Lue keskustelun säännöt.
Vauva 9kk antaa vain äidin hoitaa, apua
Väsynyt mama
08.06.2022 |
Hei!
Minulla on 9kk vanha ihana tyttö. Haasteena on että hän ei suostu kenenkään muun hoidettavaksi ja syötettäväksi kuin minun ja joskus harvoin isän, yleensä ei suostu syömään edes hänen tarjoamaansa ruokaa. Ongelma on tietenkin itse aiheutettu sillä mieheni tekee paljon reissutyötä (muutoinkin haastavaa ja aikaavievää eli olen neidin arjessa enemmän läsnä) ja meillä ei ole lainkaan sukulaisia tai tukiverkkoa paikkakunnalla jossa asumme, esim.isovanhemmat asuvat 500km päässä. He hoitaisivat vauvaa välillä mielellään jos näemme mutta tyttö huutaa välittömästi uusia ihmisiä, ei suostu syliin saati anna syöttää. En ole kehdannut pientä huudattaa.
Minulla ja miehelläni ei juuri ole ollut kahdenkeskistä aikaa, kerran yli puolen vuoden aikana pääsimme leffaan tytön nukkuessa kun hoidin sen unille ja siskoni päivysti kotona jos tulisi jotain. Nyt olisi kuitenkin tulossa tilaisuus päästä kuukauden päästä käymään parilla festarikeikalla jolloin olisimme poissa ehkä n. 6 tuntia ja mummin pitäisi saada tyttö ruokittua ja nukkumaan (osa poissaolosta olisi tätä uniaikaa :). Tyttö olisi silloin 10kk, ja hengähdyshetki tulisi todella tarpeeseen.
Mitä jos hän ei vain suostu syömään mummin tarjoamaa ruokaa ja itkee vaan? Kiinteät kyllä maistuu mutta vain kun minä annan. Yritettiin viimeksi pari viikkoa sitten kotiseudulla käydessä antaa mummin hoidella neitiä mutta itku oli lohdutonta: leikkiminen ym onnistuu kyllä reippaasti mutta syöminen ja muut toimet vaipanvaihdosta lähtien oli kamalaa parkua. Miten tätä voi edes harjoitella kun ei ole ketään muuta kuin minä ja mieheni :/ ja uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten keskellä vauva takertuu minuun entistä enemmän.
Olisiko kenelläkään neuvoja? Paitsi jäädä aina vain kotiin vauvaa hoitamaan, sitä on tullut jo tehtyä jonkin aikaa :D
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Olen äiti jolla on monta lasta. Tiedän asiasta juuri siksi että olen todistanut omassa elämässä sen useasti mistä juuri kerroin. Jos lasta hoitaa aktiivisesti useampi aikuinen, hän tottuu heihin. Kuten sanoin, kyse ei ole hoitajan sukupuolesta vaan hoitajien tai hoitajan aktiivisuudesta lapsen hoidosta. Lapsen on ihan turvallista olla itseään aiemminkin runsaasti hoitaneen kanssa. Vaihtuva tai aivan uusi hoitaja on eri asia.
Luepa aloitus oikein ajatuksen kanssa. Huomaat, että nyt ei puhuttu mistään jatkuvasti vaihtuvista hoitajista, vaan ihan vain vauvan jättämisestä välillä isänkin hoiviin.
Olen lukenut kyllä ja siitä käy hyvin ilmi että vauva ei ole tottunut isän kanssa olemaan.
Ja se tarkoittaa mielestäsi sitä, että vauvalla koko ajan vaihtuu uusi hoitaja`? Vai mitä oikein sekoilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö, että narsistiset/psykopaattiset vanhemmat eivät luovu omista fantasioistaan kelpo vanhemmuudesta, vaikka lapsi sekoaisi.
Älkää huomaamatta ajutuko siihen.
Miksi tänne aina ilmestyy se yksi jankkaaja, joka pilaa koko ketjun tahallisella väärinymmärtämisellä ja lapsellisuudella? Mene muualle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne aina ilmestyy se yksi jankkaaja, joka pilaa koko ketjun tahallisella väärinymmärtämisellä ja lapsellisuudella? Mene muualle.
Kenestä puhut?
Ap on hyvä ja harjoittelee ajattelun selkeyttä sekä päätöksenteon yksinkertaisuutta, sen sijaan että pähkäilee, kuinka jatkaa vauvan pakottamista. Pois sieltä omasta navasta ja fantasiamaailmasta, ja herätys todellisuuteen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mama kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Kyse ei ole siitä etteikö isä osallistuisi vauvansa hoitoon sen minkä työltään pystyy. Lapsi vaan turvautuu tällä hetkellä eniten minuun ja on tosi herkkä.
Käymme kyllä muksun kanssa vaikka missä,kylillä ja matkoilla,kaupoilla ja tapaamassa muita perheitä, mutta kaikki on hyvin kun olen mukana. Ongelma tulee siinä kohtaa kun häntä ei ole muut hoitaneet ja pitäisi jättää hoidettavaksi. Se nyt on ihan ymmärrettävää ja luonnollista ja nimenomaan sen vuoksi en ole lasta jättänytkään väkisin hoitoon.Myös mahdollista tulevaa päivähoitoa ajatellen olisi ihana saada tyttö oppimaan että myös muut voivat hoitaa eikä siinä ole mitään hätää, mutta mahdollisuuksia tähän on tosi vähän; voi kun olisikin joku kenen kanssa treenata noita lyhyitä hoitopätkiä! Puolison kanssa meille kyllä riittää myös aika kolmisin vauvan kanssa joten paljon ollaan puuhattu triona, mutta joskushan meidänkin täytyy saada olla kaksin ja käydä vaikka siellä lempiartistin keikalla :)
Sana muksu kertoo jo kaiken oleellisen teistä. Jos isä olisi oikeasti ollut paikalla ja hoitanut lastaan, ei olisi mitään vierastamisongelmaa. Että joku ei nyt tarinassasi täsmää. Paljonko se mies sitä lasta hoitaa päivässä ja monestikko hoitanut yksin? Veikkaan että viikot töissä muualla ja viikonloppuna piipahtaa, mutta ei hoida vauvaa mitenkään, eikä ainakaan yksi. Tässä iso ongelma.
Lempiartisti.. hmm oletteko teinejä?
Kummasti ap ei enää vastaa.
Lapsen traumatisoimisen jatkaminen ei helpota hänen hylkäämistään syksyllä tarhaan, vaikka se ap:n logiikan mukaan niin menisi. Älä keksi toisen pelkoja pois, koska oma logiikkasi sinua enemmän viehättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tähän keskusteluun nyt jumittunut joku omaa agendaansa aggressiivisesti huutava besserwissertantta, vai onko teitä useampi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mama kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Kyse ei ole siitä etteikö isä osallistuisi vauvansa hoitoon sen minkä työltään pystyy. Lapsi vaan turvautuu tällä hetkellä eniten minuun ja on tosi herkkä.
Käymme kyllä muksun kanssa vaikka missä,kylillä ja matkoilla,kaupoilla ja tapaamassa muita perheitä, mutta kaikki on hyvin kun olen mukana. Ongelma tulee siinä kohtaa kun häntä ei ole muut hoitaneet ja pitäisi jättää hoidettavaksi. Se nyt on ihan ymmärrettävää ja luonnollista ja nimenomaan sen vuoksi en ole lasta jättänytkään väkisin hoitoon.Myös mahdollista tulevaa päivähoitoa ajatellen olisi ihana saada tyttö oppimaan että myös muut voivat hoitaa eikä siinä ole mitään hätää, mutta mahdollisuuksia tähän on tosi vähän; voi kun olisikin joku kenen kanssa treenata noita lyhyitä hoitopätkiä! Puolison kanssa meille kyllä riittää myös aika kolmisin vauvan kanssa joten paljon ollaan puuhattu triona, mutta joskushan meidänkin täytyy saada olla kaksin ja käydä vaikka siellä lempiartistin keikalla :)
Sana muksu kertoo jo kaiken oleellisen teistä. Jos isä olisi oikeasti ollut paikalla ja hoitanut lastaan, ei olisi mitään vierastamisongelmaa. Että joku ei nyt tarinassasi täsmää. Paljonko se mies sitä lasta hoitaa päivässä ja monestikko hoitanut yksin? Veikkaan että viikot töissä muualla ja viikonloppuna piipahtaa, mutta ei hoida vauvaa mitenkään, eikä ainakaan yksi. Tässä iso ongelma.
Lempiartisti.. hmm oletteko teinejä?
Kummasti ap ei enää vastaa.
En minäkään vastaisi, näille sekopäille, jotka ovat tekemässä lapsesta suurinpiirtein p a l o i t t e l u s u r m a a j a, jos vauva "joutuu" olemaan pari tuntia isänsä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vauva on mahdommisimman tyypillisessä vierastamisiässä jossa äidin kampauksen vaihtaminenkin tai katoaminen vessaan voi johtaa hepuliin. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei tapahdu jos olet muutaman tunnin poissa, mutta tilanne tulee kyllä helpottumaan vaikka ei nyt hankalimmalla hetkellä pakkokaraisisi.
Seuraava vaihe on sitten tyypillisesti noin 1,5v iäs mutta siinä välissä ehtii hetken olla helpompaa, eikä lapset toki kulje kuin saksalaiset junat.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei tule toteuttaa ollenkaan, niin kauan, kuin pakottamisessa on jo menty liian pitkälle. Kun jokin ei toimi, se ei toimi! Aika ei ole kypsä!!
Näin kasvatetaan nössö ja uusavuton lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vauvalla ole taitoa olla yksin muiden kuin ihan lähimpien joka päivä läsnä olevien kanssa ellei hänellä ole rauhaa ja tilaisuutta sitä opetella. On totta että lähimmän aikuisen pitää luottaa muihinkin aikuisiin lapsen hoidossa, mutta lapsi on se jonka reaktion mukaan tulee harjoitella ja edetä. Jos lapsen koko elämä on ollut käytännössä yhden aikuisen kanssa oloa ja häntä koetetaan äkkiä (ilman rauhallista toistuvaa totuttelua) saada olemaan muiden hoivissa, sitä voisi verrata tunnekokemuksena ehkä siihen että aikuinen pakotettaisiin olemaan alusvaatteillaan keskellä ruuhkaista toria ja häntä vaadittaisiin olemaan siinä rauhallinen ja iloinen.
Riippuu niin paljon lapsesta. Lapsi voi olla aivan sosiaalinen ja reipas vieraiden kanssa, vaikka äiti olisi yksin hoitanut häntä 9 kk. Kyse on kai enemmän siitä, että lasta on hoidettu hyvin sen yhden ihmisen taholta.
Tjaa, työskentelen huostaanotettujen ja mt-oireilevien lasten ja nuorten kanssa enkä ole vielä kertaakaan törmännyt tutkimukseen, jossa kaikki masennus- ahdistus jne. oireet laitettaisiin varhaislapsuuden hoitokokemusten piikkiin. Kehtaisin väittää, että oikeassa tieteessä ei tehdä noin mutkat suoriksi tehtäviä päätelmiä etenkin kuin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet sen, että ihmiset ovat kokonaisuus, johon vaikuttaa mm. biologia ja perimä. Enkä ole missään myöskään törmännyt tutkimukseen, jossa voitaisiin vetää yhtäläisyysmerkkejä, että avioerot johtuvat siitä, että lapset on laitettu alle yksi vuotiaina hoitoon. Evoluutiopsykologia selittää eroja sillä, että ihminen pyrkii aina siittämään parhaimman mahdollisen jälkeläisen parhailla mahdollisilla geeneillä ja naaras hyötyy lapsen kanssa siitä, jos mies kykenee sitoutumaan parisuhteeseen ja hoivaamaan yhdessä lasta edes ensimmäisten vuosien ajaksi.
Yhteiskuntamme on varsin sairas kaikkien vaatimusten kanssa, traumoja meille kaikille syntyy pitkin elämää ihan jo koulukiusaamisesta lähtien. Ja koulukiusaaminen ei taasen johdu siitä, että lapsi olisi laitettu 9 kk:n ikäisenä hoitoon, vaan siihen vaikuttaa monia asia. Ihan jo pelkästään se, että lapset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia samalla tavalla mitä aikuiset ja jotkut yksilöt joutuvat vain geneettisen pohjansa vuoksi harjoittelemaan empatiataitoja enemmän kuin toiset. Mielenterveyshäiriöiden puhkeamiseen vaikuttaa todella moni asia eikä vähemmän se, että nyky-yhteiskunta on todella vaativa. Hieman niin sanotusti heikommat tai erilaisemmat ihmiset eivät löydä paikkaansa, koska yhteiskunta tarjoaa lokeron ja menestystä vain tietyn tyyppisille yksilöille.
Ap, sinun vain täytyy alkaa systemaattisesti totuttamaan lasta muiden käsiin. Pieniksi hetkiksi kerrallaan ja pikkuhiljaa pidennät aikaa. Käytät samoja tuttuja hoitajia, älä vaihda hoitajia välistä ja aloita ensinnäkin totuttamalla lapsi isäänsä. Lapsi ei menehdy hetken itkuun, lapsiakin voi totuttaa erillään oloon kunhan sen tekee harjoittelemalla ja pikkuhiljaa etenkin herkempien tapausten kanssa. Oletko kokeillut mitä tapahtuu, jos poistut vaikka 10 minuutiksi ulos ja annat lapsen olla ihan rauhassa ilman sinua isänsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Psykopatia on synnynnäinen neurologinen ominaisuus
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mama kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Kyse ei ole siitä etteikö isä osallistuisi vauvansa hoitoon sen minkä työltään pystyy. Lapsi vaan turvautuu tällä hetkellä eniten minuun ja on tosi herkkä.
Käymme kyllä muksun kanssa vaikka missä,kylillä ja matkoilla,kaupoilla ja tapaamassa muita perheitä, mutta kaikki on hyvin kun olen mukana. Ongelma tulee siinä kohtaa kun häntä ei ole muut hoitaneet ja pitäisi jättää hoidettavaksi. Se nyt on ihan ymmärrettävää ja luonnollista ja nimenomaan sen vuoksi en ole lasta jättänytkään väkisin hoitoon.Myös mahdollista tulevaa päivähoitoa ajatellen olisi ihana saada tyttö oppimaan että myös muut voivat hoitaa eikä siinä ole mitään hätää, mutta mahdollisuuksia tähän on tosi vähän; voi kun olisikin joku kenen kanssa treenata noita lyhyitä hoitopätkiä! Puolison kanssa meille kyllä riittää myös aika kolmisin vauvan kanssa joten paljon ollaan puuhattu triona, mutta joskushan meidänkin täytyy saada olla kaksin ja käydä vaikka siellä lempiartistin keikalla :)
UNOHDA NYT HYVÄ IHMINEN SE VAUVAN PAKKOKOULUTUS, TOISTAISEKSI.
Hätiköimällä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, vai miten sanonta menee.
Älä tee yksinkertaisesta asiasta noin vaikeaa.
Vauvansuojelija jankkaa. Onkohan jo viideskymmenes viestisi tässä ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Sinäkö kirjoitat tänne toistuvasti ylimielisiä, lapseen sadistisesti suhtautuvia viestejä?
Jankuti jankuti T: pumpulivauvan helikopteriäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Ei psykiatriseen hoitoon pääse. Itse syyllistyt samaan asiaan josta syytät minua. Koetapa itse päästä hoitoon niin näet miten vaikeaa se on.
Ei ole tarvetta. Ei ne sinne syyttä otakaan.
Ei sinne pääse vaikka pitäisi päästäkin. Se että ajattelee vauvan etua ja suhtautuu avuttomiin ihmisiin hellästi ja ymmärtävästi ei tarkoita että on mielisairas.
Eihän vauva ole edes ihminen vaan kehittymätön alkio joka ei osaa eikä tajua mitään
Kun vauvaa syöttää joku muu hänelle voi antaa herkkuruokaa esim. hedelmäsosetta, Muksun makupuuroa tms. Eli tehdään uudesta asiasta positiivinen kokemus.
Kyläilkää mummon luona pari kertaa nyt ennen hoitopäivää. En väkisin laittaisi mummoa hoitamaan niinä kertoina vaan tekisin niistä kyläilyistä mukavia.
Mutta ei itku pahasta ole. Kunhan mummo osaa vastata siihen rauhoittelemalla ja olemalla turvallinen. Voi myös olla, että vauva hyväksyy mummon hoitajakseen heti, kun äitiä ei ole vaihtoehtona paikalla.
Ei niin. Mutta se, että kuvittelee tuntevansa av:lla kirjoittavien tuntemattomien ihmisten tunne-elämän, tekee mielisairaaksi. Siitähän tässä puhuttiin.