Lue keskustelun säännöt.
Minun ensimmäinen synnytys, toista ei tullut
07.06.2022 |
Kotona alkoivat supistelut. En osannut erottaa välejä joita laskisi. Tulivat niin epäsäännöllisesti ja ryppäinä.
Sairaalaan lähdettiin kun en kestänyt enää (supistuksia 4h kotona).
Makasin siellä jossain synnyttämään tulevien odottelutilassa sängyssä. Itkin ja vaikeroin jatkuvaa kipua (3,5h).
Hoitaja kävi kyllästyneenä sanomassa että supistaessa koita hengittää vaan puhaltaen, valittaminen ei auta. Ja että tässä menee vielä tunteja, ensisynnyttäjä kun olen.
Sanoi sitten että katsotaan nyt sitten mikä on tilanne.
Kohdunsuu oli täysin auki.
Oho, sanoi vaan ja sanoi että huuhtelun aika.
Kävi hakemassa peräruiskeen, pisti sen ja käski odottaa hetken. En osannut kyseenalaistaa tätä, makasinhan kovissa kivuissa sängyllä.
Muutaman minuutin kuluttua tuli tunne että pakko mennä. Pieni vessa oli hoitajien pöydän vieressä. Siinä sitten istui kaksi hoitajaa ja minä ohuen oven takana perä raikaen räjäytin pönttöön kaiken. Tämä oli se hetki jolloin häveliäisyyden rippeetkin menivät.
Jouduin kävelemään synnytyssaliin vaikka tuskin pystyssä pysyin kivuiltani.
Kätilö sanoi, kohtahan tuo syntyy, ei tässä kipulääkitystä enää ehdi.
Oksitosiiniä lisättiin ja lisättiin. Supistukset olivat jatkuvia, ilman taukoja.
Lääkäri kutsuttiin, josko sittenkin kohdunkaulan puudutusta. Lääkäri tuli, katsoi ja totesi ettei pysty enää laittamaan.
Lisää oksitosiinia. Nyt se kyllä saa luvan syntyä.
Toinen kätilö tulee painamaan vatsasta kun ponnistan. Jatkuva kipu nousee järjettömäksi.
Vauva syntyy (salissa yli4h).
Kätilö huolehtii vauvasta ja minä makaan liikkumatta. Vauva tuodaan syliini ja saan syötävää jota en pysty tosin syömään. Hetken kuluttua kätilö pyytää menemään suihkuun ja noustessa sängystä pyörryn lattialle. Herään sängystä kun kätilö ja opiskelija herättelevät. Vuosin ilmeisesti todella paljon verta.
Kätilö pesee minut sängyssä ja aloittaa tikkaamisen. En tunne mitään.
Osastolle päästessä nukahdan ja vauva viedään hoitajien huomaan.
Kuusi vuotta synnytyksestä. Edelleenkin ajatus uudelleen synnyttämään joutumisesta hirvittää. Pyörällä en voi enää ajaa, välilihan leikkausarven kohta kipeytyy. Seksi sai jäädä. Sisäosan tikkaus veti ihoa vinoon niin että on kireä ja pienikin hankaus ärsyttää ihon.
Kommentit (83)
Jokainen synnytyksen jälkeen osastolla ollut tietää hyvin miten karmeaa sapuskaa siellä on. Aamupalaksi tuodaan jotain veteen tehtyä puuroa, sen kylkeen mössöleipä jonka päälle saa ehkä keijulevitettä ja oikein hyvällä tuurilla kälysen juustosiivun. Palaudu siinä synnytyksestä sitten. Kyllä oli taivaallista päästä kotiin syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Itselleni annettiin p-ruiske väkisin, vaikka KIELSIN. Myös karvat ajeltiin varoittamatta. Myös minun paperini luettiin vasta tunteja saapumisen jälkeen. Siinä välissä minulle ehdittiin syöttää unilääkkeitä(!) koska puhuttiin että joudun vielä osastolle odottelemaan. Lopputuloksena oli 10 päästä sininen vauva ja minulla elinikäiset vaurioit, joita ei tähän päivään mennessä olla suostuttu tutkimaan ja korjaamaan. Hauska yksityiskohta: tikit aukesivat kotona, minut kirjaimellisesti naurettiin pihalle päivystyksestä ja jäi kaviteetti, joka oli yhtäjaksoisesti tulehtuneena 1,5 vuotta, ennen kuin opiskelijaterveydenhuollon ystävällinen lääkäri tyhjensi sen ja määräsi vahvan antibioottikuuri. Istuessa vamma tuntui ehkä 10 v. ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen synnytyksen jälkeen osastolla ollut tietää hyvin miten karmeaa sapuskaa siellä on. Aamupalaksi tuodaan jotain veteen tehtyä puuroa, sen kylkeen mössöleipä jonka päälle saa ehkä keijulevitettä ja oikein hyvällä tuurilla kälysen juustosiivun. Palaudu siinä synnytyksestä sitten. Kyllä oli taivaallista päästä kotiin syömään.
Kuulostaa ihan perusruualta.
t. 45kg
Et ole ainoa ap. Synnytykseni oli pitkä ja äärimmäisen kivulias, vauvalla kaikkea häikkää siinä ja asentovirhe. Pelkkää kauhua alusta loppuun, sektioon se lopulta päätyi ettei vauva kuole. Emme puolisoni kanssa harrastaneet seksiä (yhdyntää) yli vuoteen esikoisen syntymän jälkeen, koska pahin pelkoni oli tulla raskaaksi. Nyt lapsi 3,5v enkä vieläkään toivo toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue kauhukertomuksia, mutta mun toinen tuli sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen synnytyksen jälkeen osastolla ollut tietää hyvin miten karmeaa sapuskaa siellä on. Aamupalaksi tuodaan jotain veteen tehtyä puuroa, sen kylkeen mössöleipä jonka päälle saa ehkä keijulevitettä ja oikein hyvällä tuurilla kälysen juustosiivun. Palaudu siinä synnytyksestä sitten. Kyllä oli taivaallista päästä kotiin syömään.
Joo, kyllä mammoille pitäisi tarjoilla croissantit brie-juustolla ja hillolla, smoothiebowlit ja latet sairaalassa! Ihanaa päästä kotiin syömään ja syömään ja syömään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samantapainen kauhusynnytys. Lopuksi hätäsektio kuitenkin, molemmat meinasivat siihen kuolla. 10 vuotta kulunut, vieläkin ahdistaa ajatella asiaa. Ei siis todellakaan toista
lasta, tai edes seksiä tämän jälkeen. Merkittävä tapahtuma, joka todellakin jätti jälkensä. Toipuminen jatkuu vieläkin.
Aloitus pn TROLLI.
Älä ruoki trollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USA/NATO hävisi Ukrainassa ajat sitten. Eivät tätä selvästi kerro, koska mielellään kuppaavat vielä eurooppalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näiden juttujen vuoksi oon hankkinut kaikki kolme lastani sektiolla.
Ne jotka alapeukuttaa tätä on just näitä revenneitä, kropat pilalla ja pissat lirahtaa housuun. Olisitte tekin vaan vaatineet sektion.
Täällä yksi alapeukuttaja. Kroppa paremmassa kunnossa kahden lapsen jälkeen kuin ennen ensimmäistä lasta, molemmissa synnytyksissä pienen pieni pintarepeämä ja en oo ikinä pissannut housuun (en ennen raskautta, raskausaikana enkä sen jälkeen). Kuulostaa siltä ettet kuitenkaan oo ihan tyytyväinen omaan valintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelännyt etukäteen synnytystä. Enkä ollut etukäteen tehnyt listoja tms että mitä haluan tai miten pitäisi mennä.
Menin synnyttämään sillä ajatuksella että siellä ammattilaiset tietävät mitä pitää tehdä ja miten toimitaan.
Siellä odottelutilassa jatkuvat supistelut olivat niin kovaa yhtäjaksoista kipua etten kyennyt ajattelemaan selkeästi.
Oksitosiiniä lisättiin käsittääkseni siksi ettei vauva vaan tahtonut syntyä. Ponnistukseni olivat ehkä myös tehottomia, järjettömän kivun vuoksi.
En siis tiedä, minkäänlaista keskustelua ei jälkeenpäin käyty. Olin synnytyksen jälkeiset todella kivulias eikä pää oikein toiminut. Halusin vain äkkiä kotiin.
Tayssissa synnytin.
Ap
Moi Ap!
Minä synnytin esikoiseni 1976, järkyttävää, että vieläkin on tuollaisia kokemuksia.
Minut oli kutsuttu kahdeksaksi sairaalaan synnytyksen käynnistämiseksi. Aloitettiin tiputus ja mahan ympärille asetettiin joku "vyö", joka mittasi vauvan sydänäänet. Kääntyä ei saanut, ja jos halusi vaihtaa asentoa, piti soittaa kelloa, että hoitaja tuli auttaamaan kääntymisessä.
Kipulääkettä ei saanut, kun synnytys oli jo niin pitkällä, eikä ollut lääkäriä paikalla. Tätä jatkui koko päivän, ja kun vauva alkoi syntyä, eli näkymään, niin kätilö ilmoitti sen olevan perätilassa ja nyt löytyi lääkärikin paikalle. Ponnistusvaiheessa ähkäisin kerran, minulle karjaistiin. "ei se ähkimällä synny".
Sitten huomattiin, että ei olekaan perätila vaan eturaivotarjonta, vauva syntyi pitäen käsiään kasvoillaan, sormia luultiin varpaiksi. Mutta vauva oli ihana!
Toinen lapseni syntyi keisarileikkauksella ja oli maailman helpoin juttu, kipulääkettä tuli pyytämättä ja muutenkin kohtelu oli ihan toisenlaista.
(Tämä tapahtui Kätilöopistolla, Hki)
Ps. Ensimmäisessä synnytyksessä lapsivesikin meni väärään sänkyyn (ilmeisesti ei ollut tarpeeksi suojia),
ja tuostakin sain kuulla motkotusta :)
AP, paljon onnea ja kaikkea hyvää Sinulle ja Vauvallesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillekin riittää yksi kokemus synnäriltä.
Kuuntelemattomat kätilöt, pitkittynyt ja pysähtynyt synnytys, vielä lääkärille kätilö vänisi vastaan kun lääkäri kyseli tilanteesta ennen sektiopäätöstä. Vauva oli kahdella tapaa virheasennossa ja nuora kaulassa eikä olisi tullut ikinä alakautta.
Ruoka oli kyllä osastolla ihan ok, annokset kyllä suuria enkä niitä jaksanut vaan jaoin miehen kanssa.
Eka synnytykseni oli hyvin samantyylinen, tosin istukka jäi lisäksi jumiin ja sitä revittiin sitten käsi kyynärpäätä myöten mun sisällä, että saatiin se ulos. Toka lapsi syntyi sitten suunnitellulla sektiolla.
Kaikille synnytyspelkoisille suosittelen kyllä sektiota. Ei se toipuminen herkkua ollut, mutta ei ollut se luomysynnytyksen jälkeinen elokaan kovin auvoista.
Ei nyt kannata lapsia kuitenkaan jättää tekemättä synnytyspelon takia. Muistakaa: synnytys on vain yksi päivä teidän elämässä.
Pliiz muistakaa ettei sektio ole täydellinen ratkaisu sekään. Mulla oli sektiohaava auki puoli vuotta hirveiden vuotojen ja tulehduken kanssa. Siihen voi kuolla!
Kiitos, hyvä muistutus taas sille miksi en halua lapsia.
Mun kokemus synnytyksestä oli niin kamala, etten pystynyt siihen toista kertaa. Tavallisesti alkanut synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, jossa tuli komplikaatioita. Kaikki meni pieleen mikä on pieleen mennäkseen. Aikaa tästä vuosia, mutta vieläkin ahdistaa, traumat jäivät. En usko, että niillä, jotka ovat toisen pystyneet tekemään, on oikeasti ollut niin kamala synnytys.
Ei sinne sektioonaan niin vaan mennä. Kamalaa henkistä väkivaltaa, että sen sain. Kyse Tyksistä ja tästä pari vuotta aikaa. Itse sektiosta ei mitään huonoa sanottavaa, pelkkää plussaa.
Suomalaisissa synnytyssairaaloissa on tosiaan aika neukkumeininki. Johtuu varmaan siitä, että täällä terveydenhuoltoa hoidetaan "kustannustehokkaasti". Ei pelkoa että kovin moni nainen haluaisi toisen lapsen.