Uskotko, että aidosti toisiaan rakastanut pariskunta voi jatkaa ystävinä eron jälkeen?

En usko. Jostain harmaasta järkisuhteesta voi erota sivistyneesti, muuten ei.

Ei voi. Kuten aloituksessa jo todettiin, ei molempien tunteet voi noin vain kadota jollain "yhteisellä päätöksellä", varsinkin kun nyt puhutaan oikeasti syvistä tunteista.

Mutta entäpä sen jälkeen kun molemmat ovat päässeet yli erosta?

Totta kai, eikä se ole edes uskon asia. Olen edelleen ystävä jokaisen (neljän) eksäni kanssa, osan kanssa läheinenkin. Yksikään suhteistani ei ole ollut intohimoton tai rakkaudeton järkiliitto, vaan olemme olleet rakastuneita ja rakastaneet toisiamme syvästi. Rakkaus ei vaan aina voita, kun on tulee eteen tilanne, joissa kompromissin mahdollisuutta ei ole olemassa. Parisuhteessa kumppanini on aina ollut myös tavallaan paras ystäväni, jolle olen voinut uskoutua kaikesta, ja jonka kanssa olemme eläneet yhdessä raskaita ja onnellisia vaiheita. Miksi haluaisin niin tärkeän ihmisen pois elämästäni, tai kehittää riitaa asioista, jotka eivät ole kenenkään vika?

Joskus erotilanne on ollut vaikea, ja siihen on liittynyt valtavia surun, pettymyksen ja joskus vihankin tunteita. Ne voi kuitenkin käsitellä omalla tahollaan, ja joka kerralla aika on auttanut ja ystävyys palautunut. Ehkä siihen vaikuttaa se, että en ole konfliktinhakuinen ihminen, enkä ajaudu parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on taipumusta sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entäpä sen jälkeen kun molemmat ovat päässeet yli erosta?

Jos olet aidosti toista rakastanut, niin et sinä varsinkaan jätettynä osapuolena pääse erosta ikinä sillä tavalla yli että voisit jatkaa ystävänä. Se repisi vanhoja haavoja uudelleen auki.

Tottakai. Meille kävi exän kanssa noin. Vaikeaa oli välissä mutta vuosi myöhemmin kumpikin löysi tahollaan uuden rakkauden. Erosimme enemmän tai vähemmän yhteisestä päätöksestä, ei niin että toinen olisi jättänyt toisen.

Ovathan molemmat voineen alkuun rakastaa toista syvästi, mutta sitten on tullut paljon pettymyksiä ja rakkaus on kadonnut. Tunnen ainakin yhden pitkän liiton jälkeen ystäviksi jääneen pariskunnan. Viettivät esim jouluja yhdessä ja hoitivat lapsenlapsia. Kyllä minä uskon, että he rakastivat toisiaan nuorina.

Tunteet voi laimeta ensin toisella ja kyllä ne lopulta laimenee toiseltakin. Voi olla, että sitten vain eletään rinnakkain, kunnes tulee ero mieleen. Eron jälkeen voi olla luontevaa turvautua toisen apuun ja kyläillä, jos mitään riitaa ei ole ollut. Huomataan, että tuttu ja turvallinen ex on hyvä ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Meille kävi exän kanssa noin. Vaikeaa oli välissä mutta vuosi myöhemmin kumpikin löysi tahollaan uuden rakkauden. Erosimme enemmän tai vähemmän yhteisestä päätöksestä, ei niin että toinen olisi jättänyt toisen.

Tuossa on malliesimerkki siitä, jossa en usko olleen missään vaiheessa sitä aitoa ja syvää rakkautta. Sellaiset suhteet vain eivät pääty millään yhteisratkaisuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Meille kävi exän kanssa noin. Vaikeaa oli välissä mutta vuosi myöhemmin kumpikin löysi tahollaan uuden rakkauden. Erosimme enemmän tai vähemmän yhteisestä päätöksestä, ei niin että toinen olisi jättänyt toisen.

Tuossa on malliesimerkki siitä, jossa en usko olleen missään vaiheessa sitä aitoa ja syvää rakkautta. Sellaiset suhteet vain eivät pääty millään yhteisratkaisuilla.

Sinä olet vain liian nuori ymmärtämään sitä miten asiat voivat mennä vuosikymmenten jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteet voi laimeta ensin toisella ja kyllä ne lopulta laimenee toiseltakin. Voi olla, että sitten vain eletään rinnakkain, kunnes tulee ero mieleen. Eron jälkeen voi olla luontevaa turvautua toisen apuun ja kyläillä, jos mitään riitaa ei ole ollut. Huomataan, että tuttu ja turvallinen ex on hyvä ystävä.

Meillä kävi näin. Tuntuu loukkaavalta, että joidenkin ventovieraiden mielestä rakkautemme ei missään vaiheessa ollut syvää tai aitoa vain siksi, että olemme eron jälkeen toistemme ystäviä.

Tuli mieleen sen 90 daysin Veronica ja Tim. V sanoi jossain jaksossa että moni ei uskonut heidän voivan olla ystäviä kun eivät tunteneet heitä mutta nyt kun tuntevat niin uskovat. Sanoi että tykkäävät vielä toisistaan mutta eivät ole "into each other anymore". Mitenkähän tuonkin suomentais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet voi laimeta ensin toisella ja kyllä ne lopulta laimenee toiseltakin. Voi olla, että sitten vain eletään rinnakkain, kunnes tulee ero mieleen. Eron jälkeen voi olla luontevaa turvautua toisen apuun ja kyläillä, jos mitään riitaa ei ole ollut. Huomataan, että tuttu ja turvallinen ex on hyvä ystävä.

Meillä kävi näin. Tuntuu loukkaavalta, että joidenkin ventovieraiden mielestä rakkautemme ei missään vaiheessa ollut syvää tai aitoa vain siksi, että olemme eron jälkeen toistemme ystäviä.

Onhan se loukkaavaa. Ehkäpä ihmiset kuitenkin itse tietävät tunteensa paremmin kuin joku ulkopuolinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entäpä sen jälkeen kun molemmat ovat päässeet yli erosta?

Jos olet aidosti toista rakastanut, niin et sinä varsinkaan jätettynä osapuolena pääse erosta ikinä sillä tavalla yli että voisit jatkaa ystävänä. Se repisi vanhoja haavoja uudelleen auki.

Eli kaikkien tunnemaailma on täsmälleen samanlainen kuin sinun tunnemaailmasi, ja jos et itse kykene pääsemään erosta yli niin että voisit jatkaa ystävänä niin sitten ei kukaan muukaan voi päästä?

Samalla logiikalla ne, jotka ovat koko loppuelämänsä yhdessä voisivat sanoa että jos eroat niin et ole koskaan aidosti rakastanut kumppaniasi, koska et muuten eroaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta entäpä sen jälkeen kun molemmat ovat päässeet yli erosta?

Jos olet aidosti toista rakastanut, niin et sinä varsinkaan jätettynä osapuolena pääse erosta ikinä sillä tavalla yli että voisit jatkaa ystävänä. Se repisi vanhoja haavoja uudelleen auki.

Eli kaikkien tunnemaailma on täsmälleen samanlainen kuin sinun tunnemaailmasi, ja jos et itse kykene pääsemään erosta yli niin että voisit jatkaa ystävänä niin sitten ei kukaan muukaan voi päästä?

Samalla logiikalla ne, jotka ovat koko loppuelämänsä yhdessä voisivat sanoa että jos eroat niin et ole koskaan aidosti rakastanut kumppaniasi, koska et muuten eroaisi.

Aivan. On muutenkin vähän yksioikoista ajatella tietävänsä muiden asiat jopa paremmin kuin nämä itse. 

Suurin osa eronneista taitaa olla jonkinlaisia tuttavia vähintään, lastenkin takia. Jos erosta ei mitenkään pääse yli ja pitää vihollisena, niin enemmän se on persoonakysymys kuin kysymys siitä oliko rakkautta  koskaan ollutkaan. 

Jyrkästi ajattelevilla on voinut olla paljon hylkäämiskokemuksia ja muuta traumaattista, ettei pysty ajattelemaan erosta kovin monimutkaisesti, vaan ajattelu on aika mustavalkoista. Ne asiat pitäisi käydä läpi, etteivät kuormita tuleviakin suhteita.

Tottakai voi. Ei välttämättä heti, mutta kun vuosia menee, tilanne voi olla aivan eri. Parhaat ystäväni ovat kaikki sellaisia, joiden kanssa meillä on ollut monenlaista ihastumista ja rakkautta vuosien varrella.

Kyllä voi. Minä ja exäni emme edes tarvinneet mitään aikaa vaan jatkoimme "vain ystävinä" melkein saman tien. Tai no, taisi siinä viikon verran mennä, kun ei oltu yhteyksissä. Mutta kumpikaan ei halunnut luopua parhaasta ystävästään ja ihmisestä, jota oikeasti rakastaa vain siksi, että parisuhde ei sattunut toimimaan niin hyvin kuin oltaisiin haluttu. :)

Jopa traumaattisen, pettämisestä alkaneen eron jälkeen voidaan olla ystäviä. Ainakin mieheni ex pystyi siihen, itse en varmaan pystyisi samaan. Hän on todella mukava nainen, mutta me sovimme mieheni kanssa paremmin yhteen ja hänkin löysi uuden puolison, jonka kanssa olemme myös ystävystyneet. 

Olin tosi pahoillani, että jouduin tuottamaan hänelle ison tuskan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Raita Karpo hoiti miehensä uuden nuoren vaimon vauvaakin, kun pyysivät.

Minulle paskat tehnyt exä yritti tulla tuttavallisesti puhumaan kerran kaupungilla kun sattumalta törmättiin. Totesin rauhallisesti että olet minulle yhtä kuollut kuin seitsemän vuotta sittenkin (tuolloin erottiin). Hän totesi jotain, että meinaatko olla katkera koko loppuelämäsi? Totesin edelleen rauhallisesti, että meistä kumpikaan ei tarvitse toista elämäänsä, ei nyt eikä tulevaisuudessa, joten meillä ei ole mitään puhuttavaakaan.

Itse vielä totesi aikoinaan, että hänessä on vika ja sitten ruikuttaa myöhemmin synninpäästöä. Voin sanoa että sitä ei tipu koskaan, niin paljon itse yritin ja laitoin itseäni likoon aikoinaan.