Skitsofrenian periytyvyys, kannattaako tehdä lapsia?

Nykyään epäillään, että skitsofrenia ei ole varsinaisesti yksi sairaus, vaan oire, jonka taustalla voi olla eri aiheuttajia. Jos niin on, olisi loogista, ettei skitsofrenia periytyisi aina yhtä suurella todennäköisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään epäillään, että skitsofrenia ei ole varsinaisesti yksi sairaus, vaan oire, jonka taustalla voi olla eri aiheuttajia. Jos niin on, olisi loogista, ettei skitsofrenia periytyisi aina yhtä suurella todennäköisyydellä.

Näin voi hyvinkin olla, mutta sellaisissa tapauksissa, joissa lähisuvussa on useita skitsofreniatapauksia, on selvästi kyse perinnöllisyydestä. Mutta mikään tuollainen ei suinkaan periydy aina yhtä suurella todennäköisyydellä. Skitsofrenian kohdallakin kyse on enemmänkin alttiudesta, ja monet tekijät vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

En perustaisi perhettä skitsofreenikon kanssa. Tosiaan iso mahdollisuus, että lapsi sairastuu. Isompi syy olisi kuitenkin se, että hänestä tuskin olisi hyväksi vanhemmaksi. Normaalin vanhemman pitää sietää stressiä, pelkoa, laittaa omat tunteet sivuun ja ajatella seuraavat 20 vuotta asiat koko perheen kannalta.

Lapsiperheen elämä on helpoimmillaankin sitoutumista vaativaa. Kestäisikö hän valvomista, pikkulapsen ja koko perheen sairastelukierrettä, lapsen elämään liittyvää suunnitteluntarvetta ja jatkuvaa rahanmenoa? Kuljettaisiko harrastuksiin, järjestäisivät lastenjuhlia, tekisikö ruuat ja pitäisi kodin siistinä. Osaisiko hän opettaa arjen taidot, henkistä vahvuutta ja tukea lapsen elämän vaikeissa paikoissa? Olisiko hän ylpeä lapsestaan ja lapsi hänestä? Olisiko hän lapselle esimerkkinä pelkästään olemalla? Pärjäisikö puoliso lapsen kanssa, jos sinä vaikka kuolisit heti synnytykseen? Siinäpä kevyitä miettimisen aiheita. 

Muista et osalla väärä diagnoosi

Sukulaisellani on skitsofrenia. Hän on onnistunut saamaan ja kasvattamaan terveitä, fiksuja ja hyvin empaattisia lapsia, jotka nykyään aikuisina pärjäävät siinä missä kuka tahansa. Kaikenlaisia vaiheita on tässä perheessä välillä ollut, mutta missäpä perheessä ei olisi. Pääosin ovat eläneet normaalia onnellista elämää, vaikka on sivullisia, jotka alkuun sanoivat, että ei pitäisi ja tuosta ei hyvää seuraa. Mistä muinaisaikojen rodunjalostusopista tällainen ajattelu onkaan peräisin.

Jos lapsia haluatte, hankkikaa. Elämä kaikkineen on niin epävarmaa ihan jokaisella ihmisellä, että on turhaa jumittua miettimään, mikä kannattaa ja mikä ei.

Tiedän perheen jossa toisella vanhemmalla skitsofrenia ja neljästä lapsesta kahdella. Älä lisäänny skitsofreenikon kanssa. 

Kuusamon seutu asutettiin satojavuosia sitten  ruotsin kuninkaan käskystä ja sinne muutti muutama kymmenen perhettä, joissa yhdessä perheessä oli skitsofreniaa. Tuolla seudulla esiintyy edelleen poikkeuksellisen paljon skitsofreniaa.

Eikö asian voisi ajatella niin, että kuka edes ottaa moisen riskin? Kuka haluaa nähdä omalla lapsellaan suurta kärsimystä aiheuttavan sairauden puhkeamisen? On itsekästä tehdä lapsia, jos vanhemmalla on skitsofrenia! 

En edes lukenut aikaisempia kommentteja kun tulin vastaamaan. Älä missään nimessä tee skitsofreenikon kanssa lapsia! Oma lapsi tahdonvastaisessa hoidossa just nyt.

En voi painottaa tätä tarpeeksi. 

Tunnen myös pari sellaista, joilla on ollut skitsofreenikko isä. Vaikka eivät itse ole sairastuneet, niin on jättänyt jälkensä. 

Vierailija kirjoitti:

Se syntyvä lapsi voi olla sun elämän merkittävin, läheisin ja positiivisin ihmissude, joka kantaa teidän perhettä vielä kun ootte vanhoja!

Lapsen tehtävänä ei ole kannatella koko ikänsä vanhempiaan. Lapsella on oikeus omaan itsenäiseen elämään, eikä 24/7/365 vanhempiensa päivystävänä psykologina ja psykiatrina. 

Minun isälläni on skitsofrenia. Itse olen sitten autismin kirjolla ja lapseni on adhd. Eli lievenee seuraavissa polvissa mutta periytyy kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä lapsistani on skitsofrenia, aikuisena puhjennut. Näin äidin näkökulmasta todella tuskallinen sairaus. Jos voisin niin tekisin kaikkeni että lapseni paranee. Mutta voin vain seurata vierestä ja toivoa parasta. Valitettavasti skitsofreniaan ei ole olemassa parantavaa lääkitystä. Edelleen myös uuden polven psykoosi lääkkeillä on paljon sivuvaikutuksia, jotka tekevät sen, että sairastunut helposti lopettaa lääkityksen avohoidossa. Kaikilla lääkitys ei edes poista kaikkia harhoja tehokkaasti, mutta silti aiheuttaa vaikeasti kestettäviä sivuoireita.

Perinnöllisyyttäkin isompi asia on lopulta se, kuinka hyvin hoitotasapainossa sairaus on. Onko ihminen kykenevä vanhemmuuteen. Valvominen ja stressi eivät ole sairaudessa hyväksi. Mä en voi antaa kellekään ohjeita miten toimia, mutta äitinä tämä on jatkuva suuri suru ja huoli. Mä olen menettänyt mun lapseni vaikka hän on elossa. Ajoittain saan hänet hetkeksi takaisin, näen silmissä aidon

Miksi hankkiuduit paksuksi koska skitsofrenia periytyy ? 

Vierailija kirjoitti:

N.10% skitsofreniatapauksista johtuu viruksista.

Niinkö äitisi sinua harhoissaan, toista hullua lohdutti ?

Ap:lle ,en todellakaan lisääntyisi sellaisen kanssa jos tietäisin ,että suvussa on skitsofreniaa tms. Miksi ihmeessä valitsisin ehdoin tahdoin  lapsilleni ko sairauden. Saa sitä kaikkea ilman tilaamattakin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään epäillään, että skitsofrenia ei ole varsinaisesti yksi sairaus, vaan oire, jonka taustalla voi olla eri aiheuttajia. Jos niin on, olisi loogista, ettei skitsofrenia periytyisi aina yhtä suurella todennäköisyydellä.

Skitsofrenia ei ole koskaan määritelmällisesti ollut sairaus, vaan oireyhtymä. Koska sen kehittivät eugenistit, jotka kannattivat monien aikalaistensa tavoin mm. vammaisten lasten ja mielisairaiden massamurhaa rodunjalostuksen nimissä, häiriön taustalla on alusta asti oletettu olevan rappeuttavat geenit. Tästä ei ole kuitenkaan mitään suoraa näyttöä, vaikka skitsofrenian oletettu perinnöllisyys oli yksi keskeisistä vaikutusperistä valtavan Human Genome - hankkeen taustalla.

Hankkeen, jota mm. alan tutkija Jonathan Lahman kutsui artikkelissa The Failure of the Genome tieteen historian kalleimmista ja suurimmista epäonnistumista. Perinnöllisyysoletus on puhtaasti ideologinen ja pohjautuu näytön valikoimiselle ja epäluottaville kaksostutkimuksille, joita Harvardin geenitutkija Richard Lewontin kutsui jo 1974 'hyödyttömiem suureiden laskennoksi', koska geenitutkija ovat tienneet jo pitkään, ettei geenien ja ympäristön vaikutuksia voi aidosti matemaattisesti erottaa toisistaan. 

 Nai kaa hullut nai kaa lisää hulluja

Vierailija kirjoitti:

Minun isälläni on skitsofrenia. Itse olen sitten autismin kirjolla ja lapseni on adhd. Eli lievenee seuraavissa polvissa mutta periytyy kyllä.

Ei se lievene. Se on vaan hypännyt sinun ja lapsesi yli. Skitsofrenia periytyy peittyvästi, saattaa puhjeta muutaman sukupolven päästä jollain jälkeläiselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Se syntyvä lapsi voi olla sun elämän merkittävin, läheisin ja positiivisin ihmissude, joka kantaa teidän perhettä vielä kun ootte vanhoja!

Se syntyvä lapsi voi saada skitsofrenian ja periyttää sitä taas eteenpäin. 

Olen tuntenut elämässäni 5 skitsofreenikkoa. Kukaan heistä ei ollut töissä, yksi teki satunnaista keikkaa kylläkin. Yhdeltä jäi akateemiset opinnot kesken sairastumisen vuoksi. Kaksi oli aina välillä osastolla, ne harhat on aika rajuja. Itse en lähtisi perhettä perustamaan sellaisen kanssa, jolla sukurasitusta skitsofreniaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisellani on skitsofrenia. Hän on onnistunut saamaan ja kasvattamaan terveitä, fiksuja ja hyvin empaattisia lapsia, jotka nykyään aikuisina pärjäävät siinä missä kuka tahansa. Kaikenlaisia vaiheita on tässä perheessä välillä ollut, mutta missäpä perheessä ei olisi. Pääosin ovat eläneet normaalia onnellista elämää, vaikka on sivullisia, jotka alkuun sanoivat, että ei pitäisi ja tuosta ei hyvää seuraa. Mistä muinaisaikojen rodunjalostusopista tällainen ajattelu onkaan peräisin.

Jos lapsia haluatte, hankkikaa. Elämä kaikkineen on niin epävarmaa ihan jokaisella ihmisellä, että on turhaa jumittua miettimään, mikä kannattaa ja mikä ei.

Ei varmaan ole rodunjalostusopista kyse, jos haluaa välttää vakavia perinnöllisiä sairauksia. 

Elämä on epävarmaa, mutta ei nyt kannata ihan kaikesta heittää noppaa. Toivon skitsofreenikoille kaikkea hyvää, ja harmittaa, että sairaus on niin stigmatisoitu. En kuitenkaan haluaisi sitä kenellekään, esim. naapurilla on skitsofrenia. Huutaa yöt läpeensä, vaikka pakkolääkitty puolizombiksi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään epäillään, että skitsofrenia ei ole varsinaisesti yksi sairaus, vaan oire, jonka taustalla voi olla eri aiheuttajia. Jos niin on, olisi loogista, ettei skitsofrenia periytyisi aina yhtä suurella todennäköisyydellä.

 

Skitsofrenia ei ole koskaan määritelmällisesti ollut sairaus, vaan oireyhtymä. Koska sen kehittivät eugenistit, jotka kannattivat monien aikalaistensa tavoin mm. vammaisten lasten ja mielisairaiden massamurhaa rodunjalostuksen nimissä, häiriön taustalla on alusta asti oletettu olevan rappeuttavat geenit. Tästä ei ole kuitenkaan mitään suoraa näyttöä, vaikka skitsofrenian oletettu perinnöllisyys oli yksi keskeisistä vaikutusperistä valtavan Human Genome - hankkeen taustalla.

Hankkeen, jota mm. alan tutkija Jonathan Lahman kutsui artikkelissa The Failure of the Genome tieteen historian kalleimmista ja suurimmista epäonnistumista. Perin

Sori, mutta kun tulee suvusta, jossa esiintyy skitsofreniaa, niin se perinnöllisyys on kyllä ihan itsestäänselvää. Ei sitä nyt ihan sattumalta mun suvussa esiinny niin paljoa täysin erilaisissa perheissä.