Kertokaa ihmisestä, jonka seurassa teillä on vaivautunut olo! Millainen hän on?

Jokapaikan ohjeistaja-käskyttäjä. Oman käsityksensä mukaan kokemusta on kaikista elämän osa-alueista, tiedot ja taidot eivät kuitenkaan vastaa tätä huikeaa ominaisuutta, vaan puhuu usein läpiä päähänsä, mikä aiheuttaa myötähäpeää, hämmennystä ja hiljaisuutta. Enimmäkseen uhoaa, kuinka ei kumartele ketään, eikä ikinä pyydä anteeksi. Pyrkii pomoksi pomon paikalle, loukkaa monia ja saa ympäristössään aikaan sekasortoa. Tähän tyyppiin törmättyään ihminen ei hetkeen oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Tyypin oma elämä on kertomansa mukaan täynnä jatkuvaa draamaa ja tapahtumasarjaa ihmissuhteissa (yllätys). Tapahtumat ovat niin värikkäitä ja vähintään erikoisia, että Andersenin satukirjakin jää kakkoseksi. Tämä lyyli tarvitsee ja osaa ottaa yleisönsä, minne sitten ilmestyykään. Aluksi voi olla hurmaava ja vakuuttava, mutta hyvin pian vaivaannuttava. Tulee tarve etsiä pako-ovi.

Vierailija kirjoitti:

tekopyhähkö...

Vaikka jokseenkin tuon ymmärrän niin...

Tekopyhyys on toisaalta ns. "katsojan silmässä".

Vaikka olisi toisen silmissä tekopyhä, ei sitä välttämättä oikeasti ole.

Olen huomannut että varsinkin narsistit rakastaa haukkua toisia tekopyhäksi, kun toinen tavanomainen (kenties epätäydellinen) ihminen ei suostu tekemään juuri niinkuin hän sanoo/tahtoo. Se on kätevä haukkumasana.

Sellainen, joka pitää tiivistä katsekontaktia. Aina yhtä vaivaannuttavaa. Lopetat puheenvuorosi ja toinen jää tuijottamaan hymyillem. Sitten et oikein tiedä, että jatkaako juttua vai hymyiletkö vain takaisin. Valitset ensimmäisen, niin olet limbossa, joka lausern jälkeen saman valinnan edessä. Jos taas valitset jälkimmäisen, niin seisotte molemmat kuin idiootit toisianne katsellen ja hymähdellen.

Vierailija kirjoitti:

Ylisiistit joiden koti on aina tiptop ja jotka arvioi muiden elämäntyyliä. Kontrolloivat. Suorittavat. Näiden seurassa vaivaantuu eikä viihdy.

Tämä.

Täälläkin on mainittu sen tyyppisiä ihmisiä, jotka saattaa olla ihan aitojakin (iloisia, kilttejä, ei aina hyvä tilannetaju, jne) ihmisiä, mutta sitten unohdetaan yksi ihmistyyppi: tuomitseva, joka odottaa muilta täydellisyyttä eikä näe virheitä itsessään. Tällainen ihminen ei välttämättä ole ilkeä tarkoituksellisesti, mutta täydellisyyttä tavoitellessaan antaa muille viestin siitä, että nämä eivät kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka tulee liian lähelle. Siis tulee ihan kasvoihin kiinni, hengittää niin lähellä että itse pidätät hengitystä. MIKSI, sen kun tajuaisi. Ehkä he eivät ymmärrä sosiaalisia sääntöjä eivätkä osaa muokata käyttäytymistään eri ihmisten kohdalla. Luulisi, että normaali ihminen ymmärtää seisoa vähän kauempana, jos keskustelukumppani koko ajan perääntyy tai katsoo muualle hengittääkseen jotain muutakin kuin keuhkoistasi leijuvaa hiilidioksidia?

Kouluaikoina tällainen kaveri tuli kerran eteen seisomaan, tuijotti 5 cm etäisyydeltä kasvoihin, puhui ja otti lisäksi toppatakkini vetskarista kiinni ja alkoi vedellä sitä alas ja ylös. Hyvä luoja, että jonkinlaisen taudin siitä varmasti sain.

🤣🤣🤣aargh...putosin.

Vierailija kirjoitti:

Tilannetajuton, vaivaannuttavia puheenaiheita tai sitten vastaa kysymyksiin vain lyhyesti eikä jatka keskustelua oma-aloitteisesti. Olimme kerran ystäväni kanssa vanhan kaverini luona yötä. Laitoimme pedit olohuoneen lattialle ja juttelimme tämän vanhan tutun kanssa jotain siinä. Aikamme siinä turistuamme aloimme ystäväni kanssa molemmat hienovaraisesti vihjailla, että kylläpä väsyttää, olisiko aika käydä nukkumaan... mutta tämä vanha kaveri vaan istui ja tuijotti, ei tehnyt elettäkään poistuakseen iltapesulle tms. Tilanne vaan jatkui ja jatkui :D Oli ihan äärimmäisen kiusaannuttava kokemus!

Tuota tyyppiä en olekaan sen koommin nähnyt enkä pidä yhteyttä. Hän oli aina kiusaannuttava. Mutta olimme toki iloisia ystäväni kanssa yösijasta festariviikonloppuna, nykyään en enää noin kaukaisen kaverin luokse edes pyytäisi majoittua :D

Sellaisenkin seurassa on vaivaannuttavaa olla, joka vain vihjailee eikä sabo suoraan, mutta silti pitää toista tyhmänä kun tämä ei tajua.

Vai voisiko ollakin niin, että itse osaa ilmaista toivettasi kunnolla?

Ensi kerralla kannattaa varmaan sanoa suorempaan että toivot että mennään aikaisin nukkumaan.

Joku ujo ja hiljainen, jonka tuntemuksia ei voi edes tulkita naamasta. Sellaiset ihmiset herättää uhka/mahdollisuus-ajattelun, eli en tiedä mitä uskallan heille jutella, kun eivät paljasta mitään omia ajatuksiaan tai suhtautumista asioihin. Niin itsestäkin sitten tulee hiljainen ja kumpikin tuijottelee seiniin vältellen toistensa katsetta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka pitää tiivistä katsekontaktia. Aina yhtä vaivaannuttavaa. Lopetat puheenvuorosi ja toinen jää tuijottamaan hymyillem. Sitten et oikein tiedä, että jatkaako juttua vai hymyiletkö vain takaisin. Valitset ensimmäisen, niin olet limbossa, joka lausern jälkeen saman valinnan edessä. Jos taas valitset jälkimmäisen, niin seisotte molemmat kuin idiootit toisianne katsellen ja hymähdellen.

Mä koen olevani tällaisten uhri. Kerran kysyin yhdeltä kaveriltani, että kuvittelenko vain vai tuijotatko mua jotenkin luonnottoman paljon silmiin. Hän vastasi että joo tuijottaa. Kysyin miksi, niin mulla on kuulemma niin kauniit ja mielenkiintoisen näköiset silmät, että niihin uppoutuu. No hyvä, että jotain kivan näköistä minussakin, kai..

sellainen, joka sanoo keskustelun hiljaisissa hetkissä: ompa täällä hiljaista. tuntuu että tuo repliikki sanotaan vielä silloin kun en itsekään ole mitenkään noteerannut hiljaisuutta. itelle tulee kamala paniikki että nyt pitää keksiä juttua.

PM, liian kova bilettäjä!

Vierailija kirjoitti:

Tenttaajat: Mitä teet työksesi? En oo töissä, miksi? Naimisissa? Ai et, miksi et? Lapsia? Ei lapsia!!! Miksi ei lapsia? Vihaat lapsia?

Vähemmässäkään määrin ei tee mieli avautua puoli- tai täysin tuntemattomalle henk.koht.asioista.

Minuakaan ei kiinnosta sinun perhe- tai etenkään työasiat.

En kans ymmärrä yhtään,mitä helekattia kellekään kuuluu,onko vaikka miestä tai ei. Onko jotenkin nykyaikana lisääntyny se jatkuva kyylääminen vai miten tuntuu,kun jos oot eronnu ja haluut vaan olla nyt sinkku,niin sitten joku ottaa nokkiinsa,eikä vaikka kutsu jonneki,minne ennen olit kutsuttu. Eikö saa tosiaan itte päättää elämästään? :D :S etkö kelpaa sellasena kuin oot ittenäs? elääkö jotkut ihmiset sitten ite niin huonoissa suhteissa,kun nyt vaan kuuluu elää näin vai mitä se on? Kierrän kaukaa tälläset kontrollifriikit ja elän omaa elämääni rauhassa mieluummin. Yleensäkin kahden ihmisen suhde ja sen sisältö ei kuulu kuin niille kahdelle ihmisille,jotka sen suhteen jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka tulee liian lähelle. Siis tulee ihan kasvoihin kiinni, hengittää niin lähellä että itse pidätät hengitystä. MIKSI, sen kun tajuaisi. Ehkä he eivät ymmärrä sosiaalisia sääntöjä eivätkä osaa muokata käyttäytymistään eri ihmisten kohdalla. Luulisi, että normaali ihminen ymmärtää seisoa vähän kauempana, jos keskustelukumppani koko ajan perääntyy tai katsoo muualle hengittääkseen jotain muutakin kuin keuhkoistasi leijuvaa hiilidioksidia?

Kouluaikoina tällainen kaveri tuli kerran eteen seisomaan, tuijotti 5 cm etäisyydeltä kasvoihin, puhui ja otti lisäksi toppatakkini vetskarista kiinni ja alkoi vedellä sitä alas ja ylös. Hyvä luoja, että jonkinlaisen taudin siitä varmasti sain.

Eikö vauvat juurikin näpellä naamaa, vaatteiden naruja, kaulaketjuja ynnä muuta. 🤣. Vauvaiästä jotenkin jäänyt? Tai jos heillä kotona oltu aina lähekkäin, eikä ole erikseen kotiminää ja kodin ulkona - minää.

Vierailija kirjoitti:

Tenttaajat: Mitä teet työksesi? En oo töissä, miksi? Naimisissa? Ai et, miksi et? Lapsia? Ei lapsia!!! Miksi ei lapsia? Vihaat lapsia?

Vähemmässäkään määrin ei tee mieli avautua puoli- tai täysin tuntemattomalle henk.koht.asioista.

Minuakaan ei kiinnosta sinun perhe- tai etenkään työasiat.

Surukseni on sanottava, kyseinen tyyli tulee kohdalle usein kun kiertää kesäsuomen eri seurakuntien tilaisuuksissa.  Etsijäystävälliseksi käyttäytymiseksi sitä kai sanotaan:). Uskovanakaan en halua kaikesta kaikille avautua.

Moottoriturpa. Harvoin puhuu yhtään mitään kiinnostavaa, eikä se varmaan hänellä ole edes pointtina, kunhan vaan puhetta tulee ja paljon. Hankalaa, jos sen kaiken jaarittelun sisällä on hyvin lyhyt pätkä jotain asiantynkää, sillä suodatan puheen nykyään tämän tyypin kohdalla kokonaan ohi korvien. 

Ihmiset jotka nyökyttää ja hymyilee kaikelle. Toisaalta sama henkilö voi olla hyvin tuomitseva jos hänen hymynsä ei kelpaa.

Masentunut kaveri. Jokainen keskustelu päätyy parin lauseen jälkeen hänen masennusdiagnosiinsa. Mistään muusta ei puhu, kaveruus on minulle kuormittavaa eikä ollenkaan vastavuoroista. Esim kun sai uuden kämpän, menin sitä katsomaan ja kehuin että ompa kiva kämppä ja parveke. Kaveri vastasi että "se parvekehan on vähän ongelmallinen masentuneen näkökulmasta". Ylianalysoi kaikkea, omaa reagointiaan ja sitten minä olen se joka kuuntelee tätä kaverin monologia tuntitolkulla, aiheena psykoanalyysi hänestä itsestään. Aina kun yritän puhua muista asioista keskustelu tyssää ja psykoanalyysi jatkuu. Olen kuormittunut tästä, mietin mikä olisi kohtelias tapa ilmaista asiasta. Vielä en ole saanut aikaiseksi ja olen vältellyt kaverin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset joista tunnistan että ovat kiinnostuneita romanttisesti enkä itse ole kiinnostunut heistä miehenä.

Sama, sukupuolet toisin päin. Miehen romanttisen kiinnostuksen tunnistan yleensä siitä, että hän hakee jatkuvasti katsekontaktia ja tuijottaa lumoutuneena hymyillen sekä pyrkii lähelleni. Todella kiusallista jos itse pidän miestä epämiellyttävänä. Pyrin välttelemään häntä parhaani mukaan.