Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että aidosti toisiaan rakastanut pariskunta voi jatkaa ystävinä eron jälkeen?
05.06.2022 |
Minä en usko tähän vähääkään. Ensinnäkin jos molemmat osapuolet ovat oikeasti syvästi toista rakastaneet, niin sopuisaa eroa ei edes tule. Ei siinä silloin niin käy, että molemmilla tunteet vain viilenee samaa tahtia, päätetään olla kavereita ja se siitä.
Kommentit (61)
Minusta ei voi olla. Jonkun fb:n kanssa kyllä voi, mutta ei ihmisen jota on oikeasti rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden avopuoliso exän kanssa olen ystävä. Pitää vaimonsa kanssa vkottain yhteyttä tyttäreeni.
Ei ole siis tyttären isä. Heillä on ihan omat jutut 💗 Minusta on hienoa, että tyttärelläni turvallisia aikuisia ympärillään. Kutsuivat tyttäreni kylään moneksi päiväksi viime kesänä ja täksikin kesäksi tuli kutsu.
No juuri tällainen pariskunta siihen voi pystyä, mutta jos on ollut jotain sairasta rakkautta, niin tuskin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei voi olla. Jonkun fb:n kanssa kyllä voi, mutta ei ihmisen jota on oikeasti rakastanut.
Miksi ei voisi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes haluaa jatkaa exän kanssa ystävänä? Oma lukunsa toki jos on esim lapsia, mutta mikäli ei mitään pakottavaa tarvetta ole yhteyksiä ylläpitää, niin en ymmärrä asiaa. Minä ainakin haluan jatkaa elämääni puhtaalta pöydältä. Sanotaanko siinä sitten sille uudelle kumppanille, että pyysin tuon mun exän Tiinan/Antin meidän kanssa iltaa viettämään kun se on niin hyvä tyyppi. Voidaan vaikka vetää kimppakivaa sitten illan päälle muutaman juoman jälkeen.
Tiedän, ettei monikaan tästä nyt ymmärrä pointtia, joten väännetään vielä pähkinänkuoressa rautalanhasta: Et sinä kuitenkaan voi olla exän kanssa kovin läheisissä väleissä jos vielä elämässäsi vakavamman jutun jonkun toisen kanssa haluat. Sama siis jättää suoraan vanha taakseen ja katsoa vain eteenpäin.
Voiko ihminen jota rakasti muuttua "liaksi pöydällä" joka pitää pyyhkiä pois?
Ei exäni ole minulle mikään painolasti, rakastan häntä yhä mutta eri tavalla.
Onko teillä se rakkaus loppunut kuin seinään? Millaista sellainen rakkaus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes haluaa jatkaa exän kanssa ystävänä? Oma lukunsa toki jos on esim lapsia, mutta mikäli ei mitään pakottavaa tarvetta ole yhteyksiä ylläpitää, niin en ymmärrä asiaa. Minä ainakin haluan jatkaa elämääni puhtaalta pöydältä. Sanotaanko siinä sitten sille uudelle kumppanille, että pyysin tuon mun exän Tiinan/Antin meidän kanssa iltaa viettämään kun se on niin hyvä tyyppi. Voidaan vaikka vetää kimppakivaa sitten illan päälle muutaman juoman jälkeen.
Tiedän, ettei monikaan tästä nyt ymmärrä pointtia, joten väännetään vielä pähkinänkuoressa rautalanhasta: Et sinä kuitenkaan voi olla exän kanssa kovin läheisissä väleissä jos vielä elämässäsi vakavamman jutun jonkun toisen kanssa haluat. Sama siis jättää suoraan vanha taakseen ja katsoa vain eteenpäin.
Voiko ihminen jota rakasti muuttua "liaksi pöydällä" joka pitää pyyhkiä pois?
Ei exäni ole minulle mikään painolasti, rakastan häntä yhä mutta eri tavalla.
Onko teillä se rakkaus loppunut kuin seinään? Millaista sellainen rakkaus on?
No ei se ex sinulle kovin rakas ole, kun olet ollut valmis valmis hänestä luopumaan ja antamaan jollekin toiselle.
Onpa erikoinen käsitys, että ystävyys eksän kanssa olisi jokin jarru tai este eteenpäin menemiselle tai uudelle vakavalle suhteelle. Meillä eksäni on mm. viettänyt iltaa minun ja nykyisen mieheni kanssa kuten moni muukin ystäväni, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä tai kiusallista. En todellakaan luopuisi läheisestä ystävyydestä siksi, että parisuhde ihmisen kanssa ei onnistunut. Ylipäätään päättyneet parisuhteeni eivät ole minulle olleet mitään taakse jätettäviä kokemuksia tai hukattuja vuosia, vaan arvokasta elämää valitsemani ja rakastamani ihmisen kanssa. En koe mitään tarvetta irtautua historiastani katkaisemalla suhteet entisiin kumppaneihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet voi laimeta ensin toisella ja kyllä ne lopulta laimenee toiseltakin. Voi olla, että sitten vain eletään rinnakkain, kunnes tulee ero mieleen. Eron jälkeen voi olla luontevaa turvautua toisen apuun ja kyläillä, jos mitään riitaa ei ole ollut. Huomataan, että tuttu ja turvallinen ex on hyvä ystävä.
Miten aidot rakkauden tunteet laimenee, jos ei riitaakaan ole ollut? Olet voinut kyllä tuntea jotain, mutta syvää rakkautta se ei todellakaan ole ollut.
Olen vstaaja 23. En ole lakannut rakastamasta entistä puolisoani ja lasteni isää. En vain pystynyt olemaan naimisissa hänen kanssaan, koska hän oli jatkuvasti aiheettomasti mustasukkainen. Oli pakko erota oman mielenterveyden säilyttämiseksi.
Nussitteko noiden exien kanssa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes haluaa jatkaa exän kanssa ystävänä? Oma lukunsa toki jos on esim lapsia, mutta mikäli ei mitään pakottavaa tarvetta ole yhteyksiä ylläpitää, niin en ymmärrä asiaa. Minä ainakin haluan jatkaa elämääni puhtaalta pöydältä. Sanotaanko siinä sitten sille uudelle kumppanille, että pyysin tuon mun exän Tiinan/Antin meidän kanssa iltaa viettämään kun se on niin hyvä tyyppi. Voidaan vaikka vetää kimppakivaa sitten illan päälle muutaman juoman jälkeen.
Tiedän, ettei monikaan tästä nyt ymmärrä pointtia, joten väännetään vielä pähkinänkuoressa rautalanhasta: Et sinä kuitenkaan voi olla exän kanssa kovin läheisissä väleissä jos vielä elämässäsi vakavamman jutun jonkun toisen kanssa haluat. Sama siis jättää suoraan vanha taakseen ja katsoa vain eteenpäin.
Voiko ihminen jota rakasti muuttua "liaksi pöydällä" joka pitää pyyhkiä pois?
Ei exäni ole minulle mikään painolasti, rakastan häntä yhä mutta eri tavalla.
Onko teillä se rakkaus loppunut kuin seinään? Millaista sellainen rakkaus on?No ei se ex sinulle kovin rakas ole, kun olet ollut valmis valmis hänestä luopumaan ja antamaan jollekin toiselle.
Ai tässä on kyse siitä että joillekin parisuhde on omistussuhde. Ihan ihminen se exäni on, ei mitään mitä minä voisin antaa kenellekään.
Rakastan häntä niin totta kai olen onnellinen kun näen että hänkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan edes haluaa jatkaa exän kanssa ystävänä? Oma lukunsa toki jos on esim lapsia, mutta mikäli ei mitään pakottavaa tarvetta ole yhteyksiä ylläpitää, niin en ymmärrä asiaa. Minä ainakin haluan jatkaa elämääni puhtaalta pöydältä. Sanotaanko siinä sitten sille uudelle kumppanille, että pyysin tuon mun exän Tiinan/Antin meidän kanssa iltaa viettämään kun se on niin hyvä tyyppi. Voidaan vaikka vetää kimppakivaa sitten illan päälle muutaman juoman jälkeen.
Tiedän, ettei monikaan tästä nyt ymmärrä pointtia, joten väännetään vielä pähkinänkuoressa rautalanhasta: Et sinä kuitenkaan voi olla exän kanssa kovin läheisissä väleissä jos vielä elämässäsi vakavamman jutun jonkun toisen kanssa haluat. Sama siis jättää suoraan vanha taakseen ja katsoa vain eteenpäin.
Voiko ihminen jota rakasti muuttua "liaksi pöydällä" joka pitää pyyhkiä pois?
Ei exäni ole minulle mikään painolasti, rakastan häntä yhä mutta eri tavalla.
Onko teillä se rakkaus loppunut kuin seinään? Millaista sellainen rakkaus on?No ei se ex sinulle kovin rakas ole, kun olet ollut valmis valmis hänestä luopumaan ja antamaan jollekin toiselle.
Ai tässä on kyse siitä että joillekin parisuhde on omistussuhde. Ihan ihminen se exäni on, ei mitään mitä minä voisin antaa kenellekään.
Rakastan häntä niin totta kai olen onnellinen kun näen että hänkin on.
Muistathan myös antaa exän nykyiselle neuvoja, että mistä hän tykkää sänkypuuhissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiva seksielämä on parisuhteen liima. Jos se loppuu syystä tai toisesta, jää jäljelle kumppanuus, yhteinen vanhemmuus ja isovanhemmuus, sekä määrätynlainen kiintymys. Monelle nämä riittävät syiksi jatkaa platonista liittoa, monelle ei. Jos ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ilman isompaa draamaa, ymmärrys yhteisen koetun elämän arvosta säilyy ja ystävyys jatkuu. Usein välien viilentymisen syyt löytyvät uusista kumppaneista. Heille ystävyys exien kanssa voi olla liikaa.
Jos kaikki ovat tunne-elämältään tasapainoisia, fiksuja aikuisia, solahtavat uudet kumppanitkin mukaan mutkattomasti.
Minä olen ollut parisuhteessa vain hyvien tyyppien kanssa. Jokainen on jäänyt ystäväkseni eron jälkeen. Sille, että parisuhde heidän kanssaan ei loppujen lopuksi toiminut, on monia eri syitä, mutta ei se tee olemattomaksi sitä tosiasiaa, että he ovat edelleen hyviä ja mukavia ihmisiä. Olen kaveri myös heidän puolisojensa kanssa ja he minun puolisoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nussitteko noiden exien kanssa vielä?
No nussivathan nämä mammat, näkee sen jo vastauksistakin. Sitten ihmettelevät kun ei enää hyviä uusia miehiä löydy 😆
Vierailija kirjoitti:
Totta kai, eikä se ole edes uskon asia. Olen edelleen ystävä jokaisen (neljän) eksäni kanssa, osan kanssa läheinenkin. Yksikään suhteistani ei ole ollut intohimoton tai rakkaudeton järkiliitto, vaan olemme olleet rakastuneita ja rakastaneet toisiamme syvästi. Rakkaus ei vaan aina voita, kun on tulee eteen tilanne, joissa kompromissin mahdollisuutta ei ole olemassa. Parisuhteessa kumppanini on aina ollut myös tavallaan paras ystäväni, jolle olen voinut uskoutua kaikesta, ja jonka kanssa olemme eläneet yhdessä raskaita ja onnellisia vaiheita. Miksi haluaisin niin tärkeän ihmisen pois elämästäni, tai kehittää riitaa asioista, jotka eivät ole kenenkään vika?
Joskus erotilanne on ollut vaikea, ja siihen on liittynyt valtavia surun, pettymyksen ja joskus vihankin tunteita. Ne voi kuitenkin käsitellä omalla tahollaan, ja joka kerralla aika on auttanut ja ystävyys palautunut. Ehkä siihen vaikuttaa se, että en ole konfliktinhakuinen ihminen, enkä ajaudu parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on taipumusta sellaiseen.
Tämä on oma kokemuksenikin. Voisin kuvitella, että jos on ollut suhteessa jostakin muusta syystä, kuin rakkaudesta, voi ystävyyskin olla aika vaikeaa. Ystävyyskin on jonkinlaista rakkautta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, koska tiedän omasta kokemuksesta että eron jälkeen voi jatkaa ystävinä. Olimme ystäviä monta vuotta ennen kuin aloimme seurustella ja perustimme perheen. Olemme ystäviä taas eron jälkeen ja olemme varmaan kuolemaan asti.
Niin, eli ystävyys loppui heti uuden suhteen alettua. Tässä se koko paradoksi noissa exän kanssa kaveruuksissa onkin. Ex pitää heivata kavereista siinä vaiheessa kun uusi on kuvioissa, mutta muut kaverit saa pitää. Onko tuo jotain aitoa ystävyyttä?
Näin kävi aviomiehen puolelta. Hän lakkasi olemasta minua kohtaan ystävä ja muuttui kontrollinhaluiseksi mustasukkaiseksi aviomieheksi. Kun erosimme, kontrollinhalu loppui ja ystävyydelle tuli taas tilaa. Mies on nykyisin uudelleen naimisissa. Itse en ole halunnut sitoutua enää keneenkään, kun avioliitto elämäni suuren rakkauden kanssa ei onnistunut.
Uskon ja olen varma, että kyllä voi oikein hyvin olla. Mutta toki se, että voi olla ex-kumppaninsa kanssa hyvä ystävä vaatii uskoakseni ensin hieman aikaa ja etäisyyden ottamista.
Enemmän olen itse hämmentyneempi heidän kanssa, jotka eivät pysty ja kykene sanomaan -jos siis heidän on joskus jotain sanottava- ex kumppanistaan mitään myönteistä saati neutraalia, vaikka yhteistä parisuhdetta ennen eroa saattoi kertyä useita vuosia yhdessä. Tai jotka haukkuvat ja halveksivat ex-kumppaniaan lapselle, jonka ovat saaneet samaisen ex-kumppaninsa kanssa.
Se vähän yksinkertaisempi mies
Exää voi käydä korkeintaan nusasemassa nykyiseltä salassa, mutta ei sitä sen enempiä kaveerata, jottei ole liian epäilyttävää.
Kyllä uskon ja se perustuu ihan siihen että kun ollaan vähemmän tekemissä niin mahdollisia riidan aiheita on huomattavasti vähemmän ja ne hyvät asiat jotka aikoinaan auttoivat suhteen alkuun pääsevät taas oikeuksiinsa. Sellaisiakin perheitä ihan oikeasti on, joissa entiset pariskunnat uusine kumppaneineen ovat hyviä ystäviä keskenään. Mukaan Tähän rulettiin saattaa mahtua myös yhteisiä lapsia sekä molempien omia ja vielä uusienkin pariskuntien lapsia ynnä lasten perheet kaikissa muodoissaan.
Niin, eli ystävyys loppui heti uuden suhteen alettua. Tässä se koko paradoksi noissa exän kanssa kaveruuksissa onkin. Ex pitää heivata kavereista siinä vaiheessa kun uusi on kuvioissa, mutta muut kaverit saa pitää. Onko tuo jotain aitoa ystävyyttä?