Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on poistaa match heti kun ei päivään pariin ole toimintaa?
09.06.2022 |
Ensin ollaan niin kiinnostuneita kuin olla ja voi, mutta jos on vaikka päivä, että ei ole ehtinyt kirjoittaa tai vastata johonkin viestiin niin ollaan jo kadottu? Mikä idea? Itse esim saatan olla hyvinkin kiireinen arkena 6-20 ja sen jälkeen niin väsynyt että en varmasti sille päivälle enää mitään kirjoita. En kuitenkaan ole joka päivä kiireinen.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea näitä kommentteja. Miesten oletus on, että kaikilla naisilla käy jatkuva naputus Tinderin peluussa ja jos miehelle ei heti vastaa, hänen on pakko olla jonkun kiinnostavamman kanssa treffeillä juuri nyt -> mätsin poisto. Kun taas naiset ahdistuvat just näistä miehistä, joiden oletus on, että naiset koko ajan käy vain treffeillä päivät pääksytysten, ja jos nainen ei valitse juuri häntä 24 h sisällä treffeille, niin treffeille ei pääse myöhemminkään. Kun taitaa olla juuri toisinpäin, naiset kaipaavat hiukan hitaampaa etenemistä kaikkien niiden treffikutsujen lomassa, ja mies joka jaksaa odottaa vastausta vaatimatta samantien näkemään, onkin se kiinnostavin tapaus. Miehet taitavat nyt itse pilata omat tsäänssinsä tässä.
Miesten kohdalla tää ei ole oletus vaan ihan kokemukseen perustuva fakta. Koskaan ei ole nainen kahden päivän hiljaisuuden jälkeen palannut uudelleen keskusteluun. Ei koskaan. Joten on vaan parempi poistaa se mätsi kahden päivän päästä, kun jäädä odottelemaan ihmettä.
Miehenä tuolla nyt pitää ajatella lapsellisella, mutta toimivalla tavalla, että jättäisikö nainen Brad Pitille vastaamatta kahteen päivään. Vaikka olisi kuinka kiire ja menoa, niin kyllä aikaa löytyisi varmasti. Jos naisella ei ole aikaa, niin hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Se on hyvin outoa miten tämä asia on näin karkean mustavalkoinen joillekin. Jos ei vastaa heti ja kaikille, ihan milloin vain, on muka epäkohtelias. Milloin kollektiivisesti sovimme yhteiskunnassa, että kaikkien ihmisten tulee olla 24/7 saatavilla heti kun joku vain keksii sinua tavoitella? Kehtaan väittää, että on paljon ihmisiä, ehkä jopa vähintään puolet, jotka eivät allekirjoita moista ajatusta ja velvoitetta.
Etsin myös aikoinaan tosissani parisuhdetta, mutta pidin silti huolta itsestäni ja omasta elämästäni. En ole koskaan joutunut priorisoimaan parisuhteen etsimistä kaikkea muuta tärkeämmäksi ja silti olen parisuhteissa ollut, pitkissä ja hyvissä. Nykyään olen naimisissa, tämäkin suhde on onnistunut hyvin, vaikka emme ole sillä tavalla tosissaan suorittaneet parisuhdetta, että annamme itsestämme kaiken 24/7. En ole koskaan myöskään saanut kuulla olevani juro tai tuppisuu, vaikka en jaksa tuntemattomiin panostaakaan yhtä paljon, mitä panostan läheisiksi tulleisiin ihmissuhteisiin. Ja silti olen mm. saanut perheen ja saanut rakennettua elämän yhdessä ja jopa ehtinyt rakastumaan. Vaikka emme olleet 24/7 toistemme saatavilla.
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta minusta tuollainen jatkuvasti saatavilla oleminen on rajatonta ja läheisriippuvaa käytöstä. Toiset huomioon ottava ihminen ymmärtää, että toinen ihminen ei voi aina olla saatavilla. Toinen itsenäinen ihminen tajuaa, että tuo toinen tuossa on minun egostani erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä, omat tarpeensa eikä hän voi olla olemassa pelkästään minua varten. Ja nimenomaan aikuisilla se menee niin, ei parisuhteen etsiminen saisi olla jopa tärkempää, kuin jo ne olemassa olevat ihmissuhteet. Jos on, niin minusta se kuulostaa epätoivoiselta ja epätasapainoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea näitä kommentteja. Miesten oletus on, että kaikilla naisilla käy jatkuva naputus Tinderin peluussa ja jos miehelle ei heti vastaa, hänen on pakko olla jonkun kiinnostavamman kanssa treffeillä juuri nyt -> mätsin poisto. Kun taas naiset ahdistuvat just näistä miehistä, joiden oletus on, että naiset koko ajan käy vain treffeillä päivät pääksytysten, ja jos nainen ei valitse juuri häntä 24 h sisällä treffeille, niin treffeille ei pääse myöhemminkään. Kun taitaa olla juuri toisinpäin, naiset kaipaavat hiukan hitaampaa etenemistä kaikkien niiden treffikutsujen lomassa, ja mies joka jaksaa odottaa vastausta vaatimatta samantien näkemään, onkin se kiinnostavin tapaus. Miehet taitavat nyt itse pilata omat tsäänssinsä tässä.
Miesten kohdalla tää ei ole oletus vaan ihan kokemukseen perustuva fakta. Koskaan ei ole nainen kahden päivän hiljaisuuden jälkeen palannut uudelleen keskusteluun. Ei koskaan. Joten on vaan parempi poistaa se mätsi kahden päivän päästä, kun jäädä odottelemaan ihmettä.
Miehenä tuolla nyt pitää ajatella lapsellisella, mutta toimivalla tavalla, että jättäisikö nainen Brad Pitille vastaamatta kahteen päivään. Vaikka olisi kuinka kiire ja menoa, niin kyllä aikaa löytyisi varmasti. Jos naisella ei ole aikaa, niin hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut.
Tuolla periaatteella olisin kyllä vieläkin sinkku. Mieheni oli minusta tosissaan kiinnostunut, mutta panosti ensisijaisesti lapsiinsa omalla viikollaan. Jos olisin ottanut periaatteen, että jos ei vastaa heti tai saman päivän aikana, niin ei kiinnosta, niin en olisi tässä hetkessä odottamassa yhteistä lastamme ja muuttamassa yhdessä ostettuun omistusasuntoon. Ja voin kuvitella, että tämä sama pätee naisillakin, että joskus lasten kanssa se arki nyt vain on sellaista, ettei ehdi vastailemaan. Tai minä en ainakaan saa välistä omia siskojani kiinni, kun lasten kanssa on hektistä ja ymmärrän sen täysin. Tämä yhtenä esimerkkinä kiireistä jotka todella voivat - mielestäni hyvällä syyllä - olla tärkeämpiä, kuin viesteihin ja puheluihin vastaaminen saman päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kyllä oppii tuntemaan naisten viestittelytavat. Jos nainen on kiinnostunut, hän vastaa yhden päivän aikana. Jos vastaus venyy, niin 99,99% varmuudella nainen on juttelemassa jonkun komeamman tyypin kanssa.
"Kyllä minä miehenä naisista osaan kaiken kertoa", vaikka useat naiset ovat täällä omakohtaisesti sanoneet juuri päinvastaista.
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea näitä kommentteja. Miesten oletus on, että kaikilla naisilla käy jatkuva naputus Tinderin peluussa ja jos miehelle ei heti vastaa, hänen on pakko olla jonkun kiinnostavamman kanssa treffeillä juuri nyt -> mätsin poisto. Kun taas naiset ahdistuvat just näistä miehistä, joiden oletus on, että naiset koko ajan käy vain treffeillä päivät pääksytysten, ja jos nainen ei valitse juuri häntä 24 h sisällä treffeille, niin treffeille ei pääse myöhemminkään. Kun taitaa olla juuri toisinpäin, naiset kaipaavat hiukan hitaampaa etenemistä kaikkien niiden treffikutsujen lomassa, ja mies joka jaksaa odottaa vastausta vaatimatta samantien näkemään, onkin se kiinnostavin tapaus. Miehet taitavat nyt itse pilata omat tsäänssinsä tässä.
Oma kokemukseni tukee tätä. Menin Tinderiin, heti tuli tykkäyksiä ja viestejä roppakaupalla. Yleisin se tavallinen "moi mitä kuuluu", joihin jaksaa vastata n. 10 verran. Muutaman kanssa keskustelu eteni luontevasti pidemmälle. Tinder oli kuitenkin aika toissijainen asia elämässäni, samoin kuin seuranhaku muutenkin, olen avoinna kumppanille, mutta en tosielämässänikään käytä 247 sen etsimiseen. Pienen tauon jälkeen vain yksi näistä muutamasta, kenen kanssa olin kirjoitellut, oli enää mätseissäni. Taas kirjoiteltiin jonkun verran, molemmat tuumattiin, että tämä on yksi kiva väylä lisää tutustua ihmisiin, mutta ei kummankaan elämän pääsisältö, jolloin poistui heti paineita siitä, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa. Taas tuli taukoa kirjoitteluun puolin ja toisin, varmaan parin viikon ajan (enkä sinä aikana kirjoitellut muidenkaan kanssa, saati käynyt treffeillä). Ja taas vaihdettiin muutama viesti. Siinä vaiheessa itse kysyin, että haluaisiko hän nähdä, ja saatiin sovittua treffit, ja tästä alkoi seurustelu. Maltti oli valttia, puolin ja toisin. Treffikutsut uuvuttaa ja jos se on ensimmäinen, mitä mies kysyy, niin oletan ettei häntä kiinnosta minä ihmisenä, vaan treffeillä käyminen/mahdollinen saanti/ulkonäköni. Kiinnostavin oli se, joka ei vaatinut yhtään mitään ja jolla myös oli muuta sisältöä elämässä kuin treffailu tai minun vastausten kyttäily.
Totta kai ymmärrän että moni haluaa tavata nopeasti ja se on minusta ihan ok, kunhan hekin hyväksyvät, että on myös toisenlaisia ihmisiä, kaikki eivät halua keskittyä vain etsimään sitä oikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Aikuisten maailmassa voi priorisoida ne asiat mitkä kaipaavat heti vastausta ja ne, mihin ei tarvitse reagoida kuin vasta itselleen sopivalla hetkellä. Tinder-match kuuluu omalla prioriteettilistallani jälkimmäiseen kategoriaan.
Se, että ei ole 24/7 tavoitettavissa ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi vain sovellusta puhelimessa ja välttelisi vastaamista ja treffejä. Itse olen sen verran huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs, että haluan oikeasti panostaa toiseen, enkä vain kuitata jotain nopeaa vastausta itselleni sopimattomassa hetkessä. Kaikilla meillä ei ole niin paljoa vapaa-aikaa kuin sinulla. Eikä introverttius ole meillä kaikilla samanasteista, sinä et selvästi tarvitse niin paljoa omaa aikaa kuin monet muut meistä.
Eikä myöskään hidas vastaaminen tarkoita sitä, että olisi ahdistunut tuppisuu, joka ei jaksa panostaa. Päin vastoin, kuten edellä kirjoitin, pinnallisen chattailun sijasta panostan niihin ihmisiin joihin olen tutustumassa. Etsin seuraa kaltaisestani, joten kelkkaani hyppäävät vain ne, jotka ovat sen verran itsenäisiä, etteivät tulkitse hidasta vastaamista mainitsemaksesi roikottamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Aikuisten maailmassa voi priorisoida ne asiat mitkä kaipaavat heti vastausta ja ne, mihin ei tarvitse reagoida kuin vasta itselleen sopivalla hetkellä. Tinder-match kuuluu omalla prioriteettilistallani jälkimmäiseen kategoriaan.
Se, että ei ole 24/7 tavoitettavissa ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi vain sovellusta puhelimessa ja välttelisi vastaamista ja treffejä. Itse olen sen verran huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs, että haluan oikeasti panostaa toiseen, enkä vain kuitata jotain nopeaa vastausta itselleni sopimattomassa hetkessä. Kaikilla meillä ei ole niin paljoa vapaa-aikaa kuin sinulla. Eikä introverttius ole meillä kaikilla samanasteista, sinä et selvästi tarvitse niin paljoa omaa aikaa kuin monet muut meistä.
Eikä myöskään hidas vastaaminen tarkoita sitä, että olisi ahdistunut tuppisuu, joka ei jaksa panostaa. Päin vastoin, kuten edellä kirjoitin, pinnallisen chattailun sijasta panostan niihin ihmisiin joihin olen tutustumassa. Etsin seuraa kaltaisestani, joten kelkkaani hyppäävät vain ne, jotka ovat sen verran itsenäisiä, etteivät tulkitse hidasta vastaamista mainitsemaksesi roikottamiseksi.
Miten ajattelit että sulla olisi aikaa parisuhteelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kuin se että baarissa juttelee jonkun kanssa ja sitten toinen häipyykin tunniksi. Joku jaksaa odotella, jatkuukohan juttu vielä, toinen alkaa jutella jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Aikuisten maailmassa voi priorisoida ne asiat mitkä kaipaavat heti vastausta ja ne, mihin ei tarvitse reagoida kuin vasta itselleen sopivalla hetkellä. Tinder-match kuuluu omalla prioriteettilistallani jälkimmäiseen kategoriaan.
Se, että ei ole 24/7 tavoitettavissa ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi vain sovellusta puhelimessa ja välttelisi vastaamista ja treffejä. Itse olen sen verran huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs, että haluan oikeasti panostaa toiseen, enkä vain kuitata jotain nopeaa vastausta itselleni sopimattomassa hetkessä. Kaikilla meillä ei ole niin paljoa vapaa-aikaa kuin sinulla. Eikä introverttius ole meillä kaikilla samanasteista, sinä et selvästi tarvitse niin paljoa omaa aikaa kuin monet muut meistä.
Eikä myöskään hidas vastaaminen tarkoita sitä, että olisi ahdistunut tuppisuu, joka ei jaksa panostaa. Päin vastoin, kuten edellä kirjoitin, pinnallisen chattailun sijasta panostan niihin ihmisiin joihin olen tutustumassa. Etsin seuraa kaltaisestani, joten kelkkaani hyppäävät vain ne, jotka ovat sen verran itsenäisiä, etteivät tulkitse hidasta vastaamista mainitsemaksesi roikottamiseksi.
Miten ajattelit että sulla olisi aikaa parisuhteelle?
Pystyn samaistumaan tuon kirjoittajan kirjoitukseen ja minulla on tälläkin hetkellä vakaa parisuhde, vaikka minä enkä mies ole saatavilla aina ja heti toisiamme varten. Hyvin pystyimme parisuhteen muodostamaan, vaikka näimme alkuun vain joka toinen viikko, kun miehen lapset eivät olleet miehellä. Emmekä myöskään viestitelleet joka hetki, koska elämää oli muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Se on hyvin outoa miten tämä asia on näin karkean mustavalkoinen joillekin. Jos ei vastaa heti ja kaikille, ihan milloin vain, on muka epäkohtelias. Milloin kollektiivisesti sovimme yhteiskunnassa, että kaikkien ihmisten tulee olla 24/7 saatavilla heti kun joku vain keksii sinua tavoitella? Kehtaan väittää, että on paljon ihmisiä, ehkä jopa vähintään puolet, jotka eivät allekirjoita moista ajatusta ja velvoitetta.
Etsin myös aikoinaan tosissani parisuhdetta, mutta pidin silti huolta itsestäni ja omasta elämästäni. En ole koskaan joutunut priorisoimaan parisuhteen etsimistä kaikkea muuta tärkeämmäksi ja silti olen parisuhteissa ollut, pitkissä ja hyvissä. Nykyään olen naimisissa, tämäkin suhde on onnistunut hyvin, vaikka emme ole sillä tavalla tosissaan suorittaneet parisuhdetta, että annamme itsestämme kaiken 24/7. En ole koskaan myöskään saanut kuulla olevani juro tai tuppisuu, vaikka en jaksa tuntemattomiin panostaakaan yhtä paljon, mitä panostan läheisiksi tulleisiin ihmissuhteisiin. Ja silti olen mm. saanut perheen ja saanut rakennettua elämän yhdessä ja jopa ehtinyt rakastumaan. Vaikka emme olleet 24/7 toistemme saatavilla.
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta minusta tuollainen jatkuvasti saatavilla oleminen on rajatonta ja läheisriippuvaa käytöstä. Toiset huomioon ottava ihminen ymmärtää, että toinen ihminen ei voi aina olla saatavilla. Toinen itsenäinen ihminen tajuaa, että tuo toinen tuossa on minun egostani erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä, omat tarpeensa eikä hän voi olla olemassa pelkästään minua varten. Ja nimenomaan aikuisilla se menee niin, ei parisuhteen etsiminen saisi olla jopa tärkempää, kuin jo ne olemassa olevat ihmissuhteet. Jos on, niin minusta se kuulostaa epätoivoiselta ja epätasapainoiselta.
Missään en sanonut asian olevan mustavalkoinen, vaan lähinnä kommentoin näitä väitteitä etteivät jotkut ehdi moneen päivään vastata edes mummolleen tai ystävilleen ja etteivätkö introvertit jaksaisi pitkin päivää monena päivänä vastailla soittoihin ja viesteihin. Mainitsinhan itsekin mm. tuon älä häiritse- toiminnon, joten toki itsekin otan vapaata aikaa itselleni, kun sitä haluan.
Ja kyllä, se on epäkohteliasta olla vastaamatta toisten viesteihin moneen päivään, siitä on turha kiistellä. Onhan tässäkin ketjussa muutama sanonut että ovat niin "kiireisiä" että oma mummokin tms. jätetään roikkumaan ties kuinka kauaksi aikaa. Juuri pisti silmään otsikko, mikä meni jotenkin että henkilö pelkää puhelimen soittoa nykyään.
Enemmän ihmettelen miten ihmiset ovat menneet tähän suuntaan, etteivät normaalit asiat, kuten puhelimen ääni ja muut yhteydenotot ole enää normaaleja asioita? Suuri osa ihmisiä ei enää vastaa puhelimeen, oli se soitto tai viesti, kun pelätään jotain, mutta mitä? Itse olen vielä sitä sukupolvea (s. 70-luvulla), jolle on opetettu käytöstavat ja perus kohteliaisuus, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tämä koskee myös deittailua, oli se sovellus tai IRL. Kyllä varmasti jokaisella on aikaa laittaa toiselle kohtelias viesti jos on kovin kiireinen, että "hei, nyt on vähän haipakkaa, joten älä ihmettele jos en koko ajan pääse viestittelemään", jos suinkin keskustelukumppani on vähäänkään kiinnostava. Tai muuten ehtii päivän aikana vaihtamaan muutaman sanan. Toki jokainen on hemmetin hyvä keksimään tekosyitä miksi ei ehdi, mutta sehän kertoo vain sen, että vastapuoli ei kiinnosta tarpeeksi tai ollenkaan.
Miksi lähteä etsimään parisuhdetta, jos ei ole edes alkumetreillä valmis panostamaan tutustumiseen? Ei ne jo olemassa olevat ihmissuhteet siitä katoa minnekään, jos vähän aikaa on kiinnostuneempi muista asioista, näin olettaisin heidänkin ymmärtävän. Läheiset olisivat oletettavasti vain iloisia, kun ehkä jo pitkäänkin yksin ollut löytää seuraa.
Miksi kumppanin etsiminen ei saisi olla tärkeämpää kuin jo olemassa olevat ihmissuhteet? (Nyt lähinnä ajattelen itseni kaltaisia, jolla ei ole enää lapsia pyörimässä jaloissa, vaan todellakin aikaa uudelle parisuhteelle.) Onhan tässä ollut aikaa olla heidän kanssaan, niin miksi niitä ei voisi hetkeksi laittaa taka-alalle? Tuskin minun sisarukset, vanhemmat, ystävät pahastuisivat, jos lähden seikkailulle tutustuen uusiin ihmisiin ja päämääränä parisuhde. Heillä jo on puolisot, niin miksi eivät sallisi sitä minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Aikuisten maailmassa voi priorisoida ne asiat mitkä kaipaavat heti vastausta ja ne, mihin ei tarvitse reagoida kuin vasta itselleen sopivalla hetkellä. Tinder-match kuuluu omalla prioriteettilistallani jälkimmäiseen kategoriaan.
Se, että ei ole 24/7 tavoitettavissa ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi vain sovellusta puhelimessa ja välttelisi vastaamista ja treffejä. Itse olen sen verran huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs, että haluan oikeasti panostaa toiseen, enkä vain kuitata jotain nopeaa vastausta itselleni sopimattomassa hetkessä. Kaikilla meillä ei ole niin paljoa vapaa-aikaa kuin sinulla. Eikä introverttius ole meillä kaikilla samanasteista, sinä et selvästi tarvitse niin paljoa omaa aikaa kuin monet muut meistä.
Eikä myöskään hidas vastaaminen tarkoita sitä, että olisi ahdistunut tuppisuu, joka ei jaksa panostaa. Päin vastoin, kuten edellä kirjoitin, pinnallisen chattailun sijasta panostan niihin ihmisiin joihin olen tutustumassa. Etsin seuraa kaltaisestani, joten kelkkaani hyppäävät vain ne, jotka ovat sen verran itsenäisiä, etteivät tulkitse hidasta vastaamista mainitsemaksesi roikottamiseksi.
Miten ajattelit että sulla olisi aikaa parisuhteelle?
Tietenkin minulla on aikaa parisuhteella, en minä muuten sellaista olisi hakemassa. Etsin itselleni sopivaa kumppania, sellaista jolla on yhtäläinen oman ja yhteisen ajan tarve kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En minä ihmettele yhtään, ettei joku vieras ihminen vielä siinä vaiheessa ole prioriteetti elämässä. Ihmeen herkkähipiäistä sakkia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Se on hyvin outoa miten tämä asia on näin karkean mustavalkoinen joillekin. Jos ei vastaa heti ja kaikille, ihan milloin vain, on muka epäkohtelias. Milloin kollektiivisesti sovimme yhteiskunnassa, että kaikkien ihmisten tulee olla 24/7 saatavilla heti kun joku vain keksii sinua tavoitella? Kehtaan väittää, että on paljon ihmisiä, ehkä jopa vähintään puolet, jotka eivät allekirjoita moista ajatusta ja velvoitetta.
Etsin myös aikoinaan tosissani parisuhdetta, mutta pidin silti huolta itsestäni ja omasta elämästäni. En ole koskaan joutunut priorisoimaan parisuhteen etsimistä kaikkea muuta tärkeämmäksi ja silti olen parisuhteissa ollut, pitkissä ja hyvissä. Nykyään olen naimisissa, tämäkin suhde on onnistunut hyvin, vaikka emme ole sillä tavalla tosissaan suorittaneet parisuhdetta, että annamme itsestämme kaiken 24/7. En ole koskaan myöskään saanut kuulla olevani juro tai tuppisuu, vaikka en jaksa tuntemattomiin panostaakaan yhtä paljon, mitä panostan läheisiksi tulleisiin ihmissuhteisiin. Ja silti olen mm. saanut perheen ja saanut rakennettua elämän yhdessä ja jopa ehtinyt rakastumaan. Vaikka emme olleet 24/7 toistemme saatavilla.
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta minusta tuollainen jatkuvasti saatavilla oleminen on rajatonta ja läheisriippuvaa käytöstä. Toiset huomioon ottava ihminen ymmärtää, että toinen ihminen ei voi aina olla saatavilla. Toinen itsenäinen ihminen tajuaa, että tuo toinen tuossa on minun egostani erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä, omat tarpeensa eikä hän voi olla olemassa pelkästään minua varten. Ja nimenomaan aikuisilla se menee niin, ei parisuhteen etsiminen saisi olla jopa tärkempää, kuin jo ne olemassa olevat ihmissuhteet. Jos on, niin minusta se kuulostaa epätoivoiselta ja epätasapainoiselta.
Missään en sanonut asian olevan mustavalkoinen, vaan lähinnä kommentoin näitä väitteitä etteivät jotkut ehdi moneen päivään vastata edes mummolleen tai ystävilleen ja etteivätkö introvertit jaksaisi pitkin päivää monena päivänä vastailla soittoihin ja viesteihin. Mainitsinhan itsekin mm. tuon älä häiritse- toiminnon, joten toki itsekin otan vapaata aikaa itselleni, kun sitä haluan.
Ja kyllä, se on epäkohteliasta olla vastaamatta toisten viesteihin moneen päivään, siitä on turha kiistellä. Onhan tässäkin ketjussa muutama sanonut että ovat niin "kiireisiä" että oma mummokin tms. jätetään roikkumaan ties kuinka kauaksi aikaa. Juuri pisti silmään otsikko, mikä meni jotenkin että henkilö pelkää puhelimen soittoa nykyään.
Enemmän ihmettelen miten ihmiset ovat menneet tähän suuntaan, etteivät normaalit asiat, kuten puhelimen ääni ja muut yhteydenotot ole enää normaaleja asioita? Suuri osa ihmisiä ei enää vastaa puhelimeen, oli se soitto tai viesti, kun pelätään jotain, mutta mitä? Itse olen vielä sitä sukupolvea (s. 70-luvulla), jolle on opetettu käytöstavat ja perus kohteliaisuus, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tämä koskee myös deittailua, oli se sovellus tai IRL. Kyllä varmasti jokaisella on aikaa laittaa toiselle kohtelias viesti jos on kovin kiireinen, että "hei, nyt on vähän haipakkaa, joten älä ihmettele jos en koko ajan pääse viestittelemään", jos suinkin keskustelukumppani on vähäänkään kiinnostava. Tai muuten ehtii päivän aikana vaihtamaan muutaman sanan. Toki jokainen on hemmetin hyvä keksimään tekosyitä miksi ei ehdi, mutta sehän kertoo vain sen, että vastapuoli ei kiinnosta tarpeeksi tai ollenkaan.
Miksi lähteä etsimään parisuhdetta, jos ei ole edes alkumetreillä valmis panostamaan tutustumiseen? Ei ne jo olemassa olevat ihmissuhteet siitä katoa minnekään, jos vähän aikaa on kiinnostuneempi muista asioista, näin olettaisin heidänkin ymmärtävän. Läheiset olisivat oletettavasti vain iloisia, kun ehkä jo pitkäänkin yksin ollut löytää seuraa.
Miksi kumppanin etsiminen ei saisi olla tärkeämpää kuin jo olemassa olevat ihmissuhteet? (Nyt lähinnä ajattelen itseni kaltaisia, jolla ei ole enää lapsia pyörimässä jaloissa, vaan todellakin aikaa uudelle parisuhteelle.) Onhan tässä ollut aikaa olla heidän kanssaan, niin miksi niitä ei voisi hetkeksi laittaa taka-alalle? Tuskin minun sisarukset, vanhemmat, ystävät pahastuisivat, jos lähden seikkailulle tutustuen uusiin ihmisiin ja päämääränä parisuhde. Heillä jo on puolisot, niin miksi eivät sallisi sitä minulle?
Et tunnu tajuavan, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme erilaisia asioita. Sinä selvästi olet ihminen joka pitää intensiivisemmästä parisuhteesta kuin minä. Minä en osaa ottaa vastaamattomuutta noin henkilökohtaisesti tulkiten kuin sinä, enkä myöskään etsi sellaista ihmistä, joka kokee hitaan vastaamisen panostamattomuutena tai epäkohteliaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauskaa, kuinka erilaisia olemme. Itse koen jokapäiväisen viestittelyn ja nopeaa vastaamisen ahdistavana. Kun matchaan jonkun, pyrin laittamaan saman tien aloitusviestin ja panostan siihen todellakin enemmän kuin "moi, mitä kuuluu". Pelottavan usein en ehdi edes kirjoittamaan aloitusviestiä loppuun, kun mieheltä tulee jo joku avaus. Kyttäävätkö he puhelin kädessä Tinderiä? Onko tämä heidän kaikki elämänsisältönsä?
Ole hetki tavallisena miehenä Tinderissä, niin ymmärrät, miksi siellä ei ole hetkeäkään hukattavana. Sinä naisena olet valitsevassa asemassa ja voit viivytellä satojen tykkäystesi ja mätsiesi kanssa, kun treffejä on varmasti tarjolla joka päivälle. Miehellä se ei ole tuota.
Kuitenkin kuulostaa siltä että miehet poistavat herkästi matchejä vaikka valittavat että niitä tulee liian vähän? Tätä logiikkaa en ymmärrä.
Niitä poistetaan sen vuoksi, etteivät ne pyöri siellä turhan takia. Lisäksi minä en ole itse mikään varamies, joka otetaan penkiltä, kun paremman kanssa on mennyt pieleen. Kuten tuolla aiemmin sanoin, en muista, että ikinä joku nainen olisi palannut keskusteluun 48 tunnin hiljaisuuden jälkeen. Sitten on eri asia, jos on vaihdettu jo puhelinnumeroita, mikä on aniharvinaista Tinderissä.
Varamies, pyh. Hitostako kukaan voi tietää vieraista ihmisistä että onko se Erkki, Taneli vai Antti nyt se loppuelämän prinssi? Jostainhan se tutustuminen on aloitettava. Jos saan sen minulle oikean naisen ja hän minut sillä että olin hänen jonossaan numerolla kahdeksan, niin hitonko väliä sillä on? En itsekään istu käsieni päällä odotellessa, vaan tsekkailen vaihtoehtoja.
Voikohan tässä asiassa olla sellainenkin eroavaisuus ihmisten kesken, kuin se, miten intensiivisesti paneutuu itseä kiinnostaviin asioihin? Jotkut ihmisethän paneutuvat lähes pakonomaisesti johonkin omaan juttuunsa, ottavat selvää kaikesta siihen liittyvästä ja käyttävät kaiken aikansa siihen niin, että muu jää vähemmälle huomiolle. Eikä siinä siis mitään väärää ole. Eksäni oli tavallaan sellainen joko-tai ihminen. Joko hän teki täysillä tai ei tehnyt ollenkaan. Joko hän liikkui ja söi tavoitteellisesti, täysin puhtaasti ja laadukkaasti, tai hän ei liikkunut ollenkaan ja söi miten sattui, koska vain 100% suoritus oli riittävän hyvä motiivi panostamista varten. Kun taas itse olen sellainen, että panostan kyllä töihin, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin ja minulla on esimerkiksi yksi harrastus, joka todella imaisee mukaansa. Mutta en mihinkään asiaan pysty paneutumaan sillä tavalla intohimoisesti, että annan itsestäni 100% asialle, koska mielenkiinnon kohteita ja velvoitteita pn muuallakin.
Voiko olla, että parisuhteen hakemisessakin näkyy tämä selvästi yksilöllinen ero yksilöiden välillä? Toinen paneutuu 100% etsimään parisuhdetta, mikään vähempi panostaminen ei ole riittävän vakavaa, ja toinen taas ei pysty mihinkään asiaan elämästään antamaan 100%, koska on pakko olla muuallakin läsnä?
Minulle ei kuulu miten aikuiset naiset aikansa käyttävät, kuten ei heillekään minun ajankäyttöni. En itsekään ole tyyppiä joka on koko ajan puhelin kädessä, joten hidas tahti on ihan ok. Vastaavat kun vastaavat, jos vastaavat. Minä teen samoin ja jos puolin tai toisin ehtii väliin tulla joku muu joka nappaa ja vie, niin se on elämää. Ei sen tarvitse sen vaikeampaa olla. Kummallisia prinssejä ja prinsessoja nämä jotka ottavat kaiken niin henkilökohtaisesti jossain puhelindeittisovelluksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Se on hyvin outoa miten tämä asia on näin karkean mustavalkoinen joillekin. Jos ei vastaa heti ja kaikille, ihan milloin vain, on muka epäkohtelias. Milloin kollektiivisesti sovimme yhteiskunnassa, että kaikkien ihmisten tulee olla 24/7 saatavilla heti kun joku vain keksii sinua tavoitella? Kehtaan väittää, että on paljon ihmisiä, ehkä jopa vähintään puolet, jotka eivät allekirjoita moista ajatusta ja velvoitetta.
Etsin myös aikoinaan tosissani parisuhdetta, mutta pidin silti huolta itsestäni ja omasta elämästäni. En ole koskaan joutunut priorisoimaan parisuhteen etsimistä kaikkea muuta tärkeämmäksi ja silti olen parisuhteissa ollut, pitkissä ja hyvissä. Nykyään olen naimisissa, tämäkin suhde on onnistunut hyvin, vaikka emme ole sillä tavalla tosissaan suorittaneet parisuhdetta, että annamme itsestämme kaiken 24/7. En ole koskaan myöskään saanut kuulla olevani juro tai tuppisuu, vaikka en jaksa tuntemattomiin panostaakaan yhtä paljon, mitä panostan läheisiksi tulleisiin ihmissuhteisiin. Ja silti olen mm. saanut perheen ja saanut rakennettua elämän yhdessä ja jopa ehtinyt rakastumaan. Vaikka emme olleet 24/7 toistemme saatavilla.
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta minusta tuollainen jatkuvasti saatavilla oleminen on rajatonta ja läheisriippuvaa käytöstä. Toiset huomioon ottava ihminen ymmärtää, että toinen ihminen ei voi aina olla saatavilla. Toinen itsenäinen ihminen tajuaa, että tuo toinen tuossa on minun egostani erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä, omat tarpeensa eikä hän voi olla olemassa pelkästään minua varten. Ja nimenomaan aikuisilla se menee niin, ei parisuhteen etsiminen saisi olla jopa tärkempää, kuin jo ne olemassa olevat ihmissuhteet. Jos on, niin minusta se kuulostaa epätoivoiselta ja epätasapainoiselta.
Missään en sanonut asian olevan mustavalkoinen, vaan lähinnä kommentoin näitä väitteitä etteivät jotkut ehdi moneen päivään vastata edes mummolleen tai ystävilleen ja etteivätkö introvertit jaksaisi pitkin päivää monena päivänä vastailla soittoihin ja viesteihin. Mainitsinhan itsekin mm. tuon älä häiritse- toiminnon, joten toki itsekin otan vapaata aikaa itselleni, kun sitä haluan.
Ja kyllä, se on epäkohteliasta olla vastaamatta toisten viesteihin moneen päivään, siitä on turha kiistellä. Onhan tässäkin ketjussa muutama sanonut että ovat niin "kiireisiä" että oma mummokin tms. jätetään roikkumaan ties kuinka kauaksi aikaa. Juuri pisti silmään otsikko, mikä meni jotenkin että henkilö pelkää puhelimen soittoa nykyään.
Enemmän ihmettelen miten ihmiset ovat menneet tähän suuntaan, etteivät normaalit asiat, kuten puhelimen ääni ja muut yhteydenotot ole enää normaaleja asioita? Suuri osa ihmisiä ei enää vastaa puhelimeen, oli se soitto tai viesti, kun pelätään jotain, mutta mitä? Itse olen vielä sitä sukupolvea (s. 70-luvulla), jolle on opetettu käytöstavat ja perus kohteliaisuus, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tämä koskee myös deittailua, oli se sovellus tai IRL. Kyllä varmasti jokaisella on aikaa laittaa toiselle kohtelias viesti jos on kovin kiireinen, että "hei, nyt on vähän haipakkaa, joten älä ihmettele jos en koko ajan pääse viestittelemään", jos suinkin keskustelukumppani on vähäänkään kiinnostava. Tai muuten ehtii päivän aikana vaihtamaan muutaman sanan. Toki jokainen on hemmetin hyvä keksimään tekosyitä miksi ei ehdi, mutta sehän kertoo vain sen, että vastapuoli ei kiinnosta tarpeeksi tai ollenkaan.
Miksi lähteä etsimään parisuhdetta, jos ei ole edes alkumetreillä valmis panostamaan tutustumiseen? Ei ne jo olemassa olevat ihmissuhteet siitä katoa minnekään, jos vähän aikaa on kiinnostuneempi muista asioista, näin olettaisin heidänkin ymmärtävän. Läheiset olisivat oletettavasti vain iloisia, kun ehkä jo pitkäänkin yksin ollut löytää seuraa.
Miksi kumppanin etsiminen ei saisi olla tärkeämpää kuin jo olemassa olevat ihmissuhteet? (Nyt lähinnä ajattelen itseni kaltaisia, jolla ei ole enää lapsia pyörimässä jaloissa, vaan todellakin aikaa uudelle parisuhteelle.) Onhan tässä ollut aikaa olla heidän kanssaan, niin miksi niitä ei voisi hetkeksi laittaa taka-alalle? Tuskin minun sisarukset, vanhemmat, ystävät pahastuisivat, jos lähden seikkailulle tutustuen uusiin ihmisiin ja päämääränä parisuhde. Heillä jo on puolisot, niin miksi eivät sallisi sitä minulle?
Et tunnu tajuavan, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme erilaisia asioita. Sinä selvästi olet ihminen joka pitää intensiivisemmästä parisuhteesta kuin minä. Minä en osaa ottaa vastaamattomuutta noin henkilökohtaisesti tulkiten kuin sinä, enkä myöskään etsi sellaista ihmistä, joka kokee hitaan vastaamisen panostamattomuutena tai epäkohteliaisuutena.
Miten tämä onkin monen mielestä niin vaikea tajuta, ja menee suoraan ihon alle? Moni rauhallisempi viestittelijä on tässä ketjussa sanonut, että toinenkin tapa on okei, mutta se ei ole itselle ominainen tyyli tutustua. Ei silti käy tivaamaan, että MIKSI OLETTE TUOLLAISIA. Mutta heidän mielestä ei vaan mitenkään sovi pirtaan, että osa meistä taas ei halua/jaksa/ehdi olla koko ajan tavoittamattomissa, ja varmaan pyrimme etsimään sellaisen ihmisen, jolle se sama tyyli sopii myös, eikä mene heti herne nessuun, kun ei vuorokaudessa vastaa. Kullekin omansa tyylinen ihminen, mulle ei sovi parisuhteeseen mies, joka vaatii tavoitettavuutta vuorokauden läpeensä, enkä minä varmasti sovi hänelle oman ajan tarpeeni kanssa. Eikö ole vain hyvä, että tämä käy selväksi heti alkuunsa, miten se voi olla huono asia niiden kannalta, jotka eivät muutenkaan omaan elämäntyyliin ja kiireettömyyteen sovi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mätsi on niin kiireinen, ettei ehdi/jaksa joka päivä viestitellä, niin miksi edes etsii seuraa. Edes alussa pitää vähän panostaa.
En kyllä pysty tuntemattomaan missään elämäntilanteessa panostamaan niin paljoa, että jaksaisin ja pystyisin joka päivä vastailemaan. Siis tuntemattoman kanssa, johon ei ole vielä edes ihastunut, ollaan vasta tutustumassa. Itselleni on todella vieras ajatus, että antaisin itsestäni niin paljon aikaa täysin vieraalle ihmiselle, josta en edes tiedä mitään.
Silti olen aina saanut helposti seuraa ja parisuhteeni ovat lähtökohtaisesti olleet pitkiä muutamaa hutia lukuunottamatta ja teini-iän heilasteluja. Kaikki suhteeni ovat alkaneet in real life- kohtaamisesta, joten ehkä siinä syy, miksi tinderi ei koskaan tuntunut itselleni oikealta paikalta. Vähääkään introverteimmille ihmisille tosi elämän kohtaamiset taitavat olla luontevampia tapoja tutustua, kuin sovellusten ja appien kautta tutustuminen, jossa ihmisellä on vaatimuksena olla jatkuvasti kännykkä kiinni kourassa ja nenä kiinni kännykässä. Minulla on omakin elämä ja omia harrastuksia, omia tarpeita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaan elämääni mahtuisi parisuhdetta ja on aina mahtunutkin. Mutta ei ihmisen kanssa, jonka olemassa olon kokemus on riippuvainen minun jatkuvasta huomiostani.
Eihän sinun näkemyksesi sitten mitään merkitse kun et edes halua kyseistä sovellusta käyttää eikä sinulla ole mitään kokemusta siitä.
Minä haluan käyttää Tinderiä ja minulla on siitä kokemusta ja silti tuo lainaamasi viesti voisi olla sana sanasta minun kirjoittamani.
Minä taas olen introvertti eikä kyseisessä viestissä ole mitään mihin samaistuisin.
Introverttinä siis jaksat vastailla tuntemattomien ihmisten viesteihin pitkin päivää, viikon jokaisena päivänä? Wau, olet ensimmäinen tapaamani introvertti joka jaksaa tehdä niin.
Olen eri introvertti vastaamassa, mutta itse koen, että aikuisten maailmassa on vähän pakko jaksaa vastailla tutuille ja tuntemattomillekin. Katsos, kun se joka ottaa yhteyttä, ei tiedä että olen introvertti, joka ehkä haluaisi sillä hetkellä olla rauhassa. Välillä on päiviä jolloin puhelin tuuttaa viestä ja soittoa kuin viimeistä päivää, mutta koska satun olemaan huomaavainen, kohtelias ja epäitsekäs ihminen, niin vastaan soittoihin heti, jos olen sopivassa paikassa (soitan takaisin, jos en voi vastata) ja viesteihin joko heti, tai max. muutaman tunnin päästä. En minä jätä ketään roikkumaan missään.
Kyllä minä muistan ja haluankin pitää yhteyttä ihmisiin, miksi en? Onhan minulla hurjasti vapaata aikaa jolloin voin ladata akkuja rauhassa miten haluan ja puhelimeen saa laitettua mm. älä häiritse- toiminnon sille ajalle jolloin en toivo yhetydenottoja.
Kun lataan deittisovelluksen mielessäni parisuhde, niin onhan sen eteen tehtävä jotain, jotta suhteen saa. Ei se auta, että se sovellus on puhelimessa, tykkäyksiä ja matchia pukkaa ja lopulta viestiäkin, mutta jos itse vaan en noteeraa näitä syystä tai toisesta, niin hyvin monta potentiaalista suhteenalkua voi mennä ohi suun. On introvertikin vähän pakko jaksaa viestitellä ja käydä treffeillä, kun kerta itsensä on sinne deittisovellukseen itsensä laittanut, jos on vakavakin suhde mielessä. Vai odottaako jotkut ihmiset, että suhde muodostuu jollain kosmisella tavalla yhtäkkiä? Naps vaan ja sopiva tyyppi on sinun elämässäsi mukana.
Toki, jos ei ole etsimässä oikeastaan mitään, ja ne vähäisetkin viestit häiritsevät, niin ok, ole sitten avaamatta sovellusta ihan niin kauan kuin haluat. Olisi soveliasta kuitenkin mainita jo esittelyssä, että olen ahdistunut (introvertti) tuppisuu, enkä oikeastaan jaksa panostaa tuntemattomiin tinder-tyyppeihin, joten vastailen ehkä silloin tällöin, jos silloinkaan tällöinkään. Ota tai jätä. Näin voisi jokainen päättää kannattaako lähteä kelkkaasi mukaan.
Se on hyvin outoa miten tämä asia on näin karkean mustavalkoinen joillekin. Jos ei vastaa heti ja kaikille, ihan milloin vain, on muka epäkohtelias. Milloin kollektiivisesti sovimme yhteiskunnassa, että kaikkien ihmisten tulee olla 24/7 saatavilla heti kun joku vain keksii sinua tavoitella? Kehtaan väittää, että on paljon ihmisiä, ehkä jopa vähintään puolet, jotka eivät allekirjoita moista ajatusta ja velvoitetta.
Etsin myös aikoinaan tosissani parisuhdetta, mutta pidin silti huolta itsestäni ja omasta elämästäni. En ole koskaan joutunut priorisoimaan parisuhteen etsimistä kaikkea muuta tärkeämmäksi ja silti olen parisuhteissa ollut, pitkissä ja hyvissä. Nykyään olen naimisissa, tämäkin suhde on onnistunut hyvin, vaikka emme ole sillä tavalla tosissaan suorittaneet parisuhdetta, että annamme itsestämme kaiken 24/7. En ole koskaan myöskään saanut kuulla olevani juro tai tuppisuu, vaikka en jaksa tuntemattomiin panostaakaan yhtä paljon, mitä panostan läheisiksi tulleisiin ihmissuhteisiin. Ja silti olen mm. saanut perheen ja saanut rakennettua elämän yhdessä ja jopa ehtinyt rakastumaan. Vaikka emme olleet 24/7 toistemme saatavilla.
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta minusta tuollainen jatkuvasti saatavilla oleminen on rajatonta ja läheisriippuvaa käytöstä. Toiset huomioon ottava ihminen ymmärtää, että toinen ihminen ei voi aina olla saatavilla. Toinen itsenäinen ihminen tajuaa, että tuo toinen tuossa on minun egostani erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä, omat tarpeensa eikä hän voi olla olemassa pelkästään minua varten. Ja nimenomaan aikuisilla se menee niin, ei parisuhteen etsiminen saisi olla jopa tärkempää, kuin jo ne olemassa olevat ihmissuhteet. Jos on, niin minusta se kuulostaa epätoivoiselta ja epätasapainoiselta.
Missään en sanonut asian olevan mustavalkoinen, vaan lähinnä kommentoin näitä väitteitä etteivät jotkut ehdi moneen päivään vastata edes mummolleen tai ystävilleen ja etteivätkö introvertit jaksaisi pitkin päivää monena päivänä vastailla soittoihin ja viesteihin. Mainitsinhan itsekin mm. tuon älä häiritse- toiminnon, joten toki itsekin otan vapaata aikaa itselleni, kun sitä haluan.
Ja kyllä, se on epäkohteliasta olla vastaamatta toisten viesteihin moneen päivään, siitä on turha kiistellä. Onhan tässäkin ketjussa muutama sanonut että ovat niin "kiireisiä" että oma mummokin tms. jätetään roikkumaan ties kuinka kauaksi aikaa. Juuri pisti silmään otsikko, mikä meni jotenkin että henkilö pelkää puhelimen soittoa nykyään.
Enemmän ihmettelen miten ihmiset ovat menneet tähän suuntaan, etteivät normaalit asiat, kuten puhelimen ääni ja muut yhteydenotot ole enää normaaleja asioita? Suuri osa ihmisiä ei enää vastaa puhelimeen, oli se soitto tai viesti, kun pelätään jotain, mutta mitä? Itse olen vielä sitä sukupolvea (s. 70-luvulla), jolle on opetettu käytöstavat ja perus kohteliaisuus, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tämä koskee myös deittailua, oli se sovellus tai IRL. Kyllä varmasti jokaisella on aikaa laittaa toiselle kohtelias viesti jos on kovin kiireinen, että "hei, nyt on vähän haipakkaa, joten älä ihmettele jos en koko ajan pääse viestittelemään", jos suinkin keskustelukumppani on vähäänkään kiinnostava. Tai muuten ehtii päivän aikana vaihtamaan muutaman sanan. Toki jokainen on hemmetin hyvä keksimään tekosyitä miksi ei ehdi, mutta sehän kertoo vain sen, että vastapuoli ei kiinnosta tarpeeksi tai ollenkaan.
Miksi lähteä etsimään parisuhdetta, jos ei ole edes alkumetreillä valmis panostamaan tutustumiseen? Ei ne jo olemassa olevat ihmissuhteet siitä katoa minnekään, jos vähän aikaa on kiinnostuneempi muista asioista, näin olettaisin heidänkin ymmärtävän. Läheiset olisivat oletettavasti vain iloisia, kun ehkä jo pitkäänkin yksin ollut löytää seuraa.
Miksi kumppanin etsiminen ei saisi olla tärkeämpää kuin jo olemassa olevat ihmissuhteet? (Nyt lähinnä ajattelen itseni kaltaisia, jolla ei ole enää lapsia pyörimässä jaloissa, vaan todellakin aikaa uudelle parisuhteelle.) Onhan tässä ollut aikaa olla heidän kanssaan, niin miksi niitä ei voisi hetkeksi laittaa taka-alalle? Tuskin minun sisarukset, vanhemmat, ystävät pahastuisivat, jos lähden seikkailulle tutustuen uusiin ihmisiin ja päämääränä parisuhde. Heillä jo on puolisot, niin miksi eivät sallisi sitä minulle?
70-luvulla oli kodeissa lankapuhelimet ja niihin vastattiin vain silloin, kun satuttiin olemaan kotona. Viestit olivat kirjeitä ja postikortteja, joihin vastattiin useamman päivän viiveellä, koska kukaan ihminen ei ollut saatavilla 24/7. Kukaan ei istunut kotonaan odottamassa joka päivä 24/7 mahdollista senssipalstan soittoa, tai kirjettä, vaan elettiin sitä normaalia elämää. Tultiin ja lähdettiin kotoa ja välistä satuttiin paikalle, kun joku soitti. Silloin vastattiin jos pystyttiin. En tietääkseni kirjoittanut, että en vastaile mummolleni päiväkausiin, tämän keksit omasta päästäsi. Mutta toisinaan siskoni eivät ehdi mummolleni soittaa päiväkausiin, koska heillä on lapsia ja jos lasten kanssa on tilanteita päällä ja lapset tarvitsevat akuutisti huomiota ja aikaa, niin silloin heillä se vastaaminen ja takaisin soitto venyy. Jännästi mummoni kyllä ymmärtää sen, onhan hän itsekin joskus ollut pienempien lasten äiti. Ja kun oma lapseni syntyy, niin tiedän sen, että minullakin voi venyä jopa mummolle vastailu ja voi olla, että soitan takaisin vasta päivien viiveellä.
Aika pitkään sitä saisi laittaa kaikki muut tärkeät ihmissuhteet hyllylle, jos meinasi panostaa vain parisuhteen etsimiseen. Harvoin se heti ensimmäisenä vastaantuleva tai ensimmäinen mätsi on se tuleva rakkaus. Ja saahan sitä priorisoida parisuhteen löytämisen kaiken muun edelle, ei se kiellettyä ole, mutta harva ihminen niin toimii. Eikä se tarkoita silloin sitä, etteikö etsisi tosissaan seuraa, mutta harvempi ihminen haluaa laittaa kaikkia muita ihmissuhteitaan ja asioitaan hattuhyllylle odottamaan niin pitkäksi aikaa, kunnes parisuhde ja rakkaus löytyy. Koska siihen voi mennä vuosiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea näitä kommentteja. Miesten oletus on, että kaikilla naisilla käy jatkuva naputus Tinderin peluussa ja jos miehelle ei heti vastaa, hänen on pakko olla jonkun kiinnostavamman kanssa treffeillä juuri nyt -> mätsin poisto. Kun taas naiset ahdistuvat just näistä miehistä, joiden oletus on, että naiset koko ajan käy vain treffeillä päivät pääksytysten, ja jos nainen ei valitse juuri häntä 24 h sisällä treffeille, niin treffeille ei pääse myöhemminkään. Kun taitaa olla juuri toisinpäin, naiset kaipaavat hiukan hitaampaa etenemistä kaikkien niiden treffikutsujen lomassa, ja mies joka jaksaa odottaa vastausta vaatimatta samantien näkemään, onkin se kiinnostavin tapaus. Miehet taitavat nyt itse pilata omat tsäänssinsä tässä.
Miesten kohdalla tää ei ole oletus vaan ihan kokemukseen perustuva fakta. Koskaan ei ole nainen kahden päivän hiljaisuuden jälkeen palannut uudelleen keskusteluun. Ei koskaan. Joten on vaan parempi poistaa se mätsi kahden päivän päästä, kun jäädä odottelemaan ihmettä.
Miehenä tuolla nyt pitää ajatella lapsellisella, mutta toimivalla tavalla, että jättäisikö nainen Brad Pitille vastaamatta kahteen päivään. Vaikka olisi kuinka kiire ja menoa, niin kyllä aikaa löytyisi varmasti. Jos naisella ei ole aikaa, niin hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut.
Tuolla periaatteella olisin kyllä vieläkin sinkku. Mieheni oli minusta tosissaan kiinnostunut, mutta panosti ensisijaisesti lapsiinsa omalla viikollaan. Jos olisin ottanut periaatteen, että jos ei vastaa heti tai saman päivän aikana, niin ei kiinnosta, niin en olisi tässä hetkessä odottamassa yhteistä lastamme ja muuttamassa yhdessä ostettuun omistusasuntoon. Ja voin kuvitella, että tämä sama pätee naisillakin, että joskus lasten kanssa se arki nyt vain on sellaista, ettei ehdi vastailemaan. Tai minä en ainakaan saa välistä omia siskojani kiinni, kun lasten kanssa on hektistä ja ymmärrän sen täysin. Tämä yhtenä esimerkkinä kiireistä jotka todella voivat - mielestäni hyvällä syyllä - olla tärkeämpiä, kuin viesteihin ja puheluihin vastaaminen saman päivän aikana.
Yksittäistapaus. Kun on useita kymmeniä kertoja nähnyt kuinka se hiljaisuus jatkuu (aiemmin en poistanut mätseistä, mutta aina, jos nainen ei kahden päivän sisällä vastannut, niin se viesti jäi viimeiseksi. Joskus ne saattoivat kuukaudenkin lojua siellä aiemmin ennen kuin aloin poistelemaan niitä.)
Joo voi olla, että nainen vastaisi, vaikka viikon päästä, mutta todennäköisyys tuohon on promillen luokkaa. Jos 99,9% todennäköisyydellä nainen ei enää kahden päivän hiljaisuuden jälkeen vastaa, niin turha niitä on siellä säilyttää.
Jaa, mä kyllä löysin kultakimpaleen viime vuonna sieltä vaikka olen ihan tavallinen (vihattu 30+ "jämäpala") yh mutsi. Yhdessä ollaan edelleen.