Amerikkalainen elintaso on heittämällä korkeampi kuin suomalainen
Ei voi muuta kyllä todeta. Siis taviskeskiluokan. Talotkin ihan toista kuin Suomessa.
Kommentit (986)
No, skitsofrenikko kadulla kärryjä työntämässä on varmaan suhteellisesti vauraampi jenkeissä kuin vaikkapa jossain afrikan maassa... Riippuu, että kenen elämää katsoo. Paljon on köyhyyttä siellä ison jorpakon takana. Sairastuminen ilman kallista vakuutusta on tuhoisaa. Toki paljon on myös vaurautta.
Vierailija kirjoitti:
Maallinen jää tänne. Tärkeintä on löytää sisäinen rauha. Löytyy Jeesuksessa se sisällinen tunteminen.
Tulemme köyhtymään sotien vuoksi. Kestävä turva on Jeesuksessa ja se tie vie ikuiseen iloon😊
Kuulostaa vähäjärkiseltä. Etkö itse pysty samaan vaan tarvitsen jonkun satuolennon ohjaamaan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Elämänsä voi sössiä missä tahansa maassa. Silti keskiluokan ja kouluttautuneen kannattaisi asua ennemmin Usassa kuin Suomessa verotettavana kuoliaaksi. Keskipalkka verojen jälkeen on täällä tuplat suomalaiseen.
Muistatko miksi meillä on korkea veroaste? Et taida. Saamme valtavasti vastinetta. Kolmen lapsen vanhempina oltais ongelmissa yliopistomaksujen kanssa, satatuhatta jyyröö per lapsi. Eläkekin on itse kerättävä, samoin vakuutusmaksut on törkeitä. Meillä on hyvät äitiyslomat ja sairaspäivärahat, terveellinen ja ilmainen kouluruoka ym. Verot myös tasaa tulo- ja luokkaeroja, joka tutkitusti johtaa turvallisempaan yhteiskuntaan.
Maksan mielelläni paljon veroja, paljon sillä on saatukin ja vielä tulen saamaan.
Niin jännä tuo turvallisuus. Ei täällä ole muureja tai aitoja vauraiden talojen ympärillä. Ei edes taskuvarkaita. Narkkejakaan ei katukuvassa näy vaikka olen viisi kertaa Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. Mielestäni turvallisuus ei riipu luokkaerottomasta yhteiskunnasta. Se voidaan saavuttaa luokkaerollisessakin yhteiskunnassa. Enkä näe mitenkään tavoiteltavana luokkaerotonta yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Työympäristä on kyllä suomessa paljon toksisempi kuin jenkeissä. Epäsosiaalisia toistensa kampittajia. Ei todellakaan mitään tiimi pelaajia täällä.
Keltanokkia kyllä jekutetaan ja potkitaan jenkeissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ketuttaa, kun keskituloinen mieheni maksaa veroja järkyttävät määrät. Bruttopalkka ilman ylitöitä, työreissuja ym on n.3400 (emme asu pk-seudulla) ja veroja lähtee joku tonni tosta pois. Itse olen pienipalkkainen ja pienellä veroprossalla ja loppujen lopuksi meidän nettopalkat ei ole edes niin kaukana toisistaan. Sillä erotuksella, että miehellä stressaava ja vastuullinen työ ja mä olen lähikaupassa töissä. Ja siellä kaupankassalla töissä ollessani huomaan sitä sossujengiä, jotka ostavat lähinnä kaljaa ja röökiä ja kyllä ärsyttää, kun mietin että noita mekin elätämme. Ja kyllä olen tietoinen siitä, että jos emme elättäisi, ne tulisivat puukkojen kanssa sinne lähikauppaan riehumaan ja varastamaan ne kaljat ja röökit. Mutta silti. Ärsyttää.
Kuulostaa kyllä surkealta. Kannattaisi työstää tuota katkeruuttasi, eniten kärsit siitä ihan itse. Rakkautta lähimmäisiä kohtaan, kun rakastaa niitä spurgujakin, niin on helppo olla onnellinen köyhempänäkin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkikulttuuri arvostaa eri asioita. Työn teko on tärkeää. Tuttu 80v vielä opettaa, ei koska on taloudellinen pakko, vaan koska työ pitää vireänä ja antaa sisältöä. Ei Suomessakaan enemmistö elä maksimoiden sosiaalitukiaan tai ole niin pelokas omista kyvyistään, että tarvitsee hyvinvointikeskuksen lääkörin ja sossun käsipuoleensa koko elämänsä ajan. Näiden reppanoiden määrä on toivottavasti suhteeölisen pieni.
Tuo on ihan totta. Ei se mikään ihme ole, että puhkeaa alzheimeria ja dementiaa tai ihmiset on umpimasentuneita jos elämällä ole enää mitään tarkoitusta ja annettavaa. Työ on yksi tarkoitus, jota vanhusväestökin voi tehdä (tekee kyllä täällä suomessakin, hyvin ahkeria ovat). Eihän seniori-ikäisellä enää ole hirveästi mitään muuta annettavaa tai tarkoitusta. Lapset on jo tehty ja omaisuudet on jo kartutettu. Ristikoitako sitä pitäisi päivät pitkät väsätä, tai tuijotella ikkunasta ulos.
Nykymaailman suurin ongelma on, kun työtä on aivan liian vähän suhteessa ihmispopulaation kokoon. Siitä kärsii niin nuoret kuin vanhatkin. Eikä tekninen kehitys asiaa ainakaan yhtään helpota. Hatunnosto kaikille niille yhteiskunnille jotka tämän asian on ymmärtänyt. Yhdysvallat itse asiassa on yksiä näistä. Sielä on esimerkiksi aivan loistava palvelukulttuuri, joka on korvannut puuduttavat yksitoikkoiset tehdastyöt. Samoin yhdysvalloissa vieläkin hoidetaan asiat sillä "muinaisella tavalla". Pankit ja postit on edelleen konttoreina olemassa. Kaupoissa siivoojat siivoaa eikä kassamyyjät. Kaikki tämä on muuten tuhottu Suomesta! Suomi tappaa itsensä juuri tuolla. Työn määrä vähenee koko ajan tehostamisen nimissä ja rahankiilto silmissä. Täällä ei koskaan ole kehittynyt kummoista palvelukulttuuria ja kaikki "tukeva" työ on lopetettu.
Suomessa nuoret kuin vanhukset lojuu halvalla rakennetuissa kelvottomissa kerrostalokämpissään sylkien kattoon. Ilman mitään elämän suuntaa ja tarkoitusta. Vielä ihmetellään miksi masennus-sairaus on räjähtänyt käsiin.
Sinulla on tosi outo kuva suomalaisista eläkeläisistä. Oman lähipiirini eläkeläiset Suomessa jakavat aikansa kivan omakotitalon ja rannalla olevan kakkosasunnon välillä. Ja matkustelevat ulkomailla monta kertaa vuodessa. Tietysti jos on Suomessa tosi köyhistä oloista kotoisin, voi Amerikka tuntua joltain ihmemaalta. Meille muille se ei sitä ole.
En minä sanonut että KAIKKI eläkeläiset ovat suomessa ahkeria ja aikaansaavia, mutta NE ketkä asian on hoksannut, että ei voi vain jäädä kerrostalokämppään tuijottelemaan ikkunasta ulos kissan kanssa. Ovat hyvinkin aktiivisia ja virkeitä. Kyllä minä sen myönnän että näitä "vihannes" eläkeläisiä on paljon enemmän, mutta pointti olikin koko ajan, onko sitä koskaan aidon oikeasti mietitty, miksi täällä suomessa vanhuksilla on niin huono olla? Ehkä se johtuu juuri tuosta. Kun ei sisältöä eikä tarkoitusta ole, aivot vain yksinkertaisesti mätänee. Sitten on tietysti tottakai vielä se etuoikeutettu eläkeläis-ryhmä, jotka juoksee espanjassa golfia pelaamassa. Mutta onhan sekin kuitenkin aktiviteettia. Pointti on: sitä aktiviteettia pitää olla tai lamaantuu. Työ on todella hyvä aktiviteetti. Koskee tietysti myös nuoria.
Onks USA:ssa omakotitalot yleensä niin suuria, koska niitä ei tarvitse lämmittää kuten Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallinen jää tänne. Tärkeintä on löytää sisäinen rauha. Löytyy Jeesuksessa se sisällinen tunteminen.
Tulemme köyhtymään sotien vuoksi. Kestävä turva on Jeesuksessa ja se tie vie ikuiseen iloon😊Kuulostaa vähäjärkiseltä. Etkö itse pysty samaan vaan tarvitsen jonkun satuolennon ohjaamaan sinua?
Oma turvan pönkitys rahan avulla ei tuo oikeaa rauhaa ja onnea. Mutta jos et ole Jeesuksen rakkautta kokenut, tietenkin naureskelet. Miljoona euroa tilillä voi tuoda turvan tunnetta, mutta täältä kun lähdet, et saa mitään mukaan. Sit kysytään, onko turvasi Jeesuksessa vai siinä mammonassa, tai omavanhurskaudessa, tai itse ponnistellussa henkisessä kasvussa... Toivottavasti ensiksi mainitussa <3
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naureskeltiin vielä 90-luvulla amerikkalaisten "yliystävälliselle" käytökselle ja "kestohymylle". Suomalaisen ankeuden ja verokurimuksen keskellä oli ilmeisesti vaikeaa käsittää ja tunnustaa, että jossain on maa, jossa ihmiset voivat olla myös onnellisia ja että se voi näkyä ulospäin.
Amerikkalaisen ystävällisyyden ja sosiaalisuuden takana ovat turvallinen elämä ja yleinen tyytyväisyys eli juuri ne perustekijät, joita täällä yritetään jatkuvasti mustamaalata. Asialla ovat täällä ne, jotka eivät pysty tienaamaan leipäänsä niin, että siitä jäisi yli muillekin tai että se riittäisi edes heille itselleen. Nämä tahot tarvitsevat välttämättä suomalaista hirmuverotusyhteiskuntaa, jossa riittää jaettavaa myös ammattityöttömille, poliittisille turhakevirkamiehille ja muille yhteiskunnallisille rasitteille.
Amerikkalaiset ovat vieläkin keskimäärin hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Ongelmat keskittyvät erittäin voimakkaasti niihin kansanryhmiin, joiden alkuperäisillä asuinalueilla on sama tai pahempi kaaos. Eurooppalaisperäiset amerikkalaiset sen sijaan elävät tyytyväisinä, turvallisesti ja vauraasti ja katselevat Euroopan jatkuvia ongelmia kummissaan.
Joku kertoi haluavansa asua Suomessa voidakseen ottaa "lunkisti". Kannattaa käydä katsomassa Atlantin takana, miten siellä osataan myös ottaa lunkisti, mutta ei toisten laskuun, ja silti tehdä töitä.+
En kutsuisi 70-tuntista työviikkoa lunkiksi elämäksi.
Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Se riippuu myös ajatusmaailmasta. Suomessa on tietysti kauheaa ajatella, että joku oikeasti saattaa jopa TYKÄTÄ työstänsä niin paljon, että antaa sille kaikkensa. Ei sellainen ihminen laske työtunteja. 70-tuntia on itse asiassa aika vähän! Jos vertaa vaikka Kiinaan missä tunnit huitelee jo toistasataa tuntia. Sielä valitellaan sitä, ettei aikaa enää muulle elämälle jää. Tässähän amerikkalaiset olikin ovelia. Ulkoistivat tehdastyöt kiinaan, jotta voivat itse tehdä niitä valkokaulustöitä sen 70-tuntia.
Tietysti tämä ei koske matalapalkka-alojen raatamista mutta yhtäläisesti ne työtunnit täällä suomen hesburgerissakin on hirveät. Tai jossain kaupan kassalla istutaan täällä suomessakin 12 tuntia päivässä eikä silläkään tule toimeen. Tai ne sairaanhoitajat. On selvää, että nämä ei tykkää työstänsä mutta nämä taas eivät kyllä tee suomessakaan järjellisiä työtunteja. Täällä ne on ripoteltu erittäin pitkiksi yksittäisiksi työpäiviksi mutta kikkailemalla saadaan kuitenkin viivan alle niin pieni palkka ettei sillä elä. Tämä siis yhdistää suomea ja amerikkaa.
Kuitenkin se valkokaulustyöläinen amerikassa yleensä rakastaa työtänsä niin paljon, että on ihan mielellään "perhettään karkuteillä" sielä työpaikallaan. Kuka sitäkään nyt jaksaa kaiket illat ja jopa kuukauden kesäloman katsella?
Asennejuttu siis!
"Perhettään karkuteillä", kuulostaakin kadehdittavalta ja onnelliselta elämältä :D
Ei... se on aitoa ja oikeaa elämää. Kuka koskaan on sanonut, että se ei voisi olla myös onnellista? Tietty välimatka voi olla vain hyvästä. Eikö ihmiset sitä korona-aikana oppinut. Ettei sitä perhettään nyt vain jaksa katsoa 24/7 ja se on ihan normaalia ja jees.
Vierailija kirjoitti:
Onks USA:ssa omakotitalot yleensä niin suuria, koska niitä ei tarvitse lämmittää kuten Suomessa?
Meilläpäin sekä lämmitetään talvella että viilennetään kesällä. Energiankulutus on ihan järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Elämänsä voi sössiä missä tahansa maassa. Silti keskiluokan ja kouluttautuneen kannattaisi asua ennemmin Usassa kuin Suomessa verotettavana kuoliaaksi. Keskipalkka verojen jälkeen on täällä tuplat suomalaiseen.
Muistatko miksi meillä on korkea veroaste? Et taida. Saamme valtavasti vastinetta. Kolmen lapsen vanhempina oltais ongelmissa yliopistomaksujen kanssa, satatuhatta jyyröö per lapsi. Eläkekin on itse kerättävä, samoin vakuutusmaksut on törkeitä. Meillä on hyvät äitiyslomat ja sairaspäivärahat, terveellinen ja ilmainen kouluruoka ym. Verot myös tasaa tulo- ja luokkaeroja, joka tutkitusti johtaa turvallisempaan yhteiskuntaan.
Maksan mielelläni paljon veroja, paljon sillä on saatukin ja vielä tulen saamaan.
Niin jännä tuo turvallisuus. Ei täällä ole muureja tai aitoja vauraiden talojen ympärillä. Ei edes taskuvarkaita. Narkkejakaan ei katukuvassa näy vaikka olen viisi kertaa Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. Mielestäni turvallisuus ei riipu luokkaerottomasta yhteiskunnasta. Se voidaan saavuttaa luokkaerollisessakin yhteiskunnassa. Enkä näe mitenkään tavoiteltavana luokkaerotonta yhteiskuntaa.
Tottahan se on. Itsekin suurkaupungissa Usassa asuneena tiedän, että kun siellä miljoonatalojen joukossa asuu, ovet voi olla auki, autot lukitsematta, ja lapset juosta kuten Suomessa, eikä kukaan pelkää mitään. Mutta sitten toiselta puolelta kaupunkia löytyy lähiö, missä ammutaan ohikulkijoita viikoittain, ja lapset pelkäävät huumejengejä. Jotenkin se epätasa-arvo kylmää minun sydäntäni. Suomessa olemme kaikki samaa keskiluokkaa, toisilla menee tietysti vähän paremmin kuin toisilla. Mutta ne järkyttävät erot toimeentulossa puuttuvat.
Miten niin? Eihän heillä ole melkein ilmaista kunnallista terveydenhuoltoa ja koulutuksesta joutuu maksamaan reilusti. Sosiaalipummeja, kerjäläisiä ja rikosseuraamusviraston asiakkaita on pilvin pimein! Perustele nyt vähän, vaikka onhan siellä miljardöörejä melkein yhtä paljon kuin Venäjällä tai Kiinassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Elämänsä voi sössiä missä tahansa maassa. Silti keskiluokan ja kouluttautuneen kannattaisi asua ennemmin Usassa kuin Suomessa verotettavana kuoliaaksi. Keskipalkka verojen jälkeen on täällä tuplat suomalaiseen.
Muistatko miksi meillä on korkea veroaste? Et taida. Saamme valtavasti vastinetta. Kolmen lapsen vanhempina oltais ongelmissa yliopistomaksujen kanssa, satatuhatta jyyröö per lapsi. Eläkekin on itse kerättävä, samoin vakuutusmaksut on törkeitä. Meillä on hyvät äitiyslomat ja sairaspäivärahat, terveellinen ja ilmainen kouluruoka ym. Verot myös tasaa tulo- ja luokkaeroja, joka tutkitusti johtaa turvallisempaan yhteiskuntaan.
Maksan mielelläni paljon veroja, paljon sillä on saatukin ja vielä tulen saamaan.
Niin jännä tuo turvallisuus. Ei täällä ole muureja tai aitoja vauraiden talojen ympärillä. Ei edes taskuvarkaita. Narkkejakaan ei katukuvassa näy vaikka olen viisi kertaa Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. Mielestäni turvallisuus ei riipu luokkaerottomasta yhteiskunnasta. Se voidaan saavuttaa luokkaerollisessakin yhteiskunnassa. Enkä näe mitenkään tavoiteltavana luokkaerotonta yhteiskuntaa.
Tottahan se on. Itsekin suurkaupungissa Usassa asuneena tiedän, että kun siellä miljoonatalojen joukossa asuu, ovet voi olla auki, autot lukitsematta, ja lapset juosta kuten Suomessa, eikä kukaan pelkää mitään. Mutta sitten toiselta puolelta kaupunkia löytyy lähiö, missä ammutaan ohikulkijoita viikoittain, ja lapset pelkäävät huumejengejä. Jotenkin se epätasa-arvo kylmää minun sydäntäni. Suomessa olemme kaikki samaa keskiluokkaa, toisilla menee tietysti vähän paremmin kuin toisilla. Mutta ne järkyttävät erot toimeentulossa puuttuvat.
Mitä ihmettä? Eikö suomessa ole duunareita enää lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Elämänsä voi sössiä missä tahansa maassa. Silti keskiluokan ja kouluttautuneen kannattaisi asua ennemmin Usassa kuin Suomessa verotettavana kuoliaaksi. Keskipalkka verojen jälkeen on täällä tuplat suomalaiseen.
Muistatko miksi meillä on korkea veroaste? Et taida. Saamme valtavasti vastinetta. Kolmen lapsen vanhempina oltais ongelmissa yliopistomaksujen kanssa, satatuhatta jyyröö per lapsi. Eläkekin on itse kerättävä, samoin vakuutusmaksut on törkeitä. Meillä on hyvät äitiyslomat ja sairaspäivärahat, terveellinen ja ilmainen kouluruoka ym. Verot myös tasaa tulo- ja luokkaeroja, joka tutkitusti johtaa turvallisempaan yhteiskuntaan.
Maksan mielelläni paljon veroja, paljon sillä on saatukin ja vielä tulen saamaan.
Niin jännä tuo turvallisuus. Ei täällä ole muureja tai aitoja vauraiden talojen ympärillä. Ei edes taskuvarkaita. Narkkejakaan ei katukuvassa näy vaikka olen viisi kertaa Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. Mielestäni turvallisuus ei riipu luokkaerottomasta yhteiskunnasta. Se voidaan saavuttaa luokkaerollisessakin yhteiskunnassa. Enkä näe mitenkään tavoiteltavana luokkaerotonta yhteiskuntaa.
Olen eri kirjoittaja.
En minäkään näe, eikä Suomi ole luokkaeroton yhteiskunta. Luokkien väliset taloudelliset erot ovat vain pienemmät, pitkälti progressiivisen verotuksen vuoksi. Muut tekijät erottavat Suomessa enemmän kuin raha.
Mutta kyllä Suomen systeemi on onnistunut siinä, että elintaso on noussut tasaisesti sotien jälkeen. Köyhästä Suomesta tuli nopeasti vauras maa, ja siinä on aina riski että varallisuus menee vain muutamille harvoille ja kansa jää köyhäksi. Tässä on onnistuttu. Nyt on aika miettiä uudelleen, miten pysytään vaurainta eikä velkaannuta liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Itseasiassa jos olet töissä niin todennäköisesti ei kulu iso osa palkasta sairausvakuutukseen vaan työnantajasi maksaa sen niinkuin myös laadukkaan hammashoidon. Tästä syystä siellä ei näy töissä käyviä hampaattomia aikuisia yhtään niin paljon kuin Suomessa. Tämä on tätä sosialistisen Suomen propagandaa jonka moni tuntuu vieläkin uskovan, eli että Usalaiset painaa 16h/pvä töitä eikä ole varaa mennä edes lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu onkin sitten toinen juttu. Pitkät työpäivät, ei lomia. Huonosti palkatut joutuvat tekemään kahta tai kolmea työtä, eivätkä sittenkään meinaa pärjätä. Iso osa palkasta kuluu sairausvakuutuksiin. Jos jää työttömäksi, pankki ottaa talon haltuunsa ja sitten asut autossasi.
Elämänsä voi sössiä missä tahansa maassa. Silti keskiluokan ja kouluttautuneen kannattaisi asua ennemmin Usassa kuin Suomessa verotettavana kuoliaaksi. Keskipalkka verojen jälkeen on täällä tuplat suomalaiseen.
Muistatko miksi meillä on korkea veroaste? Et taida. Saamme valtavasti vastinetta. Kolmen lapsen vanhempina oltais ongelmissa yliopistomaksujen kanssa, satatuhatta jyyröö per lapsi. Eläkekin on itse kerättävä, samoin vakuutusmaksut on törkeitä. Meillä on hyvät äitiyslomat ja sairaspäivärahat, terveellinen ja ilmainen kouluruoka ym. Verot myös tasaa tulo- ja luokkaeroja, joka tutkitusti johtaa turvallisempaan yhteiskuntaan.
Maksan mielelläni paljon veroja, paljon sillä on saatukin ja vielä tulen saamaan.
Niin jännä tuo turvallisuus. Ei täällä ole muureja tai aitoja vauraiden talojen ympärillä. Ei edes taskuvarkaita. Narkkejakaan ei katukuvassa näy vaikka olen viisi kertaa Helsinkiä suuremmassa kaupungissa. Mielestäni turvallisuus ei riipu luokkaerottomasta yhteiskunnasta. Se voidaan saavuttaa luokkaerollisessakin yhteiskunnassa. Enkä näe mitenkään tavoiteltavana luokkaerotonta yhteiskuntaa.
Tottahan se on. Itsekin suurkaupungissa Usassa asuneena tiedän, että kun siellä miljoonatalojen joukossa asuu, ovet voi olla auki, autot lukitsematta, ja lapset juosta kuten Suomessa, eikä kukaan pelkää mitään. Mutta sitten toiselta puolelta kaupunkia löytyy lähiö, missä ammutaan ohikulkijoita viikoittain, ja lapset pelkäävät huumejengejä. Jotenkin se epätasa-arvo kylmää minun sydäntäni. Suomessa olemme kaikki samaa keskiluokkaa, toisilla menee tietysti vähän paremmin kuin toisilla. Mutta ne järkyttävät erot toimeentulossa puuttuvat.
Mitä ihmettä? Eikö suomessa ole duunareita enää lainkaan?
Duunarin ja akateemisen elintaso ei Suomessa eroa kovin hurjasti toisistaan, molemmat elävät taloudellisesti ajateltuna aika keskiluokkaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks USA:ssa omakotitalot yleensä niin suuria, koska niitä ei tarvitse lämmittää kuten Suomessa?
Meilläpäin sekä lämmitetään talvella että viilennetään kesällä. Energiankulutus on ihan järjetöntä.
Ja siis tämä Usassa, pohjoisessa laidassa entisiä etelävaltioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naureskeltiin vielä 90-luvulla amerikkalaisten "yliystävälliselle" käytökselle ja "kestohymylle". Suomalaisen ankeuden ja verokurimuksen keskellä oli ilmeisesti vaikeaa käsittää ja tunnustaa, että jossain on maa, jossa ihmiset voivat olla myös onnellisia ja että se voi näkyä ulospäin.
Amerikkalaisen ystävällisyyden ja sosiaalisuuden takana ovat turvallinen elämä ja yleinen tyytyväisyys eli juuri ne perustekijät, joita täällä yritetään jatkuvasti mustamaalata. Asialla ovat täällä ne, jotka eivät pysty tienaamaan leipäänsä niin, että siitä jäisi yli muillekin tai että se riittäisi edes heille itselleen. Nämä tahot tarvitsevat välttämättä suomalaista hirmuverotusyhteiskuntaa, jossa riittää jaettavaa myös ammattityöttömille, poliittisille turhakevirkamiehille ja muille yhteiskunnallisille rasitteille.
Amerikkalaiset ovat vieläkin keskimäärin hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Ongelmat keskittyvät erittäin voimakkaasti niihin kansanryhmiin, joiden alkuperäisillä asuinalueilla on sama tai pahempi kaaos. Eurooppalaisperäiset amerikkalaiset sen sijaan elävät tyytyväisinä, turvallisesti ja vauraasti ja katselevat Euroopan jatkuvia ongelmia kummissaan.
Joku kertoi haluavansa asua Suomessa voidakseen ottaa "lunkisti". Kannattaa käydä katsomassa Atlantin takana, miten siellä osataan myös ottaa lunkisti, mutta ei toisten laskuun, ja silti tehdä töitä.+
En kutsuisi 70-tuntista työviikkoa lunkiksi elämäksi.
Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Se riippuu myös ajatusmaailmasta. Suomessa on tietysti kauheaa ajatella, että joku oikeasti saattaa jopa TYKÄTÄ työstänsä niin paljon, että antaa sille kaikkensa. Ei sellainen ihminen laske työtunteja. 70-tuntia on itse asiassa aika vähän! Jos vertaa vaikka Kiinaan missä tunnit huitelee jo toistasataa tuntia. Sielä valitellaan sitä, ettei aikaa enää muulle elämälle jää. Tässähän amerikkalaiset olikin ovelia. Ulkoistivat tehdastyöt kiinaan, jotta voivat itse tehdä niitä valkokaulustöitä sen 70-tuntia.
Tietysti tämä ei koske matalapalkka-alojen raatamista mutta yhtäläisesti ne työtunnit täällä suomen hesburgerissakin on hirveät. Tai jossain kaupan kassalla istutaan täällä suomessakin 12 tuntia päivässä eikä silläkään tule toimeen. Tai ne sairaanhoitajat. On selvää, että nämä ei tykkää työstänsä mutta nämä taas eivät kyllä tee suomessakaan järjellisiä työtunteja. Täällä ne on ripoteltu erittäin pitkiksi yksittäisiksi työpäiviksi mutta kikkailemalla saadaan kuitenkin viivan alle niin pieni palkka ettei sillä elä. Tämä siis yhdistää suomea ja amerikkaa.
Kuitenkin se valkokaulustyöläinen amerikassa yleensä rakastaa työtänsä niin paljon, että on ihan mielellään "perhettään karkuteillä" sielä työpaikallaan. Kuka sitäkään nyt jaksaa kaiket illat ja jopa kuukauden kesäloman katsella?
Asennejuttu siis!
Minä rakastan työtäni, mutta rakastan myös tosi monia muita asioita elämässäni - esimerkiksi perhettäni. 70 tunnin työviikko tarkoittaisi sitä, ettei aikaa juuri jäisi muille asioille - eikä etenkään voimia. Omasta mielestäni elämä olisi aika tyhjää, jos se koostuisi pelkästään työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Hoh hoijaa... kuinkahan moni näistä Amerikan ihannoijista on asunut siellä tai edes käynyt lomalla. Taitaa olla vaan katsottu reality sarjoja ja nähty suomalaisia NHL-pelaajia asunnoissaan. Ei näitä kommentteja mikään muu selitä.
Olen asunut siellä. Jopa ghetossa neek.. tummaihoisilla oli isommat kämpät ja uudemmat autot kuin mitä suomalaisilla keskimäärin. Eli se siitä köyhyydestä. Kun puhutaan köyhyysrajoista niin se on suhteessa mediaanituloihin. Keskiluokkainen suomalainen laskettaisiin takuulla köyhäksi jenkeissä.
Ja jopa trailer parkin asuntovaunut ovat paljon mielekäämpiä asuntoja kuin suomen 1960-luvun 18-30m2 neukkukuutiot. Keskimääräinen asuntovaunun asuintila on 1184 sq feet = 110 m2.
Ja elämänlaatuhan mitataan käytettävissä olevilla asuin neliöillä, uusilla autoilla ja halvoilla rakennekynsillä.....
Ja hyvällä palkalla, matkustelulla, tasokkailla palveluilla jne. Tätähän te ette siellä sosialistisessa Suomessa ymmärrä.
Kaikkea saa myos halvemmalla kuin Suomessa. Tassa lahiostarissa on T.J.MAXX, 5-below, missa kaikki tavara on vitosen tai alle ja Homegoods missa taloustavaraa alennuksella. Siita minuutin ajomatkan paassa on Dollar Tree jossa kaikki maksaa $1.25 (oli ennen Covidia tasan dollari).
Olen kauhistellut vaatteiden ja kenkien hintaa Suomessa. Kengista en maksa $30. enempaa ja puseroita saa kympilla.
Miten laadukkaat kengät saa 30 dollarilla?
Melkein mitka tahansa viime kauden merkkikengat, ei mustissa nahka-avokkaissa paljon muodin muuttuminen nay.
Keinonahkaa ilmeisesti. Noin halvalla nahka-avokkaita ei saa edes netistä.
Uskomatonta mutta totta, ihan genuiinin nahkaa ovat.
Suomalaisia hoynaytetaan niin monella tavoin varsinkin raha-asioisaa etta ei mitaan tolkkua.
https://www.zulily.com/p/denim-blue-floral-belleflower-slip-on-sneaker-…
Tuollaiset kauppakengat ostin netista.
Genuiinin nahkaa? Millainen eläin on "genuiini"?
"Perhettään karkuteillä", kuulostaakin kadehdittavalta ja onnelliselta elämältä :D