Lue keskustelun säännöt.
Vauva 9kk antaa vain äidin hoitaa, apua
Väsynyt mama
08.06.2022 |
Hei!
Minulla on 9kk vanha ihana tyttö. Haasteena on että hän ei suostu kenenkään muun hoidettavaksi ja syötettäväksi kuin minun ja joskus harvoin isän, yleensä ei suostu syömään edes hänen tarjoamaansa ruokaa. Ongelma on tietenkin itse aiheutettu sillä mieheni tekee paljon reissutyötä (muutoinkin haastavaa ja aikaavievää eli olen neidin arjessa enemmän läsnä) ja meillä ei ole lainkaan sukulaisia tai tukiverkkoa paikkakunnalla jossa asumme, esim.isovanhemmat asuvat 500km päässä. He hoitaisivat vauvaa välillä mielellään jos näemme mutta tyttö huutaa välittömästi uusia ihmisiä, ei suostu syliin saati anna syöttää. En ole kehdannut pientä huudattaa.
Minulla ja miehelläni ei juuri ole ollut kahdenkeskistä aikaa, kerran yli puolen vuoden aikana pääsimme leffaan tytön nukkuessa kun hoidin sen unille ja siskoni päivysti kotona jos tulisi jotain. Nyt olisi kuitenkin tulossa tilaisuus päästä kuukauden päästä käymään parilla festarikeikalla jolloin olisimme poissa ehkä n. 6 tuntia ja mummin pitäisi saada tyttö ruokittua ja nukkumaan (osa poissaolosta olisi tätä uniaikaa :). Tyttö olisi silloin 10kk, ja hengähdyshetki tulisi todella tarpeeseen.
Mitä jos hän ei vain suostu syömään mummin tarjoamaa ruokaa ja itkee vaan? Kiinteät kyllä maistuu mutta vain kun minä annan. Yritettiin viimeksi pari viikkoa sitten kotiseudulla käydessä antaa mummin hoidella neitiä mutta itku oli lohdutonta: leikkiminen ym onnistuu kyllä reippaasti mutta syöminen ja muut toimet vaipanvaihdosta lähtien oli kamalaa parkua. Miten tätä voi edes harjoitella kun ei ole ketään muuta kuin minä ja mieheni :/ ja uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten keskellä vauva takertuu minuun entistä enemmän.
Olisiko kenelläkään neuvoja? Paitsi jäädä aina vain kotiin vauvaa hoitamaan, sitä on tullut jo tehtyä jonkin aikaa :D
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Ei psykiatriseen hoitoon pääse. Itse syyllistyt samaan asiaan josta syytät minua. Koetapa itse päästä hoitoon niin näet miten vaikeaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Sinäkö kirjoitat tänne toistuvasti ylimielisiä, lapseen sadistisesti suhtautuvia viestejä?
Aina sitä jaksaa yllättyä, miten mieleltään sairaat ottavat kierroksia milloin mistäkin.
Mutta aloittajalle. Nyt miehelle isompi rooli lapsen kanssa. Ja lapsi ei kuole kuudessa tunnissa nälkään. Usein se jonkun toisen hoito onnistuu paremmin, kun äiti ei ole näkösällä. Eli anna mummolle mutta myös erityisesti isälle tilaa hoitaa lasta. Lähde pois kotoa säännöllisesti. Lapselle on tosi tärkeää ja arvokasta saada läheinen suhde isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
No festarit kannattaa unohtaa, ei noin pientä jätetä vielä hoitoon. Nyt isä paikalle ja hoitamaan, se on hänen tehtävänsä. Lapsia ei tehdä vain naisen huollettavaksi, vaan molemmat osallistuu. Isä vaihtaa sitten työpaikkaa, jos se ei tue perhe-elämää.
En voisi kuvitellakkaan tilannetta itselleni, jossa isä jäisi omalle lapselleen vieraaksi, eikä puoliso myöskään siihen suostuisi. Teillä on prioriteetit sekaisin. Vauva tai lapsi, joka kokee kiintymystä ja turvaa vanhemmista ei vierasta ja pelkää muita ihmisiä. Tietenkin lapsi vähän ihmettelee hetken, se on normaalia, mutta se että sairaanloisesti huutaa ei ole normaalia.
Missä maailmassa 9kk vauva on liian pieni jäämään kuudeksi tunniksi hoitoon? Tuon ikäisenähän niitä aletaan jättämään päivähoitoon vanhempien palatessa töihin. Suuressa osassa maailmaa ei ole mahdollista olla noinkaan pitkään lapsen kanssa kotona.
Muutenkin aika mielipuolisia kommentteja miten lapsi pitäisi eristää vieläkin pahemmin muista ihmisistä ja olla vain kolmistaan kotona. Aivan kuin se ongelma muka sillä ratkeaisi pahenemisen sijaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä aloituksessa ilmenevä asenne on jokin tiedostamaton, piintynyt sadismi. Perinne elää suvussa.
Ikävää, että sinulla on niin hirveä isä, että oli oikein sadismia jättää sinut hänen hoitoonsa. Älä kuitenkaan yleistä oman kokemuksesi perusteella. Suurin osa miehistä osaa olla vauvojen kanssa aiheuttamatta heille traumoja.
Tässä ei ole kyse hoitajan sukupuolesta vaan siitä miten tuttu ja läheinen hoitaja lapselle on.
Ikävää, että sinulle oma isäsi on täysin vieras. Näinhän ei ap:n tapauksessa kuitenkaan ole, vaan lapsi tuntee isänsäkin oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Ei psykiatriseen hoitoon pääse. Itse syyllistyt samaan asiaan josta syytät minua. Koetapa itse päästä hoitoon niin näet miten vaikeaa se on.
Ei ole tarvetta. Ei ne sinne syyttä otakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Mistä johtuu, että realismi - käytäntö, todellisuus, se miten lapsi ilmaisee tuntevansa - on niin vastenmielinen ajatus, että asiaa ei haluta ajatella tapauskohtaisesti? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Sinäkö kirjoitat tänne toistuvasti ylimielisiä, lapseen sadistisesti suhtautuvia viestejä?
Mene. Hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Olen äiti jolla on monta lasta. Tiedän asiasta juuri siksi että olen todistanut omassa elämässä sen useasti mistä juuri kerroin. Jos lasta hoitaa aktiivisesti useampi aikuinen, hän tottuu heihin. Kuten sanoin, kyse ei ole hoitajan sukupuolesta vaan hoitajien tai hoitajan aktiivisuudesta lapsen hoidosta. Lapsen on ihan turvallista olla itseään aiemminkin runsaasti hoitaneen kanssa. Vaihtuva tai aivan uusi hoitaja on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Mistä johtuu, että realismi - käytäntö, todellisuus, se miten lapsi ilmaisee tuntevansa - on niin vastenmielinen ajatus, että asiaa ei haluta ajatella tapauskohtaisesti? -eri
Kerron sinulle salaisuuden, joka saattaa järkyttää mieltäsi: Vauvat itkevät. Se ei tarkoita, että isä olisi, jotenkin vastenmielinen tai kykenemätön hoitamaan lastaan. Vauvat kun itkevät myös äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä aloituksessa ilmenevä asenne on jokin tiedostamaton, piintynyt sadismi. Perinne elää suvussa.
Ikävää, että sinulla on niin hirveä isä, että oli oikein sadismia jättää sinut hänen hoitoonsa. Älä kuitenkaan yleistä oman kokemuksesi perusteella. Suurin osa miehistä osaa olla vauvojen kanssa aiheuttamatta heille traumoja.
Tässä ei ole kyse hoitajan sukupuolesta vaan siitä miten tuttu ja läheinen hoitaja lapselle on.
Ikävää, että sinulle oma isäsi on täysin vieras. Näinhän ei ap:n tapauksessa kuitenkaan ole, vaan lapsi tuntee isänsäkin oikein hyvin.
Selvästi ei tunne kun reagoi noin vahvasti.
Mutta näin ohiksena, en usko, että vauvalle on hyvä olla molempien vanhempien hoidossa muodon vuoksi; vauvan tunteet ovat tärkeämpiä. Isäsuhdetta (tai äitisuhdetta, jos vauva on pääasiallisesti isän kanssa) ei ole hyvä pilata hätiköinnillä. Tämä korostuu traumatisoituneiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Olen äiti jolla on monta lasta. Tiedän asiasta juuri siksi että olen todistanut omassa elämässä sen useasti mistä juuri kerroin. Jos lasta hoitaa aktiivisesti useampi aikuinen, hän tottuu heihin. Kuten sanoin, kyse ei ole hoitajan sukupuolesta vaan hoitajien tai hoitajan aktiivisuudesta lapsen hoidosta. Lapsen on ihan turvallista olla itseään aiemminkin runsaasti hoitaneen kanssa. Vaihtuva tai aivan uusi hoitaja on eri asia.
Luepa aloitus oikein ajatuksen kanssa. Huomaat, että nyt ei puhuttu mistään jatkuvasti vaihtuvista hoitajista, vaan ihan vain vauvan jättämisestä välillä isänkin hoiviin.
Aloituksen vauva on kauhuissaan kuvatuissa tilanteissa. Siihen ei auta tieto, että hänen ei pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Jos näin olisi, suurimmalla osalla ihmisitä olisi vakavia mielenterveysongelmia. Harvassa ovat ne, joita ei koskaan ole hoitoon laitettu vauvana.
Niin. Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa olla parisuhteessa ja kaikenlaista muutakin vaikeutta löytyy. Mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ihmisiä ahdistaa ja masentaa ja heillä on valtavasti kommunikaatio-ongelmia joita he eivät edes tunnista. Varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys.
Lässyn lässyn lää. Se ei kenellekään mielenterveysongelmia tuota, jos välillä on jonkun muunkin kuin äitinsä helmoissa. Niin on oltu kautta aikojen.
Juuri kaltaisesi kylmästi pienen lapsen hätään suhtautuva ihminen on luultavasti tällainen väkisin muiden helmoihin jätetty. Samaa sarjaa kuin ne jotka sanovat että "minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena ja hyvä tuli" - sellainen ihminen ei ole itsekään kunnossa eikä millään tavalla "hyvä" joka ajattelee, että lapsen pakottaminen hädän ja kivun kokemukseen on normaalia.
Hui, oikein yrität loukata :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta äitini oli kotiäitinä siihen saakka, kun menin kouluun. Että se siitä teoriastasi :D
En yritä loukata. Minulle tämä vaan ei ole mikään huutonaurun paikka. Tunnekylmä sinusta selvästi silti tuli vaikka olit kotihoidossa. Psykopatia on sellainen juttu että se vain pahenee kun saa jakamatonta huomiota.
Lopetahan nyt. Sinä et voi tietää, millainen joku satunnainen nettikirjoittelija on luonteeltaan tai tunne-elämältään. Jos kuvittelet tuollaisia, hankkiudu psykiatriseen hoitoon harhojen vuoksi.
Ei psykiatriseen hoitoon pääse. Itse syyllistyt samaan asiaan josta syytät minua. Koetapa itse päästä hoitoon niin näet miten vaikeaa se on.
Ei ole tarvetta. Ei ne sinne syyttä otakaan.
Ei sinne pääse vaikka pitäisi päästäkin. Se että ajattelee vauvan etua ja suhtautuu avuttomiin ihmisiin hellästi ja ymmärtävästi ei tarkoita että on mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen vauva on kauhuissaan kuvatuissa tilanteissa. Siihen ei auta tieto, että hänen ei pitäisi olla.
Hyvä oppia, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin äiti. Kyllä se kauhu siitä laantuu, kun huomaa, että mummo se vain on eikä mikään mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tärkeä meno, laitatte vaan hoitoon. Kyllä lapsi tuollaisesta selviää. Ja kyllähän se oppii vaatimaan, kun tietää että jos kiukuttelee äiti aina tulee.
Tällä reseptillä tuotetaan vakavia mielenterveysongelmia.
Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Olen sairastunut vaikeaan masennukseen 13-vuotiaana. Mitään muuta syytä tähän ei ole löydetty kuin se että minut laitettiin 9kk iässä hoitoon. Se oli minulle todella raju kokemus oltuani äidin kanssa kotona koko elämäni joka hetki siihen asti. Ehdin kiintyä hoidossa aikuiseen jonka kanssa olin 10h päivässä ja vuoden kuluttua hän vaihtoi työpaikkaa. Menetin siis kaksi kertaa ensisijaisen hoivaajani.
Kärsin masennuksen lisäksi persoonallisuuden hauraudesta sekä pakonomaisesta tarpeesta selviytyä ilman toisten apua. En pysty muodostamaan pysyviä parisuhteita vaikka rakastaisin toista, olen hyvin vetäytyvä ja haluan olla yksin vaikka voin huonosti kun en ole kontaktissa muihin ihmisiin. Olen 39-vuotias.
Tätä on hyvin paljon tutkittu ja se on oikeasti pienestä kiinni, kun vauvalle muodostuu trauma, jota alitajuisesti työstää koko elämänsä. Edelleenkään tätä ei ymmärretä ja toistellaan vaan, että no on ennenkin ja ihan hyvin pärjätty, mutta jos katsoo tilastoista alkoholismia, masentuneisuutta, sairauksia jne. ja vertaa varhaislapsuuden kokemuksiin, voidaan huomata, ettei kaikki ollutkaan ihan hyvin. Perusturvallisuus on kriittisen tärkeää lapsen ihan koko elämän kannalta.
Laitapa linkkiä tutkimukseen, jonka mukaan vauvan perusturvallisuus=äidin kanssa 24/7 oleminen.
Laitapa itse linkki tutkimukseen jonka mukaan on ok että vauvan hoitaja vaihtuu yllättäen. Äidistä ei ole kyse vaan vauvan ensisijaisesta hoitajasta. Kaikki fiksut sen jo tietävät.
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.
Olen äiti jolla on monta lasta. Tiedän asiasta juuri siksi että olen todistanut omassa elämässä sen useasti mistä juuri kerroin. Jos lasta hoitaa aktiivisesti useampi aikuinen, hän tottuu heihin. Kuten sanoin, kyse ei ole hoitajan sukupuolesta vaan hoitajien tai hoitajan aktiivisuudesta lapsen hoidosta. Lapsen on ihan turvallista olla itseään aiemminkin runsaasti hoitaneen kanssa. Vaihtuva tai aivan uusi hoitaja on eri asia.
Luepa aloitus oikein ajatuksen kanssa. Huomaat, että nyt ei puhuttu mistään jatkuvasti vaihtuvista hoitajista, vaan ihan vain vauvan jättämisestä välillä isänkin hoiviin.
Olen lukenut kyllä ja siitä käy hyvin ilmi että vauva ei ole tottunut isän kanssa olemaan.
Vähän kuin sanoisi, että jonkun ei pitäisi olla masentunut. Ja yrittäisi vain "päänhakkaamismentaliteetilla" jatkaa häntä masentavaa toimintaa, koska omaan päähän ei muuta mahdu. No, kaikki ei mene aina omien toiveiden mukaan, vaikka se oppikirjassa & omassa mielikuvituksessa olisi miten tahansa täydellistä! TODELLISUUDENTAJUA!
Kaikki luotettavat tutkimukset osoittavat, että vauvalle on jopa hyväksi olla MOLEMPIEN vanhempiensa hoivissa eikä äidin pidä omia vauvaa vain itselleen. Tästä puhutaan neuvolassakin. Tietäisit, jos olisit äiti.