Psykologin suositukset päiväkodin aloittamisesta

sitten menee jo koulutuskin hukkaan eikä enää saa oman alan töitäkään.

nyt on todettu jo tuhanteen kertaan huonoksi jo sen takia, etät se ei täytä mitään pätevän tutkimuksen vaatimuksia.



otanta oli mitättömän pieni, samaan nippuun niputettiin kotona hoitajan hoitamat ja päiväkotilapset, aikuisina alkuperäisestä ryhmäst tavoitettiin jotain 30% ja niiden perusteella sitten tehtiin nuo hienot johtopäätökset.

ylivilkasta käyttäytymistä, joka johtuu pelkästään ympäristötekijöistä - liian vähäisestä unesta ja liiasta melusta ja muista liiallisista aistiärsykkeistä, ei ad/hd:stä tai mistään synnynnäisestä neurologisesta erityisyydestä.

Liian suuret ryhmäkoon päiväkodeissa ja muutenkin elämänmenon nopeutuminen väsyttävät lapsia ja aiheuttavat levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia.



Liialliset aistiärsykkeet vaikuttavat lapsen hermostoon, mitä nuorempi lapsi sen enemmän aivot kehittyvät ja sitä suurempi vaikutus ympäristöllä on lapseen ja tämän kehitykseen.

Juu, on kerrottu olevan huono ja väärin tehty, mutta missä on parempia, kotihoidon ylivertaisuutta todistavia?



Tuossa n:o 40 (?) linkittämässä tutkimuksessa ainakaan ei tultu tällaiseen johtopäätökseen.

Eiköhän siellä tarhassakin jo ihan systemaattisesti harjoiteta sitä kiusaamista. Ketäs siellä sittne kiusataan, kun kaikki tarhalapset on niin kovin ihmeellisiä sosiaalisilta taidoiltaan, eikä nyt ainakaan kiusatuksi saata joutua.

Itsekin olen ollut kotihoidettu eskariin asti, kerhoissa kävin. Teen niin sosiaalista työtä tällä hetkellä, että sinäkin olet todennäköisesti muhun "törmännyt" jossain välissä viimeisen viiden vuoden aikana.

Ja kuten sanottu jo aiemmin tässä ketjussa, tällainen tappelu on ihan turhaa. Tärkeintä olisi, että päivähoidon resursseja parannettaisiin niin, että lapset saisivat laadukasta hoitoa pienemmissä ryhmissä, ja ne varhaiskasvatuksen tavoitteet voitaisiin oikeati toteuttaa. Tällä hetkellä ne ei oikein näytä toteutuvan.

Nykyajan yhteiskunta on aikuisillekin stressaavaa, ja täällä pärjäävät vain sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset. Ja niinkuin joku sanoi, että oli koulukiusattu, koska ei ollut oppinut sääntöjä tarha-aikana kuten muut, niin sehän on ainakin nähty, että koulukiusatuista ja syrjäytyneistä tulee herkemmin yhteiskunnan ulkopuolisia kuin tarhalapsista.

yritettäsiin aikaansaada kummastakin hoitomuodosta mahdollisimman laadukasta. Mitä järkeä on tapella siitä, kumpi on parempi, kun joka tapauksessa kumpaakin tarvitaan perheiden elämäntilanteiden erojen vuoksi?



Päivähoidossa olisi paljon parantamisen varaa, jos (me) työssäkäyvät äidin ja isät uskaltaisimme myöntää, että kaikissa (ehkä omassamme?) hoitopaikoissa resurssit eivät ole riittävät ja lapsemme eivät saa niin hyvää hoivaa kuin heidän kuuluisi saada. VAADITAAN PAREMPAA: pienemmän ryhmät ja riittävä määrä hoitajia jokaiselle päivän tunnille!



Kotonakin voitaisiin miettiä, saako lapsi riittävää emotionaalista tukea kasvulleen ja tarpeeksi läsnäoloa ja virikkeitä.



Kummassakin hoitopaikassa voi asiat olla hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti.

jos eletään sellaisessa yhteikunnassa missä lasta ei saa altistaa stressille!



Toinen Kaks plus lehdessä ollut psykologi oli sitä mieltä, että ei ole väliä onko lapsi kotihoidossa vai päiväkodissa vaan vanhempien ja lasten yhdessä viettämä ajan laatu merkitsee.



Kyllä on säälittänyt toisinaan nuo naapuritalon lapset 6 , 3 ja 1v... joiden äiti on kotona. Lapset eivät ole kuin vanhin eskarissa. Ulos eivät juurikaan pääse kuin hakemaan esikoisen eskarista ja kotona pitää olla hiljaa kun äiti tekee töitä kotona 12 tuntia päivässä. Lapset eivät pääse meille kylään koska meillä on eläimiä ja vanhin poika on allerginen... ja me montaa kertaa olla päästy sinne kahvittelemaan koska hoitaa työasioita koko päivän. Meillä siis kaksi saman ikäistä lasta, jotka voisivat olla kavereita, mutta eivät toisiaan näe.

Tarhalapsi ei ole automaattisesti sosiaalinen ja kotona hoidettu syrjäytynyt, kuten yksi kirjoittaja yksisilmäisesti olettaa. Liian suurissa ryhmissä hoitajilla ei ole välttämättä aikaa puuttuu sosiaalisten tilanteiden ohjaamiseen ja auttaa lapsia sosiaalisten taitojen kehittämisessä. Toisaalta omalla vanhemmalla siihen olisi aikaa ja mahdollisuus, mutta aina ei kiinnostusta ja kykyä.



Väittäisin, että ohjaava ja rakastava, läsnäoleva ja lapsestaan kiinnostunut vanhempi antaa parhaimman sosiaalisen toiminnan mallin ja ohjauksen lapselle. Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus antaa pohjan ihmissuhdetaidoille - jos lapsi tuntee itsensä vanhemmalle arvokkaaksi ja tärkeäksi, hänelle kehittyy itsearvostus, joka on ryhmässä toimimisen edellytys.

Ryhmässä oppimisen taitoja lapsi voi parhaiten harjoitella lapsiryhmässä - joko kotona ystäväperheiden lasten vierraillessa jos lapsi on kotihoidossa, kerhossa tai päiväkodissa.



Kiusaajissa ja kiusatuissa on keskimääräistä suurempi osuus lapsia, joilla on turvaton kiintymyssuhde. Siten vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatu näyttää vaikuttavan siihen, miten lapsi tulee pärjäämään ryhmässä ja sosiaalisissa tilanteissa sekä muutenkin elämässä.

Kun joku mainitsi, että miksi suomessa ollaan niin kehittymättömiä..Kiinassakin mennää heti hoitoon ja koulukin alkaa aikaisin. Itsemurhatilastot kertovat kiinalaisten nuorten ja aikuisten tekevän eniten itsemurhia. Liekö siinä jokin syy/yhteys...

Koulu on todella harhaan johtava sana. Todellisuudessa arkipäivät sujuvat ainakin meillä päin tähän tyyliin:



Aamuisin perheiden isät, äidit , mummit tai vaarit vievät lapset kouluun. En tiedä yhtään lasta, joka vielä tuon ikäisenä kulkisi itse koulubussilla (nuorimmat bussilla matkustajat n. 7 v.).



Koulu kestää ensimmäisinä vuosina n. 3-4 tuntia, jonka jälkeen lapset haetaan autoilla kotiin syömään. Useissa tuntemissani perheissä jopa isätkin tulevat päivälliselle kotiin, mutta tulevatkin sitten iltaisin myöhemmin kotiin kuin Suomessa.



Iltapäivisin lapset ovat siis äitiensä (tai isovanhempiensa) kanssa kotona ja viettävät paljon aikaa naapuri-ja ystäväperheiden seurassa. Täällä lapsilla on kyläillessäkin lähes poikkeuksetta ainakin toinen vanhemmista mukana (joskus mlemmat ja jopa isovanhemmat).



Elämä on siis ns. koulusta huolimatta erittäin perhekeskeistä ja sosiaalista, toisin kuin Suomessa. Siksi mielestäni ei voi edes samassa lauseessa verrata suomalaisen 4-vuotiaan kokopäivähoitoa ja samanikäisen Etelä-Euroopassa asuvan lapsen "koulupäivää" toisiinsa.

mikä on Jari Sinkkosen kanta päivähoitoon ja ikärajoihin? Häntä oikeasti arvostan, ja hänen mielipiteensä kiinnostaisi. Vaikka tuskin hän yksiselitteistä vastausta antaa. Uskon, että asia riippuu lapsen luonteesta ja päivähoidon laadusta. Aloituksen psykologi on kyllä vetänyt mutkat suoriksi ja raskaasti.

ja kaikilla tuntuu olevan vähän oma näkemyksensä näistäkin asioista...

miehelläni on nettotulot 2200 euroa kuussa ja minä olen ollut kotona nyt 6 vuotta. Kaksi lasta, joista kummastakin olen saanut ansiosid äitiys/vanhemmuusrahan, muuten olen saanut kotihoidontukea +kuntalisää. Meillä oli myös säästöjä ennen lasten saantia, joista on voinut ottaa esim vakuutusmaksuihin rahaa. (Säästäminen etukäteen ei kai ole kielletty keskituloisilta?)

Asumme pk-seudulla uudehkossa paritalossa, josta on velkaa.



Olisihan se kiva jos miehen netto olisi 5000 euroa/kk, mutta alle puolellakin siitä pärjää. Ainakin on pärjännyt tähän asti kun lapset ovat olleet alle kouluikäisiä.

AInakin meidän elämämme todistaa vääräksi väitteesi, että pitää olla superrikas tai työtön ongelmaihminen, jotta voi olla kotona lasten kanssa. Enkä voi uskoa, että olemme ainoa perhe, joka on keksinyt jonkun taikatempun lasten kotihoidon rahoittamiseen.

miehelläni on nettotulot 2200 euroa kuussa ja minä olen ollut kotona nyt 6 vuotta.

Se tietäisi vuosien opiskelua, koska en halua kaupan kassaksi. Sitten pitäisi aloittaa työura alusta joskus 4-kymppisenä. Ei kiitos.

kun ko. perheen äiti selvästi välttää sinua kuin ruttoa? Hmm... Miksiköhän?

miehelläni on nettotulot 2200 euroa kuussa ja minä olen ollut kotona nyt 6 vuotta. Kaksi lasta, joista kummastakin olen saanut ansiosid äitiys/vanhemmuusrahan, muuten olen saanut kotihoidontukea +kuntalisää. Meillä oli myös säästöjä ennen lasten saantia, joista on voinut ottaa esim vakuutusmaksuihin rahaa. (Säästäminen etukäteen ei kai ole kielletty keskituloisilta?)

Asumme pk-seudulla uudehkossa paritalossa, josta on velkaa.

Olisihan se kiva jos miehen netto olisi 5000 euroa/kk, mutta alle puolellakin siitä pärjää. Ainakin on pärjännyt tähän asti kun lapset ovat olleet alle kouluikäisiä.

AInakin meidän elämämme todistaa vääräksi väitteesi, että pitää olla superrikas tai työtön ongelmaihminen, jotta voi olla kotona lasten kanssa. Enkä voi uskoa, että olemme ainoa perhe, joka on keksinyt jonkun taikatempun lasten kotihoidon rahoittamiseen.

Tuo yhtälö ei nimittäin toimi pk-seudulla kuutta vuotta. Onko teillä merkittäviä säästöjä, mukana ehkä perintöä? Lyhennättekö ollenkaan velkaanne, vai onko lyhennys hyvin minimaalinen?

mulla kotihoidontuki yhdestä lapsesta,pari murkkua jotka harrastavat,asumiskustannukset pelkästään 1000e,asutaan espoossa ja pärjätään,ai niin iso koira ja auto joka vie rutosti bensaa,mut meillä ei ole reimateccejä tms