Psykologin suositukset päiväkodin aloittamisesta

Oikeastaan vain kahdenlaisilla ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa tuo: syrjäytyneillä työttömillä, jotka nostavat sossun tukia ja erittäin rikkailla ihmisillä. Eka vaihtoehto ei ihan oikeasti tarjoa lapselle kovinkaan hyviä eväitä elämään, sillä myös syrjäytyneisyyden ja huono-osaisuuden on todettu periytyvän. Ei paljoa kotihoito pelasta. Erittäin rikkailla on tuohon realistinen mahdollisuus, mutta edellyttää, että työssäkäyvä osapuoli tienaa nettona vähintään 5000 euroa.

Lapset vietiin kouluun klo 8.00 ja haettiin sieltä klo 17. Tämä siis silloisella 4-vuotiaalla. Ohjelmaa oli klo 16.00 asti ja viimeinen tunti ulkoiltiin. Koulupäivään kuului lepohetki ja kotiäidit hakivat lapset kotiin ruokatunnille (1 h), töissäkäyvien vanhempien lapsille oli maksullinen ateria. Kukin vanhempi joutui vuorollaan varaamaan välipalaa koko ryhmälle ja se oli tarkasti määritelty: Suklaata, jugurttia ja hedelmiä esim. Läksyä tuli säännöllisesti ja tavoitteena oli, että tuon vuoden aikana opittiin lukemaan ja laskemaan.



Suomalainen eskari (siis täydellä hoitopäivällä täydennettynä) tuntuu lepokodilta tämän jälkeen.

Viikonloput ovat kotona. Tästä tuli dokkarikin!

mutta pärjätään. On kiva omakotitalo (ei pk-seudulla, ei uusi) ja muutenkin asiat ok. Olen kutakuinkin pystynyt toteuttamaan tuon aloittamalla opiskelun kun nuorempi lapsista täytti 3 (=paljon vapaita ja aika lyhyet päivät) ja sen jälkeen tekemällä puolikasta työaikaa.



Paljon on ollut tuuriakin, mutta myös tietoisia valintoja.

on yksi ruutitynnyri. Siellä kun ei saa olla kuin yksi lapsi per perhe, joten sille yhdelle sälytetään hervottomat paineet.



Nyt siellä on ehdoton trendi ja statussymboli, että äiti on kotona ja lapsia hankitaan monta - vaikka se on tuhottoman kallista siinä maassa.



Eikä kaikki mitä töllöstä tulee, ole mitään absoluuttista totuutta... Hieman lähdekritiikkiä, kiitos!

mutta pärjätään. On kiva omakotitalo (ei pk-seudulla, ei uusi) ja muutenkin asiat ok. Olen kutakuinkin pystynyt toteuttamaan tuon aloittamalla opiskelun kun nuorempi lapsista täytti 3 (=paljon vapaita ja aika lyhyet päivät) ja sen jälkeen tekemällä puolikasta työaikaa.

Paljon on ollut tuuriakin, mutta myös tietoisia valintoja.

Sosiaalitukien varassa varmaankin olette elelleet, vai mitä?

että lasten päivähoitoa pitäisi kehittää siihen suuntaan, että stressiä aiheutuisi mahdollisimman vähän.



Mutta näin ei tehdä, sen sijaan syyllistetään vanhempia siitä, ettei heillä ole syystä tai toisesta mahdollisuutta jäädä pois työelämästä. Vanhempia ei myöskään kannusteta jäämään pois työelämästä. Tämä on poliittisesti viisasta ja halvin ratkaisu, sillä kun vika on vanhemmissa, se ei maksa kellekään mitään.

Ei se mitään luxusta ole ja vaatteet vanhenee ja tukka kasvaa eikä iltariennot tule kysymykseen mutta viis siitä.



Eli ei se oikeasti ole rahasta kiinni se kotiin jääminen vaan omasta tahdosta ja siitä minkä tasoista elämää elää.



Toki minäkin olisin enemmän rahaa vastaan ottanut jos olisin saanut mutta aivan hyvin sai laajakaistat ym. maksettua.



Jokaisen olisi hyvä aivan huvikseen laskea minne ne rahat kuluvat. Monesti tulee aivan turhaa ostosta tehtyä.

Nykyajan yhteiskunta on aikuisillekin stressaavaa, ja täällä pärjäävät vain sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset. Ja niinkuin joku sanoi, että oli koulukiusattu, koska ei ollut oppinut sääntöjä tarha-aikana kuten muut, niin sehän on ainakin nähty, että koulukiusatuista ja syrjäytyneistä tulee herkemmin yhteiskunnan ulkopuolisia kuin tarhalapsista.

jos toisen puolison tulot ovat pienet tai lähes olemattomat. Huonosti pärjää keskituloinenkin. Kotihoidontuki on NAURETTAVAN PIENI, eikä kuntalisiä ole läheskään joka paikassa. Älkää edes viitsikö alkaa tätä jankutusta.

Ei mitään. Suuruudenajat koettiin noin 500 vuotta sitten.

Suomalainen koulu on sen sijaan huippuluokkaa.

Vaan kirjoitin tämän kokemukseni vaan kannanottona tähän, kun todellakin monissa maissa lapset menevät kouluun jo 3-4 vuotiaina, ollaan sen koulun laadukkuudesta mitä mieltä tahansa. Myös siis kotiäitien lapset ovat koulussa tuon ikäisenä. Silti Suomessa paljon rennompaa ja leikinomaisempaa päivähoitoa pidetään kamalana vaihtoehtona nyt näköjään vieläpä 6-vuotiaille.

Eikö oikeasti olisi korkea aika aloittaa tieteellisesti pätevä tutkimus tästä asiasta, jossa otettaisiin huomioon eri näkökannat kotihoidetuista ja päivähoidossa olleista ja myös tulkittaisiin tuloksia tieteellisesti, ottaen huomioon erilaiset tekijät, kuten syrjäytyneiden vanhempien vaikutus asiaan - oli sitten koti- tai päivähoidettu lapsi. Pitkän aikavälin seurantatutkimus Ruotsin malliin, mutta sen puutteet korjaten. Enkä nyt puhu alle 3-vuotiaiden päivähoidosta, vaan tästä näkökulmasta että viasta 6-vuotias suomalaislapsi voisi aloittaa päivähoidon pysyvästi.

>>>Kyllä kodinhoitotuella pärjää kotona.



Ensinnäkin, se ei ole kodinhoitotuki, vaan kotihoidontuki. Ja eiköhän nyt tunnusteta tosiseikat: kotihoidontuen riittävyys riippuu ihan siitä, mitä se toinen, vielä työssä käyvä osapuoli tienaa! Näin olettaen, että toinen perheestä käy työssä, jolloin muita sosiaalietuuksia ei perheelle tule.



Lisäksi tietysti asuinpaikka vaikuttaa. Pk-seudulla jo pelkät vuokrat ovat sitä luokkaa, ettei kahden pienipalkkaisen perheessä ole varaa jäädä kotiin. Asuntolainastahan voi yleensä ottaa lyhennysvapaita kuukausia, mutta onko kukaan kuullut vuokravapaista kuukausista? Asumistuki on pelkkä vitsi, siitä on etua vain täysin tulottomille. Sen sijaan voisin kuvitella, että josssain maalla pärjää paljon vähemmällä, kun asuminen on halpaa ja lisäksi ruokaan kuluu rahaa huomattavasti vähemmän, jos on oma kasvimaa, sienestää ja marjastaa ja vielä kenties metsästää ja/tai kalastaa.

Silloin jos toinen opiskelee ja toinen on kotihoidontuella, ei makseta ees vuokria, ruuasta nyt puhumattakaan...

Ja pitää ottaa huomioon myös puolison tulot. Jos työssäkäyvä ansaitsee 6000 bruttona, niin on se nyt perskule, vähän eri asia... helppohan se on sitten täällä hehkuttaa, että kyllä kotihoidon tuella pärjää. Ja tosiaan, sitä ei saa kuin kolmivuotiaaksi asti. Mites sitten, kun pitäisi tämän arvon psykologin mukaan hoitaa lapsi 6-vuotiaaksi asti kotona? Ei tavallinen keskituloinen siihen pysty. Ei saa tukia eikä palkkaa riittävästi.

Uskon että lapsetkin ovat yksilöitä ja toiset ovat valmiita kodin ulkopuoliseen hoitoon toisia aiemmin ja saattavat myös kaivata kodin ulkopuolista seuraa. Kyllä lapsesesta näkee jos päivähoito on hyvin stressaavaa ja ahdistavaa (jatkuvat itkut päiväkotiin vietäessä, äidin ja isän "huomiotta" jättäminen kotiin hakiessa, kiukuttelut iltaisin, painajaiset jne.). En kyllä niissäkään tilanteissa heti syyllistäisi vanhempia ja pitäisi kotihoitoa kouluun asti ainoana oikeana ratkaisuna... Jokainen perhe varmasti pyrkii etsimään itselleen ja lapsilleen parhaat ratkaisut.



Itse menin esikoisen jälkeen töihin heti lakisääteisen vanhempainvapaan jälkeen ja nyt toisen lapsen kanssa teen varmaankin samoin. Haluaisin tällä kertaa kyllä olla hieman pitempään kotona mutta asuntalaina ym. taloudelliset realiteetit sanelevat ehdot. Ja ainakin esikoisen tarhaan soputuminen yms. meni alkuvaikeuksien jälkeen loistavasti. Esikoistyttömme on tälläkin hetkellä hoidossa kaksi päivää viikossa. Hän on mielestäni kehityksessä ikäisiään edellä ja osaa leikkiä muiden lasten kanssa vaikka on vielä hieman alle 3-vuotias. Hänellä on jo tarhassa oma "bestis", josta puhutaan kotona paljon. Tämä kaveri on tytärtämme kaksi vuotta vanhempi, joten osaa ohjata leikkiä, mikä varmaan edesauttaa yhteisten leikkien onnistumista. Tarha-aamuina käy vaan antamassa äitille ja pikkuveljelle suukon ja vilkuttaa, kun lähtevät isin kanssa tarhaan. Ja kun iltapäivällä noudetaan tarhasta on normaalisti aivan yhtä hyväntuulinen...



Tyttö kyllä osaa kiukutella ja osoittaa mieltään, mutta ei ne kyllä mielestäni johdu siitä että "joutuu" tarhaan hoitoon. Oltaisiin otettu tyttö pois hoidosta kakkosen äitiys/vanhempain vapaan ajaksi, jos hoitoon meno olisi ollut hänelle vastenmielistä tai olisi ollut mustasukkainen pikkuveljelle, kun saa jäädä äidin kanssa kotiin. Eikä tyttäreni ole kotonakaan mielestäni mikään ongelmalapsi. Eli ei ole hoidossa siksi että tarvitsisin "lomaa" kaksi päivää viikossa. Tottakai niinä päivinä jää enemmän aikaa vauvalle ja kotihommiakin saa paremmin tehtyä.



Me pyrimme siihen että lapset saavat kotonaan runsaasti huomiota vanhemmiltaan ja tietävät varmasti olevansa rakastettuja! Silloin heidän perusturvallisuutensa on kunnossa ja hoitoonkin on helpompi jäädä. Kun taas palaan muutaman kuukauden päästä töihin ja lapset menevät kokopäiväisesti tarhaan huolehdimme siitä että iltaisin ja viikonloppuisin meillä on aikaa lapsillemme. Tämä on ainakin toiminut esikoisen kanssa. Jos nyt tulisi vaikeuksia, sitten täytyisi vaan arvioida tilanne uudelleen ja miettiä muita ratkaisuja.

Helppo se on erityisesti ekan lapsen kanssa olla pitkään kotona. Yleensä silloin on vielä paljon rahaa säästössä työajoilta, vauva ei paljoa maksa jne.



Eri asia on sitten jos ja kun lapsia on jo paljon! Esim. minä palasin kolmosen jälkeen töihin "jo" kun hän oli 1½v. Ei ollut enää rahoja säästössä että olisi ollut varaa pidempään hoitovapaaseen. Myös vanhempien lasten ylläpito maksaa tällöin enemmän, menee enemmän vaatteita, vaatteiden pitää olla koulussa jo kunnollisia, ruokaan menee ehkä enemmän rahaa, harrastuksiin, asunto on isompi kuin mitä se oli ekan lapsen aikana (=isompi laina tai vuokra) jne.



***



Itse olen kotihoidettu lapsi enkä sanoisi että siitä on minulle ollut MITÄÄN hyötyä. Minulla oli tylsä lapsuus, sisarukseni olivat jo kouluikäisiä kun synnyin. Muistan että olisin halunnut leikkiä toisten lasten kanssa paljon enemmän mutta äiti ei päästänyt:(. En harrastanut mitään mieleistä enkä käynyt missään. Olin ujohko mutta tuttujen seurassa kylläkin ulospäinsuuntautunut. Kyllä minun olisi välttämättä pitänyt olla jossain hoidossa tms.

Meillä 2,5- ja 5-vuotiaat aloittivat ryhmiksessä. Kuopus alkaa nyt sopeutua hoitoon jättämiseen, ei enää itke perääni. Hoitopäivät on maks. 7 h. Iltapäivisin ovat ihan normaaleja, iloisia lapsia. Olenko nyt tehnyt jotain julmaa ja peruuttamatonta kuopukselleni?

esitetään huomenna psykologia -kongressissa. Katsokaa viimeinen abstrakti, jos tuo linkki toimii.



http://www.psykologia2008.org/docs/Paperisessio%20B2_abstraktit.pdf

Huomenna varmaan sitten uutisoidaan aiheesta:) Juuri tämän tyyppistä tutkimusta olen odottanut. Eli molempi parempi, kummassakin hoitomuodossa hyviä ja huonoja puolia, kuitenkin:



"Tässä tutkimuksessa nuorten psyykkiseen kehitystasoon ei näyttänyt merkittävästi vaikuttavan, oliko heitä hoidettu varhaislapsuudessa kotona vai päivähoidossa tai minkä ikäisenä he olivat aloittaneet päivähoidon. Tämä on tärkeää tietoa vanhemmille,jotka pohtivat, olisiko kotihoito vai päivähoito lapselle sopivampi vaihtoehto."

Stressi vaikuttaa lapsen stressivasteen kehittymiseen ja siksi lapsen kehitykselle on hyväksi, ettei hän joudu liian kuormittavaan ympäristöön liian aikaisin. Stressivaste kehittyy voimallisimmin ensimmäisinä ikävuosina joten mitä kauemmin lapsi saa olla leppoisissa kotioloissa, sen parempi hänen stressinsietojärjestelmänsä kehittymiselle.



Toki lapsien temperamentissa ja herkkyydesssä on geneettisiäkin eroja. Ja oikeassa reaalielämässä ei voida toimia pelkästään lapsen stressijärjestelmän kehityksen ehdoilla, vaan pitää ottaa huomioon sata muutakin asiaa mitkä vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Rahaa yleensä tarvitaan ja joissain perheissä enemmän kuin toisissa. Toisilla aloilla työstä ei voi olla kauaa poissa kotona tai syrjäytyminen työmarkkinoilta on realiteetti.



Tokihan tuollainen kirjoittelu aiheuttaa syyllisyyttä ja ahdistaa vanhempia. Kyseinen tutkimustulos (mm, Keltikangas-Järvinen on tutkinut tutkimusryhmänsä kanssa Helsingin yliopistossa stressivasteen kehittymistä) ja kirjoitus onkin herättelemässä meitä vanhempia vaatimaan kuntapäättäjiltä laadukkaampaa päivähoitoa ja pienempiä ryhmäkokoja, lastemme hyvinvoinnin nimissä. Ilman vaatimuksia ja kansalaistoimintaa mitään ei tapahdu!



Keltikangas-Järvisen (ja olikohan psykohistorioitsija Juha Siltalan) mukaan muuten tärkein tulevaisuudessa ihmisiä menestyjiin ja putoajiin jaotteleva tekijä on juuri stressivaste - mitä parempi se on, sitä paremmin ihminen kykenee pärjäämään työelämän vaateissa ja haastavissa työtehtävissä. Stressivaste vaikuttaa hormonitoimintaan ja mm. veri- ja sydänsairauksien esiintyvyyteen. Siksi stressivasteella on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.