Pystyisitkö tekemään yötyötä?

En. Enkä oikein edes iltatyötä. Aamu parasta aikaa.

Olen aina ollut yövirkku ja haaveilen säännöllisestä yötyöstä, tällä hetkellä 3-vuorotyö. Säännölliseen aamutyöhön en pysty.

Teen ajoittain, näin kenttätöitä tekevän biologin työajat kun riippuu siitä, mitä siellä maastossa selvitellään. Kyllä siihen tottuu, vaikkakin kevättalvella aina ne ekat yöaikaan sijoittuvat maastot on sen pimeyden (ja usein myös kylmyyden/lumiolosuhteiden) vuoksi aina pahuksen raskaita.

Pystyn ja olen tehnytkin. Tosin 3-vuorossa, jolloin 8h per viikko piti unirytmiä vaihtaa. Se toimi minulle hyvin. Oli vain niin huonopalkkaista hommaa, ettei siitä mitään pidempää "uraa" kehdannut.

Nyt kun on lapsia, niin ei onnistuisi kovin helposti, kun kuitenkin uskon että kasvuikäiselle on rutiininomaisemmat aikataulut parempi.

Pystyn. Menen ensi yöksikin töihin.

Yön jälkeen nukun 5 tuntia ja ehkä iltapäivästä toiset tirsat. Sitten yövuorojen jälkeen koetan mennä ennen kymmentä nukkumaan, että rytmi normaaliin palautuu.

Toiminut useamman vuoden hyvin.

Olen tehnyt ja varmaan pystyisin tekemään edelleen tarvittaessa mutta olen hyvilläni, ettei minun juuri nyt tarvitse. - Muutenkin vieroksun tätä kehitystä, jossa yhä useamman työntekijän tulisi olla valmis työskentelemään 24h/ 7vrk. Eikä läheskään aina mitenkään säännöllisesti vaan joutuvat nollatuntisopparin johdosta odottamaan toivorikkaana,e ttä saisivat viestin ehkä jo edellsienä iltana tai päivänä, jossa pyydetään töihin seuraavaksi yöksi tai päiväksi, tosinaan lyhyemmäskikin aikaa. - Peläten samalla, että jos joutuisi vastaamaan kielteisesti, niin tämän jälkeen ei enää pyyntöjä tulisi.

Uskovainen mies

Olen tehnyt monta vuotta 3-vuorotyötä. Välillä sujui tavallisesti, välillä naurettiin aivan hysteerisenä ja joskus oli niitä öitä, kun ei pystynyt muuta kuin itkemään. Pahinta on, kun lapsi on sairaana eikä häntä voi viedä päivällä hoitoon. Nykyään olen vihdoinkin koulutustani vastaavassa päivätyössä.

Kaksivuorotyö oli itselle hankalampaa kuin kolmivuoro, koska se sisälsi vaihdon illasta aamuun ja yleensä sain nukuttua vain pari tuntia välissä.

Olen tehnyt 3-vuorotyötä parina kesänä opiskelujen aikana. Yövuorot oli yllättävän kivoja, mutta en usko, että jaksaisin tehdä niitä ympäri vuoden enkä enää tämänikäisenä eli 5-kymppisenä. Päälle parikymppisenä vielä unirytmi oli suht helppo säätää eri vuorojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

En. Enkä oikein edes iltatyötä. Aamu parasta aikaa.

Aamu on parasta aikaa nukkumiseen. Ilta- ja yövuoroissa ei tarvia tinkiä unista eikä laittaa edes herätystä soimaan, siksi ne on parhaita.

En oikeastaan mutta teen silti.

Teen jonkin verran yötyötä ajoittain. Helposti menee, itselle pahempi vaihtoehto rytmin kannalta mennä klo 7 töihin.

En pysty, en tee.

Teen kaikista mieluiten yövuoroja.

Sopis mulle loistavasti, mutta lasten takia en voi.

Jos olisi koko ajan pelkkää yötyötä, niin ehkä siihen tottuisin.

Kolmivuorotyöhön en ikinä.

Muistot vuosikymmenten takaa Varsinais-Suomesta kammottavat vieläkin.

Itse olin akateeminen opiskelija, joka seikkailunhalusta ja rahaa ylitöillä tienatakseen meni elintarviketeollisuuteen liukuhihnalle töihin yhdeksi kesäksi.

Tienasin pitkillä vuoroilla paljon paremmin kuin konttorissa, mutta vieläkin puistattaa muistella nuoria amistyttöjä.

Paremman palkan toivossa he suostuivat kolmivuorotyöhön. Ja järjestäen heille kävi näin: unirytmi meni sekaisin. Pystyäkseen nukkumaan valoisina kesäöinä/-päivinä hakivat tehtaan terveydenhuollosta unilääkereseptin. Ja ne olivat tuohon aikaan kovaa kamaa, riippuvuutta aiheuttavia ja lihottavia.

Sielläpä sitten oli raittiina mukava olla liukuhihnalla tulospalkalla, kun tokkuraiset ja pöhöttyneet nuoret naiset  melkein kopsahtivat hihnalle, tai ikäänkuin olivat "mukana", hymisivät hihnan tahdissa jotain "laulua" tms. Kauhea kokemus!