Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te opettajat teette pitkillä lomilla? Siis oikeesti, eikö aika käy pitkäksi?
05.06.2022 |
Ja se siinä. Oma lomani, 4 vkoa on vielä kaukana, mutta toisaalta en koe, että olisi vielä tarvettakaan totaalilevolle. Musta on ihan mukava, että rutiinit jatkuu vielä, eikä aamuisinkaan töiden aloittaminen ole mitenkään vastenmielistä. Usein laitan kahvit kiehumaan ja istahdan sohvannurkkaan työskentelemään. Lounastauolla käyn lenkillä ja toimistolla 1-2 kertaa viikossa tapaamassa kollegoita.
Niin eikö 10 viikon lomalla käy aika jo pitkäksi?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah. Ei käy pitkäksi. No ehkä vaikka sen takia, ettei opettajan työ ole mitään kahvin keittelyä ja sohvannurkassa istustelua. Mikä lounastauko?
Kummasti teillä on kuitenkin aikaa istua, hörppiä kahvia ja juoruilla työpäivän aikana. 🤔
Ja mistähän tämä tieto on, 1980-luvun alakoululaisen muistovinkkelistäkö?
En ole vielä niin fossiili kuin sinä. Tieto tulee ihan nykyajasta. Aamulla kun menee opettajainhuoneeseen, siellä te istuttu jo. Jos parin tunnin sisään erehtyy siellä poikkeamaan uudestaa, samat mammat istuvat edelleen siellä.
Miksei saisi? Ei meidän koulussa ainakaan ole mitään työtiloja, joten kaikki työt hyppytunneilla pitää tehdä opehuoneessa. Ihmetyttää vain, että miten sinä ehdit parin tunnein välein töistäsi sinne opehuoneeseen ja miten olet ehtinyt selvittää kaikkien opettajien lukujärjestykset niin, että tiedät, moneltako heidän tuntinsa alkavat ja milloin heillä on hyppytunteja.
Saatte toki. Miksi sitten valitatte liiasta työmäärästä ja työaika ei muka riitä niiden hoitamiseen. No ei kai se riitä jos tunti tolkulla istuu juoruilemassa.
Mistä päättelet, että kouluissa juoruillaan tuntitolkulla? Kuka sen voi todentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah. Ei käy pitkäksi. No ehkä vaikka sen takia, ettei opettajan työ ole mitään kahvin keittelyä ja sohvannurkassa istustelua. Mikä lounastauko?
Kummasti teillä on kuitenkin aikaa istua, hörppiä kahvia ja juoruilla työpäivän aikana. 🤔
Ja mistähän tämä tieto on, 1980-luvun alakoululaisen muistovinkkelistäkö?
En ole vielä niin fossiili kuin sinä. Tieto tulee ihan nykyajasta. Aamulla kun menee opettajainhuoneeseen, siellä te istuttu jo. Jos parin tunnin sisään erehtyy siellä poikkeamaan uudestaa, samat mammat istuvat edelleen siellä.
Miksei saisi? Ei meidän koulussa ainakaan ole mitään työtiloja, joten kaikki työt hyppytunneilla pitää tehdä opehuoneessa. Ihmetyttää vain, että miten sinä ehdit parin tunnein välein töistäsi sinne opehuoneeseen ja miten olet ehtinyt selvittää kaikkien opettajien lukujärjestykset niin, että tiedät, moneltako heidän tuntinsa alkavat ja milloin heillä on hyppytunteja.
Saatte toki. Miksi sitten valitatte liiasta työmäärästä ja työaika ei muka riitä niiden hoitamiseen. No ei kai se riitä jos tunti tolkulla istuu juoruilemassa.
Mistä päättelet, että kouluissa juoruillaan tuntitolkulla? Kuka sen voi todentaa.
No näkeehän sen ja kuulee. Opettajien ahteri ei liikahda senttiäkään opehuoneen tuolista ennen kello 15.05.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ryhtymästä opettajaksi?
Just näin. Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi erityisopettajista aivan hirveä pula, kouluihin ei saada päteviä opettajia mistään.
Jotkut alat, kuten opetus ja perusterveydenhuolto, on tehneet kyllä sikäli tehokasta PR:ää ihan alan sisältä käsin, ettei nuoret halua hakeutua niihin. Sitten kun ollaan jo ammatit luettu ja siirrytään työelämään valkenee vasta mitä positiivista ko aloilla olisi ollut tarjota. En minä ainakaan nuorena tuntenut yhtään opettajaa niin en osannut kuvitella pitkiä lomia ja vuotta mukavasti katkaisevia taukoja työstä. Enkä edes osannut aavistaa sitä kuinka vapaa-ajasta tuleekin rahaa arvokkaampi valuutta kun aletaan lähestyä keski-ikää. Olen jo omalla alallani asiantuntija, olisi hirveää tuhlausta vaihtaa alaa nyt enää. Enkä edes ylitä merkittävästi esim aineenopettajan vuosituloja vaikka priorisoinkin aikanaan palkan ammattinvalinnassa :D Yksityisillä aloilla kokonaispalkkaus on jotenkin läpinkäyvämpää kuin vaikka opettajan tai sairaanhoitajan tulonmuodostus. Nuori katsoo aloittavan työntekijän peruspalkkaa ja valitsee jonkin muun alan kuin em.
Ei todellakaan käy aika pitkäksi. Ehkä se kertoo työn luonteesta. Soisin, että myös muillakin yhtä kuormittuneilla olisi oikeus pitkään vapaaseen. Osalla toki onkin, ystäväpiirissäni on useita, joilla on yhtä pitkä loma kuin minulla, koska pitävät ylityövapaita kesällä, kun firmoissa on muutenkin hiljaista.
Työn luonteella tarkoitan sitä, että nyt kun loma alkoi, olen saanut jo joiltakin sellaisilta ystäviltäni, jotka eivät ole opetusalalla, iloisia viestejä, joissa kysellään, mitä minulla on nyt suunnitelmissa ja mitä aion nyt heti ensi viikolla tehdä lomalla. No huomenna ja varmaan vielä useampanakin päivänä on mentävä koululle, sillä minulla jäi monet pakolliset esim. paperihommat vielä tekemättä, kun en kertakaikkiaan ehtinyt niitä koulun kiireisimpinä viikkoina kevään lopuksi hoitaa. Mutta lomalla nyt aluksi en aio tehdä yhtään mitään. Päänuppi ei kertakaikkiaan kestä yhtään mitään kivojenkaan juttujen sopimista, eikä mitään aikatauluja. Yritän vaan nukkua, hengittää rauhassa, ja saada nämä hirveät ylikierrokset, jotka tuntuvat ihan fyysisestikin, rauhoittumaan. Ehkä sitten sen jälkeen tartun kaikkeen siihen, mitä en ole ehtinyt, kuten siivoan pihan, ostan vähän kesäkukkia, pesen ikkunat, laitan ruokaa (toukokuussa mentiin loppuviikot ihan eineksillä). Muutaman viikon päästä voin jo olla siinä kunnossa, että minusta on iloa ystävillekin ja voin sopia heidän kanssaan tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on opettaja, jolla 9 viikon kesäloma. Itse olen muulla alalla, ja pidin lomani syyskuussa. Opettajaystäväni oli kateellinen lomastani, kun itsellä loppui, ja minulla vasta edessä, oikein sanoi sen. Olin hiljaa, mutta teki kieli sanoa, että vaihdetaan- ota minun 30 pv lomat, niin minä voin ottaa sinun 3 kk lomat + 6h työpäivät ja viikonloppuvapaat
Minä sain opettajana kollegaksi tänä vuonna alanvaihtajan, joka oli kouluttautunut sairaanhoitajasta aineenopettajaksi sillä oletuksella, että saisi helpomman työelämän ja paremmat lomat. Vuoden varrella on käynyt ilmi, ettei käynytkään niin. Hän on ymmärtänyt olevansa koko ajan töissä. Työ imee lukuvuoden aikana kaiken vapaa-ajan ja pyörii mielessä iltaisinkin, on henkisesti kuormittavaa - ja omat lapsetkin valittavat, ettei vanhempi enää ehdi tehdä muuta kuin töitä. Niin. Jos uskoo tämän palstan kirjoittelijoita, joutuu kyllä pettymään. Oma mieheni voisi kirjoittaa sinullekin vähän faktaa noiden kuvitelmien tilalle. 6 h työpäivä - hah!
Opetustyö on henkisesti todella raskasta ja kuormittavaa. Se, että se ulospäin näyttää oppilaille tai alaa tuntemattomille aikuisille kevyeltä, on vain ja ainoastaan osoitus ammattitaidosta. Siitä samasta, joka saa asiakaspalvelijan hymyilemään päivän sviddumaisimmalle asiakkaalle tai sairaanhoitajan toimimaan varman ja kiireettömän oloisesti keskellä kaaosta, jossa joku toinen jähmettyisi ja alkaisi itkeä. Jokuhan tuossakin viisasteli, että opettaja syö oppilaiden kanssa, joten onhan hänellä ruokatauko - eikä edes itse tajunnut ristiriitaa toteamuksessaan. Tosiaanko - tauko? Olisiko teille muillekin TAUKO, jos saisitte syödä päivän lounaanne samalla töitä tehden? Toki moni niin tekeekin, ei sillä. Mutta taukohan se ei ole, jos mättää ruokansa viidessä minuutissa samalla töitä paiskien.
Opettaja toimii satojen lasten ja nuorten emootioiden suodattimena. Se on kuulkaa melkoista hommaa henkisesti. Nykyope ei enää saarnaa kateederilta, vaan hoitelee opetuksen lomassa paniikkikohtaukset, väkivaltatapaukset ja lastensuojeluilmoitukset. Joskus muinoin ope meni välkällä opehuoneeseen ja joi kupin kahvia. Nykykoulussa (alakoulun jälkeen) suuri osa välitunneista kestää Suomessakin jenkkityyliin 0-5 minuuttia, joten teiniä lappaa sisään luokkaan taukoamattomana virtana, ja päivän ainoa valvonnoista vapaa vartti menee vessataukoon ja juoksevien asioiden selvittelyyn. Itse lähden töistä aina klo 16 ehtiäkseni hakea lapsen päiväkodista. On totta, että menen usein töihin vasta klo 9 tai 10, mutta niinpä sitten teenkin töitä usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Koska 6-7 tuntia päivittäin ei missään tapauksessa riitä työhöni, joka on kokopäivätyö.
Kesälomalla ensin lepään. Nukun kuolemankaltaista unta ja olen vuosi vuodelta väsyneempi. Usein käyn ekalla viikolla pari päivää töissä lajittelemassa papereita (enkä ole ainoa - koulun parkkiksella on aina autoja, ja pääsen pizzalle kollegoiden kanssa). Sitten keskitän huomioni kotiin ja perheeseen. Koti ja piha ovat rempallaan, koska koko toukokuu on vilahtanut työstressissä ohi. Puoliso hautoo tyypillisesti aina kevätjuhlapäivän tienoilla eroa, koska ei kestä sitä, miten stressaantunut ja muissa maailmoissa olen töiden takia ollut pitkään. Useimmiten saan tästä draamaa ja joudun suodattamaan vielä hänenkin tunteensa lomani alkajaisiksi. Aika paljon on siis mentaalikuonaa prosessoitavana elokuuhun mennessä.
Tervetuloa alalle!
Kirjoituksesi vahvistaa käsitystäni että opettajat pitävät nykyisin itseään aiheetta työnsankareina. Tervetuloa yksityiselle sektorille niin näkisitte mitä työnteko ja siihe sitoutuminen on. Ette pärjäsi näillä aloilla lainkaan
Jokainen teollisuuteen vaihtanut opettajakollega on sinne myös jäänyt eli ainakin he ovat pärjänneet. Kuulemma kaikki muu on paremmin paitsi lomat.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin saan tämän 9 vkoa varmaan kulumaan. Saisin sen kolme kuukauttakin, minkä kaikki luulevat minun lomailevan.
Juuri äsken nukuin ekat hyvät yöunet kuukausiin. Ilmeisesti stressi jo vähän laukeaa. Koko kevät meni max viiden tunnin unilla. Nyt aion nukkua niin paljon kuin pystyn.
Kun olen kotosalla, käyn melkein joka päivä salilla ja olen rauhassa siellä pari tuntia. Kokkaan ajatuksen kanssa jotain hyvää ja kokeilen uusia reseptejä.
Kotona en ole jaksanut tehdä mitään aikoihin, joten erilaisia siivousrupeamia on edessä. Ehkäpä jaksan nyt tavata ihmisiäkin ja tehdä jonkun reissun.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan käy aika pitkäksi. Ehkä se kertoo työn luonteesta. Soisin, että myös muillakin yhtä kuormittuneilla olisi oikeus pitkään vapaaseen. Osalla toki onkin, ystäväpiirissäni on useita, joilla on yhtä pitkä loma kuin minulla, koska pitävät ylityövapaita kesällä, kun firmoissa on muutenkin hiljaista.
Työn luonteella tarkoitan sitä, että nyt kun loma alkoi, olen saanut jo joiltakin sellaisilta ystäviltäni, jotka eivät ole opetusalalla, iloisia viestejä, joissa kysellään, mitä minulla on nyt suunnitelmissa ja mitä aion nyt heti ensi viikolla tehdä lomalla. No huomenna ja varmaan vielä useampanakin päivänä on mentävä koululle, sillä minulla jäi monet pakolliset esim. paperihommat vielä tekemättä, kun en kertakaikkiaan ehtinyt niitä koulun kiireisimpinä viikkoina kevään lopuksi hoitaa. Mutta lomalla nyt aluksi en aio tehdä yhtään mitään. Päänuppi ei kertakaikkiaan kestä yhtään mitään kivojenkaan juttujen sopimista, eikä mitään aikatauluja. Yritän vaan nukkua, hengittää rauhassa, ja saada nämä hirveät ylikierrokset, jotka tuntuvat ihan fyysisestikin, rauhoittumaan. Ehkä sitten sen jälkeen tartun kaikkeen siihen, mitä en ole ehtinyt, kuten siivoan pihan, ostan vähän kesäkukkia, pesen ikkunat, laitan ruokaa (toukokuussa mentiin loppuviikot ihan eineksillä). Muutaman viikon päästä voin jo olla siinä kunnossa, että minusta on iloa ystävillekin ja voin sopia heidän kanssaan tapaamisia.
yritän kuumeisesti miettiä missä firmassa on hiljaista kesällä. Lounasravintoloissa voi olla heinäkuussa vähän hiljaista, no jaa, ehkä jossain liikkeenjohdon konsultoinnissa myös... Kampaaja / kosmetologiyrittäjä ainakin sanoi, ettei kesä ole nykyisin yhtään hiljaisempi kuin muukaan ajankohta, koska monilla ei ole aikaa käydä asioimassa muuten kuin lomallaan.
Noh, en keksi. Kansainvälisissä toimitusketjuissa mukana olevat yritykset toimivat heinäkuussa kuten muulloinkin, vain vajaalla resurssilla. Jos on kovin tiukasti naimisissa saksalaisten asiakkaiden kanssa voi elokuu olla hiljaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on opettaja, jolla 9 viikon kesäloma. Itse olen muulla alalla, ja pidin lomani syyskuussa. Opettajaystäväni oli kateellinen lomastani, kun itsellä loppui, ja minulla vasta edessä, oikein sanoi sen. Olin hiljaa, mutta teki kieli sanoa, että vaihdetaan- ota minun 30 pv lomat, niin minä voin ottaa sinun 3 kk lomat + 6h työpäivät ja viikonloppuvapaat
Minä sain opettajana kollegaksi tänä vuonna alanvaihtajan, joka oli kouluttautunut sairaanhoitajasta aineenopettajaksi sillä oletuksella, että saisi helpomman työelämän ja paremmat lomat. Vuoden varrella on käynyt ilmi, ettei käynytkään niin. Hän on ymmärtänyt olevansa koko ajan töissä. Työ imee lukuvuoden aikana kaiken vapaa-ajan ja pyörii mielessä iltaisinkin, on henkisesti kuormittavaa - ja omat lapsetkin valittavat, ettei vanhempi enää ehdi tehdä muuta kuin töitä. Niin. Jos uskoo tämän palstan kirjoittelijoita, joutuu kyllä pettymään. Oma mieheni voisi kirjoittaa sinullekin vähän faktaa noiden kuvitelmien tilalle. 6 h työpäivä - hah!
Opetustyö on henkisesti todella raskasta ja kuormittavaa. Se, että se ulospäin näyttää oppilaille tai alaa tuntemattomille aikuisille kevyeltä, on vain ja ainoastaan osoitus ammattitaidosta. Siitä samasta, joka saa asiakaspalvelijan hymyilemään päivän sviddumaisimmalle asiakkaalle tai sairaanhoitajan toimimaan varman ja kiireettömän oloisesti keskellä kaaosta, jossa joku toinen jähmettyisi ja alkaisi itkeä. Jokuhan tuossakin viisasteli, että opettaja syö oppilaiden kanssa, joten onhan hänellä ruokatauko - eikä edes itse tajunnut ristiriitaa toteamuksessaan. Tosiaanko - tauko? Olisiko teille muillekin TAUKO, jos saisitte syödä päivän lounaanne samalla töitä tehden? Toki moni niin tekeekin, ei sillä. Mutta taukohan se ei ole, jos mättää ruokansa viidessä minuutissa samalla töitä paiskien.
Opettaja toimii satojen lasten ja nuorten emootioiden suodattimena. Se on kuulkaa melkoista hommaa henkisesti. Nykyope ei enää saarnaa kateederilta, vaan hoitelee opetuksen lomassa paniikkikohtaukset, väkivaltatapaukset ja lastensuojeluilmoitukset. Joskus muinoin ope meni välkällä opehuoneeseen ja joi kupin kahvia. Nykykoulussa (alakoulun jälkeen) suuri osa välitunneista kestää Suomessakin jenkkityyliin 0-5 minuuttia, joten teiniä lappaa sisään luokkaan taukoamattomana virtana, ja päivän ainoa valvonnoista vapaa vartti menee vessataukoon ja juoksevien asioiden selvittelyyn. Itse lähden töistä aina klo 16 ehtiäkseni hakea lapsen päiväkodista. On totta, että menen usein töihin vasta klo 9 tai 10, mutta niinpä sitten teenkin töitä usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Koska 6-7 tuntia päivittäin ei missään tapauksessa riitä työhöni, joka on kokopäivätyö.
Kesälomalla ensin lepään. Nukun kuolemankaltaista unta ja olen vuosi vuodelta väsyneempi. Usein käyn ekalla viikolla pari päivää töissä lajittelemassa papereita (enkä ole ainoa - koulun parkkiksella on aina autoja, ja pääsen pizzalle kollegoiden kanssa). Sitten keskitän huomioni kotiin ja perheeseen. Koti ja piha ovat rempallaan, koska koko toukokuu on vilahtanut työstressissä ohi. Puoliso hautoo tyypillisesti aina kevätjuhlapäivän tienoilla eroa, koska ei kestä sitä, miten stressaantunut ja muissa maailmoissa olen töiden takia ollut pitkään. Useimmiten saan tästä draamaa ja joudun suodattamaan vielä hänenkin tunteensa lomani alkajaisiksi. Aika paljon on siis mentaalikuonaa prosessoitavana elokuuhun mennessä.
Tervetuloa alalle!
Kirjoituksesi vahvistaa käsitystäni että opettajat pitävät nykyisin itseään aiheetta työnsankareina. Tervetuloa yksityiselle sektorille niin näkisitte mitä työnteko ja siihe sitoutuminen on. Ette pärjäsi näillä aloilla lainkaan
Jokainen teollisuuteen vaihtanut opettajakollega on sinne myös jäänyt eli ainakin he ovat pärjänneet. Kuulemma kaikki muu on paremmin paitsi lomat.
eri
Minä puolestaan tunnen useita teollisuudesta tai palveluista opetusalalle (AMK, ammattikoulu) vaihtaineita ja kuulemma paras päätös ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää ryhtymästä opettajaksi?
Itsesuojeluvaisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lomaviikko menee perinteisesti nukkuessa. Voimat on ihan finaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta lomalla nyt aluksi en aio tehdä yhtään mitään. Päänuppi ei kertakaikkiaan kestä yhtään mitään kivojenkaan juttujen sopimista, eikä mitään aikatauluja. Yritän vaan nukkua, hengittää rauhassa, ja saada nämä hirveät ylikierrokset, jotka tuntuvat ihan fyysisestikin, rauhoittumaan. Ehkä sitten sen jälkeen tartun kaikkeen siihen, mitä en ole ehtinyt, kuten siivoan pihan, ostan vähän kesäkukkia, pesen ikkunat, laitan ruokaa (toukokuussa mentiin loppuviikot ihan eineksillä). Muutaman viikon päästä voin jo olla siinä kunnossa, että minusta on iloa ystävillekin ja voin sopia heidän kanssaan tapaamisia.
En osaisi tuon paremmin itsekään sanoa. On juuri niin kuin kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukukauden aikana kaikki aika ja jaksaminen menee päivästä toiseen selviämiseen pakollisista jutuista. Jos haluaa tehdä jotain pitemmän ajan suunnittelua, sitä pitää miettiä ennen lukukauden alkua. Jos tarvitsee jotain väleitä tai materiaaleja, ne pitäisi osata tilata ehkä edellisellä lukukaudella. Helpompaa on todennäköisesti ostaa itse omalla rahalla, mutta eihän siinäkään mitään järkeä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan tuota vaikeuksia. Koulua ei ole nyt kahdeksaan viikkoon. Ensi viikolla menen koululle siivomaan luokkaa ja viimeisellä lomaviikolla aloitan työn suunnittelut. Jäljelle jää kuusi viikkoa. Kyllä sen loman saa kulumaan. Lähes kaikilla kavereillanikin on se kuusi viikkoa lomaa. Heidän työssään voi pitää ylityöt vapaana.
Siivoamaan luokkaa? Viikon ajan?
Kuulostat kyllä pesunkestävältä opettajalta ajanhallintasi perusteella.
Sellaista 50-60 neliön komeroa ei kyllä puoltapäivää kauempaa siivoa, jos työtavoissa on vähäänkään tolkkua. Kun ne lattiat kuitenkin hoitaa siistijät.
Sama homma elokuussa. Luokkatilan valmisteluun ei kyllä millään saa koko viikkoa kulumaan, vaikka sen tekisi silmät sidottuna ja kädet käsiraudoissa.
Iso osa opettajista on kyllä käsittämätöntä porukkaa tuhlaamaan aikaansa tehottomaan puuhasteluun ja sitten valittavat työnsä raskautta.
No ei se opettajan luokan siivoaminen mitään pölyjen pyyhkimistä tarkoita. Se on oppimateriaalien inventointia ja kaappien järjestelyä, välineiden huoltoa jne.
Omat kamani ovat valitettavasti lukuvuoden jälkeen aina kuin pommin jäljiltä, koska arki on niin hektistä enkä ole riittävän järjestelmällinen ihminen. Niiden setviminen on iso työ.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien ja heidän työnkuvansa arvostelu ilman omaa kokemusta todentaa sanontaa: Mitä vähemmän asiasta tietää, sitä helpompi siitä on antaa lausunto.
Menen yleensä aamulla seitsemän-kahdeksan aikaan pihalle, kun naapurit menevät töihin. Ei se mitään lomaa ole, kun pitää itsekin herätä niin aikaisin. Täysi työ pitää naapurit ja sukulaiset kateellisina, vaikka moni alkanut epäillä, että onko tämä opinhaluisten ja hyväkäytöksinen teinien parissa tehtävä työ niin mahtavaa, että työaikoja ja lomia olisi syytä kadehtia. Ei kukaan heistä ollut halukas sijaiseksikaan, vaikka aikaa olisi ollut,
Luulen, että opettajiksi vaan hakeutuvat ihmiset ovat jotenkin herkempiä, kuormittuvampia, helpommin uupuvia ja hauraampia.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että opettajiksi vaan hakeutuvat ihmiset ovat jotenkin herkempiä, kuormittuvampia, helpommin uupuvia ja hauraampia.
Mitenköhän tällaiset ihmiset pärjäisivät open ammatissa? Mietipä vähän.
Tuttavani vaihtoi kieltenopesta sairaanhoitajaksi reilu vuosi sitten. Nyt kannustaa minuakin siihen, koska hänen mukaansa stressi puolittui, työt jää työpaikalle, tauot on taukoja, vastuu paljon pienempi, ja elämänlaatu kaiken kaikkiaan parempi. Entä palkka? 300-400 enemmän!!
No, se loma on lyhyempi totta. Mutta koko vuodelta saa palkan sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että opettajiksi vaan hakeutuvat ihmiset ovat jotenkin herkempiä, kuormittuvampia, helpommin uupuvia ja hauraampia.
Mitenköhän tällaiset ihmiset pärjäisivät open ammatissa? Mietipä vähän.
Tuttavani vaihtoi kieltenopesta sairaanhoitajaksi reilu vuosi sitten. Nyt kannustaa minuakin siihen, koska hänen mukaansa stressi puolittui, työt jää työpaikalle, tauot on taukoja, vastuu paljon pienempi, ja elämänlaatu kaiken kaikkiaan parempi. Entä palkka? 300-400 enemmän!!
No, se loma on lyhyempi totta. Mutta koko vuodelta saa palkan sentään.
Vastuu pienempi? Sairaanhoitaja on vastuussa ihmisen hengestä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että opettajiksi vaan hakeutuvat ihmiset ovat jotenkin herkempiä, kuormittuvampia, helpommin uupuvia ja hauraampia.
LOL.
T. Yläkoulun ope
Alue: Aihe vapaa
Just näin. Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi erityisopettajista aivan hirveä pula, kouluihin ei saada päteviä opettajia mistään.