Lue keskustelun säännöt.
Millainen tulevaisuus, kun parisuhde on ankea ja pikkulapsiarki stressaa
09.06.2022 |
Saatiin lapset vähän myöhäisemmällä iällä (kuten ystäväpiirissä muutkin täällä Helsingissä), mutta sen vuoksi isovanhemmat ei juuri jaksa auttaa lasten kaitsemisessa kun eivät mitään nuoria enää ole vaan kremppaisia. Pikkulapsiarki on yhtä härdelliä ja omat stressitasot nousee, aviopuolison myös. Parisuhde on ankea nykyään, yhteistä aikaa ei ole eikä oikein muuta yhteistä puhuttavaakaan enää kuin arjen asiat, rahahuoletnin painaa, molemmilla ollut vastoinkäymisiä työelämässä hiljattain. Seksielämä on kuollut aikoja sitten, kummallakaan ei ole haluja (eikä siksi kiinnostusta tehdä asialle mitään).
Millainen tulevaisuus tästä on tiedossa? Samaa ankeutta lisää vain vai voiko esim. avioliittomme tästä muuttua jotenkin onnelliseksi vielä? Kukaan elänyt läpi samaa ja osaisi jälkiviisastella?
Kommentit (53)
Mietin kuinka pieniä teidän lapset on ja montako niitä on. Olisiko hoitoapua saatavissa esim neuvolan kautta lapsiperheiden kotipalvelusta, jos tukiverkkoa ei ole. Onko teillä korkeat standardit tai tarpeettomia rahareikiä? Onko koti tarpeettoman kallis? Pikkulapsivaiheessa jaksaminen on ykkösasia, monessa asiassa voi laskea rimaa ja rahaa käyttää jaksamisen tukemiseksi, mm kotisiivousta, hoitoapua ym enemmänkin kuin kalliita harrastuksia tai matkoja. Pyrkikää antamaan toisillenne omaa aikaa niin tulee happea perhe-elämään. Vertaistuki toisista vanhemmista ja perheistä on tosi arvokasta myös. Vaikea antaa tarkkoja neuvoja kun ei tiedä paljoa tilanteestanne, mutta pikkulapsiaika on onneksi lyhytaikainen ja helpottaa vuosi vuodelta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkipäivän hellyys kannattaa pitää hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuinka pieniä teidän lapset on ja montako niitä on. Olisiko hoitoapua saatavissa esim neuvolan kautta lapsiperheiden kotipalvelusta, jos tukiverkkoa ei ole. Onko teillä korkeat standardit tai tarpeettomia rahareikiä? Onko koti tarpeettoman kallis? Pikkulapsivaiheessa jaksaminen on ykkösasia, monessa asiassa voi laskea rimaa ja rahaa käyttää jaksamisen tukemiseksi, mm kotisiivousta, hoitoapua ym enemmänkin kuin kalliita harrastuksia tai matkoja. Pyrkikää antamaan toisillenne omaa aikaa niin tulee happea perhe-elämään. Vertaistuki toisista vanhemmista ja perheistä on tosi arvokasta myös. Vaikea antaa tarkkoja neuvoja kun ei tiedä paljoa tilanteestanne, mutta pikkulapsiaika on onneksi lyhytaikainen ja helpottaa vuosi vuodelta. Tsemppiä!
Kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Ei meillä ole korkeat standardit, koti ei ole mikään kallis vaan keskihintainen (asutaan tällä hetkellä vuokra-asunnossa). Ei törsätä mihinkään eikä harrasteta mitään kallista. Siisteystaso on sellainen normaali, kumpikaan ei nipota parista villakoirasta.
Kiitos tsempistä! Lasten suhteen varmasti helpottaa kuin tuosta kasvavat, mutta avioliitosta en tiedä. Jos on näin pahasti ankeutunut, niin voiko siitä nousta enää. Mitään läheisyyttä meillä ei ole.
Ap
Lapset kasvavat. Jos sen ajan jaksaa, niin kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Kaikilla lapsilla ei ole edes mitenkään hankala murrosikä vaan elämä on ihan mukavaa.
Kuulostaa tutulta. Tämä on klisee, mutta oikeasti tuo pahin vaihe ei kestä ikuisuuksiin. Meillä menee nyt nuorin eskariin ja elämä on alkanut radikaalisti helpottamaan. Myös seksielämälle on alkanut löytyä aikaa ja halua. Pariterapia käyty. Toivoa on!
Muista tehdä pikkulapsiarjen lomassa lähes päivittäin pieniä asioita, joista nautit. Vaikka kasvonaamio, hömppäsarjan jakso, pari sivua kivaa kirjaa iltaisin. Mieluinen podcast silloin tällöin siivoamisen tai vaikka lenkin lomassa. Jos mitenkään mahdollista niin ostakaa lapsenvahtiapua tai aloita osittainen hoitovapaa. Koittakaa nipistää päiväkotiaikojen puitteissa välillä edes hetki hengähdysaikaa, jos vain mahdollista.
Tulee vielä se päivä, kun itselle ja parisuhteelle on aikaa.
Vaikka välillä hajottaa, niin viimeistä naulaa ei ole vielä löyty arkkuun.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta ole paluuta liiton suhteen. Kerran hiipunut liekki ei uudelleen syty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin 5v ikäiselle voi jo pitää kuria aika hyvin eikä se 3v:kään enää ole siinä iässä, että joka minuutti pitäisi valvoa.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin 5v ikäiselle voi jo pitää kuria aika hyvin eikä se 3v:kään enää ole siinä iässä, että joka minuutti pitäisi valvoa.
Kuria? Mistä sinä tähän keskusteluun kurin repäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää hoitaa sitä parisuhdetta mahdollisuuksien puitteissa nyt. Tilanne kun pääsee liian pitkälle, sieltä on vaikea palata. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää hoitaa sitä parisuhdetta mahdollisuuksien puitteissa nyt. Tilanne kun pääsee liian pitkälle, sieltä on vaikea palata. Tsemppiä!
Mutta jos ei vain ole voimavaroja panostaa parisuhteeseen. Ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää hoitaa sitä parisuhdetta mahdollisuuksien puitteissa nyt. Tilanne kun pääsee liian pitkälle, sieltä on vaikea palata. Tsemppiä!
Mutta jos ei vain ole voimavaroja panostaa parisuhteeseen. Ei vain ole.
Tätä samaa mietin. Kummallakaan meistä ei ole, niin kumpikaan ei edes yritä, vaikka molemmat tajuaa että ei tämä tilanne itsellään parane. Ap
Sen saa mitä tilaa. Pysykää nyt yhdessä vaan eikä ala sooloileen mitään uusperhettä mikä menisi entistäkin pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuinka pieniä teidän lapset on ja montako niitä on. Olisiko hoitoapua saatavissa esim neuvolan kautta lapsiperheiden kotipalvelusta, jos tukiverkkoa ei ole. Onko teillä korkeat standardit tai tarpeettomia rahareikiä? Onko koti tarpeettoman kallis? Pikkulapsivaiheessa jaksaminen on ykkösasia, monessa asiassa voi laskea rimaa ja rahaa käyttää jaksamisen tukemiseksi, mm kotisiivousta, hoitoapua ym enemmänkin kuin kalliita harrastuksia tai matkoja. Pyrkikää antamaan toisillenne omaa aikaa niin tulee happea perhe-elämään. Vertaistuki toisista vanhemmista ja perheistä on tosi arvokasta myös. Vaikea antaa tarkkoja neuvoja kun ei tiedä paljoa tilanteestanne, mutta pikkulapsiaika on onneksi lyhytaikainen ja helpottaa vuosi vuodelta. Tsemppiä!
Kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Ei meillä ole korkeat standardit, koti ei ole mikään kallis vaan keskihintainen (asutaan tällä hetkellä vuokra-asunnossa). Ei törsätä mihinkään eikä harrasteta mitään kallista. Siisteystaso on sellainen normaali, kumpikaan ei nipota parista villakoirasta.
Kiitos tsempistä! Lasten suhteen varmasti helpottaa kuin tuosta kasvavat, mutta avioliitosta en tiedä. Jos on näin pahasti ankeutunut, niin voiko siitä nousta enää. Mitään läheisyyttä meillä ei ole.
Ap
Jos sua häiritsee että ei ole läheisyyttä, puhu siitä.
Ei lapset estä katsomasta yhdessä tvtä. Ei ne estä halailemasta. Kuulostaa että jompikumpi teistä onneton, ja passiivisagre
En edes tiedä miten pitäisi panostaa parisuhteeseen, kun niin moni asia siitä on jo kuollut. Kumpaakaan ei tunnu kiinnostavan läheisyys, ainakaan kumpikaan ei sen puutteesta ome valittanut eikä tee mitään aloitetta asian suhteen. Itse en tällä hetkellä tunne mitään halua miestäni kohtaan (tunne on luultavasti molemminpuolinen). Ei tee mieli millekään väkinäisille treffeille vaikka ravintolaan, kun ei olisi mitään sanottavaa toiselle, mies varmaan selaisi kännykkäänsä koko illan ja minä tuojottelisin hiljaisena ja kiusaantuneena seiniä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää hoitaa sitä parisuhdetta mahdollisuuksien puitteissa nyt. Tilanne kun pääsee liian pitkälle, sieltä on vaikea palata. Tsemppiä!
Mutta jos ei vain ole voimavaroja panostaa parisuhteeseen. Ei vain ole.
Tätä samaa mietin. Kummallakaan meistä ei ole, niin kumpikaan ei edes yritä, vaikka molemmat tajuaa että ei tämä tilanne itsellään parane. Ap
Olkaa yrittämättä ja antakaa olla. Kokeilkaa sellaista. Ei tarvitse elää muiden mallin mukaan vaan eläkää oman mallin mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuinka pieniä teidän lapset on ja montako niitä on. Olisiko hoitoapua saatavissa esim neuvolan kautta lapsiperheiden kotipalvelusta, jos tukiverkkoa ei ole. Onko teillä korkeat standardit tai tarpeettomia rahareikiä? Onko koti tarpeettoman kallis? Pikkulapsivaiheessa jaksaminen on ykkösasia, monessa asiassa voi laskea rimaa ja rahaa käyttää jaksamisen tukemiseksi, mm kotisiivousta, hoitoapua ym enemmänkin kuin kalliita harrastuksia tai matkoja. Pyrkikää antamaan toisillenne omaa aikaa niin tulee happea perhe-elämään. Vertaistuki toisista vanhemmista ja perheistä on tosi arvokasta myös. Vaikea antaa tarkkoja neuvoja kun ei tiedä paljoa tilanteestanne, mutta pikkulapsiaika on onneksi lyhytaikainen ja helpottaa vuosi vuodelta. Tsemppiä!
Kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Ei meillä ole korkeat standardit, koti ei ole mikään kallis vaan keskihintainen (asutaan tällä hetkellä vuokra-asunnossa). Ei törsätä mihinkään eikä harrasteta mitään kallista. Siisteystaso on sellainen normaali, kumpikaan ei nipota parista villakoirasta.
Kiitos tsempistä! Lasten suhteen varmasti helpottaa kuin tuosta kasvavat, mutta avioliitosta en tiedä. Jos on näin pahasti ankeutunut, niin voiko siitä nousta enää. Mitään läheisyyttä meillä ei ole.
Ap
Jos sua häiritsee että ei ole läheisyyttä, puhu siitä.
Ei lapset estä katsomasta yhdessä tvtä. Ei ne estä halailemasta. Kuulostaa että jompikumpi teistä onneton, ja passiivisagre
Ei läheisyyden puute oikeastaan haittaa eikä häiritse minua. Siksi en tunne tarvetta puhua siitä. Mieskään ei ole ottanut puheeksi sitä eikä valittanut sen puutteesta. Oikeastaan tunnen, että en edes halua ottaa läheisyyden puutetta puheeksi, koska silloin olisi riski, että pitäisi yrittää jotain väkinäistä läheisyyttä vaikka ei edes halua. Ap
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä miten pitäisi panostaa parisuhteeseen, kun niin moni asia siitä on jo kuollut. Kumpaakaan ei tunnu kiinnostavan läheisyys, ainakaan kumpikaan ei sen puutteesta ome valittanut eikä tee mitään aloitetta asian suhteen. Itse en tällä hetkellä tunne mitään halua miestäni kohtaan (tunne on luultavasti molemminpuolinen). Ei tee mieli millekään väkinäisille treffeille vaikka ravintolaan, kun ei olisi mitään sanottavaa toiselle, mies varmaan selaisi kännykkäänsä koko illan ja minä tuojottelisin hiljaisena ja kiusaantuneena seiniä. Ap
No tuohan on ihan normaali suhde kun alkuhuumat on menneet :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuinka pieniä teidän lapset on ja montako niitä on. Olisiko hoitoapua saatavissa esim neuvolan kautta lapsiperheiden kotipalvelusta, jos tukiverkkoa ei ole. Onko teillä korkeat standardit tai tarpeettomia rahareikiä? Onko koti tarpeettoman kallis? Pikkulapsivaiheessa jaksaminen on ykkösasia, monessa asiassa voi laskea rimaa ja rahaa käyttää jaksamisen tukemiseksi, mm kotisiivousta, hoitoapua ym enemmänkin kuin kalliita harrastuksia tai matkoja. Pyrkikää antamaan toisillenne omaa aikaa niin tulee happea perhe-elämään. Vertaistuki toisista vanhemmista ja perheistä on tosi arvokasta myös. Vaikea antaa tarkkoja neuvoja kun ei tiedä paljoa tilanteestanne, mutta pikkulapsiaika on onneksi lyhytaikainen ja helpottaa vuosi vuodelta. Tsemppiä!
Kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Ei meillä ole korkeat standardit, koti ei ole mikään kallis vaan keskihintainen (asutaan tällä hetkellä vuokra-asunnossa). Ei törsätä mihinkään eikä harrasteta mitään kallista. Siisteystaso on sellainen normaali, kumpikaan ei nipota parista villakoirasta.
Kiitos tsempistä! Lasten suhteen varmasti helpottaa kuin tuosta kasvavat, mutta avioliitosta en tiedä. Jos on näin pahasti ankeutunut, niin voiko siitä nousta enää. Mitään läheisyyttä meillä ei ole.
Ap
Jos sua häiritsee että ei ole läheisyyttä, puhu siitä.
Ei lapset estä katsomasta yhdessä tvtä. Ei ne estä halailemasta. Kuulostaa että jompikumpi teistä onneton, ja passiivisagre
Ei läheisyyden puute oikeastaan haittaa eikä häiritse minua. Siksi en tunne tarvetta puhua siitä. Mieskään ei ole ottanut puheeksi sitä eikä valittanut sen puutteesta. Oikeastaan tunnen, että en edes halua ottaa läheisyyden puutetta puheeksi, koska silloin olisi riski, että pitäisi yrittää jotain väkinäistä läheisyyttä vaikka ei edes halua. Ap
No sittenhän teillä on ihan ok ja normaalia.
Tuollaista se on aika monella kun lapsia saa.