Onko muita joita huolettaa tämä maailman meno?

Nyt Ruotsi jäähdyttelee suhteitaan Venäjään, kohta täällä on kylmä sota.

Täällä ainakin yksi jota huolettaa. Inhottaa tällainen jatkuva ahdistus ja epätietoisuus tulevasta...

Lapseni on vielä vauva. Hymyilee herätessään, eikä tiedä maailmasta vielä mitään.

Mitäs sitten kun öljy loppuu?

Entä nämä kaikki mielenterveysongelmaiset, jotka tappavat "normaaleja"?

Miksi rikollisia paapotaan?

Miksi eduskunnassa tavoittelevat vain omaa etuaan?

Miksi raha näyttelee niin suurta osaa?

se on nopeasti ohi :-(

Tarkoitan, että siihen tää maailma loppuu kun muutamat valtiot räjäyttävät ydinpomminsa.

kasvatti minut siten että "tapahtuipa maailmassa mitä tahansa, niin siitä on aina selviydyttävä omin neuvoin, ja tultava toimeen, ja pärjättävä. Sillä tulevaa ei voi koskaan ennustaa, ja kaiken voi menettää hetkenä minä hyvänsä"

Ja kyllä on rahan arvo opetettu, itsestää huolehtiminen ja oman terveyden vaaliminen jne.



Ja näin minä kasvatan omiani.







(Hyvä esimerkki: vanhemmillani on paljon omaisuutta ja rahaa, ja he olisivat voineet ostaa minulle ja siskolleni aivan kaiken, vaikka 10 arvokasta omaa kotia kun muutimme pois kotoa jne. Aina olemme saaneet kaiken tarpeellisen, mutta rahaa ei tuhlattu mihinkään turhaan. Kesätöissä tienasimme 12-vuotiaista asti rahamme vaatteisiin, meikkeihin, mieluisiin huonekaluihin, elektroniikkaan jne. Ja kun kotoa muutimme, mukaan saimme omat tavaramme, jotka suurimman osan olimme itse ostaneet omilla rahoilla, eikä penniäkään rahaa (tai omaisuutta). Esim. ainoastaan talvikengät ja takin he meille ostivat, ja muut vastaavat ns. pakolliset, mutta esim. kumisaappatkin yleensä oli joltakin sukulaiselta saadut.

Ja ole enemmän kuin tyytyväinen tähän kasvatustapaan.

Nyt olen alle kolmekymppisenä ehtinyt kouluttautua erittäin hyvin, minulla ( ja miehelläni) on velaton omakotitalo, jonka myyntiarvo olisi tällä hetkellä n.600 000euroa, raha-asiat todella hyvässä jamassa, omaisuutta kerätty, ikinä ei olla otettu lainaa mistään, ei edes vanhemmiltani, sekä ennen kaikkea ihana elämä; rakastava ja luotettava parisuhde, kaksi ihanaa lasta, mieluisat työt ja harrastukset + elämäntavat, todella antoisa elämä kaikinpuolin.

Raha-asioista ei tarvitse huolehtia, joten aika jää kaikkeen tärkeämpään.

Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, sekä mieheni vanhemmille, joilla ollut sama arvomaailma.)

Eli, muuten vain kaksi kertaa pidempänä sivupointtina kuin se alkuperäinen vastaus. Noh, onnea vaan euforiaansa, se on mahtavaa, että ei tarvitse miettiä elämää enää ainakaan kolmenkympin pitkän iän jälkeen.



Ai niin, minulla on tililläni ihan "sensuroitu" euroa käyttörahaa mitä tahansa käyttöä varten. Se ihan tiedoksi tähän "vastaukseni" oheen. Eli, en missään tapauksessa, koskaan, ikinä, milloinkaan huolehdi maailman menosta.

Missä ovat vastuusi lähimmäisistä, luonnosta, huono-osaisimmista? Missä inhimillisyys ja humanius?

kasvatti minut siten että "tapahtuipa maailmassa mitä tahansa, niin siitä on aina selviydyttävä omin neuvoin, ja tultava toimeen, ja pärjättävä. Sillä tulevaa ei voi koskaan ennustaa, ja kaiken voi menettää hetkenä minä hyvänsä"

Ja kyllä on rahan arvo opetettu, itsestää huolehtiminen ja oman terveyden vaaliminen jne.

Ja näin minä kasvatan omiani.

(Hyvä esimerkki: vanhemmillani on paljon omaisuutta ja rahaa, ja he olisivat voineet ostaa minulle ja siskolleni aivan kaiken, vaikka 10 arvokasta omaa kotia kun muutimme pois kotoa jne. Aina olemme saaneet kaiken tarpeellisen, mutta rahaa ei tuhlattu mihinkään turhaan. Kesätöissä tienasimme 12-vuotiaista asti rahamme vaatteisiin, meikkeihin, mieluisiin huonekaluihin, elektroniikkaan jne. Ja kun kotoa muutimme, mukaan saimme omat tavaramme, jotka suurimman osan olimme itse ostaneet omilla rahoilla, eikä penniäkään rahaa (tai omaisuutta). Esim. ainoastaan talvikengät ja takin he meille ostivat, ja muut vastaavat ns. pakolliset, mutta esim. kumisaappatkin yleensä oli joltakin sukulaiselta saadut.

Ja ole enemmän kuin tyytyväinen tähän kasvatustapaan.

Nyt olen alle kolmekymppisenä ehtinyt kouluttautua erittäin hyvin, minulla ( ja miehelläni) on velaton omakotitalo, jonka myyntiarvo olisi tällä hetkellä n.600 000euroa, raha-asiat todella hyvässä jamassa, omaisuutta kerätty, ikinä ei olla otettu lainaa mistään, ei edes vanhemmiltani, sekä ennen kaikkea ihana elämä; rakastava ja luotettava parisuhde, kaksi ihanaa lasta, mieluisat työt ja harrastukset + elämäntavat, todella antoisa elämä kaikinpuolin.

Raha-asioista ei tarvitse huolehtia, joten aika jää kaikkeen tärkeämpään.

Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, sekä mieheni vanhemmille, joilla ollut sama arvomaailma.)