Miksi naiset pärjää nykyään niin paljon paremmin kuin miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

Se, mitä en tässä asiassa ymmärrä, on, että miksi miehet haluavat, että naisen tulisi tarvita heitä? Miksi sen pitäisi olla sellainen alisteinen riippuvuussuhde? Eikö miehet näe mitään hyvää siinä, että olisi kaksi samanarvoista, omillaan toimeen tulevaa ja itse omat asiansa hoitavaa ihmistä, ketkä viihtyvät toistensa seurassa ja nauttivat yhteisestä ajasta?

Se on hyvä validi kysymys! Olen kommentin kirjoittaja. En näe suhdetta alisteisena, näen miehen ja naisen suhteen balanssina, jossa on kaksi erilaista roolia. Vastaus kysymykseen on, että en näe kahta samanarvoista, omillaan toimeentulevaa ihmistä hyvänä parisuhdemallina. Elin parisuhteessa tällaisessa mallissa ja tein suurimman osan kotitöistä, ja molemmat menestyimme työelämässä. En usko tähän 50/50 power couple ajatteluun enää, koska se päätyy siihen, että naisen onni tulee niistä asioista, joita "mies tekee hänelle". Tämä lähtökohta on jo täysin väärin, ja johtaa jo lähtöpisteessä väärään lopputulokseen, koska mies ei voi täyttää naisen odotuksia koskaan. Nainen ei tunne itseään onnelliseksi keskittyessään materiaaliseen maailmaan ja siihen, mitä "hänelle tehdään". Sen sijaan pitäisi nähdä parisuhde 100/100 suhteena, jossa PALVELLAAN toista, ja kiitetään toisen tekemistä palveluksista ja luodaan yhteistä tarinaa palvelemalla puolisoa. Jos nainen keskittyy koko ajan siihen, että häntä palvellaan, lopputulos on vain onneton nainen. Onni pitää tulla siitä, että nainen kokee onnellisuutta palvellessaan miestä. Kun mies näkee naisen palvelevan häntä, hän luontaisesti pyrkii tekemään kaikkensa saavuttaakseen naisen arvostuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilta vietiin oikeudet ja mahdollisuudet vuosi sadoiksi. Tämä aiheutti sen, että naisten on täytynyt olla erityisen vahvoja selviytyäkseen ja vastaavasti samalla miehet ovat päässeet helpolla luomansa etuoikeusjärjestelmän turvin. Tämän on aiheuttanut sen, että ajan saatossa miehistä on tullut heikkoja ja naisista vahvoja. Erot lävähtävät nyt kasvoille, kun oikeudet alkavat olemaan yhtäläisiä.

Aivan naurettavaa epäselitystä.

On kyllä minustakin aivan käsittämätöntä roskaa. :D Ensinnäkin, jos me nyt katsotaan naisia ja miehiä, niin miehet edelleen tienaavat enemmän kuin naiset, ja naisille kerrotaan tätä tuutituuti-yötarinaa, että jokainen yrittäjä Suomessa ajattelee "palkkaampa miehen tässä", ja jättää naisen palkkaamatta vaikka naisen palkka olisi pienempi. Jokainen joka on kauppakorkean käynyt ymmärtää tämän olevan täyttä roskaa. En voi käsittää, miten naiset voi kertoa toisilleen näitä tarinoita ja vielä uskoa niihin.

Se, että naiset käyvät korkeakoulun, ei ole mikään tae siitä, että naiset menestyvät työelämässä miehiä paremmin edes keskimäärin. Edelleen Yhdysvalloissa ja taitaa olla Suomessakin miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja jokin mystinen patriarkkaarian teoria on kuulemma sen takana.

Aivan käsittämätöntä roskaa!

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mennyt tämäkin ketju vääntämiseksi. Eniten myötähäpeää aiheuttaa miesten kommentit kuinka iso osa (mutta ei kaikki!) teknologisesta kehityksestä on miesten ansiota. Tavallaanhan se on totta mutta ei kollektiivisessa mielessä. Miehissä on todella paljon yksilöitä jotka eivät saa yhtään mitään aikaan ja niistähän tässä ketjussa on puhe. Sitten on se toinen ääripää joka ajaa teknologista kehitystä.

Minä en ole ainakaan keksinyt mitään uutta ja mahtavaa mikä helpottaisi yhtään kenenkään elämää. Töissä käyn ja elätän itseni mutta siihen se jää. Potentiaalia olisi varmastikin enempään mutta ns. draivi puuttuu kokonaan. En jaksa ostella uusia paremmin sopivia vaatteita, ajaa partaa jos ei huvita tai liittyä mihinkään seuranhakusovelluksiin. Välillä jo tämä itsestä huolehtiminen tuntuu työläältä joten hankala kuvitellakaan elävänsä toisen kanssa joka on vaatimassa erinäisiä asioita. Minä olen laiska, kyllä sen pystyn myöntämään. Välillä huomaan jo haaveilevani eläkkeestä.

-M31

Etkö tunne myötähäpeää siitä että täällä kerrotaan kuinka naiset ovat kovapalkkaisissa työpaikoissa korkeakoulutettuina ja keksivät internetin, kun todellisuudessa viestien kirjoittajat ja niistä tykkääjät ovat parhammillaankin keskiasteen kakkosella läpi ja siitä suorittavaan työhön päätyneitä yh-mutseja joiden ukot ei vaan jaksaneet kannatella perhettä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

En olisi kyllä osuvammin voinut itse kirjoittaa. Onnistuit pukemaan sanoiksi sen mitä tunnen. En ole katkera kenellekään mutta ylenpalttinen elämässä yrittäminen vaan tuntuu turhalta. Koulut on käyty, hyväpalkkainen työ hankittu ja itseä "kehitetty" vuosia mutta pikkuhiljaa tässä on alkanut elämään ajatus ns. downshiftaamisesta. Neli- tai kolmipäiväiseen työviikkoon siirtyminen, turhasta materiasta eroon hankkiutuminen ja vaikka johonkin piilopirttiin muutto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa yksikin nainen kuka on menestynyt omilla taidoillaan?

Miehiä löytyy vaikka kuinka paljon ihan perus insinööreistäkin mutta naisia ei ole maailmassa yhtään 🤔

Ja sanokaa edes yksikin älykäs nainen?

Äitisi ainakin oli tyhmä kuin saapas.

Naiseksi hän on ihan fiksu 😊 Työelämässä naisilla ei ole mitään jakoa miehiä vastaan joten naisten hyöty yhteiskunnalle tulee synnyttämisestä,lasten sekä kodin hoidosta.

Riittääkö sinulla ja muilla miehillä rahaa perheen elatukseen? Köyhillä miehillä ei tee mitään.

Tämä. Kummasti nämä samat miehet on parisuhteissa vaatimassa, että nainen maksaa puolet kuluista. Että se naisen työpanos ja palkka kelpaa sittenkin? Aika ristiriitaista.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Pojilta ei vaadita mitään etenkään kotona. Pojat ovat poikia ajatellaan edelleen. Ei tarvitse tehdä kotitöitä, ei koulutöitä, ei vaadita käytöstapoja, ei mitään Lihavia suurin osa teinipojista jo, limppari ja sipsit maistuu ja niitä pitää saada päivittäin. Äiti passaa, isä ei aseta rajoja. Ajatellaan jo pienestä että lapsi itse asettaa itselleen rajat, esim pelaamisen suhteen. No ei aseta tietenkään! Tämä on sitten seurausta.

hoet tätä samaa paskaa

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

Se, mitä en tässä asiassa ymmärrä, on, että miksi miehet haluavat, että naisen tulisi tarvita heitä? Miksi sen pitäisi olla sellainen alisteinen riippuvuussuhde? Eikö miehet näe mitään hyvää siinä, että olisi kaksi samanarvoista, omillaan toimeen tulevaa ja itse omat asiansa hoitavaa ihmistä, ketkä viihtyvät toistensa seurassa ja nauttivat yhteisestä ajasta?

Ehkä koko perhemalli on tullut tiensä päähän. Lapset kannattaisi tehdä kumppanuusvanhemmuus-tyyppisessä setissä. Pikkulapsiaikakin olisi paljon kevyempää ja kummallekin jäisi enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kun lapsella olisi kaksi erillään asuvaa vanhempaa. Parisuhteet taas olisivat enemmän tunnetason asioita, kuin käytännön arjen jakamista, eli ei tarvitse muuttaa yhteen, eikä jakaa taloutta tai arjen askareita. Toki halutessaan voisi toista auttaa, mutta pääasiassa suhteen sisältö olisi yhteinen laatuaika. Itse olisin ainakin onnellisempi siten. Nythän olen eronnut lasteni isästä (lapset yhteishuoltajuudessa) ja sinkku. En halua miestä arkeeni, mutta tunnetasolla ja laatuaikaan mies olisi kiva.

Tällainen järjestely sopii tunnevammaisille, itsekkäille ihmisille, jotka eivät osaa elää parisuhteessa. Eikä toki ole pakkokaan, joten mikäs siinä.

Mutta rehellisesti onhan tuo sellaista rusinat pullasta touhua, aikuinen ihminen paasaa että minä minä minä ja minun tarpeeni, unohtaen täysin sen lapsen parhaan tai ei osaa edes ajatella sitä koska MINÄ. Ammattilaiset eivät todellakaan suosittele esim alle kouluikäiselle vuoroviikko-systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mennyt tämäkin ketju vääntämiseksi. Eniten myötähäpeää aiheuttaa miesten kommentit kuinka iso osa (mutta ei kaikki!) teknologisesta kehityksestä on miesten ansiota. Tavallaanhan se on totta mutta ei kollektiivisessa mielessä. Miehissä on todella paljon yksilöitä jotka eivät saa yhtään mitään aikaan ja niistähän tässä ketjussa on puhe. Sitten on se toinen ääripää joka ajaa teknologista kehitystä.

Minä en ole ainakaan keksinyt mitään uutta ja mahtavaa mikä helpottaisi yhtään kenenkään elämää. Töissä käyn ja elätän itseni mutta siihen se jää. Potentiaalia olisi varmastikin enempään mutta ns. draivi puuttuu kokonaan. En jaksa ostella uusia paremmin sopivia vaatteita, ajaa partaa jos ei huvita tai liittyä mihinkään seuranhakusovelluksiin. Välillä jo tämä itsestä huolehtiminen tuntuu työläältä joten hankala kuvitellakaan elävänsä toisen kanssa joka on vaatimassa erinäisiä asioita. Minä olen laiska, kyllä sen pystyn myöntämään. Välillä huomaan jo haaveilevani eläkkeestä.

-M31

Etkö tunne myötähäpeää siitä että täällä kerrotaan kuinka naiset ovat kovapalkkaisissa työpaikoissa korkeakoulutettuina ja keksivät internetin, kun todellisuudessa viestien kirjoittajat ja niistä tykkääjät ovat parhammillaankin keskiasteen kakkosella läpi ja siitä suorittavaan työhön päätyneitä yh-mutseja joiden ukot ei vaan jaksaneet kannatella perhettä yksin?

Ihan samalla tavalla niistäkin. Ihmiset kyllä yrittävät surutta ratsastaa muiden saavutuksilla joihin heillä itsellä ei ollut osaa eikä arpaa. Täysiä nolla-argumentteja tuollaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei taida riittää. Montako kertaa pitää vääntää rautalangasta, että naisten rooli yhteiskunnassa oli aivan eri vielä 50 vuotta sitten. Kuka mies olisi palkannut naisen insinöörifirmaan tai ostanut naisen tekemän keksinnön ja alkanut massatuottaa sitä joskus 1900-luvun alussa? Ei kukaan. Naisia ei huolittu mihinkään, kun heidän roolinsa oli kotiorja ja heitä muutenkin pidettiin niin arvottomina ja tyhminä, etteivät päässeet edes äänestämään pitkään pitkään aikaan.

No miksette te naiset ole vieläkään kiinnostuneita noista teknisen alan töistä ja vielä vähemmän suorittavan puolen raskaista töistä? On ollut kuitenkin mahdollisuus jo ainakin 50 vuotta. 

No mä olen ollut jo 22 vuotta koodari. Ja yhä enemmän alkaa olla it-alalla naisia. 

Ja taas, olet siis poikkeus. Se että on olemassa poikkeuksia, ei tee siitä sääntöä vaan se vanhan sanonnan mukaan vahvistaa sitä sääntöä. Naisten argumentit ovat aina tasoa: "mikäs minä sitten olen, jos kerran miehiä on enemmistö jossain?!?!?!?". Olet poikkeus. 

En ole poikkeus. Olen ollut kolmessa it-alan yrityksessä töissä ja kaikissa työyksiköissäni puolet työkavereistani on ollut naisia. 

Niin olet ollut kolmen it-firman hr:ssä tai markkinoinnissa?

Hohhoijaa. En itse osaa koodata, mutta olen usein ns. tilaajana koodarin töille ja voin sanoa, että naiskoodarit on usein todella huippuja. Yhdenkin ongelman parissa kolme mieskoodaria hakkasi päätä seinään pari viikkoa. Vihdoin saatiin irrotettua todella kysytty naiskoodari ongelman kimppuun, niin ratkaisi asian kahdessa päivässä.

Oikeesti oot aika yksinkertainen! Mitä kuvittelet todistavasi tällä kertomuksella? T. Naiskoodari itsekin

Sehän todistaa että puolet koodareista on naisia ja se on vielä se parempi puolikas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mennyt tämäkin ketju vääntämiseksi. Eniten myötähäpeää aiheuttaa miesten kommentit kuinka iso osa (mutta ei kaikki!) teknologisesta kehityksestä on miesten ansiota. Tavallaanhan se on totta mutta ei kollektiivisessa mielessä. Miehissä on todella paljon yksilöitä jotka eivät saa yhtään mitään aikaan ja niistähän tässä ketjussa on puhe. Sitten on se toinen ääripää joka ajaa teknologista kehitystä.

Minä en ole ainakaan keksinyt mitään uutta ja mahtavaa mikä helpottaisi yhtään kenenkään elämää. Töissä käyn ja elätän itseni mutta siihen se jää. Potentiaalia olisi varmastikin enempään mutta ns. draivi puuttuu kokonaan. En jaksa ostella uusia paremmin sopivia vaatteita, ajaa partaa jos ei huvita tai liittyä mihinkään seuranhakusovelluksiin. Välillä jo tämä itsestä huolehtiminen tuntuu työläältä joten hankala kuvitellakaan elävänsä toisen kanssa joka on vaatimassa erinäisiä asioita. Minä olen laiska, kyllä sen pystyn myöntämään. Välillä huomaan jo haaveilevani eläkkeestä.

-M31

Etkö tunne myötähäpeää siitä että täällä kerrotaan kuinka naiset ovat kovapalkkaisissa työpaikoissa korkeakoulutettuina ja keksivät internetin, kun todellisuudessa viestien kirjoittajat ja niistä tykkääjät ovat parhammillaankin keskiasteen kakkosella läpi ja siitä suorittavaan työhön päätyneitä yh-mutseja joiden ukot ei vaan jaksaneet kannatella perhettä yksin?

Ihan samalla tavalla niistäkin. Ihmiset kyllä yrittävät surutta ratsastaa muiden saavutuksilla joihin heillä itsellä ei ollut osaa eikä arpaa. Täysiä nolla-argumentteja tuollaiset.

Et kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi kommentoida niitä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

Se, mitä en tässä asiassa ymmärrä, on, että miksi miehet haluavat, että naisen tulisi tarvita heitä? Miksi sen pitäisi olla sellainen alisteinen riippuvuussuhde? Eikö miehet näe mitään hyvää siinä, että olisi kaksi samanarvoista, omillaan toimeen tulevaa ja itse omat asiansa hoitavaa ihmistä, ketkä viihtyvät toistensa seurassa ja nauttivat yhteisestä ajasta?

Se on hyvä validi kysymys! Olen kommentin kirjoittaja. En näe suhdetta alisteisena, näen miehen ja naisen suhteen balanssina, jossa on kaksi erilaista roolia. Vastaus kysymykseen on, että en näe kahta samanarvoista, omillaan toimeentulevaa ihmistä hyvänä parisuhdemallina. Elin parisuhteessa tällaisessa mallissa ja tein suurimman osan kotitöistä, ja molemmat menestyimme työelämässä. En usko tähän 50/50 power couple ajatteluun enää, koska se päätyy siihen, että naisen onni tulee niistä asioista, joita "mies tekee hänelle". Tämä lähtökohta on jo täysin väärin, ja johtaa jo lähtöpisteessä väärään lopputulokseen, koska mies ei voi täyttää naisen odotuksia koskaan. Nainen ei tunne itseään onnelliseksi keskittyessään materiaaliseen maailmaan ja siihen, mitä "hänelle tehdään". Sen sijaan pitäisi nähdä parisuhde 100/100 suhteena, jossa PALVELLAAN toista, ja kiitetään toisen tekemistä palveluksista ja luodaan yhteistä tarinaa palvelemalla puolisoa. Jos nainen keskittyy koko ajan siihen, että häntä palvellaan, lopputulos on vain onneton nainen. Onni pitää tulla siitä, että nainen kokee onnellisuutta palvellessaan miestä. Kun mies näkee naisen palvelevan häntä, hän luontaisesti pyrkii tekemään kaikkensa saavuttaakseen naisen arvostuksen.

Mun mielestä se ongelma kiteytyy tuossa, että sinäkin sanot tehneesi suurimman osan kotitöistä. Yhteinen koti johtaa vääntöön kotitöistä. Miksi pitäisi asua yhdessä? Siivotkoon kumpikin oman kämppänsä. Niinhän sitä sinkkunakin tehdään. Eli parisuhteet kaatuu, kun molemmat tekee töitä, mutta kotityöt jakautuu epäreilusti.

Tuo palvelujuttu.. yritän olla provosoitumatta, ehkä siinä on jossain määrin pointtia, mutta vähän joku tökkii. En ehkä ihan ymmärrä, mitä tarkoitat, että nainen odottaa tekevän hänelle. Nuolevan orgasmin? No joo, ja siihen touhuun tuo palvelukulttuurikin sopisi. Noin muuten yhteisen ajan ei tarvitsisi olla varsinaisesti palvelua, vaan yhteistä kivaa tekemistä, flirttiä ja kehumista, keskustelua, kannustamista, läheisyyttä ja seksiä, vastavuoroisesti kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojilta ei vaadita mitään etenkään kotona. Pojat ovat poikia ajatellaan edelleen. Ei tarvitse tehdä kotitöitä, ei koulutöitä, ei vaadita käytöstapoja, ei mitään Lihavia suurin osa teinipojista jo, limppari ja sipsit maistuu ja niitä pitää saada päivittäin. Äiti passaa, isä ei aseta rajoja. Ajatellaan jo pienestä että lapsi itse asettaa itselleen rajat, esim pelaamisen suhteen. No ei aseta tietenkään! Tämä on sitten seurausta.

hoet tätä samaa paskaa

#miesvihanäkyväksi

Näinhän se menee. Tytöiltä vaaditaan paljon enemmän jo pienestä pitäen. Pitää auttaa kotitöissä, pitää olla hyvä koulussa, pitää olla käytöstavat jne jne. Ei tosiasioiden kieltäminen asioita paranna.

Vierailija kirjoitti:

Naisiin kun ei kohdistu sellaista voimakasta polarisoitumista niin kuin miehiin kohdistuu, eli kaikenlaisen hyvän kasautuminen niille, joilla sitä on jo ennestään. "Jolla on, sille annetaan". Naisen mielenterveysongelmiin suhtaudutaan empatialla ja auttamishalulla, kun taas samoissa ongelmissa olevaa miestä demonisoidaan ja maalaillaan uhkakuvia.

Naiset lisäksi nauttivat erityistä suojaa miehiin nähden nykyisessä keskusteluilmapiirissä. Eli mies on vapaata riistaa kaikelle semmoisille asenteille ja puheille, jotka tuomittaisiin välittömästi rasismiksi, vihapuheeksi ja naisvihaksi. Eli varsin lyttäävää ja mollaava ilmapiiri miehiä kohtaan, kuten nyt näilläkin palstoilla saa nähdä.

Sitä paitsi miesten ongelmia väheksytään "kestä kuin mies" -mitätöinnillä, kun taas naisen on helppo hakea apua ilman tuomitsemista tai leimautumista luuseriksi tai "yhteiskuntaan sopeutumattomaksi" ynnä muuksi sellaiseksi. Mies on pakotettu pitämään ongelmansa piilossa muilta, jottei muut ala tuomitsemaan siltä seisomalta, mikä pilaisi mahdollisuuskai esim. työnhaussa ja uusiin ihmisiin tutustumisessa. Nainen ei tätä ongelmaa vaan ole.

Lisäksi miehen ihmisarvoa määritellään huomattavasti ahtaammin ja harvemmilla tavoilla kuin naisen. Eli naissuhteet, armeijan käynti, varallisuus, suosio yms yms. Koska naisen rooli on siihen nähden huomattavasti vapaampi kuin miesten, naisilla ei ole ongelmana häpeää, joka saisi syrjäytymään ja hakemaan lääkitystä alkoholista ja päihteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mennyt tämäkin ketju vääntämiseksi. Eniten myötähäpeää aiheuttaa miesten kommentit kuinka iso osa (mutta ei kaikki!) teknologisesta kehityksestä on miesten ansiota. Tavallaanhan se on totta mutta ei kollektiivisessa mielessä. Miehissä on todella paljon yksilöitä jotka eivät saa yhtään mitään aikaan ja niistähän tässä ketjussa on puhe. Sitten on se toinen ääripää joka ajaa teknologista kehitystä.

Minä en ole ainakaan keksinyt mitään uutta ja mahtavaa mikä helpottaisi yhtään kenenkään elämää. Töissä käyn ja elätän itseni mutta siihen se jää. Potentiaalia olisi varmastikin enempään mutta ns. draivi puuttuu kokonaan. En jaksa ostella uusia paremmin sopivia vaatteita, ajaa partaa jos ei huvita tai liittyä mihinkään seuranhakusovelluksiin. Välillä jo tämä itsestä huolehtiminen tuntuu työläältä joten hankala kuvitellakaan elävänsä toisen kanssa joka on vaatimassa erinäisiä asioita. Minä olen laiska, kyllä sen pystyn myöntämään. Välillä huomaan jo haaveilevani eläkkeestä.

-M31

Etkö tunne myötähäpeää siitä että täällä kerrotaan kuinka naiset ovat kovapalkkaisissa työpaikoissa korkeakoulutettuina ja keksivät internetin, kun todellisuudessa viestien kirjoittajat ja niistä tykkääjät ovat parhammillaankin keskiasteen kakkosella läpi ja siitä suorittavaan työhön päätyneitä yh-mutseja joiden ukot ei vaan jaksaneet kannatella perhettä yksin?

Ihan samalla tavalla niistäkin. Ihmiset kyllä yrittävät surutta ratsastaa muiden saavutuksilla joihin heillä itsellä ei ollut osaa eikä arpaa. Täysiä nolla-argumentteja tuollaiset.

Et kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi kommentoida niitä mitenkään?

Ajanhaaskausta. Ei niihin saa muita vastauksia kuin alanuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei taida riittää. Montako kertaa pitää vääntää rautalangasta, että naisten rooli yhteiskunnassa oli aivan eri vielä 50 vuotta sitten. Kuka mies olisi palkannut naisen insinöörifirmaan tai ostanut naisen tekemän keksinnön ja alkanut massatuottaa sitä joskus 1900-luvun alussa? Ei kukaan. Naisia ei huolittu mihinkään, kun heidän roolinsa oli kotiorja ja heitä muutenkin pidettiin niin arvottomina ja tyhminä, etteivät päässeet edes äänestämään pitkään pitkään aikaan.

No miksette te naiset ole vieläkään kiinnostuneita noista teknisen alan töistä ja vielä vähemmän suorittavan puolen raskaista töistä? On ollut kuitenkin mahdollisuus jo ainakin 50 vuotta. 

No mä olen ollut jo 22 vuotta koodari. Ja yhä enemmän alkaa olla it-alalla naisia. 

Ja taas, olet siis poikkeus. Se että on olemassa poikkeuksia, ei tee siitä sääntöä vaan se vanhan sanonnan mukaan vahvistaa sitä sääntöä. Naisten argumentit ovat aina tasoa: "mikäs minä sitten olen, jos kerran miehiä on enemmistö jossain?!?!?!?". Olet poikkeus. 

En ole poikkeus. Olen ollut kolmessa it-alan yrityksessä töissä ja kaikissa työyksiköissäni puolet työkavereistani on ollut naisia. 

Niin olet ollut kolmen it-firman hr:ssä tai markkinoinnissa?

Hohhoijaa. En itse osaa koodata, mutta olen usein ns. tilaajana koodarin töille ja voin sanoa, että naiskoodarit on usein todella huippuja. Yhdenkin ongelman parissa kolme mieskoodaria hakkasi päätä seinään pari viikkoa. Vihdoin saatiin irrotettua todella kysytty naiskoodari ongelman kimppuun, niin ratkaisi asian kahdessa päivässä.

Oikeesti oot aika yksinkertainen! Mitä kuvittelet todistavasi tällä kertomuksella? T. Naiskoodari itsekin

Olen eri, mutta tuohan oli vastine siihen, kun oletettiin, että IT-alalla naiset voivat työskennellä vain HR:ssä tai markkinoinnissa. Kyllä siihen minusta sopii tarina hyvästä koodarinaisesta vastineeksi.

HR kuittailu taas oli vastine sille että kaikissa hänen työpaikoissaan puolet tekijöistä on ollut naisia.

Diversiteettitutkimukset ICT-alalla kun kertovat jotain aivan muuta, tai sitten osasto oli aina kaksi henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään mennyt tämäkin ketju vääntämiseksi. Eniten myötähäpeää aiheuttaa miesten kommentit kuinka iso osa (mutta ei kaikki!) teknologisesta kehityksestä on miesten ansiota. Tavallaanhan se on totta mutta ei kollektiivisessa mielessä. Miehissä on todella paljon yksilöitä jotka eivät saa yhtään mitään aikaan ja niistähän tässä ketjussa on puhe. Sitten on se toinen ääripää joka ajaa teknologista kehitystä.

Minä en ole ainakaan keksinyt mitään uutta ja mahtavaa mikä helpottaisi yhtään kenenkään elämää. Töissä käyn ja elätän itseni mutta siihen se jää. Potentiaalia olisi varmastikin enempään mutta ns. draivi puuttuu kokonaan. En jaksa ostella uusia paremmin sopivia vaatteita, ajaa partaa jos ei huvita tai liittyä mihinkään seuranhakusovelluksiin. Välillä jo tämä itsestä huolehtiminen tuntuu työläältä joten hankala kuvitellakaan elävänsä toisen kanssa joka on vaatimassa erinäisiä asioita. Minä olen laiska, kyllä sen pystyn myöntämään. Välillä huomaan jo haaveilevani eläkkeestä.

-M31

Etkö tunne myötähäpeää siitä että täällä kerrotaan kuinka naiset ovat kovapalkkaisissa työpaikoissa korkeakoulutettuina ja keksivät internetin, kun todellisuudessa viestien kirjoittajat ja niistä tykkääjät ovat parhammillaankin keskiasteen kakkosella läpi ja siitä suorittavaan työhön päätyneitä yh-mutseja joiden ukot ei vaan jaksaneet kannatella perhettä yksin?

Ihan samalla tavalla niistäkin. Ihmiset kyllä yrittävät surutta ratsastaa muiden saavutuksilla joihin heillä itsellä ei ollut osaa eikä arpaa. Täysiä nolla-argumentteja tuollaiset.

Et kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi kommentoida niitä mitenkään?

Ajanhaaskausta. Ei niihin saa muita vastauksia kuin alanuolia.

Niin... siispä haukkuu miehet jotta sa tykkäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

Se, mitä en tässä asiassa ymmärrä, on, että miksi miehet haluavat, että naisen tulisi tarvita heitä? Miksi sen pitäisi olla sellainen alisteinen riippuvuussuhde? Eikö miehet näe mitään hyvää siinä, että olisi kaksi samanarvoista, omillaan toimeen tulevaa ja itse omat asiansa hoitavaa ihmistä, ketkä viihtyvät toistensa seurassa ja nauttivat yhteisestä ajasta?

Ehkä koko perhemalli on tullut tiensä päähän. Lapset kannattaisi tehdä kumppanuusvanhemmuus-tyyppisessä setissä. Pikkulapsiaikakin olisi paljon kevyempää ja kummallekin jäisi enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kun lapsella olisi kaksi erillään asuvaa vanhempaa. Parisuhteet taas olisivat enemmän tunnetason asioita, kuin käytännön arjen jakamista, eli ei tarvitse muuttaa yhteen, eikä jakaa taloutta tai arjen askareita. Toki halutessaan voisi toista auttaa, mutta pääasiassa suhteen sisältö olisi yhteinen laatuaika. Itse olisin ainakin onnellisempi siten. Nythän olen eronnut lasteni isästä (lapset yhteishuoltajuudessa) ja sinkku. En halua miestä arkeeni, mutta tunnetasolla ja laatuaikaan mies olisi kiva.

Tällainen järjestely sopii tunnevammaisille, itsekkäille ihmisille, jotka eivät osaa elää parisuhteessa. Eikä toki ole pakkokaan, joten mikäs siinä.

Mutta rehellisesti onhan tuo sellaista rusinat pullasta touhua, aikuinen ihminen paasaa että minä minä minä ja minun tarpeeni, unohtaen täysin sen lapsen parhaan tai ei osaa edes ajatella sitä koska MINÄ. Ammattilaiset eivät todellakaan suosittele esim alle kouluikäiselle vuoroviikko-systeemiä.

Mutta miksi suhteista pitää väkisin tehdä onnettomia jakamalla yhdessä kotitöitä ja vääntämällä kuka niitä tekee tai on tekemättä? Omat kodit ja kumpikin tekee omansa. Helppoa. Jos vanhempien erillään asuminen olisi niin kamalaa, ei esim. kumppanuusvanhemmuuskuvioihin sallittaisi hedelmöityshoitoja. Monella lapsellahan on vain yksi vanhempi, kai se nyt on etu, että on kaksi tärkeää aikuista, vaikkei he parisuhteessa olekaan tai vaihtoehtoisesti ovat, mutta asuvat eri osoitteissa?

Kyllä se jatkuva riitojen todistaminenkin on lapselle aika kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Pojilta ei vaadita mitään etenkään kotona. Pojat ovat poikia ajatellaan edelleen. Ei tarvitse tehdä kotitöitä, ei koulutöitä, ei vaadita käytöstapoja, ei mitään Lihavia suurin osa teinipojista jo, limppari ja sipsit maistuu ja niitä pitää saada päivittäin. Äiti passaa, isä ei aseta rajoja. Ajatellaan jo pienestä että lapsi itse asettaa itselleen rajat, esim pelaamisen suhteen. No ei aseta tietenkään! Tämä on sitten seurausta.

Juu ja näistä pojista kasvaa sitten näitä ns mieslapsia, joista tälläkin palstalla on harva se päivä aloituksia. Mutta ei tämä mikään ihan uusi ongelma ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä miehenä koen sen ongelmaksi että miksi menestyä työmarkkinoilla kun se tietää vaan enemmän veronmaksua, maksan nyt jo veroja noin 50% palkastani enkä oikeastaan mitään hyödy verojen maksamisesta joten miksi tienata enemmän ja maksaa enemmän veroja?

Elän myös melko vaatimattomasti ja en ole koskaan edes äänestäny missään vaaleissa koska ei kiinnosta ja suomessa ei ole hyvää puoluetta.

Olen oikeastaan jotenkin ulkopuolinen yhteiskunnasta ja en koe tätö yhteiskuntaa omaksi.

T:31v erakko ja ikisinkku mies

Olisit valinnut jonkun pienipalkkaisen työn. Ainahan sinä voit vaihtaa ammattia johonkin osa-aikaiseen tai opiskella lähihoitajaksi.

Miksi? Olen jo pienipalkkaisessa työssä.

Minun palkasta menee veroihin noin 50% ellei enemmän, veroa menee aina kun käyn kaupassa.

Suomalaiset jotenkin hirveän vähän tiedostaa, että verotus on meillä korkea myös esim. alv:n osalta. Saksassa alv 16%, Suomessa 24%. Siinä on jo ihan hirvittävä ero!

Saksa on Suomen kokoinen maa missä asuu 80 miljoonaa ihmistä. Suomi on levittäytynyt ihan liian laajalle ja siksi kaikki maksaa niin paljon ja perus infran ylläpitämiseenkin tällä väestöntiheydellä menee järjettömästi rahaa. Parasta olisi jos kaikki suomalaiset muuttaisi pk-seudulle ja pk-seudun ulkopuolinen alue myytäisiin vaikka Venäjälle. Sitten meilläkin voisi olla matalampi alv niin kuin Saksassa ja muutenkin korkeampi elintaso

Vai pitäisikö mieluummin ratkoa tämä syntyvyysongelma ja kansoittaa maa?

Mikä syntyvyysongelma?

Naiset ei halua lapsia miesten kanssa eikä niitä voi siihen pakottaa.

End of story

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle on päivänselvä vastaus, mutta sitä ei saa kukaan kertoa. Minäkään en ole täällä naisvihaamassa, mutta tätä totuutta ei saa kukaan kertoa: miehillä ei ole väylää luontaiseen kasvuun ja vastuuseen. Luontainen kasvu, vastuullisuus, isyys ja vanhemmuus, asuntolainat, panostaminen työuraan ja menestykseen edellyttäisi jonkinlaista näkyvyyttä siitä, miksi. Kun sovellusten, internetin, Facebookin, Instagramin, Tinderin myötä 100% naisista haluaa vajaata 10% miehistä, ei synny näitä kasvun väyliä miehille. Tämä on täysin itsestään selvä asia. Tuo reitti itsensä arvostamiseen, oman vartalonsa kehittämiseen, urheilullisuuteen ja työelämän vaatimusten kestämiseen vaatii investointeja. Kun ei ole edes mitään näköpiirissä, ymmärrän täysin näitä miehiä, jotka valitsevat toisin. Samalla myöskään kaikkien näiden renkaiden läpi hyppiminen, maanantaiaamun palaverissa ensimmäisenä into piukalla jäpittäminenkään tuskin riittää, koska nainen lähtee joka tapauksessa. Ei ole mitään syytä kehittää itseään, koska meitä miehiä ei tarvita. Näin se vaan on. Siksi miehet kehittävät itseään, rakentavat omaisuuttaan nykyään ainoastaan itseään varten eikä sitäkään tarvitse määräänsä enempää. Sitä pärjää aivan hyvin yksinkin. Emme tarvitse naisia, jotka eivät halua olla naisia vaan haluavat toteuttaa itseään, ja heillä on siihen täysi oikeus. Me emme tarvitse uranaisia, emme tarvitse heitä mihinkään. Elämme omaa elämäämme, jos siihen kuuluu kaljan kittaaminen, sohvalla oleminen ja telkkarin katsominen, mitä sitten? Näin se vaan menee. Suuri osa on vaan poissa kuviosta ja se osuus kasvaa koko ajan.

Se, mitä en tässä asiassa ymmärrä, on, että miksi miehet haluavat, että naisen tulisi tarvita heitä? Miksi sen pitäisi olla sellainen alisteinen riippuvuussuhde? Eikö miehet näe mitään hyvää siinä, että olisi kaksi samanarvoista, omillaan toimeen tulevaa ja itse omat asiansa hoitavaa ihmistä, ketkä viihtyvät toistensa seurassa ja nauttivat yhteisestä ajasta?

Ehkä koko perhemalli on tullut tiensä päähän. Lapset kannattaisi tehdä kumppanuusvanhemmuus-tyyppisessä setissä. Pikkulapsiaikakin olisi paljon kevyempää ja kummallekin jäisi enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kun lapsella olisi kaksi erillään asuvaa vanhempaa. Parisuhteet taas olisivat enemmän tunnetason asioita, kuin käytännön arjen jakamista, eli ei tarvitse muuttaa yhteen, eikä jakaa taloutta tai arjen askareita. Toki halutessaan voisi toista auttaa, mutta pääasiassa suhteen sisältö olisi yhteinen laatuaika. Itse olisin ainakin onnellisempi siten. Nythän olen eronnut lasteni isästä (lapset yhteishuoltajuudessa) ja sinkku. En halua miestä arkeeni, mutta tunnetasolla ja laatuaikaan mies olisi kiva.

Tällainen järjestely sopii tunnevammaisille, itsekkäille ihmisille, jotka eivät osaa elää parisuhteessa. Eikä toki ole pakkokaan, joten mikäs siinä.

Mutta rehellisesti onhan tuo sellaista rusinat pullasta touhua, aikuinen ihminen paasaa että minä minä minä ja minun tarpeeni, unohtaen täysin sen lapsen parhaan tai ei osaa edes ajatella sitä koska MINÄ. Ammattilaiset eivät todellakaan suosittele esim alle kouluikäiselle vuoroviikko-systeemiä.

Mutta miksi suhteista pitää väkisin tehdä onnettomia jakamalla yhdessä kotitöitä ja vääntämällä kuka niitä tekee tai on tekemättä? Omat kodit ja kumpikin tekee omansa. Helppoa. Jos vanhempien erillään asuminen olisi niin kamalaa, ei esim. kumppanuusvanhemmuuskuvioihin sallittaisi hedelmöityshoitoja. Monella lapsellahan on vain yksi vanhempi, kai se nyt on etu, että on kaksi tärkeää aikuista, vaikkei he parisuhteessa olekaan tai vaihtoehtoisesti ovat, mutta asuvat eri osoitteissa?

Kyllä se jatkuva riitojen todistaminenkin on lapselle aika kamalaa.

Parempi vaihtoehto olisi se että lapsi/lapset asuisivat yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtelisivat kotia, mutta aika harvoin tilanne on tämä. Ja kyllä se kodista toiseen seilaaminen on etenkin pienelle lapselle tosi kamalaa. Tätä on kyllä ihan tutkittu, joten ei ole mikään hatusta temmattu juttu.