Lue keskustelun säännöt.
Lihoin 40 kg tajuamatta sitä itse. Enkä tajua vieläkään, koska en näytä niin lihavalta
04.06.2022 |
Ja joo, on minulla silmät, on vaatteet, on peili. Olen 180 cm pitkä nainen ja painoin vielä 10 vuotta sitten 75 kg. Siinä on sitten tullut keskimäärin 4 kg vuodessa, ja nyt painan 115 kg. Koska olen pitkä, se ei näy niin dramaattisesti, oikein pukeutuneena saatan näyttää ihan normaalipainoiselta. Käytän koon 46 vaatteita, osa 44. Liikkumiseni ei ole hankalaa, saan itse lakattua varpaankynteni, mahdun huvipuistolaitteisiin jne. eli mikään ei ns. herättänyt minua tähän massaani. Tämä paino kävi siis ilmi työpaikan terveystarkastuksessa.
Arvatkaa vain miltä nyt tuntuu, kun on kuvitellut että ylimääräisiä kiloja on noin 15, mutta niitä onkin 40!!! Herra varjele.
Voin sanoa että nyt aivot nyrjähti laihdutukseen, ja aivan toden teolla. Ei tee mieli syödä eikä juoda mitään kun päässä pyörii vain +40 kg.
Kommentit (146)
Tällä palstsalla lihavat naiset väittävät olevansa kehonrakentajia eli sulle on varmaan kans tullu lihasta niin paljon et paino nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kuvittelevat, että ylipaino ei näy? Ette te näytä normaalipainoisilta, vaikka miten itse luulette.
Painonhallinnan kulmakivi on vaaka ja sen käyttäminen säännöllisesti. Ne, jotka ovat vuosikausia käymättä vaa'alla, usein varmaan alitajuisesti haluavatkin huijata itseään.
Olen samaa mieltä, mutta tiedän myös kokemuksesta että itseään voi huijata vaikka kävisi vaa'alla säännöllisesti. Parin kilon nousun voi selittää turvotuksena ja todeta, että eihän tämä vielä näy tai tunnu missään ja saan sen helposti pois vähän myöhemmin. Seuraavan parin kilon kohdalla sama tarina. Mitä enemmän paino nousee, sitä vähäpätöisemmältä se pari kiloa tuntuu. Nyt olen asettanut painolleni tarkan ylärajan ja suunnitelman sen varalle jos tuo raja meinaa mennä rikki.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen sokeutuu ulkonäölleen. Joku näkee itsensä hoikkana vaikka on lihava ja laiheliini voi nähdä itsensä läskinä. Minun ystävättäreni on aina ollut pyöreä. Pituutta on 150 senttiä ja paino on koko aikuisiän huidellut noin 70 kilossa. Parina viime vuonna hän on sairastellut paljon ja syönyt lääkkeitä, jotka lisäävät ruokahalua ja se näkyy kyllä. Ne lääkkeet eivät häntä siis ole lihottanut vaan lisääntynyt ruokahalu, jonka vuoksi hän syö jatkuvasti. Viimeksi hän kertoi painavansa 125 kiloa mutta itse epäilen, että 145 kiloa on oikeampi luku. Silti hän kokee olevansa normaalipainoinen. Minä painan 54 kiloa ja ystäväni huomauttaa usein, että hänellä on vain muutama kilo enemmän kuin minulla. Minusta noin 90 kiloa on enemmän kuin muutama kilo. En kuitenkaan ala väittelemään hänen kanssaan, sillä itsehän hän kilonsa kantaa. En kuitenkaan halua tukea häntä siinä harhaluulossa, että on edelleen normaalipainoinen vaan en ota mitään kantaa kun hän alkaa miettimään pitäisi laihduttaa 4-5 kiloa, että mahtuisi vanhoihin vaatteisiin.
Mä tunnen myös henkilön joka on arviolta satakiloinen, ja kerää painoa keskivartaloon. Hän sanoo usein olevansa pyöreä, tai että vaikka on vähän painoa niin onneksi en ole vielä lihava. En pysty kommentoimaan noihin mitään koska en halua vahvistaa harhakuvaa mutta en myöskään tuhota ystävyyttä paukuttamalla tosiasioita pöytään. Hankala tilanne kaltaiselleni konfliktinvälttelijälle.
Oma tilanteeni onkin sitten päinvastainen, olen 162/65 ja mielestäni aivan kauhea tankki. Kaikki vaatteet näyttävät päälläni hirveiltä, kesä ja kesävaatteet ahdistaa. Ei lohduta yhtään että paino on jo tippunut 72 kilosta. Vaadin itseltäni täydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä. 🤔
Itse olen 170cm ja tunnen heti jos paino on laskenut tai noussut pari kiloa. Yleensä painan n 60kg mutta vaihteluväli on 62-58kg. Käyn kyllä ahkerasti vaa'alla, yleensä joka aamu mutta vähintään kerran viikkoon. Tunnen jo ennen kuin luku näkyy, että nyt on tapahtunut jotain.Samat mitat täällä. Olen niin saita, että olen vaikka syömättä, jotta mahtuisin vanhoihin housuihini, eikä tarvitsisi ostaa uusia.
Heh. Mullakin on paljon kivoja vaatteita ja olisi tylsää jos en voisi niitä enää käyttää 😁 se on kans mun motivaattori.
Oon ollut suunnilleen saman kokoinen 13-vuotiaasta asti. Paino on kyllä hetkellisesti käynyt 70 ja 50 kgssä. Olen nyt 30v.Se edellinen
Mulla on kivoja isoksi jääneitä vaatteita ja on ikävä, etten voi käyttää niitä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te valehtelette itsellenne. Itsepetosta harjoitatte.
Jos paino nousee 40 kg, niin jokaisen kyllä pitäisi huomata se. No ehkä niin moni muukin on lihonnut sen 40 kg ja kaikki sitten näyttävät normaalipainoisilta. Herätkää jo.
Herää sinä siihen, että äidinkielentaitosi on mitä on.
On ihmisiä, jotka eivät huomaa lihoneensa, olevansa raskaana, olevansa aina vmainen muille, olevansa ikäviä ja rasittavia ihmisiä. Monenlaisia asioita ihminen ei itse huomaa. Varmaan syynä, että ei halua huomata, haluaa nähdä asian toisin.
Kesäiset terveiset kielipoliisille.
Lukisitko kirjoittamasi viestin ensin ja alat vasta sitten opettamaan muille äidinkielentaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut koko elämäni normipainon ja lievän ylipainon välillä. Mulla se näkyy enimmäkseen naamassa (vähän pyöreähkö) ja vatsassa.. . En oikeesti tajunnut miltä näytin ennen kuin kaveri nappas musta salaa kuvan. Olin oikeesti tosi järkyttynyt, koska en ekana edes tajunnut sen olevan minä.
En enää pysty yhtään luottamaan peiliin, aivot valehtelee mulle. Ainoo mihin aion luottaa on vaaka. Harmittaa yhä tuo kuva-juttu, koska pelkään just tollasia salakuvia, mutta oon ihan ilonen että sai mut herätettyä.
Sama homma. Oman kuvan näkeminen aina yllättää, koska meikatessa en näytä niin isolta. Viime vuonna uusin passin ja järkytyin.
Teen töitä kotona ja välillä istun niin että näen sivuprofiilin peilistä. Vatsan koko on aikamoinen. Totta kai olen huomannut lihoneeni kun 42 koon housut vaihtuivat 44 ja nyt käytän 46 farkkuja. Harvemmin niitä kuitenkaan jalkaan pistän kun olen koko korona-ajan tehnyt töitä kotona ja pukeudun aina joko leggareihin tai pierareihin. Työpaikalle en todellakaan halua mennä kun en halua ostaa uusia vaatteita.
Olin todella hoikassa kunnossa vielä 10 vuotta sitten. Eron myötä aloin syömään enemmän ja epäterveellisesti. Sokerista on ollut todella vaikea päästä eroon. Somessa en ole julkaissut vuosiin omia kuvia enkä anna muidenkaan ottaa minusta kuvia. Ja itseäni en ole punninnut vuosiin, koska heitin vaa'an roskiin edellisen muuton yhteydessä kun se ei mahtunut enää kylppäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne, olin lihonut n 20 kg ja tuntui että minähän olen samannäköinen kuin ennenkin ja samat vaatteetkin mahtuu. Kuitenkin nyt kun olen laihduttanut 15 kg niin huomaan että olin itse asiassa tyystin erinäköinen aiemmin, samoin vaikka nämä samat vaatteet mahtui päälle niin kyllä ne silti näyttää ihan erilaisilta nyt. Ihmisten käytöskin minua kohtaan on erilaista, vaikka kyse vain 15 kilosta.
Tämän käytöksen muutoksen huomaa helposti ja aika pienissäkin painon muutoksissa. Ja jostain tulee aina joku rölli väittämään, että se on se oma asenne ja itsetunto, joka muutoksen aiheuttaa. Hitot.
Jep! Olin vuosikausia tuon 20 kg ylipainoinen, ja vasta kun laihduin sen 15 kg, niin minua kutsuttiin ensi kertaa vuosiin kauniiksi, myöskin yhtäkkiä miehet alkoi kiinnostua. Sitten alkoikin kaduttaa, etten ollut laihduttanut jo aiemmin..olen lyhyt ja kilot kertyy etenkin vatsaan ja naamaan, eli näytän muutenkin varmaan painavammalta mitä edes olen.
Itseäni sylettää se, että monet naispuoliset tuttavani oikein haluavat ottaa kuvia minusta nykyään, kun ennen ryhmäkuviakin välteltiin minun paikalla ollessani.
Miksi sylettää, sinuahan siinä ajatellaan. Minua sylettää, että kun painoni alkoi nousta, mies vain lakkasi ottamasta minusta kuvia eikä koskaan sanonut mitään. Kaikki kuvat oli lapsesta, pihasta, maisemista, minusta ei yhtään. Sitten 30 kilon ylityttyä aloin ymmärtää kun jostain juhlakuvista myös tajusin kokoeron muihin. Käsi tottuu, silmä tottuu, vaatteet vaihtuu vuosien myötä ja vaakalukemat unohtuvat. Onnekseni aloin lähestyä sataa ja sitten havahduin, 172 cm. Nyt 90-kiloisena ihmettelen, mistä kohtaa voi ottaa 30 kiloa pois, koska en hahmota mihin se kaikki on mennyt. Teen fyysistä työtä ja se ilmeisesti vaikuttaa myös, olen paljon kiinteämmän tuntuinen kuin näköinen.
Ehkä kaikki tarvitsisivat japanilaisen anopin, joka taivastelisi lisäkiloja ja nappaisi niistä kiinni aina tavatessa. Olet mitä syöt -ohjelma oli jotenkin terveellinen. Siinä puututtiin ja silti hyvällä tavalla. Ei tämäkään toimi, että kaikki katselevat taivaalle ja viheltelevät, kun valitat muutamasta liikakilostasi. Jokaisella pitäisi olla joku, joka uskaltaa sanoa.
Sitten meitä normaalipainoisia nimitetään
hoikiksi ja laihoiksi. T. 166cm ja 51kg jolta löytyy mahamakkaraa ja jenkkakahvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vaatekoon 46 pitäisi jo kertoa ilman hämmästelyä.
Pitkällä ihmisellä koko 46 ei ole mitenkään tavaton eikä edellytä välttämättä ylipainoa. Esim. itse rintavana ja harteikkaana 177-senttisenä naisena joudun useasti ostamaan yläosat kokoa 46, vaikka painan 80 kg.
No mutta onhan tuo 80kg jo aika hurja paino itsessään vaikka oletkin pitkä.
Tervetuloa kerhoon. Minulle jopa yksi lääkäri sanoi painoani kysyttyään ettei uskoisi ja katsoi päästä varpaisiin. Ei hän siis pitänyt minua sentään normaalipainoisena mutta ilmaisi ettei uskoisi painoa olevan niin paljon kuin mitä sitä on. Vartaloni onkin oudon mallinen kun kaikki kertyy vyötäröön. Minua ei haittaisi jos osa massasta olisi lanteilla ja pakaroissa, kuten nykyään on muotia. Mutta näillä mennään.
En laihduta koska olen oppinut ettei se muuttaisi mitään. Minua haukuttiin jatkuvasti lihavaksi jo kun olin nuorena aikuisena kokoa 40. Mikään ei muuttuisi vaikka paino olisi lähellä normaalipainoa. Terveys pysyisi parempana lääkärin mukaan jo yhden vaatekoon laihtumisella ja sen olen saavuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua lääkäri kehotti laihduttamaan jo silloin kun painoin 58kg ja olen 161cm. Ei olisi mahdollista lihoa kovin suureksi ilman että huomauttelusta sen viimeistään tajuaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vaatekoon 46 pitäisi jo kertoa ilman hämmästelyä.
Pitkällä ihmisellä koko 46 ei ole mitenkään tavaton eikä edellytä välttämättä ylipainoa. Esim. itse rintavana ja harteikkaana 177-senttisenä naisena joudun useasti ostamaan yläosat kokoa 46, vaikka painan 80 kg.
No et sinäkään keijukainen ole. Itse olen 171 cm ja 56 kg, enkä todellakaan ole laiha. Urheilua harrastava. Yläosa on vähän eri asia kuin koko asu 46 kokoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoin imettäessä 35 kiloa ja en pääse näistä kiloista millään eroon. Kaikissa kuvissa olen homssuinen, turvonnut, punakka tankki jonka vaatteet kiristävät makkaroilla tai vaihtoehtoisesti päällä on jokin liehuva koon 100 pellavarätti. Vihaan nykyistä ulkomuotoani, mutta en saa mitään tehtyä asialle. Mieheni ei näe ongelmaa vaan pitää minua edelleen viehättävänä ja kiihottavana, se lienee osa ongelmaa, en välillä näe tarvetta laihdutukselle, kun kerran sen tärkeimmän henkilön silmissä olen puoleensa vetävä. Kuitenkin 95 %ajasta koen itse hirveää oloa kropastani. On tämä kamalaa ja kovan työn edessä.
Sanon samaa kuin moni muu ketjussa, kannattaa käydä vaa'alla säännöllisesti ihan normaalipainoisenakin. Itse käyn pari kertaa kuussa ja jos näyttää kilonkin enemmän kuin normaalisti niin mietin vähän mikä on muuttunut syömisissäni/liikkumisessa ja teen pienen korjausliikkeen. Normaalipainossa pysyminen on huomattavasti helpompaa kuin laihduttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko susta otettu valokuvia viime aikoina? Niistä itse tajusin miltä näytän muiden silmiin. Peilaillessa kääntyilin niin etten niin pahalta näyttänyt. Poseerattomat valokuvat paljastivat totuuden.
Työpaikalla oli näpsäisty sellainen yleiskuva liiketilasta someen/nettisivuille jossa näkyi myös henkilökuntaa etäältä.
Näin kyllä kuvan enkä siihen sen enempiä kiinnittänyt huomiota ja katsoin vaan että ei ole meidän myymälästä eikä myyjäkään tuttu, mutta sitten alkoi työkaverit pistää viestiä että katos, sä pääsit meidän nettisivuille ym ja voi luoja kun itse katsoin tarkemmin sitä kuvaa.
Minähän se siinä olin. Aivan järkyn lihava.
Etkö huomannut vaatteissa mitään kireyttä?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kuvittelevat, että ylipaino ei näy? Ette te näytä normaalipainoisilta, vaikka miten itse luulette.
Painonhallinnan kulmakivi on vaaka ja sen käyttäminen säännöllisesti. Ne, jotka ovat vuosikausia käymättä vaa'alla, usein varmaan alitajuisesti haluavatkin huijata itseään.
Kun näkee itsensä joka päivä peilistä, ei huomaa muuttuvansa. Pitäisi nähdä valokuva ennen ja 40kg myöhemmin, niin eron kyllä huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vaatekoon 46 pitäisi jo kertoa ilman hämmästelyä.
Pitkällä ihmisellä koko 46 ei ole mitenkään tavaton eikä edellytä välttämättä ylipainoa. Esim. itse rintavana ja harteikkaana 177-senttisenä naisena joudun useasti ostamaan yläosat kokoa 46, vaikka painan 80 kg.
No mutta onhan tuo 80kg jo aika hurja paino itsessään vaikka oletkin pitkä.
Tuo 80kg on paljon 177cm miehellekin.
Hah, lääkärit ja muut tietäjät on tolkuttaneet että älkää katsoko vaakaa heittäkää se ikkunasta pihalle, katsokaa peiliin. Tässä tulos, silmä tottuu eikä näytä kymmenien kilojen lihomista. Hah ja vielä kerran hah.