnyt tästä aloituksen aiemminkin. Hänestä on tullut ika epävakaa kuva, on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen. Se vaimon pettäminenkin on tapahtunut jo vuosia sitten! On siis ihan käkikello sekaisin -tapaus tuo ap.
Ap tässä. Nyt sekoitat johonkin toiseen, koska en ole tehnyt aloitusta aiheesta aiemmin. Joku taas arveli, että suutuin. No en, vaan lähinnä huvittaa, kun mamma-armeija yrittää maalata petetystä pahempaa rikollista kuin pettäjästä ja mut ja mun tilanne tunnutaan tuntevan paremmin kuin minä itse.
On täällä onneksi fiksujakin kommentteja ihmisiltä, jotka näkee samanlaisen järjestelyn kaikkein mielekkäimpänä. Nähdään kokonaiskuva, ollaan järkeviä, maltillisia ja vastuullisia eikä sählätä impulssien ja tunteiden vietävänä, siis juuri toisin kuin miten pettäjä yleensä tekee huumanhalussaan. Joten ennen kuin alat väkertää taas seuraavaa provoasi, niin muista, ettei ole olemassa aina yhtä absoluuttisen oikeaa tapaa toimia, koska ihmiset, parisuhteet ja tilanteet on aina erilaisia. Ei ole kahta identtistä tapausta.
Miksi se vaimosi petti sua?
Muistan jopa mitä vastasit silloin edellisessä ketjussasi siihen, kun kaikki ihmettelivät, miksi jaksat yhä suunnitella noita juttujasi ja jauhaa vaimon pettämisestä, joka tapahtui jo vuosia sitten. Kirjoitit, että pettämisen tapahtuessa ihmisiä neuvotaan olemaan tekemättä äkkinäisiä päätöksiä ja siksi et eronnut silloin heti. Vastasin sinulle, että se neuvo ei tarkoita, että olisi tervettä alkaa suunnitella rvengeä pitkälle vuosien päähän, vaan sitä, että kriisin sattuessa täytyy hengähtää ja miettiä rauhassa, mitä haluaa. Sitten jos päättää jatkaa liittoa ja antaa anteeksi ja menee oariterapiaan, niin ei kuulu enää rankaista toista sen jälkeen ja kantaa kaunaa. Silloin tekee valinnan, että pysytään yhdessä ja jatketaan ns uusi alku. Vaihtoehtona on päätyä ottamaan ero silloin rauhallisen pohdinnan jälkeen.
Hämmästyttää tosiaan tuo valehtelusi tässä ketjussa ny4.
Lisäksi joku vertasi edellisessä ketjussasi tuota pettämistä fyysiseen väkivaltaan. Jos jonkun lukijan mies on kerran lyönyt häntä 7 vuotta sitten, niin olisiko normaalia suunnitella joka päivä vuosien ajan, miten yhtenä päivänä yllättää miehen nurkan takaa ja lyö häntä pesismailalla? Siinä tuollaista suunnitellessa eläisi muka onnellista parisuhdearkea puolisin kanssa ja kävisi terapiassa ja antaisi puolison kuvitella, että kaikki on ok ja ongelmat on työstetty. Eli ihan omasta valinnastaan jäisi suhteeseen, eikä eroaisi, ja samaan aikaan hekumoisi netissä, miten tulee tulevaisuudessa pahoinpitelemään puolisonsa. Olisipa tosi tervettä kerta kaikkiaan.
Se ap:n edellinen ketju löytynee varmaan yhä hakutoiminnolla.
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.
Tässähän meillä nyt on oikea ihmissuhdekonsultti.
Joku yrittää viedä ketjua sivuraiteelle. Älä välitä ap! Ymmärrän sua täysin, täällä samankaltainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, ne sun lapset huomaa kyllä että jotain on meneillään. Kodin ilmapiiri on lasten tärkein koti, ei ne seinät ja alue. He tulevat kärsimään eniten siitä että olet pelkuri ja jäät roikkumaan johonkin kuvitteellisesti parempaan elintasoon. Jos olisit rohkea, näyttäisit heillekin itseään arvostavan aikuisen mallin ja nostaisit kytkintä. Hankkisit lähteissäsi paitsi kivemman kämpän myös paremman duunin, koska olet sen arvoinen. Mutta mieluummin jäät vuosiksi kierimään tulevaisuuden kuvitellussa kostossa. Se ei koskaan edes mene niin, et koskaan saa annettua takaisin sillä tavalla kun toivot, koska sitten kun se hetki on käsillä, on elämä jo muuttanut olosuhteita. Kannattaa miettiä tarkasti.
Kerrotaan nyt vielä sadannen kerran, että lapset voi paremmin kuin koskaan, koska vanhemmilla menee paremmin kuin koskaan. Ettekö te osaa lukea?
Kerrotaan nyt sadannen kerran, että lapset kyllä vaistoaa, jos toinen vanhemmista on katkera ja hautoo kostoa vuosikausia. Siis elleivät nyt teidän lapset ole erityislapsia, silloin heiltä tietysti voi mennä ohi tunnemaailman lukeminen. Toisaalta useat erityislapset ovat äärimmäisen tunneherkkiä. Etkö osaa lukea?
Tunnut kuvittelevan, että eroa hautova ei mitään muuta teekään kun rypee omassa katkeruudessaan ja tiuskii kaikille. Tiedoksesi, varsinkin jos eropäätös on jo tehty, se voi vapauttaa paljon energiaa ihan hyvään arkeen. Eikä ap niistä lapsistaan halua eroon, vaan vaimostaan. Todellakin riitaisa ero herkässä iässä on ehdottomasti pahempi lapselle kuin vanhempien välillä oleva pettämisen jättämä tyytymättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää toimintaa, että venaillaan vuosikausia kostoa "lasten takia" ja esitetään, että kaikki on mukamas hyvin...Lapset vaistoaa enemmän kuin aikuiset ymmärtääkään ja kyllä toisen vanhemman katkeruus ja anteeksiantamattomuus toista kohtaan aistitaan, ellet ole Oscar-palkinnon veroinen näyttelijä
Suoraselkäisempää olisi erota saman tien eikä odotella vuosia elellen jossain kostofantasioissa ja myrkyttäen anteeksiantamattomuudella kodin ilmapiiriä
Roskaa. Ei lapsia pääsääntöisesti kiinnosta tippaakaan vanhempien keskinäiset välit, jos ne nyt eivät mitään kovaäänistä tappelua ole. Erittäin hyvin voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin päättänyt erota toisesta.
Tässähän meillä nyt on oikea ihmissuhdekonsultti.
Niin onkin. Harmittaako sinua kun erosit ja pilasit sillä lastesi elämän?
Vierailija kirjoitti:
Olisko anteeksianto mitään?
Se, että tämä viesti on saanut 4 positiivista ja 9 negatiivista kommenttia kertoo kyllä hyvin sen, mikä yhteiskunnassamme on vikana. Loppupeleissä me suomalaiset emme eroa tekojemme ja ajatustemme puolesta yhtään esim. venäläisistä. Olosuhteet ovat vain erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko anteeksianto mitään?
Se, että tämä viesti on saanut 4 positiivista ja 9 negatiivista kommenttia kertoo kyllä hyvin sen, mikä yhteiskunnassamme on vikana. Loppupeleissä me suomalaiset emme eroa tekojemme ja ajatustemme puolesta yhtään esim. venäläisistä. Olosuhteet ovat vain erilaiset.
Sitä kutsutaan ihmisyydeksi, ja se koskee ihan kaikkia paitsi tekopyhiä teeskentelijöitä. Ihmisyys on suurimmaksi osaksi varjoa, joskus valon hippusia.
Täällä on sama tilanne, erotuksella että olen nainen. Liitto toimii ihan hyvin. Mies luulee kai että olen pettämisen antanut anteeksi mutta kulissit ja lapset ovat syy,etten lähtenyt. Pettää se edelleen, luulisin,hyvä vaan nin ei oo vonkaamassa