Kerro tänne salaisuutesi, jota et kertoisi yleisesti kellekään?
Onko sinulla salaisuutta, josta et halua puhua? Hyviä tai huonoja asioita, mitä pidät salassa? :)
Kommentit (110)
Vetäydyn ajoittain kotiini useammaksikin päiväksi/ yöksi ja teeskentelen olevani muualla.
Välillä pimennysverhot kiinni ja touhuan omiani, lepäilen hämärässä ja nautin luola-ajasta.
Välillä vain lepäilen ja katselen ikkunasta ulos.
Puhelimeni on muutoinkin melkein aina äänettömällä.
Sitten taas jaksan pöräyttää ihmisten pariin.
En kerro tavastani edes läheisemmille ihmisille, koska en jaksa selittää ja koko jutun juoni kärsisi - - haluan nimenomaan olla itsekseni ja ladata akkuja ilman, että kukaan kyselee/ vaatii/ ihmettelee mitään.
Onneksi elämäntilanteeni sallii minulle tämän luksuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti aika hirveä ihminen, olen varastellut monessa työpaikassa, käyttänyt huu meita, mm. tarjonnut lsd-lapun silloin 19v työkaveripojalle johon minulla oli suhde kun olin 28. Olen ollut väkivaltainen. Moni paha tekoni myös lähinnä naurattaa minua vaikka tiedän niiden olleen väärin.
En tiedä onko minulla kunnollista omaatuntoakaan vaan häpeän lähinnä sitä ikävää mielikuvaa itsestäni. Olen kohdellut eläimiä kaltoin jota ehkä eniten kadun. Jotenkin vain näkisin kuitenkin oikean ja väärän eron ja tiedostan milloin teen väärin ja milloin oikein. Se puoli on ainakin hieman kehittynyt.
Jossain vaiheessa tajusin millainen oikeasti olen. Että en ole oikein kiva tai mukava ihminen oikeasti, olen lähinnä näytellyt sellaista aina. Ja tuntuu menevän läpi lähes kaikille vaikka osa tuntuu näkevän kyllä lävitseni.
Joskus lapsuudessa tajusin jollain tasolla mitä oikeasti olen: laiska, itsekeskeinen, nar sistinen, kylmä ja muita hyväksikäyttävä uhriutuva marttyyri. Ja myöhemmin juoppo.
Haluatko jatkaa tuollaista elämää, olla vielä tuollainen, vai haluatko uuden elämän ja alkaa välittämään toisista ihmisistä ja eläimistä? Valinta on sinun. Jos haluat jatkaa entistä elämääsi, siitä vain. Jos haluat uuden elämän, neuvon ja autan sinua. Valinta on sinun.
En tiedä onko sellaista hokkuspokkusta joka minut kunnolla muuttaisi parempaan suuntaan. Varmaan jos pääsisin ainakin alkoholiongelmasta eroon niin asiat menisivät parempaan suuntaan kun nyt ne menevät huonompaan. Olen mm. alkanut räyhätä ihmisille ja välit ovat poikki moneen suuntaan.
Tosin olen työllistynyt taas ja perussairaus on paremmin hanskassa. Mutta Raamattua kun olen yrittänyt lukea niin ei siitä meinaa tulla oikein mitään. Vähän hirvittää tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä joka näet enkeleitä, ootko vielä täällä?
Mitä haluat tietää Jumalan pojista ja tyttäristä? Kysy vain, näen mikä salattua ihmissilmiltä monilta on.
Et taida olla alkuperäinen enkelien näkijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän tuon katkeruuden lapsista ystäville. Mitäs niillä lasuilla väliä, eihän ne mihinkään johda, jos ei ole tarvetta. Olen pahoillani puolestasi, tahaton lapsettomuus on raastavaa ja ihmiset joilla on lapsia ja niitä ovat 'helposti' saaneet, eivät sitä voi mitenkään ymmärtää.
Tietty määrä kun tulee lasuja niin ottavat tiukkaan syyniin.. Jokainen lasu on haitaksi, ja halveksin syvästi näitä huvikseen lasuja tekeviä ihmis-saastoja!
Höpö höpö. Exä on alkoholisti ja joka kerta kun hän meni katkolle, lapsista tehtiin lastensuojeluilmoitus ja minulle soitettiin ja varmistettiin etteivät lapset vain ole isällään eli yksin siellä ilman isää. Joka kerta kerroin että eivät tapaa isäänsä ja sitten lastensuojelu toivotti hyvät päivät ja siinä kaikki. Tätä jatkui siihen asti kun nuorin täytti 18 eli jossain on kymmeniä ilmoituksia ja ne eivät ole vaikuttaneet meidän elämäämme mitenkään.
En tietenkään kerro. Iltapäivälehti tekisi siitä lööpin etusivulleen😮
Olen lastensuojelun ammattilainen ja sairastan vaikeaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Neuvolassa eivåt tiedä tästä mitään. Ostan itselleni keskusteluapua yksityiseltä toimijalta. Tämä siksi, että tiedän neuvolasta olevan suora linkki kunnan lastensuojeluun, ja sieltä saatavan avun olevan kiinni työntekijän asenteesta.
Olen ihastunut saavuttamattomasti. Tuntuu pahalta.
En tiedä mitä tekisin elämälläni. En vain siis keksi että mikä kiinnostaisi, kaikki on kunnossa kyllä että ei sen puoleen. Yhtään mikään ei vaan enää kiinnosta mutta ulospäin näytän aktiiviselta ihmiseltä.
PS. Ei masenna, se on ihan eri juttu ja koettu nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Näin ufoja yli 20-vuotta sitten. Kuka muka uskoisi? Kenelle voin kertoa? NASA:lle?
Nasan tyypit voi varmaan piipahtaa samalla, kun ne käy noutamassa Jimmy Hoffan ton yhden häkkivarastosta.
Kun olin lapsi, eräs julkisuuden henkilö käytti minua vuosia hyväkseen. Asia on vain minun ja lähimpieni tiedossa.