Miten OIKEASTI pääsee ahdistuksesta eroon?!
Joka päivä herään ja sanon itselleni, että tänään en sitten ole ahdistunut, mutta sitten alan aina murehtia ja huomaan itsessäni jonkun pienen oireen ja siitä lähtee sama kierre!
Kommentit (34)
Ei mitenkään. Olen ollut ahdistunut koko elämäni käytännössä.
Voin kertoa ettei se ainakaan pakottamalla lähde, niinkuin nyt teet. Se vain pahentaa sitä.
Itsellä auttoi 2 vuoden loma ymmärtämään asiaa.
Itse laitan musiikin soimaan ja makoilen sohvalla hetken. Sen jälkeen luontoon juoksemaan tai pyöräilemään. Toimii aina. En ole masentunut, mutta ahdistusta on välillä.
Lääkityksellä.
Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriötä 20 vuotta, eikä siihen ole auttanut mikään muu kuin lääkitys. Nyt puhutaan siis niin pahasta ahdistuksesta, jonka takia on päädytty osastolle useita kertoja. Ihan kivoja kaikki mindfulness-liirunlaarumit, mutta pahasti/kroonisesti ahdistunut ei tee niillä yhtään mitään. Lääkitys (jota etsittiin melkein vuosi, huom.) vei ahdistuksen muutamassa päivässä pois, kun lopulta löytyi se oikea. Tämän myötä pystyin mm. aloittamaan terapian, käymään yksin ulkona ja muuta vastaavaa. Luultavasti syön tätä loppuelämäni, mutta entäs sitten?
Mr. Anxious kirjoitti:
Oletko masentunut muuten? Masentuneena ahdistuu helposti ja "itsestään" ja ajatukset lähtee kiertämään kehää ahdistukseen asti ja varsinkin, kun sanoo mielessä:"Nyt en ahdistu." Sehän on jo itseään toteuttava ajatus. Eli kokeile päin vastaista, annan ahdistukselle lupa tulla pintaan. Se on vain tunne ja kaikki tunteet ovat oikeita ja sallittuja. Kukaan ei uhkaa sitä ajatusta, että se saa tulla pintaa. "Raota" vähän kerralla sitä ahdistusta itsellesi. Ahdistuksen takana on yleensä joku torjuttu tunne, häpeä, halu, pelko. Kokeile "nähdä" sen ahdistuksen taakse mikä muu tunne siellä on ja käsittele se.
Olen jonkin verran. Voisi näinkin päin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Lääkityksellä.
Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriötä 20 vuotta, eikä siihen ole auttanut mikään muu kuin lääkitys. Nyt puhutaan siis niin pahasta ahdistuksesta, jonka takia on päädytty osastolle useita kertoja. Ihan kivoja kaikki mindfulness-liirunlaarumit, mutta pahasti/kroonisesti ahdistunut ei tee niillä yhtään mitään. Lääkitys (jota etsittiin melkein vuosi, huom.) vei ahdistuksen muutamassa päivässä pois, kun lopulta löytyi se oikea. Tämän myötä pystyin mm. aloittamaan terapian, käymään yksin ulkona ja muuta vastaavaa. Luultavasti syön tätä loppuelämäni, mutta entäs sitten?
Millaista sinun kroonistunut ahdistus oli käytännössä, miten se ilmeni?
Lääkkeitä tarvinnut minäkin, vuosikymmeniä.
En muuten jaksaisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkityksellä.
Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriötä 20 vuotta, eikä siihen ole auttanut mikään muu kuin lääkitys. Nyt puhutaan siis niin pahasta ahdistuksesta, jonka takia on päädytty osastolle useita kertoja. Ihan kivoja kaikki mindfulness-liirunlaarumit, mutta pahasti/kroonisesti ahdistunut ei tee niillä yhtään mitään. Lääkitys (jota etsittiin melkein vuosi, huom.) vei ahdistuksen muutamassa päivässä pois, kun lopulta löytyi se oikea. Tämän myötä pystyin mm. aloittamaan terapian, käymään yksin ulkona ja muuta vastaavaa. Luultavasti syön tätä loppuelämäni, mutta entäs sitten?
Millaista sinun kroonistunut ahdistus oli käytännössä, miten se ilmeni?
24/7 eli aivan jatkuva ahdistuksen tunne: rintaa puristaa, on vaikea hengittää. Päässä pyöri ahdistavia skenaarioita ja murheita, joille ei ole mitään todellisuuspohjaa. Tapahtumat ja tapaamiset piti usein jättää välistä tai lähteä pois kesken kaiken, koska olotila meni niin kamalaksi. Välillä tuli paniikkikohtauksia (näihin kuului mm. sydämen pamppailu ja muljahtelu, pahoinvointi ja pelko oksentamisesta, kiihtynyt pinnallinen hengitys). Elämä tuntui kamalalta eikä mitään auttanut siihen.
Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkityksellä.
Olen sairastanut ahdistuneisuushäiriötä 20 vuotta, eikä siihen ole auttanut mikään muu kuin lääkitys. Nyt puhutaan siis niin pahasta ahdistuksesta, jonka takia on päädytty osastolle useita kertoja. Ihan kivoja kaikki mindfulness-liirunlaarumit, mutta pahasti/kroonisesti ahdistunut ei tee niillä yhtään mitään. Lääkitys (jota etsittiin melkein vuosi, huom.) vei ahdistuksen muutamassa päivässä pois, kun lopulta löytyi se oikea. Tämän myötä pystyin mm. aloittamaan terapian, käymään yksin ulkona ja muuta vastaavaa. Luultavasti syön tätä loppuelämäni, mutta entäs sitten?
Millaista sinun kroonistunut ahdistus oli käytännössä, miten se ilmeni?
24/7 eli aivan jatkuva ahdistuksen tunne: rintaa puristaa, on vaikea hengittää. Päässä pyöri ahdistavia skenaarioita ja murheita, joille ei ole mitään todellisuuspohjaa. Tapahtumat ja tapaamiset piti usein jättää välistä tai lähteä pois kesken kaiken, koska olotila meni niin kamalaksi. Välillä tuli paniikkikohtauksia (näihin kuului mm. sydämen pamppailu ja muljahtelu, pahoinvointi ja pelko oksentamisesta, kiihtynyt pinnallinen hengitys). Elämä tuntui kamalalta eikä mitään auttanut siihen.
Aiempi
Ja lääkityksenä menee Venlafaxin 300mg. Sillä on paha maine, mutta se on myös pelastanut paljon ihmisiä.
Mikä lääke sis auttaa oikeesti? sellainen jonka lääkärit kirjottaa .
Riippuu, mistä ahdistus johtuu. Minulla pahimmat ahdistukset ovat olleet mielialalääkkeiden haittavaikutuksia.
Mutta jos kyse on ahdistavista ajatuksista, siihen olen saanut jonkin verran apua perehtymällä, millaiset ajatuskuviot johtavat ahdistukseen. Eli kun tiedän sen ensimmäisen "virheellisen" ajatuksen, mistä lähtee se "reitti" kohti ahdistusta, pysähdyn jo siihen ensimmäiseen ajatukseen, ja käsittelen sen, ja vaihdan "terveen" ajatuksen siihen tilalle.
En tosin tunne vielä kaikkia ahdistukseen johtavia ajatusrakenteitani, joten välillä ahdistaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke sis auttaa oikeesti? sellainen jonka lääkärit kirjottaa .
Ei ole olemassa lääkettä, joka auttaisi ihan jokaisella. Siksi pitääkin kokeilla erilaisia. Monille löytyy sopiva lääke. Kaikille ei.
Ainut, ilman sivuvaikutuksia auttanut on Duloxetin 60 mg/pvä, ihana lääke minulle! Se tekee elämästäni niin hyvää ja toimivaa, ettei ole mitään järkeä sinnitellä ilman. Ahdistunut ja alakuloinen olen ollut lapsesta saakka, nyt 38v ikää.
Käsittele mielessäsi asia mikä aiheuttaa ahdistusta ja mieti voitko tehdä sille jotain.
Kuuntele, tee tai katso jotain positiivista ja hauskaa mikä vie ajatukset.
Mieti mitä syöt, jotkut ruuat ja juomat vaikuttaa oloon.
Opettele positiivisuutta, pakota itseäsi löytämään postiivista murehtimisen sijaan. Voit vaikka pakottaa itseäsi hymyilemään, sekin auttaa ja sitä voi tehdä vaikka ei hymyilyttäisi.
"Joka päivä herään ja sanon itselleni, että tänään en sitten ole ahdistunut, mutta sitten alan aina murehtia ja huomaan itsessäni jonkun pienen oireen ja siitä lähtee sama kierre!"
Yritä tarttua tuohon hetkeen jossa alat murehtia, katkaise kierre.
Venlafaxin 150 mg auttaa mutta olisi varmaan nostovaraa.
Koira pakottaa ylös ja ulos.
Metsässä poluilla koiran kanssa ei koskaan ahdista.
Musiikit päälle kotona ja päätä että alat tehdä jotakin kotitöitä 5-15 minuuttia ja saat lopettaa sen jälkeen jos et jaksa. Joskus saattaa jaksaa tehdä vaikka tunnin ja parhaana päivänä kolme.
Ja tosiaan annan itselleni luvan olla ahdistunut, se jo auttaa. Voin silti tehdä jotakin mielekästä.
Oletko masentunut muuten? Masentuneena ahdistuu helposti ja "itsestään" ja ajatukset lähtee kiertämään kehää ahdistukseen asti ja varsinkin, kun sanoo mielessä:"Nyt en ahdistu." Sehän on jo itseään toteuttava ajatus. Eli kokeile päin vastaista, annan ahdistukselle lupa tulla pintaan. Se on vain tunne ja kaikki tunteet ovat oikeita ja sallittuja. Kukaan ei uhkaa sitä ajatusta, että se saa tulla pintaa. "Raota" vähän kerralla sitä ahdistusta itsellesi. Ahdistuksen takana on yleensä joku torjuttu tunne, häpeä, halu, pelko. Kokeile "nähdä" sen ahdistuksen taakse mikä muu tunne siellä on ja käsittele se.