Lue keskustelun säännöt.
Miten saan 4-vuotiaani hillitsemään pettymyksiään?
18.08.2008 |
Lapsi on melko rauhallinen ja saa helposti kavereita ja on tykätty. Ei kiusaa muita vaan "kulkee veneessä". Silti hänessä on erittäin voimakas reaktio pettymyksiin, eli jos jokin ei menekään niin kuin hän haluaisi. Kavereiden kanssa ei tule riitaa useinkaan ja lapsi helposti alistuu kohtaloonsa, mutta jos on esim. kilpailutilanne ja lapsi häviää, seuraa siitä suunnaton raivo.
Tässä esimerkki: Lapset (3kpl) päättävät, että pelataan sählyä. Mailoja onkin vain kaksi. Kaksi muuta lasta ehtivät ensin ottamaan mailat, joten oma lapseni joutuu odottamaan vuoroaan. Kun lapsi huomaa ettei ehtinyt vaan muut ehti ensin, alkaa hän huutaa ja raivota hillittömästi. Ei auta syli (rimpuilee pois), ei auta puhe (ei kuule tai ei halua kuulla), ei auta minkään muun mukavan jutun ehdottaminen. Lapsi huutaa ja raivoaa ja juoksee pitkin pihaa hysteerisesti niin kauan, kunnes saa mailan.
Olen ihan hukassa mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä. Osaako joku auttaa? Olisi kiva auttaa lasta hillitsemään pettymyksiä, mutta en tiedä miten.
Kommentit (11)
esim. pelaamalla erilaisia pelejä, joissa voitto tulee ilman fuskua ja erityisjärjestelyä. vuoron odottaminen eri tilanteissa ja pienten pettymysten "järjestäminen" aikuisen toimesta. siinä ensialkuun jotain.
Raivareihin ja hyvittelyyn ei kannata mennä mukaan. Siinähän lapsi saa ei-toivotulla käytöksellä haluamansa läpi eikä ainakaan helpota oppimista "oikeille tavoille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut aina tuollainen Pipsa Pippuri luonteeltaan. Olen tullut siihen tulokseen, että hän nyt vain on sellainen ja kyllä jo koulussa osaa hillitä itsensä hienosti, kotona sitten vaan purkautuu kaikki paineet ja pettymykset aika rajustikin välillä. Muut kolme lasta eivät reagoi yhtä voimakkaasti, joten se on luonnekysymys, sillä kasvatusperiaatteet ja -tavat ovat olleet kaikille samat.
Ei ole koskaan auttanut. Huutaa vaan kahta kauheammin. Kotona rauhoittuu parhaiten niin, että pistän omaan huoneeseen huutamaan ovi kiinni ja menen jossain vaiheessa kysymään oletko jo rauhoittunut. Ei rauhoitu siellä yksikseen, mutta rauhoittuu kun tajuaa että joutuu olemaan siellä niin kauan kunnes osaa olla hiljaa. Sen jälkeen puhutaan asiasta. Ulkona on vähän vaikeampi tätä toteuttaa, kun ei ole mitään paikkaa minne lapsen pistää rauhoittumaan. Jäähykään ei auta, koska en halua että lapsi kokee sen rangaistuksena jos pettyy. ap
En vain tiedä, mitä tekisin konkreettisesti näiden kohtausten aikana, kun niitä syntyy julkisilla paikoilla. ap
esim. pelaamalla erilaisia pelejä, joissa voitto tulee ilman fuskua ja erityisjärjestelyä. vuoron odottaminen eri tilanteissa ja pienten pettymysten "järjestäminen" aikuisen toimesta. siinä ensialkuun jotain.
Raivareihin ja hyvittelyyn ei kannata mennä mukaan. Siinähän lapsi saa ei-toivotulla käytöksellä haluamansa läpi eikä ainakaan helpota oppimista "oikeille tavoille"
Jos inhoaa häviämistä ja raivostuu peleissä häviämisestä, kannattaa pelailla paljon vaikkapa lautapelejä. Monet vanhemmat antavat lasten lähes aina voittaa tahallaankin ja tekevät lapselle samalla karhunpalveluksen. Omien vanhempien kanssa lapsella on hyvä opetella sietämään pettymyksiä.
Tuon sählymailatilanteenkin "lavastaisin" itse uudestaan kaikessa rauhassa silloin, kun lapsi hyväntuulinen ja vastaanottavainen. En tietenkään lasten kavereiden kanssa, jolloin lapsi joutuisi uudestaan käymään huonoa käytöstään kavereiden edessä läpi vaan valjastaisin omia perheenjäseniä tilanteeseen. Itse olisin lapseni ja kysyisin miltä sinusta näyttäisi jos toimisin näin? Jos on kolme ihmistä ja vain kaksi mailaa on jonkun jäätävä hetkeksi ilman odottamaan nätisti vuoroaan. Kun olet odottanut hetken on sinun vuorosi pelata ja silloin toinen kavereistasi odottaa ihan samalla lailla kuin sinä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos inhoaa häviämistä ja raivostuu peleissä häviämisestä, kannattaa pelailla paljon vaikkapa lautapelejä. Monet vanhemmat antavat lasten lähes aina voittaa tahallaankin ja tekevät lapselle samalla karhunpalveluksen. Omien vanhempien kanssa lapsella on hyvä opetella sietämään pettymyksiä.
Tuon sählymailatilanteenkin "lavastaisin" itse uudestaan kaikessa rauhassa silloin, kun lapsi hyväntuulinen ja vastaanottavainen. En tietenkään lasten kavereiden kanssa, jolloin lapsi joutuisi uudestaan käymään huonoa käytöstään kavereiden edessä läpi vaan valjastaisin omia perheenjäseniä tilanteeseen. Itse olisin lapseni ja kysyisin miltä sinusta näyttäisi jos toimisin näin? Jos on kolme ihmistä ja vain kaksi mailaa on jonkun jäätävä hetkeksi ilman odottamaan nätisti vuoroaan. Kun olet odottanut hetken on sinun vuorosi pelata ja silloin toinen kavereistasi odottaa ihan samalla lailla kuin sinä nyt.
Omaan huoneeseen en yksin jättäisi selviämään raivostaan. Oppisi nopeammin sietämään pettymyksiään ja raivoaan avullasi.
Joku teki aloituksen, kun viesteihin vastaaminen tökkii. Itsekin kirjoitin ensin tuon aiemman viestin ja yritin lähettää. Poistun jopa vauvalehden sivuilta. Viestini ei ollut ilmaantunut aloitukseesi, luin muutaman kirjoitteluni välissä tulleen kommentin ja lisäsin esimerkiksi tuon tosiaan sanan otsakkeeseen, kun joku muu oli vastannut samasta asiasta. Vanhasta tottumuksesta kopion hiirellä tekstin talteen, on tullut joitakin viestejä turhaan kirjoitettua, pistin uuden viestin, mutta nyt tulikin tuplana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on mahdottoman kilpailuhenkinen toisin kuin me vanhemmat. On todella vaikeaa asettua hänen asemaansa ja keksiä sopivia keinoja lohduttaa.
Meillä kauhean raivon laukaisi arviolta 13v pojan pyöräileminen lapsen ohi. Lapsi olisi halunnut pyöräillä kaikkein koviten ja huusi ettei poika saa ajaa kovempaa kuin hän tai ilman apupyöriä. Matkan teko loppui siihen, kun ipana paiskasi pyöränsä nurin ojaan ja alkoi hyppiä hillittömän kiukun vallassa pientareella.
Tsemppiä!
Lapsi on mahdottoman kilpailuhenkinen toisin kuin me vanhemmat. On todella vaikeaa asettua hänen asemaansa ja keksiä sopivia keinoja lohduttaa.
Meillä kauhean raivon laukaisi arviolta 13v pojan pyöräileminen lapsen ohi. Lapsi olisi halunnut pyöräillä kaikkein koviten ja huusi ettei poika saa ajaa kovempaa kuin hän tai ilman apupyöriä. Matkan teko loppui siihen, kun ipana paiskasi pyöränsä nurin ojaan ja alkoi hyppiä hillittömän kiukun vallassa pientareella.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai miten auttaa lasta pääsemään raivosta eroon. Joku sanoi, että lasta ei saa jättää yksin huutamaan, mutta mitä pitää tehdä jos syli ei auta vaan pahentaa ainoastaan? Puhe ei auta, eihän raivon vallassa kuule eikä näe mitään. Silloin on turha puhua järkeä. Mitä vikaa on siinä, että lapsen jättää yksin raivoamaan? Meillä menee raivo parhaiten ohi kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota ja laittaa lapsen mesomaan pois silmistä.
puhut sen jälkeen kun on rauhoittunut. Sellaista se vanhemmuus on.