Lue keskustelun säännöt.
Vauva 9kk antaa vain äidin hoitaa, apua
Väsynyt mama
08.06.2022 |
Hei!
Minulla on 9kk vanha ihana tyttö. Haasteena on että hän ei suostu kenenkään muun hoidettavaksi ja syötettäväksi kuin minun ja joskus harvoin isän, yleensä ei suostu syömään edes hänen tarjoamaansa ruokaa. Ongelma on tietenkin itse aiheutettu sillä mieheni tekee paljon reissutyötä (muutoinkin haastavaa ja aikaavievää eli olen neidin arjessa enemmän läsnä) ja meillä ei ole lainkaan sukulaisia tai tukiverkkoa paikkakunnalla jossa asumme, esim.isovanhemmat asuvat 500km päässä. He hoitaisivat vauvaa välillä mielellään jos näemme mutta tyttö huutaa välittömästi uusia ihmisiä, ei suostu syliin saati anna syöttää. En ole kehdannut pientä huudattaa.
Minulla ja miehelläni ei juuri ole ollut kahdenkeskistä aikaa, kerran yli puolen vuoden aikana pääsimme leffaan tytön nukkuessa kun hoidin sen unille ja siskoni päivysti kotona jos tulisi jotain. Nyt olisi kuitenkin tulossa tilaisuus päästä kuukauden päästä käymään parilla festarikeikalla jolloin olisimme poissa ehkä n. 6 tuntia ja mummin pitäisi saada tyttö ruokittua ja nukkumaan (osa poissaolosta olisi tätä uniaikaa :). Tyttö olisi silloin 10kk, ja hengähdyshetki tulisi todella tarpeeseen.
Mitä jos hän ei vain suostu syömään mummin tarjoamaa ruokaa ja itkee vaan? Kiinteät kyllä maistuu mutta vain kun minä annan. Yritettiin viimeksi pari viikkoa sitten kotiseudulla käydessä antaa mummin hoidella neitiä mutta itku oli lohdutonta: leikkiminen ym onnistuu kyllä reippaasti mutta syöminen ja muut toimet vaipanvaihdosta lähtien oli kamalaa parkua. Miten tätä voi edes harjoitella kun ei ole ketään muuta kuin minä ja mieheni :/ ja uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten keskellä vauva takertuu minuun entistä enemmän.
Olisiko kenelläkään neuvoja? Paitsi jäädä aina vain kotiin vauvaa hoitamaan, sitä on tullut jo tehtyä jonkin aikaa :D
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvallasi on varmaan vähän herkkä temperamentti ja ikään kuuluvaa vierastusta ja eroahdistusta. Helpottaa kyllä iän kanssa, mutta varmasti tuo toisen hoitoon jättäminen on tosi raskasta vauvalle. Voi toki olla, että vauva rauhoittuu paremmin, kun olette poissa ja hän joutuu pakon edessä turvautumaan toiseen ihmiseen. Ainakin oma vauvani huusi vieraille hoitajille eniten, kun olin itse paikalla seuraamassa.
Vauva huutaa äitiä kunnes äiti menee pois ja vauva joutuu tosiaan pakon edessä olemaan toisen aikuisen kanssa. Se voi olla todella pelottavaa vauvalle. Eri ihmisten kanssa oloa pitää harjoitella, ja se pitää tehdä aikuisten voimien ja ajan kustannuksella, ei vauvan.
No oma vauvani harrasti tuota huutoprotestia tosiaan ihan jokaisen hoitajan kanssa, jos olin paikalla. Myös isänsä, joka on varsin läsnäoleva ja turvallinen hoitaja. Huuto loppui vasta, kun lähdin kotoa pois ja silloin kaikki meni hyvin, kunnes tulin kotiin ja protestihuuto alkoi taas välittömästi. Olisiko tosiaan pitänyt olla 24/7 yhdessä vauvan kanssa koko vauvavuosi, jotta vauva ei koskaan karjuisi?
Kyllä.
-eri
Lapsettomilta ei nyt kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mama kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Kyse ei ole siitä etteikö isä osallistuisi vauvansa hoitoon sen minkä työltään pystyy. Lapsi vaan turvautuu tällä hetkellä eniten minuun ja on tosi herkkä.
Käymme kyllä muksun kanssa vaikka missä,kylillä ja matkoilla,kaupoilla ja tapaamassa muita perheitä, mutta kaikki on hyvin kun olen mukana. Ongelma tulee siinä kohtaa kun häntä ei ole muut hoitaneet ja pitäisi jättää hoidettavaksi. Se nyt on ihan ymmärrettävää ja luonnollista ja nimenomaan sen vuoksi en ole lasta jättänytkään väkisin hoitoon.Myös mahdollista tulevaa päivähoitoa ajatellen olisi ihana saada tyttö oppimaan että myös muut voivat hoitaa eikä siinä ole mitään hätää, mutta mahdollisuuksia tähän on tosi vähän; voi kun olisikin joku kenen kanssa treenata noita lyhyitä hoitopätkiä! Puolison kanssa meille kyllä riittää myös aika kolmisin vauvan kanssa joten paljon ollaan puuhattu triona, mutta joskushan meidänkin täytyy saada olla kaksin ja käydä vaikka siellä lempiartistin keikalla :)
Sana muksu kertoo jo kaiken oleellisen teistä. Jos isä olisi oikeasti ollut paikalla ja hoitanut lastaan, ei olisi mitään vierastamisongelmaa. Että joku ei nyt tarinassasi täsmää. Paljonko se mies sitä lasta hoitaa päivässä ja monestikko hoitanut yksin? Veikkaan että viikot töissä muualla ja viikonloppuna piipahtaa, mutta ei hoida vauvaa mitenkään, eikä ainakaan yksi. Tässä iso ongelma.
Lempiartisti.. hmm oletteko teinejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Vauva kasvaa hyvin nopaesti. Äidistä ja ehkä isästäkin se tuntuu IKUISUUDELTA... Äidin/isän elämässä yksi vuosi ei ole paljon - vauvalle se on kriittistä aikaa. Ei-ehdollistettu rakkaus vauvaa kohtaan palkitaan.
Meillä 10kk ikäinen myös kovasti vierastava vauva. Ei tulisi mieleenkään haikailla mitään festareita, kun vauva selkeästi osoittaa, että tarvitsee minua nyt. Lapseni tarpeet menevät omieni edelle. Ihan puistattaa tuo ap:n ajatus ja säälittää vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Millä selität sen, että suurin osa 9kk iässä hoitoon menneistä ei sairastu masennukseen missään iässä?
Ap. Mama kirjoitti:
Kiitos asiallisesti vastanneille.
Kyse ei ole siitä etteikö isä osallistuisi vauvansa hoitoon sen minkä työltään pystyy. Lapsi vaan turvautuu tällä hetkellä eniten minuun ja on tosi herkkä.
Käymme kyllä muksun kanssa vaikka missä,kylillä ja matkoilla,kaupoilla ja tapaamassa muita perheitä, mutta kaikki on hyvin kun olen mukana. Ongelma tulee siinä kohtaa kun häntä ei ole muut hoitaneet ja pitäisi jättää hoidettavaksi. Se nyt on ihan ymmärrettävää ja luonnollista ja nimenomaan sen vuoksi en ole lasta jättänytkään väkisin hoitoon.Myös mahdollista tulevaa päivähoitoa ajatellen olisi ihana saada tyttö oppimaan että myös muut voivat hoitaa eikä siinä ole mitään hätää, mutta mahdollisuuksia tähän on tosi vähän; voi kun olisikin joku kenen kanssa treenata noita lyhyitä hoitopätkiä! Puolison kanssa meille kyllä riittää myös aika kolmisin vauvan kanssa joten paljon ollaan puuhattu triona, mutta joskushan meidänkin täytyy saada olla kaksin ja käydä vaikka siellä lempiartistin keikalla :)
En ole koskaan ymmärtänyt näitä pitäähän meidän saada parisuhdeaikaa ja kahdenkeskeistä aikaa tyyppejä. Faktahan on, että vauvat nukkuu suurimman osan ensimmäisestä vuodesta, joten kyllä siihen mahtuu tunti jos toinenkin kahdenkeskeistä aikaa. Mut tietty joo pitää päästä keikalle ja bilettää myös joo joo... huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Niin, mitä jos kävisit vaikka kaverisi kanssa festareilla ja vauva olisi isänsä kanssa kotona? Teillä olisi hyvin aikaa harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa maissa vauvat viedään hoitoon jo puolivuotiaina tai nuorempianikin. Näin tehtiin Suomessakin ennen. Silti ihan täysipäisiksi suurin osa kasvoi/kasvaa. Tai ehkä juuri siksi. Mt-ongelmat ovat kasvaneet vasta helikopterivanhemmuuden ja "lapsentahtisuuden" tultua muotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvallasi on varmaan vähän herkkä temperamentti ja ikään kuuluvaa vierastusta ja eroahdistusta. Helpottaa kyllä iän kanssa, mutta varmasti tuo toisen hoitoon jättäminen on tosi raskasta vauvalle. Voi toki olla, että vauva rauhoittuu paremmin, kun olette poissa ja hän joutuu pakon edessä turvautumaan toiseen ihmiseen. Ainakin oma vauvani huusi vieraille hoitajille eniten, kun olin itse paikalla seuraamassa.
Vauva huutaa äitiä kunnes äiti menee pois ja vauva joutuu tosiaan pakon edessä olemaan toisen aikuisen kanssa. Se voi olla todella pelottavaa vauvalle. Eri ihmisten kanssa oloa pitää harjoitella, ja se pitää tehdä aikuisten voimien ja ajan kustannuksella, ei vauvan.
No oma vauvani harrasti tuota huutoprotestia tosiaan ihan jokaisen hoitajan kanssa, jos olin paikalla. Myös isänsä, joka on varsin läsnäoleva ja turvallinen hoitaja. Huuto loppui vasta, kun lähdin kotoa pois ja silloin kaikki meni hyvin, kunnes tulin kotiin ja protestihuuto alkoi taas välittömästi. Olisiko tosiaan pitänyt olla 24/7 yhdessä vauvan kanssa koko vauvavuosi, jotta vauva ei koskaan karjuisi?
Kyllä.
-eri
Lapsettomilta ei nyt kysytty.
Meillä on kaikilla lapsia. He ovat hyvinvoivia koska heitä ei ole pienenä itketetty aikuisten huonon työnjaon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvallasi on varmaan vähän herkkä temperamentti ja ikään kuuluvaa vierastusta ja eroahdistusta. Helpottaa kyllä iän kanssa, mutta varmasti tuo toisen hoitoon jättäminen on tosi raskasta vauvalle. Voi toki olla, että vauva rauhoittuu paremmin, kun olette poissa ja hän joutuu pakon edessä turvautumaan toiseen ihmiseen. Ainakin oma vauvani huusi vieraille hoitajille eniten, kun olin itse paikalla seuraamassa.
Vauva huutaa äitiä kunnes äiti menee pois ja vauva joutuu tosiaan pakon edessä olemaan toisen aikuisen kanssa. Se voi olla todella pelottavaa vauvalle. Eri ihmisten kanssa oloa pitää harjoitella, ja se pitää tehdä aikuisten voimien ja ajan kustannuksella, ei vauvan.
No oma vauvani harrasti tuota huutoprotestia tosiaan ihan jokaisen hoitajan kanssa, jos olin paikalla. Myös isänsä, joka on varsin läsnäoleva ja turvallinen hoitaja. Huuto loppui vasta, kun lähdin kotoa pois ja silloin kaikki meni hyvin, kunnes tulin kotiin ja protestihuuto alkoi taas välittömästi. Olisiko tosiaan pitänyt olla 24/7 yhdessä vauvan kanssa koko vauvavuosi, jotta vauva ei koskaan karjuisi?
Kyllä.
-eri
Lapsettomilta ei nyt kysytty.
Meillä on kaikilla lapsia. He ovat hyvinvoivia koska heitä ei ole pienenä itketetty aikuisten huonon työnjaon vuoksi.
Lapsi ei ole terve, jos se ei koskaan itke. Fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Miten niin ei osaa? Todella monet ihmiset ovat parisuhteessa koko aikuisikänsä. Siltikin, vaikka olisivat olleet jo 3kk ikäisenä hoidossa niin kuin esim. äitini ikäpolvi oli. Äitini ollut naimisissa nyt 32v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Hyvin samanlaiset ongelmat täällä. Minut jätettiin ensimmäisen kerran viikoksi hoitoon 3kk ikäisenä ja päivähoidossa aloitin täysipäiväisesti 8kk ikäisenä. Tämä jolle minut jätettiin 3kk ikäisenä hoitoon on muodostunut elämässäni hyvin tärkeäksi aikuiseksi ja olen hänen kanssaan viettänyt paljon aikaa lapsena. Pyysin aina päästä sinne. Edelleen koen hänet läheisemmäksi, kuin oman äitini. Omat vanhemmat eivät koskaan ole tuntuneet turvalliselta, enkä koskaan ole kokenut heitä läheiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Hyvä, että kerrot kokemuksestasi. Ihmiset eivät muuten tajua.
Kuinka moni miettisi festareita vaihtoehtona kertomasi kaltaiselle tarinalle??
Mistä ihmeestä ihmiset kuvittelevat ongelmien syntyvät, ellei se koskaan johdu heidän tekemisistään! Vaikka he osaavat järkeillä muiden tarpeet pois, ja pitävät itseään oikeutettuna siihen... se on todellisuudessa suurta riskinottoa. On hämmästyttävää, kuinka suuria riskejä ollaan valmiita ottamaan oman lapsen psyykkisen hyvinvoinnin kustannuksella; luulen, ettei asian vakavuutta ymmärretä.
Ap oletko jättänyt vauvaa välillä kaksin esim mummin kanssa niin, ettei mitään "hoitotoimenpiteitä" tarvita sillä aikaa? Jos olet just syöttänyt ja kuivitellut, eikö vauva viihtyisi tunnin pari mummin kanssa leikkien?
Vierailija kirjoitti:
Festari, vai trauman pahentaminen?
Kerrothan, miten kävi.
Minkä trauman? Isän tai mummin kanssa vietetyn ajan aiheuttama trauma? Lapset huutaa milloin mistäkin, ja sitten sopeutuu ihan yhtä nopeasti kuin hermostuukin. Tällä pumpulikasvattamisella ja helikopterivanhemmuudella kasvatetaan kaikkea muuta kuin tasapainoisia aikuisia.
Kyllä.
-eri