Oletko lapsirakas? Oletko eläinrakas?
Mietin sitä, korreloivatko asiat keskenään, eli jos on lapsirakas olisi myös eläinrakas. Itse en ole kumpaakaan. Omia kersoja tietenkin rakastan, mutten haluaisi esim. hoitaa työkseni lapsia, enkä tykkää olla kavereitten lasten vahtina, ja eläintä en ottaisi vaikka maksettais.
Kommentit (30)
Minä olen todella eläinrakas, mutta en lainkaan lapsirakas.
N23
Olen erittäin eläinrakas, oikeastaan ihan sama mikä eläin kyseessä (miinus hämähäkkieläimet ja hyönteiset joilla on yli 6 jalkaa, kuten tuhatjalkaiset :D). Itselläni on koira.
Lapsia sen sijaan en voi sietää. Ne ovat meluisia, haisevia ja imevät oleskelemastaan tilasta kaiken energian häiriten aikuisten keskusteluja ja keskittymistä toisiinsa.
Välttelen tilaisuuksia, joissa on paljon lapsia, ja siedän parhaiden ystävieni lapsia lyhyitä hetkiä kerrallaan ainoastaan ystävieni takia. Jos minulle näytetään "söpön" lapsen tai vauvan kuvaa, se ei herätä minussa mitään tunteita, mutta jos näen vaikka kissan- tai koiranpennun tai vauva-apinan, olen heti silmät sydänhymiöinä.
En tunne vastenmielisyyttä lapsia kohtaan mutta en oikein osaa suhtautua heihin kun elämässä ei oikein milllään tavalla ole ollut mukana lapsia koskaan. Eläimiä rakastan ja joskus paljon enemmän kuin ihmisiä! Linnut lähellä sydäntä mutta kaikki eläimet on tärkeitä minulle.
treffit kirjoitti:
Olen erittäin eläinrakas, oikeastaan ihan sama mikä eläin kyseessä (miinus hämähäkkieläimet ja hyönteiset joilla on yli 6 jalkaa, kuten tuhatjalkaiset :D). Itselläni on koira.
Lapsia sen sijaan en voi sietää. Ne ovat meluisia, haisevia ja imevät oleskelemastaan tilasta kaiken energian häiriten aikuisten keskusteluja ja keskittymistä toisiinsa.
Välttelen tilaisuuksia, joissa on paljon lapsia, ja siedän parhaiden ystävieni lapsia lyhyitä hetkiä kerrallaan ainoastaan ystävieni takia. Jos minulle näytetään "söpön" lapsen tai vauvan kuvaa, se ei herätä minussa mitään tunteita, mutta jos näen vaikka kissan- tai koiranpennun tai vauva-apinan, olen heti silmät sydänhymiöinä.
Jahah... Tällaisesta kommentista tulee väkisin mieleen, että kyseinen aikuinen ihminen ei oikein ole valmis jakamaan sitä huomiota, eli ehkä itsellä on vielä hiukkasen kasvamista edessä.
En ole koskaan ollut mitenkään erityisen eläinrakas (ja nyt jotain lapsuuden ihannointeja ei lasketa), mutta kyllä voisin kai sanoa, että tietyllä tavalla olen lapsirakas? Ainakin tulevan urani haluan luoda juuri lasten parissa työskentelemällä, ja kyllähän sitä ihana olisi saada omiakin lapsia jossain vaiheessa :)
Pidän itseäni lapsirakkaana, mutta ilmeisesti maltillisen lapsirakkaana, työ esim. päiväkodissa ja koulussa olisi hirveää. Pidän kyllä myös eläimistä, varsinkin koirista, mutta en jaksa sitoutua vuosiksi koiran hoitoon. Lasten suhteen valinta oli paljon helpompi, neljä ihanaa lasta on ja vauvakuume aina, mutta mietitään vielä jos joskus kuitenkin maistuisi sitten ihan kahdenkeskinen elämä miehen kanssa. Olen siis lapsirakas ja vähän eläinrakas. Mieheni sisko taas on erittäin eläinrakas ja hänellä on paljon lemmikkejä, muttei halua omia lapsia. Näin vertailun vuoksi.
En pidä lapsista enkä halua lapsia. Elämääni ei itse asiassa kuulu ollenkaan lapsia enkä ole puhunut alle kouluikäisen kanssa vuosiin.
Söpöt eläimet ovat ihania kunhan niistä ei tarvitse itse huolehtia. mielelläni rapsutan puput ja koiranpennut mutta en ottaisi itse.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Olen erittäin eläinrakas, oikeastaan ihan sama mikä eläin kyseessä (miinus hämähäkkieläimet ja hyönteiset joilla on yli 6 jalkaa, kuten tuhatjalkaiset :D). Itselläni on koira.
Lapsia sen sijaan en voi sietää. Ne ovat meluisia, haisevia ja imevät oleskelemastaan tilasta kaiken energian häiriten aikuisten keskusteluja ja keskittymistä toisiinsa.
Välttelen tilaisuuksia, joissa on paljon lapsia, ja siedän parhaiden ystävieni lapsia lyhyitä hetkiä kerrallaan ainoastaan ystävieni takia. Jos minulle näytetään "söpön" lapsen tai vauvan kuvaa, se ei herätä minussa mitään tunteita, mutta jos näen vaikka kissan- tai koiranpennun tai vauva-apinan, olen heti silmät sydänhymiöinä.
Jahah... Tällaisesta kommentista tulee väkisin mieleen, että kyseinen aikuinen ihminen ei oikein ole valmis jakamaan sitä huomiota, eli ehkä itsellä on vielä hiukkasen kasvamista edessä.
Ei se, että en pidä lapsista, tarkoita että olen jotenkin epäkypsä. Mut on vaan tuhat kertaa kutsuttu vierailulle tarkoituksena vaihtaa kuulumisia, eikä siitä ole sitten tullutkaan mitään kun penikka keskeyttää koko ajan ja esittelee irronneita hampaitaan ja uutta mitälie ryhmähau-leluaan. Poislähtiessä sitten huomattu että niitä kuulumisia ei tullut vaihdettua ollenkaan.
Olen erittäin eläinrakas. Minulla on kaksi kissaa. Lapsista en tykkää, ja omia en halua missään tapauksessa.
En erityisesti pidä lapsista, mutta olen hyvin eläinrakas.