Että tällaiset isovanhemmat...

Omat vanhempani asuvat 3000km päässä ja lentävät omasta tahdostaan kylään ja auttavat aina mielellään. Appivanhemmat asuvat kanssamme samassa talossa eivätkä auta ikinä. Heitä ei KIINNOSTA viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Omia vanhempiani tulen auttamaan mutta appivanhempani saavat mädäntyä hoitokodissa ;)

Tietysti on ihan ekstrakivaa, jos jostain saa apua, mutta tosiasia on, että ei kenenkään muun hermot riitä sen rääkyvän pennun kantelua kuin omien vanhempien.



Se että vauva saa vanhemmat väsyneeksi, on tuossa vaiheessa aivan normaalia. Ei sitä tarvi pelästyä. Sitten joskus tulee taas se vaihe, kun ehtii pitää itsestään paremmin huolta.



Mutta minäkin suosittelen vuorotellen nukkumista, jos lapsi huutaa yöllä. Ja äiti jättää päivällä kaikki kotityöt tekemättä, ja nukkuu aina kun lapsikin. Koti voi ihan hyvin olla siivoamaton vaikka pari kuukauttakin. Sotkuistahan siellä sitten on, mutta nyt vauvan hoito on teidän tärkein asia ja äiti saa omistautua vain sille. Syötte valmisruokia ja pidätte mahdollisimman pitkään samoja vaatteita, ettei pyykkiä kerry paljon.

Tällaset isovanhemmat saa sitten tuntea nahoissaan, kun ovat vanhuksia ja pyytävät apua lapsiltaan.

Itseasiassa on myös luonnonlaki se, miksi ihmiset elävät pääosin yhden puolison kanssa koko elämän. Ihmisen lapsi on haastavampi kasvatettava ja tämän vuoksi koiraan/isän tulee sitoutua perheeseensä ihan eritavalla kuin esim. koiran/kissan/kalan jne. Oletko koskaan katsonut avioerotilastoja ja havainnut, että vanhemmat eroavat usein silloin, kun se rankin vaihe on ohitse... eli lapset eivät ole ihan enää vaippaikäisiä.



On myös muita lajeja, esim. linnuissa Joutsen, joka elää saman parin kanssa.



Ihmisten sitoutuminen yhteen puolisoon kerrallaan on lajin säilymisen kannalta lähes välttämätöntä, koska ihmislapsen kasvattaminen on niin haastavaa ja siinä menee kauan.

Muuthan saavat useita poikasia kerrallaan ja poikasikä on vain joitakin kuukausia.

Taas täällä suurin osa puhuu, pitääkö isovanhempien hoitaa LAPSET, kokonaan. Ap:n viestistä saa sen kuvan, että apua ei löydy edes tunniksi, sekin jo vähän helpottaa. Ja tunnin verran jaksaa kuka tahansa auttaa, kyse on ihan vaan viitsimisestä.



Vauvan hoito on raskasta, joskus tarvitsee edes pienen tauon siitä vastuusta. Tätä asiaa ei muuta se, että jotkut ovat joskus joutuneet pärjäämään ilman apua ja ovat yllätys yllätys silti vielä hengissä. Kyllä minusta omaa lastaan kuuluu auttaa, vaikka lapsi olisi jo aikuinenkin. Yökylään en koliikkivauvaa itse antanut, vaikka omat vanhempani sitä ehdottivatkin. En välttämättä myöskään ottaisi koliikkivauvaa yökylään, koska se on liian pitkä aika noin pienelle olla pois äidin luota, etenkin jos piení on muutenkin kovin hädissään. Ikävä kyllä, tiedän tasan tarkkaan, miten raskasta tuo on vanhemmille!



Mielelläni annoin vauvan isovanhemman syliin vaikkapa siksi aikaa, kun kävin itse kävelyllä vähän rentoutumassa, saunoin, kävin kaupassa tms. Tai vaikka edes siksi aikaa, että sain syödä aterian rauhassa ja käydä vessassa. Kaikki tuollainen on raskasta huudon säestyksellä, ja sitä huutoa meillä kyllä riitti. Oletko sanonut vanhemmillesi, että et kerta kaikkiaan jaksa, sinun TÄYTYY saada apua? Minusta näin voi ihan hyvin sanoa lähisukulaisille. Kenelle sitten voisi sanoa, jos ei heille? Ja apuahan ON pyydettävä ennen kuin omat voimat loppuvat, se on jo velvollisuus lastakin kohtaan.

Valitettavasti tuo isovanhempien kommentti on yleistyvä. En tiedä onko nykyajan ihmiset jotenkin itsekkäitä. Olen kuullut monelta etteivät isovanhemmat halua osallistua lapsenhoitoon. Ihmisten turvaverkot pienenee.

Suomessa monista perheista puuttuu laajemman kuin ydinperheen välinen solidaarisuus ja välittäminen. Ydinperhe hoidetaan, mutta suuntaan tai toiseen isovanhemmateivät hoida lapsenlapsiaan/isovanhempia ei hideta kun ovat vanhoja.



Seurausta (liian) hyvästä sosiaaliturvasta ja yksilöllisyyden korostamisesta. Asun Italiassa ja täällä pidetään yhtä hyvää huolta isovanhemmista, lapsenlapsista, serkuista, tädeistä jne. kuin omista lapsistaan.



Suomi on jonkinlainen ääripää yhteiskunnasta, jossa suurinosa hoivatyöstä sysätään laitosten/yhteiskunnan vastuulle ja Italia taas toinen ääripää, jossa perheet/suvut huolehtivat toisistaan.

Suvun tukiverkko on käytännössä apuna vain harvoilla. Ihmiset loukkaantuvat jos isovanhemmat " sekaantuvat" elämään, kun monissa muissa Euroopan kulttuureissa on normaalia, että mummot ja ukit ovat arkipäivässä mukana, ihan käytännön asioissa, eikä vain kahvipöydässä vieraina.

Onkohan ap:n äiti sairas? Esim syöpä tms, joka on vienyt voimat jos ei kerran enää 50-vuotiaana jaksa. Meillä nimittäin tuttavaperheessä on kolme lasta, joita 75v pappa ja 76v mamma ihan säännöllisesti hoitavat. Tulevat vkonlopuksi, että vanhemmat pääsevät jotenkin, ja ihan hyvin kyllä jaksavat lasten kanssa, vaikka touhua riittääkin, hulinaa aamusta iltaan, kun kaksi alle kouluikäistä ja yksi ekaluokkalainen.

Totta kai sinä hoidat itse oman lapsesi. Ei se ole äitisi velvollisuus. Ihme asenne sinulla!

YÖKYLÄÄN! Ei ole totta. Vuoden päästä olisi eri juttu, mutta ei tuonikäistä minnekään kotoa kiikuteta.



Ja jos tuli yllätyksenä, että vauvan kanssa pitää valvoa, niin tässä tietoisku: Lapset voivat valvottaa vuosikausia!



Älä ainakaan hanki lisää.

lapsenlapsiaan, mutta minusta se kuuluuisi hyviin tapoihin, jos niin voi sanoa. Olen minäkin hoitanut serkkuni vauvaa kun se oli pieni, vaikka se ei tietenkään ole minun " velvollisuuteni" . Mutta pitäisi ihmisestä löytyä halu auttaa lähimmäistään, se tuntuu todella unohtuneen. Ymmärrän, että ei koko hoitovastuuta voi isovanhemille sysätä, mutta kriisin hetkellä voisi apua tarjota. En minä ainakaan kieltäytyisi avusta jos omat lapseni sitä tarvitsisivat. Ne ovat lapsiani hautaan saakka.

Onneksi minun vanhempani ja miehen vanhemmat hoitaisivat lapsiamme enemmän kuin me tarvisisimmekaan. Koska he sitä itse haluavat. Valittavat heti, että on ikävä kun ei ole viikkoon nähneet.



Hekin (ja monet muut tuntemani 50 vuotiaat ) ovat aikanaan hoidattaneet lapsiaan omilla vanhemmillaan, kummallista miten se on päässyt unohtumaan. Itsekkäät isovanhemmat voi miettiä sitten miten elämästä tuli niin yksinäistä kun ei omat lapset ja lapsenlapset käy vanhainkodissa katsomassa. Niin makaa kuin petaa.

Eihän se tietenkään ole isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsenlastaan, mutta luulisi että NORMAALI lapsestaan ja lapsenlapsestaan välittävä isovanhempi auttaisi, jos suinkin pystyy.



Kertoo kyllä tosi paljon teidän joidenkin arvoista, jos teidän mielestä oman lapsen saa hylätä kun se on aikuinen.

Miksi edes sitten hankkia lapsia, jos ei halua olla heidän elämässään mukana kun ovat aikuisia.

jos haluaa jo pariviikkoisen viedä yökylään. Vauva-aikana ei öiksi viedä muualle ja muutenkin se yö per ikävuosi on hyvä nyrkkisääntö.



Ja miksei kaksi aikuista pärjää yhden lapsen hoidossa. Kyllä siinä pitää peiliin katsoa.

Tietenkin äitisi on oikeassa, että lastenhoito kuuluu periaatteessa vanhemmille, mutta kyllä sitä joskus vapaata voi saada. Ihmiset ovat erilaisia, mutta vanhempasi eivät ole edes vanhoja. Katuvat vielä joskus kun eivät ole tarpeeksi lastenlastensa kanssa ja sitten kun haluaisivat niin lapsia ei kiinnosta.



Oma äitini on ollut loistava apu. Ikää hänellä on 60v ja on vielä työelämässä mukana. Silti hän ottaa lapsen kerran kuussa viikonlopuksi hoitoon (6kk ikäisestä lähtien), molemmat tykkäävät ja lapsi kyselee usein, että milloin taas pääsee mummolle. Lapsen ollessa vauva, hänellä ei ollut koliikki, mutta todella pahat mahavaivat kuitenkin ja valvottua tuli aivan kamalasti. Valvoimme miehen kanssa vuorotellen ja hän kävi siis vielä töissä niin sitten mummo päätti auttaa ja tuli meille hoitamaan vauvaa yöksi kerran viikossa, vielä niin että yhden syöttökerran yöllä antoi pullosta lypsettyä maitoa, että sain nukkua minäkin pitkän pätkän yhteenmenoon.

Ja voisihan mummo tulla vaikka kotiin hoitamaan, ei sitä yökylään vauvaakaan tarvii viedä.

.." Itsehän hankitte lapsenne, kai te myös hoidatte ne" , oli äitini vastaus kun pyysin kolmen viikon valvomisten jälkeen, vauvaa yhdeksi yöksi hoitoon.... "



Eli ei ole valvottu useampaa kuukautta (voi kauheaa, niin paljon!) ennen kuin sinne yökylään oltiin tunkemassa.

En voi hyväksyä tollasta. Ei, velvollisuutta ei ole, mutta kyllä on perheside löysä, jos ei mommi halua omien lastensa lapsia hoitaa. Kauhea tilanne, jos edes oma perhe (kyllä, isovanhemmat ovat mielestäni perhettä) ei auta. ja joidenkin mielestä vielä ok, apua! Kyllä on kymä maailma!



Luultavasti itse ottaisin tällaisiin isovanhempiin välimatkaa.

Vierailija:

Hoitoapua ei tarjota... vaikka ollaan valvottu jo kaksi kuukautta koliikkivauvan kanssa ja isovanhemmat asuvat kivenheiton päässä. ...kun pyysin kolmen viikon valvomisten jälkeen, vauvaa yhdeksi yöksi hoitoon....

Mistä tiedät, ettei tuo 3 viikkoa ollut siitä kun vauva oli isompi? Ei välttämättä syntymän jälkeen 3 eka viikon jälkeen! Meillä ainakin aluksi meni ihan hyvin. Koliikki alkaa normaalisti 3-4 kuukauden ikäisenä! Eli vauva on voinut hyvin olla puolivuotias kun apua on tarvittu. Missään ei sanottu, että ap on valvonut vauvan syntymästä lähtien... ja hoitoapu ei välttämättä tarkoita yökylää. Yhdeksi yöksi hoitoon tarkoittaa meillä joko yökylään tai sitä, että mummo tulee meille hoitamaan lapsia!

AP: kuinka vanha vauvasi on?

t. 40

Mä en ymmärrä tollasta että, omaa lastaan ei halua auttaa. Tietysti jos on oikeesti sellaisessa kunnossa että lasten hoito ei onnistu, niin se on asia erikseen.

Mulle tulee pahamieli niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole ketään auttamassa. Oma äitini ja anoppini ovat ottaneet lapsiani mielellään hoitoon, vaikka ei mitään koliikkia sairastaneetkaan. Halusivat antaa meille vanhemmillekin omaa aikaa, ja itse nauttia lapsenlapsista. Mun lapsilla onkin isovanhempiin läheiset välit, ja musta se on ihanaa. Oma mummoni oli minulle tärkeä ihminen, ja mä taas toivon että mä saisin joskus lapsenlapsia joita sitten rakastaa ja hoitaa tarvittaessa.

että jos koliikki alkaa 3 - 4 viikon iässä ja ap on kolmen viikon päästä viemässä yökylään, että hän olisi valvonut jo monta kuukautta?



Max 7-viikkoinen on vauva silloin ollut. Tai sitten sinulla on käytössä ihan joku muu laskuoppi kuin normaali-ihmisillä.