Kertokaa ihmisestä, jonka seurassa teillä on vaivautunut olo! Millainen hän on?
Miten hän käyttäytyy? Miten selviätte tilanteesta?
Minun on vähän vaikea olla yhden todella yliherkän ihmisen kanssa, kun melkein kuulee, miten hän mielessään ylianalysoi joka sanan ja kaikki on niin vaikeaa... vaikea selittää.
Onko teillä samanlaista?
Kommentit (77)
Nainen joka esittelee rintavarustustaan.
Pantavan näköisen työkaverin kanssa välillä kun tekisi mieli hyökätä kimppuun. En tiedä mihin katsoisin
Eräs sukulaismies miehen puolelta.
Hänellä on tapana hiprakassa möläytellä inhottavia asioita päin näköä toisille heidän ulkonäöstään, isoon ääneen.
Aina hänen seurassaan mietin, että hän luultavasti tarkkailee mikä kenessäkin on vikana, jotta voi seuraavat kännit sukutapaamisessa vedettyyään, ryhtyä taas nolaamaan porukkaa.
Teennäiset, ulkokultaiset, kikattelevat ja jotka heiluttelevat hiuksiaan puolelta toiselle (teineiltä menee mutta että aikuiset naiset)
Minusta on vaivaannuttavaa, kun eräs kaverini puhuu ihan kokoajan rahasta: Mitä maksaa, kallis, halpa, ei ole rahaa, tulee veronpalautus ja ostan sillä xxx, liian kallista, nyt pitää säästää matkaan, palkka tulee vasta ensi viikolla, maksan sitten seuraavalla kerralla.. Uuvuttavaa!
Kommentoi myös muiden rahoja, kuinka hyvä palkka jollakin on, minkä hintaisessa asunnossa kukin asuu, kuka sai perinnön, kuka otti ison lainan.
Kuitenkaan rahapuhe ei sisällä minkäänlaista taloustietämystä, vaan asioita kommentoidaan juoruilutasolla. En jaksa enää, minusta on hyvin kiusallista kuunnella tällaista tökeröä kommentointia. Puhun mielelläni taloudesta, mutta henkilökohtaiset raha-asiat haluan jakaa vain luotettavien läheisten kanssa.
Sellainen juroruileva, piiloilkeä henkilö, joka lavertelee kaikki muille kun käännät selän. Nämä kyllä oppii tunnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Teennäiset, ulkokultaiset, kikattelevat ja jotka heiluttelevat hiuksiaan puolelta toiselle (teineiltä menee mutta että aikuiset naiset)
Voi ollaan vaan eloisa ja iloinen ihminen, ei mikään ulkokultainen. Suomalainen ei pidä iloisista naisista, pitäisi olla aina naama rutussa, kun itselläänkin on.
Naiset joista tunnistan että ovat kiinnostuneita romanttisesti enkä itse ole kiinnostunut heistä miehenä.
Joku joka tietää aina vähän paremmin:). Tai joku jonka koko olemus sanoo: anteeksi että olen olemassa. Kumpaakin tekee mieli hiukan ravistella: herää jo.
Vierailija kirjoitti:
Teennäiset, ulkokultaiset, kikattelevat ja jotka heiluttelevat hiuksiaan puolelta toiselle (teineiltä menee mutta että aikuiset naiset)
Hiukset menee joskus silmille aikuisellakin naisella. Silloin niitä on pakko heilauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teennäiset, ulkokultaiset, kikattelevat ja jotka heiluttelevat hiuksiaan puolelta toiselle (teineiltä menee mutta että aikuiset naiset)
Voi ollaan vaan eloisa ja iloinen ihminen, ei mikään ulkokultainen. Suomalainen ei pidä iloisista naisista, pitäisi olla aina naama rutussa, kun itselläänkin on.
Aidosti iloisat ja eloisat ihmiset erottaa teennäisistä ja ulkokultaisista kikattelijoista. Yleensä nämä kikattelijat käyttäytyvät näin miesten ollessa paikalla. Naisseurassa käyttäytyminen on toisenlaista.
Omaisuudellaan, hankinnoillaan ja saavutuksillaan jatkuvasti leveilevä henkilö.
Yksi työkaveri. Oikein kiltti ja herttainen ihminen muuten, mutta kuvittelee kaikkien vastoinkäymisten olevan henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan ja jos jollain on joku ongelma, hänen mielestään tämä henkilö tarvitsee juuri hänen apuaan.
Joudun nykyään täysin suodattamaan kaiken, mitä hänen läsnäollessaan puhuu.
Kovaääninen, suorasanainen, ei pelkää ketään, isokokoinen, karski akka.
Yhden kaverin puoliso, jonka kanssa silloin tällöin jään esim ruokapöytään kaksin. Hän on hiljainen, tarkkaileva ja super älykäs, itse taas enemmän tai vähemmän säheltävä ja puhelias. Todennäköisesti hänellä on mun seurassa ihan yhtä hölmö olo, kuin minulla hänen.
Ihme ettei kukaan ole maininnut kaltaistani. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja etenkin puolitutuille jutellessa olen todella outo ja vaivaantunut. Yritän toki kovasti, mistä johtuen olen teennäinen ja ylipirteä. Ja koen sen kyllä tarttuvan siihen toiseeenkin. :(
Sellainen arvosteleva, täydellisyyden tavoittelija, kaiken pitää olla tip top. Minä kuihdun seurassa.
Se on hänen tapansa katsoa maailmaa, ymmärrän koska mä teen sitä myös ja mun sisko siitä monesti sanoo et miten sä jaksat tehdä tota.
Mut se on jotain mitä en saa kytkettyä itsestäni pois.
Mut aina hänen seurassaan yritän vaan sit vähemmän analysoida kaikkea.
Mä teen sitä paljon sit yksin.
Ei hän siitä ahdistu, enemmänkin ärsyyntyy. Mut tää on mulle Ok, kaikki me ollaan erilaisia.
Mä ahdistun itsekkäiden ihmisten seurassa :/