Lue keskustelun säännöt.
Tyttären yksinäisyys
05.06.2022 |
Raastaa sydäntä seurata tyttäreni kaverisuhteita, tai pikemminkin niiden puutetta.
Ala-asteelta saakka on toistunut seuraava kuvio:
Tyttäreni kaveriksi lyöttäytyy dominoiva henkilö, joka raivaa muut pois, sitten hän pitää tytärtäni jonkinlaisena varakaverina paremman puutteessa.
Tyttäreni on jotenkin varautunut, eikä ystävysty helposti, joten hänen elämänsä tuntuu olevan hyvin yksinäistä.
Hänellä on nyt 2 vuotta lukiota takana, ja ei ollenkaan ns. opiskelijaelämää, bileitä yms.
Luokkaansa hän ei vaikuta tuntevan mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Voi, kun keksisi, miten voisi auttaa häntä 😢
Kommentit (64)
Tytölle joku uusi harrastus? Harrastusporukassa ystävystyy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytölle joku uusi harrastus? Harrastusporukassa ystävystyy helposti.
Tämä voisi tietysti olla.
Tosin aiemmatkaan harrastukset eivät juuri tuoneet kavereita, ala-asteikäisenä pelasi joukkuepeliä, tunsi itsensä siinä ulkopuoliseksi.
Yläasteikäisenä harrasti kamppailulajia, siinä viihtyi, mutta se ei kavereita tuonut.
Lopetti lajin nivelvamman takia.
Yksi harrastus lukion tiimoilta on, mutta sekään ei ole uusia kavereita tuonut, yksi koulukaveri siinä on mukana, tuo, joka nykyään pitää tytärtäni "varakaverina".
Olivat suunnitelleet viikonloppumenoja, joita tyttö valmisteli innolla, mutta kaveri perui jälleen.
Onneksi hänellä on sisaruksia, joiden kanssa viihtyy, mutta jotain olennaista teinitytön elämästä puuttuu ja hän selvästi kärsii siitä kovasti, esim. vanhojentanssien jatkobileisiin ei mennyt, kun siellä ei ollut ketään ystävää.
Tyttö on luonteeltaan hyvin kiltti, eikä halua loukata ketään.
Ehkä se on tuo liiallinen kiltteys, joka tekee hänestä sellaisen, että ei osaa ottaa omaa paikkaansa porukassa.
T:ap
Sä voit panostaa perhesuhteisiin. Onhan se hankalaa, jos tytär käyttää paljon energiaa kavereiden löytämiseen ja kokee siihen painetta. Yksinäisyyden tunne on usein sisäistä, mikä osaltaan vaikeuttaa ihmissuhteista nauttimista. Ei niillä muillakaan mitään syviä ystävyyksiä välttämättä ole, kunhan viettävät aikaa.
Juu, kyllä meillä panostetaan perhesuhteisiin.
Lapset lähtivät juuri käymään mummolassa.
Tytär selvästi kuitenkin kärsii kavereiden puutteesta.
Ei minullakaan ollut opiskelijaelämää ennen opiskeluita kun vielä asuin kotona. Kavereita kyllä oli joilla sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ehtinyt tehdä kaikkia töitä koulun jälkeen vaikka näinkin kavereita vain koulussa. Ihan hyvät ämmän paperit silti tuli.
Täällä on usein valituksia emältä miksei lapsi sitä ja tätä ole suorittamassa. Vapaa-ajallakaan ei saisi palautua vaan riepotellaan tai patistetaan sinne tänne. Milloin lepo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyttäresi on myrkyllistä seuraa ja siksi kukaan ei halua viettää aikaa hänen kanssaan.
Äitinä et tietenkään näe tätä.
Myrkylliset kyllä kasaavat hovin ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on usein valituksia emältä miksei lapsi sitä ja tätä ole suorittamassa. Vapaa-ajallakaan ei saisi palautua vaan riepotellaan tai patistetaan sinne tänne. Milloin lepo?
Tästä ei ole kysymys.
Johan alkoi ilkeily ja loanheitto....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on aika tyypillinen tilanne joillakin nuorilla suomessa. Ihmiset ovat niin erilaisia. Ehkä tulee vielä tilaisuuksia löytää omantyyppisiä tai samanhenkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on usein valituksia emältä miksei lapsi sitä ja tätä ole suorittamassa. Vapaa-ajallakaan ei saisi palautua vaan riepotellaan tai patistetaan sinne tänne. Milloin lepo?
Tästä ei ole kysymys.
Johan alkoi ilkeily ja loanheitto....
Tytär ei kelpaa jos lepää kotona omassa rauhassaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytölle joku uusi harrastus? Harrastusporukassa ystävystyy helposti.
Oen itse harrastanut satoja asioita. Antiikkikursseista kielikursseihin, latinotanssia , huonekalujen korjaamista , vatteiden kaavojen tekemistä ja ompeemista jne.Ikinä en ole saanut ystävää näiltä kursseilta.
Opeta lapsellesi vuotovaikutustaitoja. Monet löytää oikean ystäväpiirin vasta päästyään opiskelemaan. Samanhenkisiä ihmisiä kiinnostaa yleensä tietty ala. Lukiossa on sekalaista porukkaa eikä välttämättä niitä omanlaisia ihmisiä näin varsinkin tuppukylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä aletaan kokoamaan porukkaa hänen ympärilleen. Sellainen lisäisi oman ajan tarvetta entisestään.
Introverttina ja itsekseen viihtyvänä, ulkopuoliselle ekstrovertille mahdollisesti yksinäisenä esiintyvänä totean seuraavaa:
Pahinta ei ole yksin oleminen tai yksinäisyys. Pahinta on se, kun lähipiiri velloo siinä (oletetussa) yksinäisyydessä ja kun saat kuulla jatkuvasti, että sinussa on vikaa.
Oma isäni oli juuri tuollainen joka aina ihmetteli ääneen että miksi en tuo kavereita kotiin tai miksi en ole bileissä. Yritti lahjo bileiden järjestämiseen jne. Ja jos joskus kaveria näinkin vapaalla, ei se riittänyt isälle vaan olisi pitänyt olla nimenomaan porukalla liikkeellä ja heti seuraavana päivänä uudestaa jne.
Ei minulla vieläkään ole kavereita kuin yhden käden sormilla laskettava määrä ja nekin siis kavereita, ei mitään sydänystäviä. Mutta yliopistossa olin mukana bileissä, työskentelen tällä hetkellä sosiaalisessa ammatissa ja kotoa löytyy mies ja pian myös lapsi. Olen onnellinen ja harvoin kaipan lisää kavereita. Sosiaalinen tarpeeni täyttyy jo työpaikan kahvihuoneessa, iltaisin olen mielelläni yksin tai miehen kanssa ja lomilla ja viikonloppuina tapaan satunnaisesti niitä muutamaa kaveria - tai sitten en. Isästä aikoinaan aistittu lapseni on huono -asenne kyllä vaikuttaa minuun negatiivisesti tänä päivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytölle joku uusi harrastus? Harrastusporukassa ystävystyy helposti.
Oen itse harrastanut satoja asioita. Antiikkikursseista kielikursseihin, latinotanssia , huonekalujen korjaamista , vatteiden kaavojen tekemistä ja ompeemista jne.Ikinä en ole saanut ystävää näiltä kursseilta.
Kertoo enemmän sinusta kuin harrastusten toimimattomuudesta ystävien hankinnassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on usein valituksia emältä miksei lapsi sitä ja tätä ole suorittamassa. Vapaa-ajallakaan ei saisi palautua vaan riepotellaan tai patistetaan sinne tänne. Milloin lepo?
Tästä ei ole kysymys.
Johan alkoi ilkeily ja loanheitto....
Tytär ei kelpaa jos lepää kotona omassa rauhassaan?
Aloituksessani jo sanoin, että hän kärsii kavereiden puutteesta, en sanonut, että ei kelpaisi minulle.
Miksihän edes vastaan sinulle...
T:ap
Onkohan pakko kaikenlaisten k. ja p.päitten päästä kommentoimaan kaikkea. Ylläpito!!
Vierailija kirjoitti:
Introverttina ja itsekseen viihtyvänä, ulkopuoliselle ekstrovertille mahdollisesti yksinäisenä esiintyvänä totean seuraavaa:
Pahinta ei ole yksin oleminen tai yksinäisyys. Pahinta on se, kun lähipiiri velloo siinä (oletetussa) yksinäisyydessä ja kun saat kuulla jatkuvasti, että sinussa on vikaa.
Oma isäni oli juuri tuollainen joka aina ihmetteli ääneen että miksi en tuo kavereita kotiin tai miksi en ole bileissä. Yritti lahjo bileiden järjestämiseen jne. Ja jos joskus kaveria näinkin vapaalla, ei se riittänyt isälle vaan olisi pitänyt olla nimenomaan porukalla liikkeellä ja heti seuraavana päivänä uudestaa jne.
Ei minulla vieläkään ole kavereita kuin yhden käden sormilla laskettava määrä ja nekin siis kavereita, ei mitään sydänystäviä. Mutta yliopistossa olin mukana bileissä, työskentelen tällä hetkellä sosiaalisessa ammatissa ja kotoa löytyy mies ja pian myös lapsi. Olen onnellinen ja harvoin kaipan lisää kavereita. Sosiaalinen tarpeeni täyttyy jo työpaikan kahvihuoneessa, iltaisin olen mielelläni yksin tai miehen kanssa ja lomilla ja viikonloppuina tapaan satunnaisesti niitä muutamaa kaveria - tai sitten en. Isästä aikoinaan aistittu lapseni on huono -asenne kyllä vaikuttaa minuun negatiivisesti tänä päivänäkin.
Et sitten lukenut aloitusta sinäkään.
Tytär siis itse kärsii tilanteesta, ei niin, että vanhempi tekee tilanteesta ongelman.
Opoon yhteys? Kysellä olisiko hänellä neuvoja?
Uusi harrastus?