Millainen tulevaisuus, kun parisuhde on ankea ja pikkulapsiarki stressaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että menee metsään jos nyt kylmiltään lähdette puhumaan siitä puuttuvasta läheisyydestä tai johonkin ravintolatreffeille istumaan. Mitä jos kokeilisitte elvyttää suhdetta yhteisen toiminnan kautta? Mitä tykkäisitte harrastaa puolison kanssa, jotain liikunnallista tai menette vaikka kesäteatteriin? :) olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä ja yhteys alkoi palautua kun aloimme vaan viettää taas aikaa toistemme seurassa ilman paineita.

Kesäteatteri olisi ihana! Tykkäisin todella paljon mennä, olen vuosia sitten ollutkin. Miestä ei sellainen kiinnosta. Minä taas en tykkää liikunnasta, enintään yksin. Mies voisi tykätäkin. Ei meillä taida olla mitään yhteistä. Ne asiat, joita suhteen alkuvuosina tehtiin yhdessä ei kiinnosta minua enää ollenkaan ja mies taas ei kiinnostu mistään sellaisesta, josta minä nykyään voisin tykätä, ei edes sen vertaa että kesäteatterissa kerran kanssani kävisi. Ap

Eli mies on ankeuttaja.

Jep. Juuri tuo miestyyppi on minusta kaikkein pahin. Mikään sellainen ei kelpaa joka ei itseä kiinnosta todella paljon. Mitään uutta ei voi kokeilla avoimin silmin vaan kaikki on vain "en minä sellaista".

Jos mietin miksi olen edelleen 20 vuoden jälkeen onnellinen oman mieheni kanssa niin iso merkitys siinä on sillä että mieheni on aina ollut tosi  avoin kokeilemaan kaikkea uutta ja lähtemään mukaan asioihin joita minä teen. Vaikka häntä ei aina niin innostaisikaan niin lähtee mukaan ja tekee ja kokee mukana ilman valittamista. Ja monesti sitten sanoo että olikin yllättävän mukavaa. Ja hänkin keksii aika usein jotain uutta johon saa sitten minut mukaan.

Se kyllä yhdistää ja lähentää kun toinenkin jaksaa uudistua ja innostua uusista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarjessa näette varmasti helpotusta jo vuoden kuluessa, mutta tuo parisuhde alkaa kuulostaa jo siltä, että siinä on kasapäin ongelmia, jotka ei johdu pelkästään antautumisesta äitiydelle ja isyydelle. Kannattaa puntaroida, millaisen määrän työtä suhde tarvii pelastuakseen ja onko teillä paukkuja sellaiseen panostukseen nyt, tai edes lähitulevaisuudessa.

Ette varmaan halua siirtää ongelmaa tulevaisuuteen lasten takia ja sitten kuusikymppisenä nuoremmankin lapsen lähdettyä omilleen huomata, että tässähän tuli tuhlattua koko keski-ikä kämppisparisuhteessa patun kanssa, jolle ei voi jutella säästä kummemmasta

Mutta mitä vaihtoehtoja on? Jos ei ole paukkuja panostaa parisuhteeseen. Erota? Se se vasta energiaa vaatiikin. Ei edes ole valtavia erohaluja, kummallakaan. Ap

Ymmärrän. Erotkaa pelkästään muuttamalla hetkeksi erilleen. Joku kiva vuokra-asunto kahdeksi kuukaudeksi, asutte siellä vuorotellen, toinen sillaikaa lasten kanssa.

Ihan hyvä idea ja voisin kokeilla. Mies taas ei koslaan suostuisi siihen, että joutuisi yksin hoitamaan lapset. Ap

Niin mitä? Onko teillä nytkin meininki sitä, että mies ei anna sinulle omaa aikaa, kun ei suostu lapsia hoitamaan? Vai tarkoititko vain tuota vuorottelusysteemiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarjessa näette varmasti helpotusta jo vuoden kuluessa, mutta tuo parisuhde alkaa kuulostaa jo siltä, että siinä on kasapäin ongelmia, jotka ei johdu pelkästään antautumisesta äitiydelle ja isyydelle. Kannattaa puntaroida, millaisen määrän työtä suhde tarvii pelastuakseen ja onko teillä paukkuja sellaiseen panostukseen nyt, tai edes lähitulevaisuudessa.

Ette varmaan halua siirtää ongelmaa tulevaisuuteen lasten takia ja sitten kuusikymppisenä nuoremmankin lapsen lähdettyä omilleen huomata, että tässähän tuli tuhlattua koko keski-ikä kämppisparisuhteessa patun kanssa, jolle ei voi jutella säästä kummemmasta

Mutta mitä vaihtoehtoja on? Jos ei ole paukkuja panostaa parisuhteeseen. Erota? Se se vasta energiaa vaatiikin. Ei edes ole valtavia erohaluja, kummallakaan. Ap

Ymmärrän. Erotkaa pelkästään muuttamalla hetkeksi erilleen. Joku kiva vuokra-asunto kahdeksi kuukaudeksi, asutte siellä vuorotellen, toinen sillaikaa lasten kanssa.

Ihan hyvä idea ja voisin kokeilla. Mies taas ei koslaan suostuisi siihen, että joutuisi yksin hoitamaan lapset. Ap

Suostuisi? Ei kai kyse ole mistään suostumisesta. Jos lapsia on tehnyt niin pitää olla valmis niitä hoitamaan tarpeen vaatiessa myös yksin. Voihan se puoliso vaikka kuolla tai joutua pitkäksi ajaksi sairaalaan.

Up

Miten ap nykyään menee

Nostoa

Nosto

Onhan tuo suhteelle koettelemus

Jos pystytte kuitenkin elämään rinnakkain ilman riitaa ja draamaa ikäänkuin sisaruksina hoitaen vuorotellen lapsianne, onhan sekin jo jotain ja aika paljon.

En miettisi tilanteessanne vielä eroa. Antakaa ja järjestäkää toisillenne lapsi vapaata aikaa tehdä itseänne kiinnostavia juttuja. Niiden kautta saatte elämäänne sisältöä ja kipinää. Suhteennekin voi parantua.

Meillä on miehen kanssa ollut ihan eri menot ja harrastukset. Vasta vanhoina on nyt yhteisiäkin juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin 5v ikäiselle voi jo pitää kuria aika hyvin eikä se 3v:kään enää ole siinä iässä, että joka minuutti pitäisi valvoa.

Kuria? Mistä sinä tähän keskusteluun kurin repäisit?

Lapset kovalla kurilla kotitöihin, niin parisuhteelle jää aikaa

Tulevaisuutta on yllättävän vaikea ennustaa 😀

Kuulostaa hankalalta tilanteelta jos mies ei koe olevansa tasavertainen vanhempi ( eli automaattisesti ajattele että hoitaisi lapsia yksin). Parisuhteen sijaan kokeilisin lisätä oman elämän onnellisuutta, mistä se sitten kummaltakin tulee? Kummallekin pari iltaa viikossa omaa aikaa- jonka saa käyttää miten haluaa, niinä iltoina toinen hoitaa itsenäisesti lasten ohjelmat, ruokailut, nukuttamiset. Tämä kannattaa nostaa esiin ihan erikseen, sovitte päivät, tunnit ja rajat. Josko te muistaisitte millaisia olitte ennen lapsia ja siitä voisi muodostua taas keskinäistä yhteyttä? Meillä ei ollut tukiverkkoja ja 2 lasta. Me käytettiin päiväkotia parikertaa vuodessa siihen että pidettiin lomapäivä ja lapset oli hoidossa (niille vähemmän stressaavaa olla tutussa päiväkodissa kun tuntemattoman palkatun hoitajan kanssa kotona), lomapäivänä käytiin pitkällä lounaalla ja tultiin kotiin harrastamaan ^siä. Meidät on ehkä noista vuosista pelastanut se että ollaan kumpikin kiinnostuneita kaikenlaisista maailman asioista ja vietetään pitkiä tunteja jutellen kaikesta, lasten ollessa pieniäkin seurattiin esim politiikkaa, tieteen kehittymistä, sosiaalisia ilmiöitä ja juteltiin niistä, lapsen asioiden lisäksi. Tuon ikäisten lasten kanssa voi jo hyvin käydä museoissa ja ravintoloissa ja kahviloissa perheenä.

ainakaan eroamalla se teidän arki ei helpottuisi, ainakin jos sinä ap jäisit lähihuoltajaksi ja lapset olisi luonasi 80% ajasta. Alle kouluikäisille ei edes suositella vuoroviikkoasumista.